OLEMME NIIN LÄHELLÄ!

Kirjoittanut Aluna Joy (www.alunajoy.com)
28.9.2026
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Olemme niin lähellä – viimeinen silkinohut este

Viime yö oli minulla hyvin levoton ja täynnä erilaisia unia. Haluaisin muistaa ne kaikki, erityisesti sen, mikä johti viimeiseen uneen, joka tuli juuri ennen heräämistä. Mutta se minkä tosiaan muistan, oli hyvin selkeä, ja viesti oli hyvin voimallinen. Ja tiesin, että minun täytyi jakaa se kanssanne tänään.

Tässä unessa näin koko maapallon ympärillä kupolin, joka näytti tehdyn kuin silkinohuesta paperista. Se oli uskomattoman ohut, melkein kuin munankuoren sisäpinnan hyvin herkkä kalvo. Kuitenkin tämä hauras kalvo piti edelleen jotain paikollaan ja esti meiltä sen vapauden, jota olemme etsineet, ja kaikki ne asiat, joiden tiedämme syvällä sydämessämme olevan totta, mutta jotka eivät ole vielä ilmentyneet.

Ja sitten näin joitain poikkeuksellista.

Ympäri maapalloa, joka mantereella, oli satoja, kenties tuhansia pikkuruisia valopisteitä, kuin neulankärkiä, jotka kohosivat ylöspäin. Jokainen niistä kurkotti tätä ohutta kalvoa kohti, työnsi sitä vasten ja yritti päästä sen läpi. Mutta ne jäivät jumiin. Se oli melkein, kuin hakkaisimme kaikki päätämme samaa näkymätöntä kattoa vasten, uudestaan ja uudestaan.

Ja ymmärsin, että me olimme näitä valoja.

Olemme kaikki viettäneet elämämme etsien, muistaen, heräten ja tehden kaikkea, mitä osaamme tehdä, mennäksemme niiden rajoitusten yli, joita olemme tunteneet tässä maailmassa.

Aloin muistella kaikkia niitä kertoja elämässäni, jolloin olin koetellut mahdollisen rajoja, kuten kutsun sitä. Kaiken meditoinnin, paastoamisen, ruokavalioiden muuttamisen ja puskemisen, puskemisen, puskemisen, yrittäen päästä sen esteen yli, jonka tunsin, mutta jonka läpi en aivan päässyt.

Ja yhtäkkiä näin, ettei kyse ollut vain minusta.

Meitä oli hyvin monia tekemässä samaa asiaa, ympäri maapalloa. Ja kaiken tuon ponnistelun alla oli turhautumista, jota emme ehkä myönnä kenellekään, ja joskus tuskin myönnämme edes itsellemme.

Pääsemmekö mihinkään? Mitä itua kaikessa tässä työssä on? Miksi tuntuu edelleen niin vaikealta? Emmekö ole jo tehneet tarpeeksi?

Tiedän itse tunteneeni näitä asioita. Nytkin on aamuja, jolloin herään tuntuun ahdistukseen, ja ihmettelen, mihin kaikki tämä on menossa. Riittääkö se, mitä teemme? Olemmeko oikeasti jo vaikuttaneet? Mitä kohti olemme tehneet työtä koko elämämme ajan?

Mutta kaunis läpimurto tässä unessa oli oivaltaa, että OLEMME tehneet tarpeeksi.

Emme ole työntäneet jotain sellaista vasten, mitä on mahdotonta liikuttaa. Olemme raivanneet tiemme läpi estekerroksesta toisensa perään, ja nyt olemme saavuttamassa sen, mikä näyttää vihon viimeiseltä kerrokselta. Ja se on silkinohut!

Tuossa unessa ymmärsin, että nämä esteet oli laitettu ihmiskunnan ympärille ikuisuuksia sitten. En puhu vuosisadoista tai edes vuosituhansista. Puhun menneistä ajoista, jolloin pimeät voimat laittoivat rajoitteita estääkseen ihmiskuntaa heräämästä täysin, pitääkseen meidät orjuudessa, ja pitääkseen meidät epäilemässä omaa voimaamme ja sitä jumaluutta, joka elää sisällämme.

