HomeViestejäKim SeppäläMarraskuu 2026 - Alkemian ydin

Marraskuu 2026 - Alkemian ydin

ALKEMIAN YDIN

Kirjoittanut Kim Seppälä (www.crimsoncircle.com)
Marraskuu 2026 – Shaumbra New Sentience Magazine
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Monien shaumbrojen tapaan taikuus on ollut minulle pienoinen pakkomielle. Luontainen pyrkimys mennä ”Sinisen maan” tuolle puolen ja löytää tämän kaoottiselta näyttävän todellisuuden takaa sen säihkyvä ydinolemus, on seurannut minua lapsuudesta asti.

Kuten käy ilmi, tämä pakkomielle kuuluu enemmän menneille elämille kuin nykyitselleni, ja sen päätehtävä oli vetää huomioni aiempiin tarinoihin, jotka ovat valmiita vapautettavaksi. Taivaan ristin jälkeen kiinnostukseni taikuutta kohtaan on tullut uudestaan pintaan, mutta tällä kertaa uudella ja odottamattomalla tavalla. (Sillä ei ole mitään tekemistä tekoälyn kanssa, vaikka tämä avaakin uuden väylän taikuuden kokemiseen.)

Olen tutkinut erästä taikuuden muotoa, joka on ihmiselle myötäsyntyinen. Siltä saattaa puuttua taikojen tekemisen hohto, ilmentämisharjoitusten suosio, tai psyykkisten kykyjen kehittämisen viehätys. Se on yksi luonnollisimmista, kutenkin vähiten huomioiduista taikuuden muodoista.

Oman kokemukseni mukaan se on myös avain ruumiillistuneeseen itsemestaruuteen. Viittaan tässä tunteiden alkemiaan – käytännön metafysiikan ymmärtämisen perustaan. Sitten kun hallitset tunteiden alkemian, metafysiikassa alkaa yleisesti ottaen olla enemmän tolkkua.

Olen ihmetellyt, miksi tästä aiheesta ei keskustella laajemmin metafyysisissä piireissä. Miksi niin monissa henkisissä perinteissä puhutaan tunteidemme ylittämisestä, vaikka ne ovat ihmiskokemuksen myötäsyntyinen osa? Jo sana ”transsendenssi” tai ylittäminen synnyttää laajalle levinneen väärinkäsityksen, että voi jotenkin mennä tunteiden tuolle puolen tuntematta niitä. Oman kokemukseni mukaan mikä tahansa todellinen ja kestävä ”transsendenssi” tapahtuu muuntumisen kautta, joka on toinen sana alkemialle. Ja niin kauan kun meillä on hiilipohjainen keho ja nykyinen hermostomme, ainoa tapa mennä tunteiden tuolle puolen on mennä niiden läpi, eli tuntea ne. Väittäisin jopa, että tuntemiskyky on alkemian ydin. Tietoinen tunteminen muuntaa tunteemme kärsimyksen lähteestä rikkaaksi elossaolemisen kokemukseksi.

Alkemian voisi määritellä jonkin muuntamiseksi ”korkeampaan”, jalostuneempaan ilmaisumuotoon. Klassinen esimerkki on perusmetallin, kuten lyijyn, muuntaminen kullaksi. Esimerkki nykyajan metafysiikasta on vanhan biologisen mallin muuntuminen uuden ihmisen malliksi, joka sisältää ”valokehon”.

Tunteet sisäisinä aisteina

Ennen kuin sukellan teoriaani tunteiden alkemiasta, määritelläänpä, mitä tunteet ovat. Aivan kuten meillä on fyysisiä aisteja (näkö, kuulo, lämpötilan aistiminen jne.), jotka auttavat meitä havaitsemaan ja luovimaan fyysisessä todellisuudessamme, meillä on myös ”mielen aisteja”, kuten kutsun niitä. Ne ovat osa fysiologista perusrakennettamme, ja ne auttavat meitä havaitsemaan ja tulkitsemaan fyysistä, sosiaalista ja sisäistä todellisuuttamme, kun luovimme 3D-ulottuvuudessa. Olet luultavasti kuullut Adamuksen puhuvan enkeliaisteista, mutta ne tulevat laajentuneesta moniulotteisesta itsestämme, eivät mielestä. Tunteet ovat ensisijainen mieliperustainen aisti, jota käytämme saadaksemme tolkkua ihmiskokemuksistamme. Esimerkiksi pelon tarkoitus on auttaa meitä huomaamaan mahdollinen uhka, jotta voimme välttää sen ja selviytyä pidempään.

