KATSE TAAKSEPÄIN SIIRTYMISEKSI ETEENPÄIN
 
Kirjoittanut/kanavoinut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)
21.12.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Kymmenen vuoden matka
 
Kun tulemme vuoden 2014 viime päiviin, oivallan, että olen kirjoittanut uutiskirjeen melkein joka kuukausi 24.11.2003 alkaen. Nostalgiaa tuntien päätin etsiä joka vuotta edustavan kirjoituksen, mieluiten vuoden loppua lähestyvästä kuukaudesta.
 
Tänään aloitan kulkemisen muistopolkua pitkin kohti 1.1.2015. Lähetän monia kiitoksia ja ehdotonta rakkautta monille upeille ystävilleni, jotka kulkevat tätä polkua kanssani.
 
2003 – Stadion, viesti Arcturuslaisilta
 
Hetkinä jolloin olette sidottuna aikaan ja paikkaan, olette fokuspiste, mikä on ITSENNE yhden aspektin perspektiivi. Aloitetaanpa maadoittuneen pisteenne perspektiivistä, joka istuu stadionin yläosassa, kun katsotte surullisen kuuluisaa 3D-peliä.
 
Voitte tuntea valtavien stadionvalojen loisteen aivan päänne yläpuolella. Nämä valot ovat myötätuntoinen, ihmisyyden ylittävä Itsenne. Maaodittuneen pisteenne perspektiivistä nämä valot näyttävät olevan edelleen yläpuolellanne.
 
Jos muistaisitte olevanne yhtä tai kenties kaikki valot, tekin olisitte ihmisyyden yli. Olisitte valoa, itse asiassa teistä tulisi valokeho. Sitten kun teistä tulee "nuo valot", olette sielu ulkoa ja ihminen sisältä, aivan kuten nyt olette sielu sisältä ja ihminen ulkoa. Minusta tulee me, kun valokehonne ei enää elä erillisyysharhassa. Näin ollen "minä" olisi "me".
 
Tunnette nyt kaipausta tulla valoiksi ja sisäistä nykimistä tiedostaaksenne ihmisyytenne osana ITSEÄNNE, sen sijaan että ITSEMME on osa ihmisyyttänne. Mutta jos teistä tulisi nuo valot, palaisitteko stadionille? Pystyisittekö nauttimaan pelistä, jolle te kaikki niin kovasti hurraatte? Siellä on kaksi joukkuetta – pahojen joukkue tummissa peliasuissa ja hyvien joukkue valkoisissa peliasuissa.
 
Ymmärrätte, että joukkueilla on peliasut, jotta yleisö erottaa ne. Niillä on peliasut myös siksi, että kaikki joukkueen jäsenet voivat tietää, kuka on heidän joukkuettaan ja kuka on toista joukkuetta.
 
Muuten hyvä tyyppi saattaisi auttaa pahaa tyyppiä tai paha tyyppi hyvää tyyppiä. Mitä jos heillä kaikilla olisi sama peliasu – ihmisasu? Silloin olisi erittäin vaikeaa pysyä kärryllä pelistä. Miten yleisö voisi tietää, kuka on voittamassa ja kuka häviämässä?
 
Peli olisi vain joukko ihmisiä, jotka juoksevat ympäriinsä ja ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Ei olisi mitään draamaa, ei voittajaa eikä häviäjää. Mutta stadionin ylärivistä on vaikea erottaa peliasuja.
 
Valkoiset peliasut ovat nyt niin sotkeutuneet maassa kierimisestä, että ne ovat yhtä tummia kuin tummat peliasut. Osa yleisöstä – ne jotka istuvat stadionin alariveillä – pystyvät edelleen erottamaan valkoiset ja tummat, mutta useimmat koko ITSENNE osista eivät enää osaa sanoa eroa, eivätkä välitäkään.
 
Olette kyllästynet katselemaan hyvien ja pahojen peliä. Ette välitä, kuka voittaa, koska tiedätte, että olette kaikki samaa joukkuetta. Jatkuva konflikti on tullut ikävystyttäväksi teille ja olette nyt paljon uteliaampi yläpuolellanne olevista valoista.
 
Kun katsotte ympäri stadionia, näette, että useammat ja useammat teistä ovat väsyneet peliin ja kääntäneet huomionsa valoihin. Millaista tuntuisi olla nuo valot?
 
Useammat ja useammat teistä katsovat valoja, kun taas vain harvat katsovat edelleen peliä. Miksi - myös jotkut joukkuejäsenet ovat lopettaneet ikuisen kilpailunsa katsoakseen valoja!
 
Kun useammat teistä katsovat valoja eivätkä siihen, mitä valot valaisevat, yleisö alkaa sekoittuvat yhdeksi yleisöksi. Myös kahden vastakkaisen joukkueen jäsenet sekoittuvat vain pelaajiksi.
 
Monet heistä ovat myös kyllästyneet peliin ja kiipeävät yleisön joukkoon, jotta hekin pystyvät näkemään valot paremmin. Valot ovat eläviä magneetteja. Ne syleilevät teitä kaikkia ydinolemuksellaan, mikä on vapauden tunne.
 
Valot kuiskaavat ydinolemuksellenne: "Odota, kunnes kaikki ovat valmiita näkemään meidät. Sitten meillä on teille yllätys, mikä ylittää mielikuvituksenne!"
 
Ette halua odottaa, mutta tiedätte kuitenkin odottavanne. Odotatte, kunnes ITSENNE jokainen osa on valmis päästämään irti pelistä. Käytätte odottamisenne voimaa muodostaaksenne energiakentän, mistä edes eksynein itsenne ei pysty olemaan piittaamatta.
 
Sallitte sitten tämän kentän liikevoiman lisääntyä, kunnes yleisön lisäksi myös stadionista, parkkipaikasta, maasta sen alla ja itse asiassa koko maasta, koko planeetasta tulee valoa.
 
Sitten ja vasta sitten 3D-peli on ohi!
 
Meditoitaessa minua opastettiin lisäämään alla oleva osa tähän prosessiin. Toivon, että te, rakkaat lukijani, liitytte mukaan tähän juttuun postaamalla vastauksianne. Sitten "katsoessamme taaksepäin mennäksemme eteenpäin", voimme tehdä sen yhdessä. Aloitan postaamalla omat vastaukseni.
 
Viisi kysymystä
 
KUKA näit olevasi 2003? (Olemme se, keneksi hahmotamme itsemme.)
MITÄ teit? (Ja miten tuo tekeminen vaikutti havaintoon itsestäsi.)
MISSÄ asuit? (Se missä asumme, vaikuttaa kovasti meihin.)
MILLOIN olit ITSE-tietoisin tuona vuonna?
MIKSI olit ITSE-tietoinen tuolla hetkellä?
 
Jos haluat postata vastauksesi, se auttaa ykseystietoisuudessamme. Aloitan tämän prosessin postaamalla omat vastaukseni.
 
KUKA: olin juuri menettänyt toiset vanhempani ja näin itseni täysin aikuisena.
MITÄ: aloin "tulla ulos", mutta vain Suzan Caroll -peitenimen alla.
MISSÄ: omistin kodin ensimmäistä kertaa elämässäni.
MILLOIN: sanoisin olleeni ITSE-tietoisin isäni hautajaisissa.
MIKSI: ilman vanhempia määrittelemässä minua, pystyin määrittelemään täysin itse itseni.
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.