PORTAALIN AVAAMINEN, OSA 1
 
Tutenakquaa kanavoinut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)
14.3.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Nimeni on Tutenakqua. Olen pyhien Mayojen korkea papitar. Puhun kanssasi tänään kertoakseni tehtävästäni elämässä, mikä oli noin 520 vuotta (teidän laskutavallanne) ennen vuotta 1995. Tunnen, että on tarkoituksenmukaista puhua sinulle nyt, koska panokseni omassa ajassani ei ole erilainen kuin sinun panoksesi omassa ajassasi. Henkemme kulkee jatkuvasti kolmannen ulottuvuuden ajassa ja paikassa, kuudennen ulottuvuuden tietoisuutemme ykseyden kautta.
 
LAPSUUS
 
Aloitan tarinan varhaisaikuisuudestani. Minut valittiin erityisesti täyttämään kansani kohtalo. Papit olivat odottaneet monta vuotta merkkiä saapumisestani ruumiiseen. Lopulta merkkejä tuli. Emäalus oli tullut ja taivaan pojat olivat valinneet maan tyttäret luomaan kehot minua ja kanssamatkustajiani varten. Sitten kun kaikilla naisilla oli lapsi, kotialukset palasivat taivaalle.
 
Kolmannen ulottuvuuden naisen oli erittäin vaikea pariutua kuudennen ulottuvuuden miehen kanssa ja kantaa hänen lastaan. Miesten täytyi ottaa suuri riski ja alentaa värähtelynsä ja naisten täytyi pysyä hyvin puhtaana ja meditoida monta vuotta voidakseen nostaa värähtelyään. Tämän onnistuessa tuloksena oli lapsi, joka voisi helposti olla kolmannessa, neljännessä ja viidennessä ulottuvuudessa samalla hetkellä. Minä ja kolme muuta synnyimme tällä tavalla ja selviydyimme aikuisuuteen.
 
Elimme suurimman osan elämästämme suljettuna temppeliin. Tämä voi tuntua kovalta elämältä, mutta koska pystyimme hyvin helposti matkustamaan sisäisissä maailmoissa, uhraus oli minimaalinen. Myös isämme tulivat säännöllisin väliajoin viemään meidät Arcturuslaiselle emäalukselle. Nimittäin arcturuslaiset isämme valittiin tähän tehtävään, koska arcturuslaiset saivat alkunsa tähtiporttimaailmasta.
 
Moniin eri ulottuvuusmaailmoihin voitiin päästä tähtiporttimaailmana siinä Bootes-tähtijärjestelmässä, missä Arcturus on taivaalla. Isämme toimivat itse asiassa viidettä ulottuvuutta korkeammissa ulottuvuuksissa ollessaan poissa maapallolta ja matkustaessaan universumissa. Kuitenkin palatessaan maapallolle heidän täytyi rajoittaa itsensä viidennen ulottuvuuden valokehoon.
 
Me neljä olimme aina iloisia saadessamme viestejä isiltämme, kun he antoivat meille monia tärkeitä oppitunteja. Olimme hyvin telepaattisia ja empaattisia ja kommunikoimme heidän kanssaan tällä tavalla. Olimme itse asiassa hyvin iloisia eläessämme erillään kolmannesta ulottuvuudesta, kun sen kontrolloimattomat ajatukset ja tunteet tunkeutuivat jatkuvasti mieleemme.
 
Meitä oli ollut viideskin, mutta hän oli niin avoin korkeammille tasoille, ettei hän voinut toimia kolmannen ulottuvuuden kuoressaan. Hänestä tuli ns. hullu, kuten muut ajattelivat. Itse asiassa hän oli hyvin tervejärkinen korkeammilla tasoilla. Lopulta hänen kolmannen ulottuvuuden muotonsa sairastui tunnemyllerryksen vuoksi.
 
Anoimme pappeja vapauttamaan hänet savivankilasta, jotta hän voisi olla vapaa sen tuskallisista rajoituksista, mutta he eivät halunneet lopettaa "kokeiluaan". Isämme puuttuivat asiaan hänen puolestaan. He vapauttivat hänet korkeampaan muotoon ja ottivat hänet mukaansa Arcturuslaiselle emäalukselle.
 