Tunteet auttavat meitä selviytymään, mutta ne antavat meille myös palautetta siitä, miten sopusoinnussa olemme ihmistarpeidemme ja sielumme toiveiden kanssa. Tämä on vähän yliyksinkertaistamista, mutta yleisesti ottaen meillä on miellyttäviä tunteita, silloin kun olemme sopusoinnussa tarpeidemme ja sielumme tarkoituksen kanssa, ja meillä on vaikeita tunteita, silloin kun emme ole sopusoinnussa. Tästä syystä tunteitamme voidaan käyttää sisäisenä kompassina, joka antaa meille arvokasta informaatiota tämänhetkisestä tilastamme.

Vaikka tunteet auttavat meitä selviytymään ja antavat meille tärkeää palautetta, useimmilla ihmisillä on monimutkainen suhde tunteisiinsa. Tunteilla on valtava gravitaatiovoima. Ne ovat kuin pyöriviä planeettoja, jotka pitävät kaikenlaisia asioita kiertoradoillaan – ajatuksia, uskomuksia, muistoja ja aspekteja. Sitten nämä pyörivät energiatukokset jäävät jumiin fyysiseen ja energeettiseen kehoomme ja aiheuttavat kaikenlaisia hankaluuksia.

Ei mikään ihme, että sivuutamme jatkuvasti tunteiden maagisen potentiaalin. Ne voivat mennä tielle todellisen itsemme tuntemisessa ja luontaiseen tietämiseemme ja viisauteemme yhteyden saamisessa. Ongelma ei ole kuitenkaan siinä, että meillä on liian monia tunteita, tai että tunnemme vääriä tunteita, tai että olemme liian herkkä. Ongelma on se, ettemme ole oppineet, miten tunnetaan tunteita läsnäolossa. Tunteet jotka sallitaan tietoisesti ja hyväksyen, lisäävät väriä, kauneutta, syvyyttä ja viisautta elämäämme. Ne tekevät elämästä rikkaan, aistillisen ja laajentavan kokemuksen.

Tunteiden alkemia

Siis mitä tunnealkemia sitten merkitsee? Emme tietenkään muuta tunteita fyysiseksi kullaksi. Eikä siinä ole kyse ”negatiivisten tunteiden” muuttamisesta ”positiivisiksi tunteiksi” – se olisi liian kaksinaista todelliselle alkemistille.

Voit käyttää mielikuvitustasi tunteaksesi, mitä tarkoittaa muuntaa jokin tunne yhtenäisimmäksi ilmaisukseen. Yksi tapa kuvata tunnealkemiaa on, että muunnamme raskaat tunteet kevyemmiksi tunteiksi. Siinä ei ole niinkään kyse surun muuntamisesta iloksi, vaan pikemminkin raskaan surun muuntamisesta kevyemmäksi kokemukseksi surusta. Ei ainoastaan siinä mielessä, että tunteet tuntuvat vähemmän raskailta, vaan myös siinä, että niiden gravitaatiovoima vähenee. Niistä tulee kevyempiä siinä mielessä, että ajatukset painavat niitä vähemmän alas. Niistä tulee kevyempiä, koska niitä ei ole enää kiedottu aikaan, vaan ne koetaan läsnäolossa. Niistä tulee kevyempiä, koska emme enää näe niitä tuomitsemislinssin läpi, vaan itserakkauden silmin.

