VALOTYÖNTEKIJÄ, UUPUMUKSESI TODELLINEN SYY

Kertonut Kerry K (kerryk.com)
24.5.2026
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Jos olet ollut uupunut tavalla, jota nukkuminen ei näytä korjaavan, tämä viesti on sinulle.

Tämä ei ole normaalia väsymystä. Se ei ole vain loppuun palamista, laiskuutta, ikääntymistä, ylikuormaa tai huonosti nukuttu yö. Tämä on sellaista syvää sielu-uupumusta, jota tulee silloin, kun yksi maailma loppuu ja toinen alkaa, ja keho rekisteröi tuon romahtamisen, ennen kuin mieli osaa selittää sen.

Tässä videossa puhun siitä, miksi valotyöntekijät tuntevat olonsa niin nääntyneeksi tällä hetkellä, miten valematriisi syö ihmisen elämänvoimaa, miksi vanha maailma on romahduksensa viimeisessä vaiheessa, ja miksi uupumus jota monet tuntevat, ei ole henkilökohtainen epäonnistuminen, vaan osa paljon syvempää energeettistä prosessia.

Emme ole täällä antaaksemme edelleen polttoainetta sille, mikä on kuolemassa.
Olemme täällä muistaaksemme, miten vastaanotetaan jälleen valoa.
Olemme täällä ollaksemme aalto maatasolla.

***

Tämä ei ole normaalia väsymystä

Kello on 3 aamulla, ja käyt sisäistä väittelyä itsesi kanssa, nousetko ylös ja teet voileivän vai käännät kylkeä ja yrität jatkaa nukkumista. Ja tiedät, että tarvitset unta, koska olet väsynyt. Et kuitenkaan nuku.

Ja silloinkin kun saa unta ja heräät pitkän yön jälkeen, et tunne levänneesi. Tämä ei ole normaalia väsymystä. Tämä on syvää uupumusta, josta et selviä edes nukkumalla. Se tuntuu maailmanlopun väsymykseltä, koska maailma on loppumassa.

Se mitä käyt läpi, on merkki maailman romahduksesta. Yksi ulottuvuus on tulossa loppuunsa, ja horjut sen reunalla, muttet vielä luota uuteen, joka on tulossa. Siis roikut kiinni siinä, mikä on kuolemassa. Ja se mikä kuolee, on vanha maailma.

Vanha maailma imee elämänvoimasi

Vuodat elämänvoimasi siihen, koska se oli sopimus meidän kaikkien välillä, jotka tulimme valematriisiin. Olisimme sen polttoainelähde. Olisimme sen luova käyttövoima, joka pitäisi tämän paikan käynnissä.

Valematriisin suunnitteli turmeltuneiden olentojen hyvin pimeä ryhmä. Näitä olentoja kutsutaan arkonteiksi, ja he haluisivat olla erillään Jumalasta. Erillisyydessään heillä oli harhakuva ylemmyydestä. Ja erillisyydessään he katkaisivat yhteyden omaan jumalisuuteensa, joka on heidän kykynsä luoda.

Siis he eivät kyenneet enää ylläpitämään elämäänsä, mutta he kykenivät suunnittelemaan ja toteuttamaan asioita – vieläpä hyvin. He kykenivät manipuloimaan. Ja he manipuloivat edelleen hyvin.

Siis he loivat maailman, jossa elämme tänä päivänä – maailman, joka on jäljitelmäjärjestelmä. Se näyttää siltä, miltä luulisimme, että luomisen pitäisi näyttää. Kuitenkin jokin siinä tuntuu väärältä. Ja osa tätä on se syvä uupumus, jonka olemme pysyneet aina sivuuttamaan. Aiemmissa elämissä sitä tietysti oli, kyllä, mutta pystyimme katsomaan sen yli, koska se ei ollut niin musertavaa kuin tällä hetkellä.

Olemme näin väsyneitä, koska jumalaisessa matriisissa, joka on Jumalan alkuperäinen luomismalli, kaikki toimii sykleinä, kausina.

Valematriisin oli tarkoitus olla vain kausi

Hengityksesi on sykli, sisään ja ulos, päivin ja öin. Elämä itsessään on syklinen. Ja se on siirtynyt jopa tähän jäljitelmäjärjestelmään, jossa elämme valematriisissa.

Valematriisin oli tarkoitus olla vain kausi. Sillä oli tarkoitus olla alku ja loppu. Ja tiesimme sen sieluina, ja tulimme vapaaehtoisesti sisään, koska tiesimme voivamme lähteä.