Isämme veivät meidät usein Venukselle. Venuksen elämänmuodot värähtelevät viidennessä ja kuudennessa ulottuvuudessa. Rakastimme olla siellä, koska pystyimme olemaan täysin itsemme ja juoksentelemaan vapaasti ilman vartijoita, joita oli ympärillämme jatkuvasti maan päällä. Itse asiassa pidin Venusta kotina enemmän kuin mitään muuta.
 
Arcturus oli isiemme kotimaailma ja kun menimme sinne, olimme heidän perheidensä kanssa. Ollessani siellä, tunsin olevani "kokeilu", koska olin hybridi. Arcturuslaisella isälläni oli toinen puoliso ja muita lapsia ja tunsin jääväni ulkopuolelle. Kyse ei ollut siitä, että he olisivat olleet epäystävällisiä minulle, mutta heidän elämänsä ei sisältänyt minua ja tunsin aina olevani vierailija.
 
Venuksella on monia hybridejä ja maan asukkaita, jotka lepäsivät ja palautuivat maaoleskelun jälkeen. Isämme veivät meidät Venukselle useammin kuin Arcturukselle tai emäalukselle. He tulivat maapallolle viedäkseen meidät Venukselle, jättivät meidät monien ystäviemme kanssa sinne ja palasivat maapallolle suorittamaan loppuun tehtävänsä.
 
Onneksi opimme pian matkustamaan Venukselle korkeamman tietoisuutemme kautta. Ystävämme pystyivät näkemään meidät korkeammassa kehossamme ja me voimme vierailla ja leikkiä vapaasti. Maapallo oli vain tehtäväpaikkamme, mutta saimme planeetaltanne joitain ystäviä, kuten Serenathenia. Serenathenia oli äitihahmomme ja hän huolehti meistä suurella rakkaudella. Olimme syntymä-äitiemme kanssa vain kaksi vuotta, jotta pystyimme luomaan yhteyden kolmannen ulottuvuuden kuoreemme.
 
Papit olivat kuitenkin huolissaan siitä, että unohtaisimme oman voimamme, jos yhdistyisimme liikaa kolmannen ulottuvuuden tasoon, joten 2-vuotiaana meidät vietiin rakkaan Serenathanian hoitoon. Hänet valittiin äidiksemme, koska hän pystyi elämään kummassakin maailmassa. Serenathenia oli venuslainen ja hän opetti meidät matkustamaan Venukselle mielessämme.
 
Näimme maaäitejämme vain erityispyhinä ja koska he olivat ottaneet miehen ja heillä oli muita lapsia, aloimme tuntea jääneemme ulos heidän elämästään, aivan kuten isiemmekin elämästä. Hopenakaniahilla synkkasi hyvin äitinsä, Ashathkanian kanssa, joka ei koskaan mennyt naimisiin tai saanut muita lapsia. Itse asiassa Ashatkaniasta tuli meidän kaikkien erityisystävä sekä toinen äiti.
 
Hopeankaniah jakoi erittäin tyytyväisenä äitinsä kanssamme, koska tunsimme kaikki olevamme samaa verta. Olimme olleet jatkuvasti yhdessä 2-vuotiaasta saakka, joten olimme hyvin läheisiä. Meitä hoitaneiden kahden naisen lisäksi oli vain yksi muu maan asukas, jonka kanssa olimme läheisiä. Hänen nimensä oli Sackatukeneon.
 
Sackatukeneonin oli tarkoitus olla palvelijamme, mutta hänen salainen viisautensa ylitti kovasti jäykkien ja tärkeilevien pappien viisauden. Havaitsimme juuri ennen siirtymäämme, että hän oli itse asiassa ylösnoussut olento, jotka oli ilmentänyt kehon, jotta hän voisi auttaa meitä. Isämme olivat myös läheisiä meille, mutta tapasimme heitä mieluummin emäaluksella tai Venuksella, missä tunsimme olevamme enemmän osa heidän maailmaansa.
 
