PALUU KÄYTÄVÄÄN – VIESTI GAIAN PORTAALINAVAAJILLE
 
Arcturuslaisia kanavoinut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)
2.2.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Olemme kiitollisia kaikesta, mitä maa-astiaa käyttävät vapaaehtoisemme ovat käyneet läpi ja mihin he pyrkivät. Olemme kiitollisia myös kaikesta, mitä olette jakaneet ihmiskunnan ja Gaian kanssa. Ehdottoman rakkautenne voima, moniulotteinen voimanne ja ääretön viisautenne ovat olleet mittaamaton lahja planeettaylösnousemukselle.
 
Tiedämme, että kun heräätte riittävästi oivaltaaksenne ylösnousemusmahdollisuuden, muistatte, että olette ylösnousseet moniulotteisen ITSENNE myriadeissa ilmaisuissa. Siksi lahjoistanne tulee vielä puhtaampia ja ehdottomampia, kun oivallatte, ettei työstänne tule "lopputiliä".
 
Rakkaat valon lähettiläät, nyt-hetkessänne olette tulossa prosessinne kulminaatiokohtaan, mitä sanotaan usein "pimeimmäksi yöksi ennen aamunkoittoa" –ylösnousemusvaiheeksi. Kuten aina, olette portaalinavaajia, jotka menevät ennen muita. Kun joku on portaalinavaaja, hän menee ensimmäisenä sisään. Kun astutte siihen, mikä on juuri avattu, kohtaatte ensin vastustusta, mitä kutsumme "todellisuuksien yhteentörmäykseksi".
 
Olette itse asiassa jättämässä 3D-todellisuuden. Näin ollen teidän on löydettävä tienne neljännen ulottuvuuden alemman astraalitason läpi. Tällä alatasolla ovat kaikki ne pimeysjätteet, jotka ovat hallinneet Gaiaa pidempään teidän "aikaanne", kuin haluaisitte tietää. Alemmalla astraalitasolla kohtaatte kaiken, mitä ette ole vielä saattaneet loppuun.
 
Tämä viimeinen vaihe ylösnousemuksessanne takaisin moniulotteiseen ITSENNE on se, mikä korkeampien egyptiläisten piti tehdä, ennen kuin heistä voi tulla hierofantti. Kaikissa maakulttuureissa on samankaltaisuutta, mutta tuo informaatio oli avointa vain korkeille vihittäville. Rakkaat ylösnousevan maan vapaaehtoiset, te olette nyt korkeita vihittäviä.
 
Olette ITSEENNE palaamisen partaalla, mutta ennen kuin pystytte etenemään, teidän täytyy kohdata ja kukistaa tietoisesti KAIKKI oma pimeytenne. RaHo Tep kertoo oman tarinansa viimeisestä vihkimyksestään.
 
(Lataa koko 16 sivun tarina englanniksi osoitteesta https://www.dropbox.com/s/8vnzo9tx0a3amhr/RaHoTep%20copy.docx?dl=0, suomennettu nimellä "Vihkimystarinoita – RaHo Tep", Suzan Carollin Moniulotteisia uutisia, kirjeestä 9.7.2009)
 
Olin kuullut, että loppuvihkimyshuone oli jossain syvällä erämaan alla, suoraan Suuren pyramidin huipun alla. Lopulta näytimme tulevan umpikujaan. Edessämme oli kiviseinä. Papit eivät näyttäneet tyrmistyvän tapahtumien käänteestä ja muodostivat puoliympyrän seinän edessä. Kun astuin sivuun odottaen, mitä tapahtuisi seuraavaksi, jokainen pappi alkoi soinnuttaa ääntä, minkä ajattelin varmaankin syntyvän heidän sielunsa ytimestä.
 