Paitsi että tultuamme valematriisiin, huomasimme hyvin nopeasti olevamme loukussa. Huomasimme hyvin nopeasti olevamme paikassa, jossa oli eristetyt seinät ja suljetut ovet. Ei siis mikään ihme, että meillä on niin puristunut tunne ja vastenmielisyys ahtaita paikkoja kohtaan, koska periaatteessa elämme sellaisessa.

Valematriisi on sarja taajuuksia, joiden sisään meidät on suljettu ja joissa koemme itsemme. Mutta se mitä koemme täällä, on vain pienenpieni osa siitä valtavasta, sädehtivästä ja äärettömästä itsestä, joka todella olemme.

Se itse joka on kytketty valematriisiin, syöttää valematriisia – valematriisi imee energiaa siitä – koska valematriisi se on ihan lopussa. Se on hyvin, hyvin lopputaipaleellaan, ja se vaatii kaikki voimavarat, joita voimme antaa sille.

Siitä syystä uupumus on niin syvää tällä hetkellä, koska valematriisi imee ehdottomasti kaiken lopun, jonka se voi.

On kuulunut kirkas kutsu, ja paremman ilmaisun puutteessa se on Jumalan kutsu.

Jumalan kutsu ja valematriisin loppu

Kaiken olevaisen jumalainen luoja on pitänyt tätä valematriisia luomisen irvikuvana, jollaista ei pitäisi olla, sen manipulointi- ja pakottamismäärän vuoksi, mitä siinä tapahtuu.

Se ei ole, mitä ajattelimme. Se ei ole kenttä, johon voimme mennä ja lähteä pois.

Normaali planetaarinen sykli on noin 12.000 vuotta. Se oli tarkoitus olla valematriisin sykli. Olisimme tehneet ehkä kaksi, ehkä kolme valematriisin sykliä. Ja yleisesti ottaen sitten olisi todella hyvä aika poistua ”rakennuksesta”.

Toisin sanoen, se olisi ollut syklin loppu. Yleensä meille annettaisiin mahdollisuus lähteä valematriisista aina 12.000-vuotisen syklin lopussa.

Mutta tämän matriisin insinöörit, arkontit, eivät halunneet polttoainelähteensä lähtevän. Joka kerta kun vaikutti siltä, että olimme lähestymässä ylösnousemista, itsen oivaltamista, jälleenyhdistymistä niihin taajuuksiin, joita olemme, ja totuuteen siitä, mitä olemme tämän maailman ulkopuolella, he vääristivät aikajanaa, katkaisivat tuon aikajanan, ja aloittivat uuden niin, että olimme pysyvästi hajamielisiä ja hämmentyneitä.

Siis tuo 12.000 vuoden sylki oli paljon pidempi. Satojatuhansia vuosia aikajanan manipulointia. Toistimme joskus maailmasotia monta kertaa. Toistimme hyvin monia umpikujia, koska joka kerta kun teimme sen ja ihmiskunta alkoi kohota, arkontit astuivat väliin ja yrittivät estää tuon tietoisuuden nousemisen.

Aloitimme kaiken uudelleen, jotta voisimme jatkuvasti vajota ja laskeutua, ja siksi pysyä luonnottoman kauan siinä, minkä oli tarkoitus olla suhteellisen lyhytaikaista. Äärettömälle olennolle 12.000 vuotta on suhteellisen lyhyt aika. Se jakso tämän oli tarkoitus olla. Ei se, mitä siitä on tullut.

Ja uskomme tuohon illuusioon, silloin kun olemme täällä. Illuusion seinät laskeutuvat ja uskomme ne, ja törmäilemme niihin jatkuvasti. Seiniin jotka rajoittavat meitä. Pankkitilin seiniin, jotka eivät salli meidän saada, mitä haluamme. Todellisuutemme seiniin, joka tulee pienemmäksi ja pienemmäksi koko ajan, ei vain taloudellisesti, vaan myös emotionaalisesti, henkisesti ja energeettisesti.

Meidät on irrotettu siitä, mikä antaa meille polttoainetta, eli itse jumaluudesta. Ja kuitenkin annamme täällä polttoaineen kokonaiseen luomisjärjestelmään.

Olemme väsyneitä ilmeisistä syistä, eli koska ruoka ei ravitse meitä. Eikä ilma ole, mitä keuhkomme haluavat hengittää. Vesi ei ole enää luonnon vettä.