Silloin kun rakkaan sisaremme maakuori kuoli, kaikki olivat huolissaan siitä, että sama tapahtuisi useammalle meistä, joten suojauduimme vielä lisää kolmannelta ulottuvuudelta. Useilla papeilla oli aurassaan vihan, ahneuden ja pelon raitoja. Kun kerroimme tämän isillemme, he rajasivat hienotunteisesti altistumisemme vain kolmeen pappiin. Isämme olivat huolellisia ja antoivat hyväksyttävän syyn, jottemme saisi vihollisia kolmannen ulottuvuuden pappien keskuudesta.
 
Valaistuneessa pappiskunnassa tiedettiin, että heidän keskuudessaan oli monia valaistumattomia. He tiesivät myös, että tämä oli merkki heidän suuren imperiuminsa lopullisesta loppumisesta. Sydämen uhraaminen oli rappeutunut oikean fyysisen elimen poistamiseksi ja siitä tuli vihollisen uhraamista eikä korkeimpien kansalaisten uhrautumista.
 
Nuo kolme Maya-pappia joita kutsuimme "isäpapeiksi", olivat opettajiamme. Heidän nimensä olivat Lux, Uk ja Kahn, mitkä lausuttuna "luxukkahn" merkitsi totuuden kolmea ydinolemusta. Lux edusti ihmisrakkautta, Uk viisautta ja Kahn voimaa. Nämä kolme olivat opettajiamme.
 
He olivat niin täysin harmoniassa itsensä ja toistensa kanssa, että he lopettelivat toistensa lauseita, harmonisoivat äänensä yhtenäiseksi ja toimivat yhtenä tietoisuutena. Kuitenkin samaan aikaan he olivat täysin yksilöjä. Vain harva pappi tiesi heidän kyvyistään, kun pimeät sielut (valaistumattomat papit) vahingoittaisivat heitä varmasti, jos tietäisivät heidän yhteiskyvystään.
 
Kutsuimme telepaattisesti isäpappejamme "Lux-Uk-Kahn" ja se jolle puhuimme, vastasi ja muut kuuntelivat ja tekivät lisäyksiä hänen vastaukseensa tarvittaessa. Papisto luuli, että Lux-Uk-Kahn opettivat meille pyhiä rituaaleja ja Mayojen historiaa. He eivät tienneet, että meille opetettiin paljon muutakin!
 
Nyt tiedät maaperheestämme. Seitsemänvuotiaasta jolloin sisaremme palasi takaisin henkimaailmaan, aina loppuvihkimykseemme saakka, nämä olivat ainoita maan asukkaita, jotka näimme. Elimme suurissa pyramideissa. Tuolloin oli kolme pyramidia, jotka yhdisti valtava maanalainen tunneliverkosto.
 
Koska koko maaperä oli pyhitetty, saimme mennä vapaasti sinne, minne halusimme, kunhan seurassamme oli yksi edellä mainituista aikuisista. Saatat ehkä luulla, että halusimme paeta kahleistamme, mutta emme halunneet. Itse asiassa emme nähneet niitä kahleina, vaan suojeluna.
 
Pyramidimme korkeuksista näimme alapuolella monien kolmannen ulottuvuuden ihmisten hämmennyksen ja onnettomuuden. Sisaremme joka ei enää pystynyt jäämään savikuoreensa, oli hiipinyt ulos yhtenä iltana juuri ennen, kun hän menetti maajärkensä. Emme kertoneet koskaan kenellekään, että hän oli tehnyt niin, mutta nähtyämme hänen ahdistuneet kuukautensa tiesimme, ettemme seuraisi hänen esimerkkiään.
 
Lapsuutemme kului hyvin miellyttävästi. Meistä neljästä tuli yksi olento samalla tavalla, kuin Lux-Uk-Kahn olivat mallintaneet meille, mutta samanaikaisesti säilytimme yksilöllisyytemme. Kaksi äitiämme rakasti meitä syvästi ja kasvoi rakastamaan myös toisiaan. He olivat tyytyväisiä ja onnellisia elämässään ja välittivät tuon rakkaus- ja tyytyväisyysauran meille.
 