Ensin heidän soinnutuksensa vaikutti sattumanvaraiselta. Mutta vähitellen saattoi erottaa kuvion, kunnes se lopulta huipentui kauniiksi harmonisiksi soinnuiksi. Kun laulu hävisi ympäröivään pimeyteen, se korvautui matalalla jylinällä. Vähitellen seinä alkoi siirtyä oikealle. Tämän yksinkertaisen kiviesteen takana oli pari upeaa ja koristeelliseksi kaiverrettua kultaovea.
 
Kun ovet hitaasti paljastuivat, tiesin, että olin nähnyt nuo ovet aiemmin meditaatioissani. Yksi papeista lähestyi kultaovia ja asetti käden kummallekin ovelle. Ovet olivat niin hyvin tasapainotettuja, että aivan hienoisesta työnnöstä ne heilahtivat auki valtavaan huoneeseen. Papit elehtivät minua astumaan sisään. Ovet sulkeutuivat nopeasti takanani. Taas kuulin oven matalan jylinän peittävän kaikki pyhän vihkimyshuoneen jäljet.
 
Huoneen kirkkaus sokaisi minut. En ollut koskaan kokenut sellaista valoa fyysisessä muodossa. Hitaasti, hitaasi silmäni alkoivat tottua valoon ja aloin tutkia huonetta. Tämä huone ei ollut minun Egyptistäni.
 
Oli kupoleja ja pilareita, jotka oli koristeltu lapiksilla, smaragdeilla, rubiineilla, timanteilla, ametisteilla ja jalokivillä, joita en tunnistanut. Värejä joita en ollut koskaan nähnyt, oli maalattu moniin veistoksiin, patsaisiin ja hahmoihin, jotka näyttivät liikkuvan, ikään kuin olisivat eläviä. Jotenkin tiesin, että kaikki tässä huoneessa oli ikivanhaa ja niissä oli suurempi elämänvoima, mistä olin ikinä tiennyt. Tällaista arkkitehtuuria olin nähnyt vain sisäisillä matkoillani Atlantikselle.
 
Suuressa keskuskupolissa oli pienempi pyramidi, mikä oli paremminkin valovärähtelyä kuin fyysinen rakenne. Anubus ja Toth, muinaisen Egyptin vihkimysjumalat, seisoivat pyramidissa suuren sarkofagin kummallakin puolella. Sarkofagi oli nostettu kultajalustalle, johon johti hopeiset askelmat oikealta puolelta. Sarkofagi oli tehty aineesta, mitä en ollut aiemmin nähnyt. Tiesin vaistonvaraisesti, että tämä aine ei ollut tältä planeetalta ja sen olivat antaneet maapallolle vuosituhansia sitten sen ensimmäiset asukkaat.
 
Sarkofagiin oli kaiverrettu kuvioita samalla ei-egyptiläisellä tavalla, mitä ympärillä olevissa seinissä oli. Aistin, että vaikka sarkofagi oli läpinäkymätön, siitä voisi tulla läpinäkyvä, jos tarkkaileva mieli tekisi oikeita muutoksia. Anubus viittoili minua astumaan sarkofagiin ja Toth nyökkäsi suostumuksensa. Taaskaan ei ollut mitään sanallista kommunikointia. Matka ovelta hopea-askelmille oli elämäni pisin. Kun olin kiivennyt muutaman askelman, oivalsin, että jos eläisin laskeutuakseni niitä pitkin, en olisi sama ihminen kuin aiemmin.
 
Makasin sarkofagin sisällä. Aine oli kovaa kuin kivi ja kuitenkin tasainen ja lämmin ihoa vasten. Tunsin ikään kuin astuvani kohtuun. Tasaiset ja koruttomat seinät näyttivät hitaasti muovautuvan muotoni ympärille, kun asetuin sarkofagiin. En usko, että olisin pystynyt liikkumaan, jos olisin tehnyt sen. Sitten Toth kurkotti päänsä sarkofagin reunan yli ja esitti kolme kysymystä minulle tuntemattomalla kielellä. En tiennyt, mitä kysymykset olivat, mutta tiesin intuitiivisesti, että ne olivat tosiaankin kysymyksiä ja että selviytymiseni riippuisi niihin vastaamisesta. Kutsuin sisäistä opastani, Radulaa, kun näin sarkofagin kannen hitaasti sulkevan minut hautaani. Kansi kiinnitettiin tiukasti hiljaisuuden vallitessa merkiksi siirtymästäni. Taas kerran olin yksin.
 