Miksi olet niin väsynyt

Mutta olemme väsyneitä monista muistakin syistä. Kyllä, valematriisi imee tyhjiin, olemme uupuneita samojen kaavojen toistamisesta uudestaan ja uudestaan monien sukupolvien ajan.

On vain tämä elämien kierrättäminen, reinkarnaatiokehä, kehoja kehojen perään reinkarnoitumista valematriisiin, oman energiamme kierrättämistä järjestelmän sisällä, josta jo puuttuu elämänvoima.

Pelkästään ne kaavat joita olet toistanut uudestaan ja uudestaan – jopa vain tässä elämässä – riittää tuomaan sinut polvillesi.

On myös ylikuormaa, pommitusta. Ajattele sitä informaatiomäärää, jolle altistut päivittäin, vain vuorokauden aikana.

Miten paljon aikaa vietetään internetissä, skrollaten tai altistuen muiden ihmisten tunteille, mielipiteille, ihmisille joita et koskaan tapaisi arjessa, mutta jotka ovat puhelimellasi ja näytölläsi? Koko informaatiomaailma, joka on hyppysissäsi internetin myötä.

Eikä vain informaation pommitus, vaan myös taajuuksien, kuten mikroaaltotaajuudet ja puhelimet, joita me kaikki kannamme, ja sähkömagneettinen altistus, joka on luonnotonta ja hämmentävää kentällemme.

Meidän täytyy taistella kaiken sen kanssa. Kohtaamme sellaisen asian 24 tunnissa energeettisesti, jonka sata vuotta sitten eläneet esi-isämme olisivat kohdanneet koko elämänsä aikana.

Me teemme sen vuorokaudessa, eikä meillä ole voimavaroja käsitellä sitä informaatiota, jolle altistumme. Se on myös syy, miksi romahdamme uupumuksesta.

Meillä on tavallaan prosessori, joka on aivot. Yritämme pyörittää kaiken aivojen kautta, mutta aivoja ei ole varustettu käsittelemään, mitä me käsittelemme tällä hetkellä.

Aivot ei pysty käsittelemään, mitä keho tuntee

Meillä on myös häämöttävä pelon tunne, ahdistuksen tunne, joka sanoo, että jokin tulee menemään pieleen. Ja kun myönnämme sen, sanomme: ”Voi hemmetti, mikä minussa on vikana? Minulla on tätä ahdistusta. Ahdistukseni on häiriintynyttä.”

Se minkä luemme, on signaali järjestelmästä, joka romahtaa. Valematriisi on ehdottomasti kuoleman tuskissa. Emme oivalla, että olemme erillään valematriisista.

Siis tuo häämöttävä pelon ja tuhon tunne – se että jokin on menossa pieleen – on havaintomme maailman romahtamisesta, mutta sekoitamme sen itsemme romahtamiseksi.

Olemme väsyneitä teeskentelystä. Olemme väsyneitä illuusiosta. Olemme väsyneitä tämän pelin pelaamisesta. Riittää jo. Olemme tehneet sitä riittävän pitkään. Olemme uupuneita syvimmällä mahdollisella tasolla.

Maraton on loppumassa

Se on kuin maratonin juoksemista.

Ja maratonin lopussa – voi, siellä se on, näet sen. Maalinauha on näkyvissä, ja jalkasi ovat heikot – olet kulkenut ja kulkenut ja kulkenut.

Mutta sillä hetkellä näet tuon maalinauhan, koska nyt se rekisteröityy: ”Olen pääsemässä loppuun”, mutta silloin polvesi horjuvat. Silloin polvesi antavat periksi. Silloin et pysty jatkamaan enää tuota viimeistä pientä matkaa, koska myönnät, että loppu on nyt tässä.

Ja jokin sinussa tietää, että tämä on viimeinen elämäsi, mutta se ei ole oikeasti viimeinen – on viimeinen elämäsi tässä taajuudessa.

Siis tässä maratonissa, jota olet juossut, tuolla on maalinauha, jonka läpi juokset, mutta itse asiassa se ei ole lainkaan nauha – se on seinä.

Ja se on osasyy, miksi meillä on tämä uhkaava tunne. Kuin eläisimme valematriisissa, tässä kömpelössä, häiriintyneessä, luonnottomassa raskaudessa, jossa olemme eläneet. Muista, että olemme eläneet illuusiossa – ruokkien illuusiota, antaen sille polttoainetta.