Sackatukeneon oli paras leikkikaverimme. Hän vei meidät mukanaan monille matkoille sisäisiin maailmoihin. Menimme ajan ja paikan ulkopuolelle vierailemaan eri tasoille ja aikakehyksiin. Yksi suosikkimatkamme oli Atlantikselle, esi-isiemme kotiin. Vierailimme entisten itsejemme luona heidän yökehossaan, jottemme pelästyttäisi heitä, ja opimme atlantislaiset oppitunnit suoraan lähteestä.
 
Tunnistimme nopeasti, ettei Atlantiksen imperiumin romahtaminen ollut toisenlainen kuin Maya-maailmamme nykytila. Me neljä olimme työskennelleet yhdessä Atlantiksella samanlaisessa tehtävässä, minkä olimme hyväksyneet Mayana. Sackatukeneon ei kertonut meille mitään yksityiskohtia siitä, mikä tehtävämme olisi. "Tehtävä täytyy tulla jokaiselle teistä sisältänne, sitten kun olette valmis vastaanottamaan sen", hän sanoi.
 
Pian tuon toteamuksen jälkeen aloin nähdä unia. Olin tulossa mieheksi ja toivoin, että unet symboloivat syvällistä muutosta minussa. Pelkäsin kuitenkin, että uneni olivat jotenkin osa tehtävääni. Unet eivät olleet hyviä. Itse asiassa ne olivat painajaisia. Kummalliset olennot joilla on neljä jalkaa ja karvainen naama, tunkeutuivat maillemme.
 
Niiden pää oli tehty oudosta metallista, mitä en ollut nähnyt aiemmin, paitsi matkoillani isäni kanssa. Nämä olennot olivat tulen herroja. Heillä oli pitkä keppi, missä oli tuli, joka satuttaisi tai tappaisi kenen tahansa tiellään. Heillä oli myös lohikäärme, mitä he vetivät suurilla nelijalkaisilla eläimillä. Tämän lohikäärmeen tuli oli paljon voimakkaampi kuin kepeissä.
 
"Meidän täytyy lähteä, meidän täytyy lähteä!" huusin. Aamu aamun jälkeen heräsin näiden sanojen huutaessa päässäni tai suustani. Joskus heräsin omaan ääneeni. Kolme muuta jotka nukkuivat samassa huoneessa, kyllästyivät yöllisiin huutoihin ja pyysivät minun olemaan hiljaa, jotta he voisivat nukkua. Mutta he eivät kertoneet siitä kenellekään muulle.
 
Meille neljälle oli muodostunut sellainen erityisluottamus, että kaikki mitä välillämme tapahtui, oli ehdottomasti salaisuus, myös maaperheeltämme. Sackatukeneon tiesi erityissopimuksestamme, kun hän pystyi lukemaan mieliämme. Hän ei sanonut mitään. Hän vain nyökkäsi ikään kuin kannustaen meitä. Kerran hän myös sanoi: "Teidän neljän pitää olla yhtä. Mikään ei saa soluttautua ryhmäänne kutsumatta."
 
Kuitenkin viimein, monien huutoöideni jälkeen, nuo kolme kerääntyi ympärilleni keskellä yötä. Yhteen ääneen he sanoivat: "Emme enää kestä nähdä kärsimystäsi. Pelkäämme, että sinusta on tullut kuin sisaresi, joka oli vapautettava savimuodostaan."
 
"Kyllä", vastasin. "Minullakin on tuo pelko. Mutta silloin kun en näe unta, järkeni on vielä tallella. Kenties minun on aika jakaa uneni teidän kanssanne. Kenties osaatte auttaa minua. Meistä on tulossa nyt aikuisia. Unet saattavat olla kypsyvän näkökykyni tulosta."
 