Ja nyt, kaiken tämän ajan, työn ja kaikkien näiden sukupolvien jälkeen, olemme ihan sitä vasten, mikä näyttää kuin viimeiseltä kalvolta.

Näin noiden tuhansien pikku valojen painavan ylöspäin sitä vasten, ja halusin todella kovasti, että joka ikinen niistä oivaltaa, miten lähellä todella olemme.

Koska siitä paikasta, josta näin tämän unessa, näytti siltä, ettei sen repiminen auki vaatinut enää paljon enempää.

Vain pieni ponnistus vielä. Vain vähän sitkeyttä vielä. Vain vähän enemmän meitä jatkamassa jatkamista. Ja sitten ajattelin tuota uskomattoman ohutta kalvoa munan sisäpinnalla. Tiedät sen. Tuo melkein näkymätön kerros, joka pitää kaiken sisällään, ihan siihen hetkeen asti, kun jokin murtautuu läpi. Siltä tämä este näytti.

Ja kun revimme sen rikki, pystymme lopultakin hengittämään sen vapauden raikasta ilmaa, jota ihmiskunta on etsinyt – niin monien sukupolvien ajan.

Aloin myös ymmärtää, miksi asiat saattavat tuntua niin raskailta monille meistä juuri nyt. Miksi meistä tuntuu, että meitä testataan, meistä tuntuu uupuneelta, turhautuneelta, tai huomaamme kyseenalaistavamme kaiken, mitä kohti työstämiseen olemme käyttäneet koko elämämme. Kenties tunnemme tuon vihon viimeisen esteen vastuksen.

Kenties emme tunne olevamme jumissa siksi, ettei mitään tapahdu. Kenties tunnemme olevamme jumissa siksi, että olemme ihan tuota viimeistä kerrosta vasten, emmekä ole pystyneet näkemään, miten ohut siitä on jo tullut.

Se oli uneni viesti. Olemme niin paljon lähempänä, kuin oivallamme.

Ja halusin jakaa tämän kanssanne tänään, koska tiedän, etten vain minä ole tuntenut tätä turhautumista. Tiedän, että meitä on hyvin monia, jotka olemme antaneet sydämemme, elämämme ja energiamme tälle heräämiselle, joskus ihmetellen, onko millään siitä mitä teemme, oikeasti vaikutusta.

Haluan teidän tietävän sen, mitä näin. Näin meidät kaikki.

Näin nuo pienet valon neulankärjet kaikilla mantereilla – kaikki kurkottivat ylöspäin ja työnsivät samaa haurasta kalvoa vasten. Ja vaikka jokaisesta meistä saattaa toisinaan tuntua yksinäiseltä ponnisteluissamme, siitä paikasta josta näin tämän, olimme kaikkea muuta kuin yksin.

Teimme tätä yhdessä.

Ja olimme hyvin lähellä.

Siis ole kiltti, älä anna periksi. Ei nyt, kun olemme päässeet näin pitkälle. Ei nyt, kun siitä esteestä, joka kerran näytti mahdottomalta ylittää, on tullut kuin silkinohutta paperia.

Jatka jatkamista.

Meidän ei tarvitse tehdä tätä yksin. Meillä on toisemme. Ja ehkä se on tärkein asia muistettavaksemme tällä hetkellä.

Pidetään toisiamme kädestä, pidetään kiinni toisistamme ja jatketaan eteenpäin.

Koska se mitä näin unessani, oli, että olemme ihan sen partaalla, että revimme auki tuon viimeisen kalvon ja lopultakin vapautamme itsemme.

Ja eikö se olisi jo jotain!

Siis se oli uneni viime yönä, nähtyäni koko pitkän yön unia toistensa perään, kunnes tämä viimeinen kuva tuli juuri ennen heräämistä.

Ja kaiken sen jälkeen, heräsin tänä aamuna tajuten, että minun täytyi ottaa torkut!

Rakkaudella,
Aluna Joy

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.