TÄYDELLINEN AURINGONPIMENNYS JOUSIMIEHEN 24 ASTEESSA 14.12.2020
 
Kirjoittanut Sarah Varcas (astro-awakenings.co.uk)
9.12.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Älä vaivu takaisin uneen!
 
Kaikki päivämäärät ovat UT.
 
Tämä auringonpimennys – jälkimmäinen tämän jakson kahdesta pimennyksestä – on lempeä kuin syksyn usvat ja ankara kuin talven myrskyt. Samassa ajassa ja paikassa se toimittaa kovimmat totuudet kiedottuna jalostuneimpiin tietoisuustiloihin. Haasteenamme on avautua kummallekin, suosimatta toista toisen kustannuksella. Todellisuus kutsuu, emmekä voi vain sivuuttaa tapahtumia tässä egoriehunnan suhteellisessa maailmassa. Emmekä voi sivuuttaa irrelevanttina niitä ehdottomia totuuksia, jotka laajentavat havaintotapamme sen yli, kuka tekee mitä ja kelle.
 
Parhaimmillaan Jousimies etsii suuria totuuksia, jotka punovat erilaisia asioita yhtenäiseen kokonaisuuteen. Se inspiroi meitä olemaan paras, mikä voimme, ikuisella lupauksellaan toivosta ja rajattomista mahdollisuuksista. Vähemmän parhaimmillaan Jousimies edistää jakautumista kiivaalla mielipidevoimalla, joka ei jätä tilaa erimielisyydelle tai väittelylle. Koska sitä hallitsee Jupiter, aurinkokuntamme suurin planeetta, voimme sen vaikutuksen alla alkaa luottaa liikaa omaan perspektiiviimme ja olettaa luontaista paremmuutta niihin verrattuna, joilla on erilainen näkemys. Meillä kaikilla on vaarana tämä itsepetos tällä hetkellä. Ja kaikki voivat löytää jotain uutta tässä pimennyksessä.
 
Tämä ei ole loppunäytös
 
Varovasti käsiteltynä tämä auringonpimennys edistää positiivista vuorovaikutusta, kun olemme hyväksyneet sen raskaan vastuun, minkä ihmiselämän eläminen tässä risteyksessä sisältää. Siitä ajattelutavasta, ymmärryksestä ja näkemyksestä mitä Jousimiehen merkki edustaa, on tullut epäsovun, epäluottamuksen, vihan, epäkunnioituksen ja aggressiivisuuden työkaluja. Sen hyvyyden voiman sijasta, joka ruokkii sielua, uskonnosta on tullut ase, jolla lyömme vihollisiamme ja tuomitsemme ne, joita pidetään erilaisina. Sen turvallisen ja ketään syrjimättömän yhteiskunnan tavoittelemisen sijasta, joka suojelee haavoittuvia ja edistää mahdollisuuksia, politiikasta on tullut väline jakaa ja antaa valta toisiin harvoille monien kustannuksella. Hyvinvoinnin, itsenäisyyden ja vastustuskyvyn edistämisen sijasta, lääketieteen maailmasta on tullut heikentämistä, pakottamista ja pelkoa. Kun sellaiset dynamiikat laitetaan avoimesti kaikkien nähtäväksi, voi tuntua siltä, että kaikki on menetetty ja olemme menneet liian pitkälle selkkauksien tietä, kavutaksemme koskaan takaisin. Tästä perspektiivistä ihmiskunnan sielun pimeä yö näyttää aina vain pidemmältä ja masentavammalta. Mutta tämä pimeä yö ei ole loppunäytös. Paljon enemmän odottaa kulisseissa!
 