Jos olisin haudassa liian kauan, kuolisin. Sisällä oli vähän happea. Jos tarkoitukseni siis oli pitää fyysinen itseni elävänä, minun olisi nostettava tietoisuuttani korkeampiin ulottuvuuksiin, jotta voisin syöttää sitä Hengellä. Tiesin, etten pystysi lähtemään kehostani kolmannen silmän kautta, kuten olin tehnyt monta kertaa aiemmin. Etsin sisältäni porttia vapauttaakseni henkeni fyysisen muotonsa rajoituksista. Aloin tuntea syvää pelkoa nousevan sisälläni, mutta tahdoin sen pois. En saisi antaa itseni kokea tunnetta, joka laskisi tietoisuuttani!
 
"Missä on portti korkeampaan itseesi?"
 
Ymmärrän nyt ensimmäisen kysymyksen. Muistin pappien laulamisen kivioven ulkopuolella. En pystynyt käyttämään ääntäni, koska happea oli liian vähän hukattavaksi, mutta tunsin soinnutuksen värähtelyn samalla tavalla, kuin ollessani kolmen papin kanssa. Koska tietoisuuteni ei ollut rajoitettu ihmisääneen, pystyin laulamaan kaikkia kolmea osaa kerralla. Melodia ja taajuus tyynnyttivät pelkoni ja lisäsivät tietoisuuttani.
 
Huomasin keskittyväni oveen pääni sisällä. Se oli aivan kuin aivojeni ytimessä. Kun jatkoin soinnuttamista, jotain kiinteää - kuin kiviovi - alkoi avautua ja sen takana oli ne samat kultaovet, jotka olin nähnyt astuessani tähän huoneeseen. Nämä ovet avautuivat sisältäpäin. Taas kerran astuin niiden läpi ja tunsin niiden nopeasti sulkeutuvan takanani. Ensin en nähnyt mitään, paitsi kultaista valoa, mikä ympäröi muotoni ja tietoisuuteni jokaista solua ja atomia.
 
Sitten hitaasti aloin nähdä etäällä muodostuvan pyörteen. Se alkoi pyöriä - ensin hitaasti ja sitten nopeampaa ja nopeampaa. Se oli kultaa, hopeaa, sinistä, violettia ja muita värejä, jotka olin ensimmäistä kertaa nähnyt huoneessa sarkofagin ulkopuolella. Tunsin vetoa astua pyörteeseen ja päätettyäni tehdä sen, yhtäkkiä se oli aivan edessäni.
 
Putosin sen ytimeen ja huomasin pyöriväni nopeammin ja nopeammin ajattoman avaruuden halki. Ensin minua pyörrytti, mutta sitten pyörimisestä tuli niin kiihkeää, että tunsin olevani täysin paikallaan - kuitenkin samaan aikaan tunsin, että jokainen solu ja atomi ikään kuin nopeuttivat värähtelyään vastauksena pyörimiseen. Sitten "poks" ja pyöriminen loppui ja löysin itseni keskeltä tyhjiötä. Minusta oli tullut viidettä ulottuvuutta ja kaikki oli rauhallista.
 
"Missä on kristallikaupunki?"
 
Toisen kysymyksen myötä edessäni oli kultainen valo, mistä tuli kultainen muoto - jumalainen täydentäjäni. Hän tuli naisen muodossa, koska olin ruumiillistunut mieheksi. Syleilimme syvässä jälleennäkemisessä ja rakkaudessa. Hän katsoi silmiini ja kuiskasi: "Vien sinut nyt Kotiin."
 