He suostuivat ja kuuntelivat tarkkaan, kun kerroin toistuvien unieni yleisteeman. Pahin pelkoni toteutui. Jokaisella heistä oli omana aikanaan tunnistamisen ilme kasvoillaan. Tiesin, että heilläkin oli ollut unia, muttei vain niin äärimmäisiä. Näyt eivät olleet henkilökohtaisen elämäni loppumisesta, vaan koko yhteiskuntamme loppumisesta!
 
"Kyllä", he vastasivat minulle yksitellen, "minullakin on ollut tuo uni. Mitä teemme? Meidän täytyy kertoa jollekin, mutta kenelle?" Paljon keskustelun jälkeen päätimme, että kertoisimme ensimmäiseksi Sackatukeneonille. Hän oli eniten irti Maya-yhteisöstä. Päätimme, että sen vuoksi hän voisi olla objektiivisempi. Vei täyden kuunkierron, ennen kuin aika oli oikea tarinamme jakamiseen Sackatukeneonin kanssa.
 
Onneksi uneni loppuivat jaettuani ne sisarusteni kanssa. Itse asiassa olimme melkein päättäneet pitää sen itsellämme, kun Sackatukeneon kertoi meille tarinan ihmisrodusta, joka eli laajalla maa- ja vesialueella ja joka ratsasti eläimellä, mitä kutsuttiin "hevoseksi".
 
"Kyse ei siis ole heidän omista jaloistaan" sopersi veljeni Hegsteomen. Sackatukeneon sanoi vain: "Jatkakaa lapset vai pitääkö minun nyt sanoa teitä aikuisiksi?"
 
"Kyllä, kyllä, olemme nyt aikuisia. Ja meillä kaikilla on ollut sama näky. Tutenakqua piti meitä hereillä monta yötä unillaan. Lopulta puhuimme hänelle siitä, mitä olimme kaikki nähneet unissamme. Nämä hevosihmiset ovat kamalia barbaareja ja johtavat yhteiskuntamme tuhoon."
 
"Lapseni, yhteiskuntamme, kuten kutsuitte sitä, on jo johtanut itsensä tuhoon. Kaikkien kolmannen ulottuvuuden asioiden on lopulta kuoltava, myös mahtavien Mayojen!"
 
"Mutta mitä voimme tehdä?" vastasimme heti.
 
"Tulkaa nyt" hän sanoi noustessaan. "Meidän täytyy kertoa tämä kolmelle isäpapillenne. He ovat odottaneet, että olette valmiita."
 
 
KYSYMYKSIÄ JA KOMMENTTEJA:
 
Oletko valmis?
 
Sue: Kyllä, olen valmis.
 
Miten lapsuutesi valmisteli – ei valmistellut – sinua siihen tärkeään tehtävään, mihin tulit vapaaehtoisena?
 
Sue: Muistin monia entisiä/rinnakkaisia elämiä, mitkä olivat paljon mielenkiintoisempia kuin se, mitä elin, joten olin mielikuvituksessani suurimman osan ajasta. Kuitenkaan mikään 3D:ssä ei valmistellut minua ollenkaan.
 
Oletko tietoinen galaktisesta perinnöstäsi? Jos olet, miten tulit tietoiseksi?
 
Sue: Kyllä, mutta minulta vei monta vuotta, vuosikymmentä, ennen kuin olin varma, että se oli totta enkä ollut hullu.
 
Oletko tietoinen sisäisistä viesteistäsi? Jos olet, miten saat niitä?
 
Sue: Kyllä, olen hyvin tietoinen niistä. Ne tulevat kuulooni ja sisäiseen näkökykyyni ja vedän kuvia "tuolta jostain", joten opin kanavoimaan.
 
Omien kokemustemme jakaminen toisten kanssa auttaa kovasti meitä kaikkia tekemään ylösnousemuksesta normaalia.
 
Olen jättänyt omat vastaukseni ilmaistakseni sinulle, ettei niiden tarvitse olla pitkiä. Nyt-hetki sallii ITSESI puhua!!
 
Siunausta,
Sue
  -----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.