Neptunus ja asteroidi Vesta jotka muodostavat suurneliön Merkuriuksen ja kuunsolmujen kanssa tässä pimennyksessä, puhuu transsendenssin lupauksesta sekä välttelemisen riskistä. Nämä eivät ole helppoja aikoja olla elossa, ja jännite lisääntyy, kun kuljemme tämän vuoden toista suurta yhtymää kohti – Saturnuksen ja Jupiterin yhtymä 21.12. Monet ovat tulleet tähän pimennysjaksoon tuntien, ettei ole voimavaroja edessä olevaa tietä varten. Vuoden 2020 intensiivisyys on uuvuttanut meidät, ja on ollut vaikeaa saada lisää voimavaroja herpaantumattoman tyrannia- ja pelkokehityksen aikana. Olemme menettäneet paljon tänä vuonna – ihmiset, paikat, roolit, elanto, taloudellinen turvallisuus, tulevaisuuden toivo ja vaalitut unelmat. Vähän, jos ei mitään, on jäänyt koskematta. Olemme kaikki ulapalla/hämmentynyt jossain määrin, ja tässä pimennyksessä ne tyhjät tilat jotka ovat jääneet jäljelle, ovat koruttoman selviä, kun hämmennyksen sumu lisääntyy ympärillämme.
 
Mutta taivas näkee tien eteenpäin, vaikka me emme näkisi, ja Vesta ja Neptunus antavat polttoainetta, jota tarvitsemme seuraavaan askeleeseen: sitoutuminen. Ei mihinkään tavoitteeseen tai lopputulokseen, vaan pelkästään olemiseen täällä nyt, tämän hetken elämiseen niin totuudenmukaisesti, kuin voimme. Tämäntyyppinen eläminen on syvällisin henkinen harjoitus: ruumiillistaa aito itsemme, joka syntyy syvään juurtuneesta yhteydestä siihen sisäiseen ytimeemme, joka puhuu aina totuutta. Silloinkin kun tuo totuus on vaikein asia kuulla.
 
Hereillä olemisen vastuu
 
Riippumatta siitä, miten juurtunut saatamme toisinaan olla, päättäväisyys voi kuitenkin hiipua ja hereillä olemisen vastuu tuntua liian suurelta kantaa. Voi olla helpompaa soimata elämää, kuin elää sitä silmät ja sydän täysin auki sen monille varjoille, tai verhoutua kieltämiseen mieluummin, kuin katsoa vastenmielisiä totuuksia silmiin. Sydämestä eläminen vaatii vankkumatonta sitoutumista enemmän, kuin ehkä ensin kuvittelemme. Riemu alkuoivalluksesta voi innostaa meitä jonkin aikaa, kun näemme maailman uusin silmin. Sen käynnistäjä vaihtelee, ja jokaisella meistä on oma henkilökohtainen kokemuksemme: se tajunta tihkuu tietoisuuteemme, että elämä ei ole, mitä luulimme, emmekä mekään ole. Mikä tahansa tuo laukaisin onkin – ilo tai tuska, hienovarainen tietämien tai järkyttävä oivaltaminen – ensimmäinen pilkahdus vapaudesta on usein suloisin, selkeä kontrasti aiempaan elämäämme. Syntyneenä raikkaaseen mahdollisuuteen ja uudelle mahdollisuusaikajanalle, olemuksemme resonoi tämän muutoksen kanssa. Se tietää, että jotain syvällisen merkittävää on tapahtunut. Jokainen solumme värähtelee tätä uutta yhteyttä kaiken olevaisen suurenmoisuuteen.
 
Sitten elämä haastaa meidät synkemmillä kasvoillaan ja todellinen henkinen haaste alkaa: ruumiillistaa viisaus ihmisyytemme jokapäiväisessä sotkussa. Pysyä rehellisenä, kun totuus sattuu ytimeemme saakka. Tämä tehtävä on edessämme nyt: hyväksyä se kaikki – menetys, pelko, toivo, unelmat, epäsopu, yksimielisyys, totuudet ja valheet – ja elää hereillä sen keskellä. Sallia kollektiivisen tuskan ja äärettömien mahdollisuuksien jäisen ilmavirtauksen puhaltaa lävitsemme ja uudelleenkalibroida mennessään.
 
Älä vaivu takaisin uneen!
 