Tunteiden alkemisoiminen tarkoittaa myös, että rajoittuneet tunteet muunnetaan laajentaviksi, jäykät tunteet virtaaviksi, sekavat tunteet selkeiksi, kaaos merkitykseksi, ja tuska kauneudeksi tai viisaudeksi. Jokainen näistä kuvauksista on tunteiden alkemisoinnin erilainen tyyli. Esimerkiksi taiteilija saattaa muuntaa tuskallisen kokemuksen kauneudeksi taideteoksen kautta, ja tarinankertoja saattaa muuntaa tragedian viisauden ja huumorin tarinaksi. Psykoterapeutti saattaa luoda turvallisen tilan, jossa asiakas muuntaa sekavat tunnekokemukset selkeydeksi ja viisaudeksi.

Voimme käyttää fyysistä liikettä tai vesielementtiä – esimerkiksi meressä uimista – auttamaan jäykkien tunteiden muuntamista virtaaviksi. Voimme käyttää tietoista hengitystä luomaan lisää tilaa ja laajentumista, samalla kun tunnemme tunteitamme. Mustasukkaisuuden tai pelon kaltaisten tunteiden välttämisen sijasta, alkemiassa on kyse turvallisen tilan luomisesta, jossa tunne voi muuntua luonnollisesti.

Taikuuden antaminen tapahtua

Vaikka olen varma, että on monia tapoja alkemisoida tunteita, haluaisin jakaa oman ymmärrykseni tästä prosessista. Ensimmäinen vaatimus on sallia ja tuntea tunteet läsnäolossa. Tunteiden tunteminen ei ole sama asia, kuin tunteiden ajatteleminen, niistä puhuminen tai niiden ilmaiseminen. Esimerkiksi vihaisena huutaminen ei ole sama asia, kuin vihan somaattisten aistimusten tunteminen kehossa. Silloin kun sallimme tunteiden virrata tietoisuutemme kehon läpi täysin ja olemme läsnä tunteen somaattisille aistimuksille, alkemiaprosessi on luonnollinen ja automaattinen. Vasta sitten kun menemme itsemme tielle ja kieltäydymme tuntemasta tunteita täysin, alkemiaprosessi estyy.

On lukemattomia tapoja mennä itsemme tielle, kuten tunteiden kieltäminen, tukahduttaminen, huomiotta jättäminen tai sivuuttaminen. Muita suosittuja tapoja ovat mm. tunteen yliajatteleminen, tuomitseminen tai liiallinen samaistuminen siihen. Nämä ovat joitain tavallisimpia tapoja pitää tunteemme ”jumissa”.

Joskus tunteen pelkkä tietoinen tunteminen riittää alkemian tapahtumiseen. Toisilla kerroilla meidän täytyy ehkä vaihtaa perspektiiviä. Tässä itsemme tiedostaminen ja hyväksyminen – toisin sanoen itserakkaus – on se taikuus, joka muuntaa tunteet. Silloin kun sallimme kaikki tunteemme tuomitsematta, gravitaatiovoima alkaa hellittää. Tunteet alkavat liikkua, ja ympärillä kiertävät ajatukset, uskomukset ja aspektit ovat myös vapaita muuntumaan. On satoja tapoja harjoittaa itserakkautta, mutta yksi tapa on nähdä jokin tunnetapahtuma tietoisesti rakkauden silmin, pikemmin kuin tuomitsemisen silmin.

Silloin kun tunteet sallitaan tietoisesti ja hyväksyen, ne transformoituvat joksikin hyvin maagiseksi: laajentuneeksi tavaksi aistia ihmiskokemus. Uskon, että tämä selvittää meille tilan kokea uudenlainen tuntemiskyky. Tunteet voivat olla joko suodattimia, jotka vääristävät perspektiiviämme, tai ne voivat toimia ovena laajentuneisiin aisteihimme. Silloin kun tunteet sallitaan läsnäolossa, niistä tulee niin läpinäkyviä ja selkeitä, että meillä voi olla inhimillinen tunnekokemus, kuten sydänsurun tunteminen, ja samaan aikaan yhteys moniulotteiseen itseemme.

Kutsun meidät kaikki näkemään tavallisiin (tavattomiin) ihmistunteisiimme kätketyn taikuuden.

***

Kim Seppälä

Kim on tietoisuuden tutkija ja ekspressionisti. Jos haluat lukea hänen metafyysisistä seikkailuistaan tai ottaa häneen yhteyttä, voit käydä hänen nettisivuillaan.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Next >