Luomisemme antaa polttoainetta itse matriisin seinille. Ja olemme vanginneet itsemme, uskoen, että muut ovat vanginneet meidät kaikkien matriisin järjestelmien kautta, ja oivaltamatta, että me olemme sen luojia – ja mitä se edes tarkoittaa.

Autokolarista tulee läpimurto

Siis olemme ajaneet tätä autoa, laittaneet jalkamme kaasulle, ja viilettäneet sinne, minkä näemme nyt loppupisteenä.

Niinpä se näyttää autokolarilta hidastettuna. Ja mitä meidät on ohjelmoitu tekemään? Ei jarruttamaan, vaan painamaan vain eteenpäin. Sitä me teemme. Mutta silloin kun olemme väsyneitä, painamme vain väsymyksen läpi.

Ja osittain tämä johtuu siitä, että jos myöntäisimme sen, mitä todellisuudessa tapahtuu, aivot hajoaisi, koska tämä on isompi asia, minkä aivot pystyy käsittelemään.

Aivot on pyörittänyt elämää, ikään kuin se olisi elämän luoja. Ja olemme antaneet auktoriteetin aivoille. Olemme kutsuneet persoonallisuuttamme aivoiksi, ja aivojamme persoonallisuudeksi. Olemme kietoneet nämä kaksi täysin yhteen, vaikka ne ovat ehdottomasti erilliset.

Sielu on ylempi kuin aivot. Eikä kyse ole alemmuuskompleksista siinä mielessä, että aivot olisi jotenkin vähempiarvoinen ja se pitäisi potkaista tien sivuun. On enemmänkin niin, että sielu on todellisuuden todellinen ajaja, todellinen luoja.  

Mutta luovutimme tehtävän aivoille. Aivot on ajanut tätä autoa, todellisuutemme kehoa. Ja nyt näyttää siltä, että se kolaroi kohta.

Ja mitä aivot aikoo tehdä? Ne vain painaa jalkansa alas ja jatkaa kovemmin ja voimakkaammin. Ja ajat sen äärirajoille.

Tapahtuu tuhoutuminen, eikö? Tuo tunne, että olet törmäämässä seinään. Tuo tunne sanoo jatkuvasti sinulle: ”Voi, voi, voi, voi, voi, jokin menee pieleen tässä.”

Totuus on, ettet törmää seinään. Totuus on, että menet suoraan tuon seinän läpi. Se on valoa. Se on valoseinä, valokenttä. Ja kun menet sen läpi, se mitä pidit autona, onkin valoalus.

Kun menet tuon seinän läpi, auto ei törmääkään seinään, vaan vaihtuu valon kentäksi, jonka läpi vain kuljet, ja löydät itsesi kirkkaudesta toisella puolella.

Se minkä olen juuri kuvannut, on kehon ylösnousemisprosessi kömpelöstä 3D-kulkuneuvosta, jonka ajat äärirajoille, kevyemmäksi kehoksi – valematriisin rajojen läpi paikkaan, joka tuntuu jälkeenpäin äärettömältä ja laajentavalta maailmalta, joka on itse jumalainen matriisi.

Ja sen partaalla olemme. Siis meidän täytyy nähdä valo tämän tunnelin päässä – ei vain tunnelin päätä.

Valon prosessoiminen kehon läpi

Aktivoituminen korkeampiin taajuuksiin, jotka ovat jo olemassa. Mutta kun lakkaamme prosessoimasta korkeampia taajuuksia aivojen kautta ja prosessoimme ne kehon kautta, työskentelemme oikean prosessorin kanssa, jota ei ole rakennettu ainoastaan ymmärtämään näitä valokoodeja, vaan myös integroimaan ne, hyödyntämään niitä, ja sitten valomme syttyvät taas.

Toisin sanoen, meidät tankataan, sen sijaan että ruokimme vanhaa järjestelmää ja se imee meidät kuiviin. Uusi järjestelmä voi ruokkia meidät.

Ja meidän ei tarvitse odottaa tämän valematriisin täydellistä romahtamista. Itse asiassa vauhditamme tuota romahdusta. Ja samaan aikaan tuon vauhdittamisen kanssa, vähennämme tuota katastrofaalista lopun tunnetta, saattamalla itsemme paljon syvempään heräämiseen.

Tuomalla valoa sisään ja oppimalla, miten sulatetaan tuota valoa, integroidaan tuo valo energeettisellä tasolla.