Vaikka meillä saattaa olla houkutus sulkeutua tässä auringonpimennyksessä, emme saa nukahtaa uudestaan. Emme voi luopua paljastusten viisaudesta. Se tulee siunauksena, mutta suuren vastuun kera, vaatien pysyvää omistautumista sen totuuksiin suoraan ja rehellisesti. Paljastuminen vaatii meiltä luonnetta, henkistä selkärankaa ja peräänantamattomuutta, vaikka mitä kohtaisimme edessä olevalla polulla. Jos meillä on yhtään omahyväisyyttä, sen haastavat tapahtumat tässä pimennyksessä ja tulevan puolen vuoden aikana, johon se leimaa merkkinsä. Marsin ja Erisin yhtymä, joka on aspektissa Plutoon, varmistaa, että meillä on, mitä vaaditaan, pysyäksemme tiukkana ja asettaaksemme rajat, joiden yli kieltäydymme menemästä, kun pelon hovihankkijat paimentavat meitä tyrannimaista tulevaisuutta kohti. Mutta tulevaisuus on vielä meidän, eikä kukaan voi ottaa sitä meiltä, jos kieltäydymme antamasta sen.
 
Tämä auringonpimennys Jousimiehessä muistuttaa meille, että luottamus on turvaverkko heräämispolulla. Se luottamus, että asiat muuttuvat, että se mikä vaivaa meitä nyt, hajoaa aikanaan, eikä rauhan lupaus ja aitouden vapaus ole itsepetosta, josta uneksii puutteessa oleva maailma, vaan sen sydän/ydin, mitä merkitsee olla ihminen. Sitten kun olemme paljastaneet tuon sydämen ja tunnemme itsemme läpikotaisin, voimme vain korjata sen rikkauksia. Henkinen polku on sydänverhon poistamista hyväksymään kaiken, mitä löydämme tehdessämme sen, ja sydämen avaamista aina enemmän sisältämään kaiken, mitä olemme ja mitä löydämme tästä maailmasta. Mutta sen tekeminen vaatii luottamusta ja läsnäoloa juurtuneena tähän ja nyt. Halukkuutta elää elämää vereslihalla ja paljaana tuskalle sekä mielihyvälle, uhrautumiselle siunauksen rinnalla. Ja tällainen luottamus vaatii sitoutumista.
 
Tulevaisuus kutsuu
 
On hyvin helppoa heittää pyyhe kehään ja rynnätä ulos heräämishuoneesta läimäyttäen oven takanamme kiinni, silloin kun totuus on liian vaikea kestää. Tai pukea ylleen ruusunpunaiset lasit, jotka puhuvat vain rakkaudesta ja valosta, mikä synnyttää sokeita pisteitä, joissa synkimmät uhkat väijyvät varjoissa. Te jotka haluatte rynnätä tai astua sivuun tällä hetkellä, kosmos lähestyy meitä ja pyytää pysähtymään ja odottamaan: ole hiljaa, päästä irti ja vain hengitä. Elämä tarvitsee aikaa. Niin mekin. Ja kaikella on hetkensä.
 
Tulevaisuus kutsuu. Kuuletko sen? Se viettelee meitä vieraan kielen kuiskauksilla. Sen lupaus tuntuu olevan hyvin lähellä ja kuitenkin ulottumattomissa, ja sumupeiton alla, jota emme voi vain huiskauttaa pois. Ajoitus on kaikki, ja kaikella on aikansa. Tämän tosiasian tunnustaminen on luottamustekomme. Tietäen, että asiat muuttuvat ja selkeys palaa: tämä on polttoainetta matkallemme sumun läpi. Se hälvenee omana aikanaan ja paljastaa rikkaudet ja esteet, palkkiot ja vastuut. Kun se tapahtuu, tiedämme, mitä tehdä ja milloin, miten tehdä sen ja miksi. Mutta tällä erää sitoutuminen, luottamus ja päättäväisyys salaperäisyyden keskellä on tehokkain anti. Sellainen joka merkitsee, että olemme tosiaankin valmis edessä olevaan polkuun.
 
Sarah Varcas
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.