Sitten olimme Venuksella. Eteemme levisi kaikki se kauneus ja harmonia, minkä olin muistanut syvällä sielussani koko elämäni ajan. Sydämeni avautui valon ja rakkauden ryöpyssä, joka olisi räjäyttänyt maallisen kehoni kolmannen ulottuvuuden tietoisuudessani. Näin Venuksen usvaa kaikkialla ympärilläni. Näin rakkaan Kotini kasviston ja eläimistön, kun ne leijuivat ympärilläni rakastavassa tervetulotoivotuksessa. Niiden jokaisesta liikkeestä kaikui harmonisia ääniä ja värejä.
 
Tervetuliaisseurue muodosti käytävän, joka johti meidät kristallikaupungin pääsisäänkäynnille. Jumalainen täydentäjäni sujahti muotooni, kun meistä tuli taas yhtä kotiintuloamme varten. Läpinäkyvät kristalliovet heilahtivat auki lähestyessämme niitä ja kultainen polku valaisi tietämme kaupungin sydämeen. Kultainen viisaudentemppeli oli sädehtivän upeana polun päässä, kukkulan huipulla. Ovet olivat auki ja odottivat sisäänkäyntiämme. Vaikka olisimme voineet välittömästi tahtoa itsemme määränpäähämme, nautimme matkasta ja toisten seurasta, joten päätimme kulkea samoilla uimis-/lentämisliikkeillä kuin ympärillämme olevat.
 
Lopulta huomasimme seisovamme mahtavan Sanat Kumaran edessä, joka on maapallon planeettalogos ja Venuksen sijaishallisija. Rami Nuri ja Djwhal Khul seisoivat neuvonantajina hänen kummallakin puolellaan. Kaikkien kolmen jumalaiset täydentäjät virtasivat heidän sisäänsä. He olivat androgyynejä. He olivat kokonaisia!
 
Kumarsin heidän edessään ja Sanat Kumara ojensi minulle jalokiven. Se ei muistuttanut mitään aiemmin tuntemaani. Se oli enemmän värähtelyä kuin ainetta, kuitenkin sillä oli muoto ja se oli kaunis. Otin jalokiven kiitollisena ja pidin sitä sydämessäni.
 
Vietimme täydentäjäni kanssa Venuksella ajan, joka tuntui elämältä. Elimme, rakastimme ja kuolimme. Ja sitten aloin tuntea vetoa. Tiesin, että tuo veto oli kohtaloni. Se oli maapallo. Se kutsui minua palaamaan kolmannen ulottuvuuden elämääni, jotta voisin täyttää kohtaloni siellä. Minun oli palattava, jotta kehoni eläisi. Suru tuosta oivalluksesta järkytti sieluani, mutta muistin sitoumukseni. Olin sanonut, että pysyisin maan päällä. Siksi minun oli palattava, ennen kuin oli liian myöhäistä pelastaa maallisen muotoni elämä.
 
Sarkofagin yhtäkkinen tiheys oli järkytys. Miten olin saattanut palata niin nopeasti edes hyvästelemättä? Ja sitten sydämeni tunsi Kodin ja jumalaisen täydentäjäni rakkauden. Kyllä, ei ollut mitään hyvästejä, sillä pitäisin ne tietoisuudessani, mutta entä sarkofagi? Oli vieläkin vähemmän happea ja nyt olin täysin fyysinen.
 
"Miten avaat sarkofagin?"
 
Kolmas kysymys tulkittiin sydämessäni. Kyllä, sydämessäni oli vastaus - jalokivi - sen värähtely nostaisi kannen. Ja sitten kun keskitin huomioni jalokiveen sydämessäni, kuulin ensimmäisen fyysisen äänen sen jälkeen, kun kysymykseni oli sanottu minulle elämä sitten. Ääni tuli sarkofagin kannen hitaasti noustessa. Tunsin happea tulvivan pelastamaan minut. Vastasyntyneen vauvan tavoin otin ensihenkäykseni ja nousin istumaan.
 