Työ jota teen täällä sosiaalisessa mediassa, on tietysti antaa teille informaatiota, mutta todellinen tekemäni työ on paljon syvempää. Se on energiatyötä. Ja olen luonut nettiyhteisön nimeltään Plasma Light Tribe (=plasmavaloheimo). Olet tervetullut, jos tunnet kutsun työskennellä energian tasolla … …

Se on seuraava askeleemme: työskennellä energiassa energiana. Ei odottaa lopullista mikronovaa, joka on tuo suuri merkki, joka tulee auringosta, vaan vastata kutsuun juuri nyt.

Ja kun vastaamme, astumme ulos noiden illuusion seinin läpi, niiden esteiden ja barrikadien läpi, jotka ovat rajoittaneet meitä. Ja silloin väsymys helpottaa. Silloin opimme vastaanottamaan, vaikka aivot sanoo: ”Mutta en tiedä miten” – koska aivot ei tietenkään tiedä miten. Aivoja ei ole suunniteltu sulattamaan energiaa.

Aivot on suunniteltu ruotimaan ja analysoimaan energiaa, mikä ei auta sinua integroimaan, sulattamaan tai ruumiillistamaan sitä.

Valon kokeminen on päästämistä irti aivojen kontrollista ja olemuksen sallimista liota siinä säteilevässä valossa, josta tulemme, ja käyttää sitä polttoainelähteenä.

Sillä tavalla rakennamme luottamusta. Alamme kuunnella – ei korvilla eikä sanoja, vaan alamme kuunnella taajuuskenttää, joka on jo olemassa ja kutsuu nimeämme noiden valematriisin näkymättömien seinien läpi toiselta puolelta, kirjaimellisesti verhon toiselta puolelta.

Ja kun tuomme sen sisään, teemme jotain poikkeuksellista. Kyllä, lievitämme väsymystämme, Lievitämme uupumustamme, mutta meistä tulee myös valoaalto täällä pinnalla.

Valoaalloksi tuleminen

Valon oli aina tarkoitus tulla sisään ilmakehän kautta. Kosminen valo – se on osa sykliä, jossa olemme nyt. Kosmisen valon oli aina tarkoitus tulla lopulta läpi.

Riippumatta siitä, miten monta kertaa arkontit pidensivät luonnottomasti valematriisin elämää, tulisi tämä aika, jolloin he eivät pystysi tekemään sitä enää kauempaa. Siinä kohtaa olemme nyt.

Mutta ilman, että se tulee maatasolta, mikä on sinun jalkasi ja minun jalkani, ja kehot kiinnittyneenä siihen – toisin sanoen sinä ja minä. Ilman meitä ruumiillistamassa tuota valoa, ei olisi aaltoa pinnalla.

Ja jos ei olisi valoaaltoa pinnalla, elämä loppuisi ylösnousemuskohdassa.

Lähetämme valoaalloin maatasolla, mikä ei tee ylösnousemuksesta ainoastaan turvallista, vaan myös mahdollisen muille. Se on meidän esimerkkimme – joka ikisin ihmisen, joka herää jossain määrin.

Meidän esimerkkimme olla elävää valoa, olla rakkauden majakoita, totuuden majakoita, heijastuvat kollektiiviin. Ja tuon esimerkin kautta muut ihmiset muistavat – melkein kuin osmoosin kautta – että hekin pystyvät tekemään samoin.

Emme opeta heille sanoillamme – näytämme heille energiallamme. Ja kommunikoimme 24/7.

Valotyöntekijät, olemme olentoryhmä, jota käyttää valoa, työskentelee valon kanssa.

Miksi valotyöntekijät tuntevat sen ensin

Ja valotyöntekijät tuntevat eniten uupumusta, koska olemme herkimpiä sille, mitä oikeasti tapahtuu. Se ei ole epäonnistuminen/heikkous. Se on tarkoituksemme täyttämistä.

Sitä ylösnousemus on.

Ylösnousemus on matka kotiin

Se on matka kotiin. Ajattelet sitä matkana toiseen maailmaan, matkana viidenteen ulottuvuuteen. Joo, se on kaikkia noita asioita, mutta se on matka kotiin.

Sydämestäni sinun sydämeesi, kiitän sinua. Sydämestäni sinun sydämeesi, olen kiitollinen läsnäolostasi täällä ja siitä, että päätimme löytää toisemme nyt tässä matkan viime vaiheessa, jotta voisimme saattaa toisemme kotiin.

Puhun teille todella pian. Paljon rakkautta.

***

Video YouTubessa

Englanninkielinen teksti luotu YouTuben ”automaattitranskription” ja ChatGPT:n avulla.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.