"Olet vapaa!", kuulin Tothin sanovan "egyptiksi", äidinkielelläni.
 
Rakkaat vihittävät,
 
Kiitos siitä, että kuuntelitte tarinani. Lopuksi kannustan teitä muistamaan, että suurin vihollisenne on pelko, joka on kätkettynä syvälle sisällenne. Jos tuo pelko voidaan tuoda tietoisuuteenne, se voidaan rakastaa vapaaksi. Ottakaa nyt vastaan elämäni suurin oppitunti: rakkaus on voimakkaampaa kuin pelko ja henki elää kaikessa aineessa!
 
Ohjaan teidät nyt Arcturuslaisten luo, jotka opastavat meitä kaikkia valoon.
 
RaHo Tep
 
Rakkaat portaalinavaajat,
 
Me Arcuruslaiset kiitämme teitä palaamisesta Käytäväämme. Olette palaneet vapaaehtoisesti Gaialle – ette henkilökohtaisen ylösnousemuksenne vuoksi, vaan auttamaan Gaiaa sen planeettaylösnousemuksessa. Siksi käytte läpi henkilökohtaiset vihkimyksenne itse tekemissänne "sarkofageissa". Rakkaat portaalinavaajat, olette saaneet loppuun omat kokemuksenne 3D-matriisissa ja palanneet muotoon auttamaan rakasta Gaiaa sen kokemuksissa.
 
Gaia kaipaa laajentua omiin korkeampiin ilmaisumuotoihinsa samalla tavalla, kuin se on auttanut ylösnousevia ihmisiä pitkän planeettahistoriansa aikana. Monet teistä jotka pystyivät nousemaan harhan yli ja palaamaan korkeampiin ilmaisuihinsa, ovat palanneet auttamaan planeettaa, missä palasitte valokehoon.
 
Aivan kuten RaHo Tepin oli kohdattava monia haasteita, ennen kuin hän pystyi aloittamaan vihkimysprosessinsa ja loppuylösnousemuksensa, Gaia kohtaa monia haasteita ennen vihkimysprosessiaan. Gaia on antanut teille fyysisen kodin moniin inkarnaatioihin. Teidän kaikkien joilla on muoto tässä nyt-hetkessä, on aika ajatella ensin sitä planeettaa, mitä olette käyttäneet ja hyväksikäyttäneet, ja sitten miettiä henkilökohtaista paluutanne ITSEEN.
 
Muistutamme teille, rakkaat ja rohkeat vapaaehtoisemme, että olette upeita, moniulotteisia olentoja. Ette tulleet maapallolle tähän inkarnaatioon henkilökohtaisen hyödyn vuoksi, vaan pelastamaan planeettaäidin, joka antoi teille kodin myriadeissa inkarnaatioissa. Muistakaa syntymää edeltävä sopimuksenne ja toimikaa sen mukaan nyt.
 
Gaia tarvitsee sinua. Mitä TEET sen auttamiseksi?
 
***
 
(RaHo Tepin tarina on yksi monista ylösnousemustarinoista, joita kuvataan kirjassani "Reconstructing Reality". Jos olet kiinnostunut, voit ostaa tuon kirjan osoitteesta www.amazon.com/Suzanne-Lie/e/B00J93AF5E)
 
Kenties haluaisit vastata näihin kysymyksiin kommenttiosassa??! Minä aloitan. Ja kiitos kaikille teille, jotka jaatte havaintojanne. Onhan kaikki havaitseminen luomista.
 
"Missä on portaali korkeampaan ITSEESI?"
 
"Missä on kristallikaupunki?"
 
"Miten avaat sarkofagin?" (Sarkofagista et voi lähteä, ennen kuin olet oppinut sen, mitä sinun täytyy oppia.)
 
Gaia tarvitsee sinua. Mitä TEET sen auttamiseksi?
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.