JAQUALIN TARINA, OSA 3
Antareslaisia kanavoinut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)
10.8.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Henkiseksi soturiksi tuleminen
Sue puhuu:
Rakas Jaqual, olen tarvinnut vähän aikaa, ennen kuin pystyin kuulemaan tarinamme seuraavan osan, koska muistaakseni se ei ollut kovin miellyttävä. Kenties siksi kadotin tuon osan kirjoituksistani. Kutsun sinua nyt, koska sinä otit itse asiassa yhteyttä minuun. Meditoin, mutta minulla oli vaikeuksia päästää irti ajatuksistani ja tunteistani.
Sitten kun lopulta rentouduin nyt-hetken tyyneen keskukseen, kuulin nimesi. Siksi olen palannut pyytämään sinua jatkamaan tarinasi kertomista. Kenties ajan kuluminen siitä, kun ensimmäisen kerran vastaanotin - ja hukkasin - sen 1990-luvun puolivälissä, on tehnyt minusta riittävän rohkean säilyttämään tämän kommunikoinnin ja myös jakamaan sen toisten kanssa.
Jaqual puhuu:
Olen Jaqual. Kyllä, tulin meditaatioosi, koska tiesin olevan tarinani jatkamisen nyt-hetki. Suzille, olen samaa mieltä, että olet vältellyt tarinaani taisteluun menemisestä. Näen, että olet väsynyt kaikkiin kolmannen ulottuvuuden taisteluihin. Olet muistanut ja jatkuvasti muistat myriadeja elämiä, joissa taistelit kuolemaan saakka. Joissain näistä elämistä taistelit kukistaaksesi ja toisissa - kuten omassa tarinassani - taistelit pelastaaksesi.
Koska pelko on suurin vihollinen kohdatessamme yhteenoton, ennen menemistä minkäänlaisiin taisteluvoimiin meidän täytyy kohdata kaikki pelkomme. Fyysisessä maailmassa missä nyt elät, on monia taisteluja. Jotkut niistä ovat kätkettyjä ja jotkut hyvin tiedossa. Siksi on todellakin nyt-hetki jatkaa tarinaani.
Olen edelleen Muistamistemppelissä. Kun seison kolmannen, keltaisen oviaukon kynnyksellä, tiedän olevani valmis muistamaan, miten minusta tuli henkinen soturi. Kerron ensin lisää henkiseksi soturiksi tulemisesta. Myöhemmillä vierailuilla kerron, miten henkiseksi soturiksi tuleminen on hyvin erilaista kuin eläminen henkisenä soturina, joka on vapaa kaikista peloista.
"Vapaa kaikista peloista?" kysyn itseltäni. Miten se voi olla mahdollista? Tiedän, että minun on kuljettava keltainen käytävä löytääkseni vastauksen. Kun astun keltaisen kynnyksen yli, löydän itseni isäni keksimästä aluksesta ...
Olen laittanut aluksen automaattiohjaukselle kulkiessani kohti salaista tapaamista komentaja Malteesen ja hänen tovereidensa kanssa. Minun on mentävä syvälle viidennen ulottuvuuden ITSEENI saadakseni etsimääni opastusta. Valmistauduin vasta soturikoulutukseen, kun dragot hyökkäsivät maailmaamme. Siksi en ollut saanut mitään ulkoista koulutusta. Näin ollen minun on löydettävä tuo koulutus korkeammasta ITSESTÄNI.
Huomaan, että meditatiivinen tila tulee minuun hitaasti, koska mieleni on täynnä epäilyä ja hämmennystä. Onneksi isäni opetti minua meditoimaan sulautumalla yhteen tietoisuuteni kanssa, jotta se opastaa minua. Näin ollen päätän elää uudestaan tuon nyt-hetken ...
"Poikani, käänny ympäri mielessäsi katsomaan korkeampiin taajuuksiisi. Kuvittele, että näet pitkän valotunnelin. Hyvä. Mene nyt rauhallisesti sisään. Näet ensin ehkä vain pimeyttä, koska se on ITSESI alue, jota et ole vielä tutkinut. Ole siksi hiljaa pimeydessä ja tee siitä ystäväsi. Pimeys on vain tietoisuutesi osa, mihin et ole vielä herännyt.
"Kun tunnet urheasti pimeyden ympärilläsi, katso sisääsi ja löydä oma valopilkkusi. Löydät sen sydämestäsi, joka on käpertynyt siihen rakkauteen, mitä sinulla on kansaasi kohtaan ja heillä on sinua kohtaan. Tunne tämän rakkauden mukava lämpö ja salli sen hitaasti valaista pimeys jatkuvasti laajentuvalla valollaan.
"Pysy erossa, kun tarkkailet valon säteilevän ytimestäsi ja täyttävän tunnelisi valolla. Tunneli on muuttunut mustasta kirkkaankeltaiseksi ja kehosi on muuttunut tiheästä fyysisestä muodosta valokehoksi. Kun seisot tunnelissa, löydä rauha sydämestäsi, mikä säilyttää valokehotaajuutesi.
"Kun menet taisteluun, paras taktinen etu on pysyä jatkuvassa yhteydessä valokehoitseesi, joka ylivalaisee sinut. Et ole fyysinen muotosi. Käytät fyysistä muotoasi. Olet valokehosi. Tunnetko tämän totuuden sydämessäsi?"
Olen niin syvällä kokemuksessani, että kuulen nuoremman itseni äänen sanovan: "Kyllä, isä. Tunnen tuon kokemuksen. Itse asiassa tunnen myös valokehon ylivalaisevan minut."
"Poikani, kun tunnet valokehon ylivalaisevan sinut, päästä hitaasti irti ajasta ja palaa viidennen ulottuvuuden nyt-hetkeen. Harjoituksen myötä voit oppia vaihtamaan tietoisuutesi fyysisestä kuoresta valokeho-ITSEKSI. Silloin saat kokemuksen, että olet valokeho, joka ylivalaisee fyysisen itsesi. Pystytkö tekemään sen nyt?"
Muistan, miten yritin ja yritin siirtää tietoisuuteni valokehoon, mutten kyennyt tekemään sitä. Sitten tunsin isäni koskettavan lempeästi aluetta sydämeni ja kaulani välissä, minkä myöhemmin opin olevan korkea sydän. Ensin tunsin hädin tuskin hänen kosketustaan, mutta hänen kätensä tuli lämpimämmäksi ja lämpimämmäksi, kunnes siitä tuli kuuma. Olin vetäytymässä pois kuumuudesta, kun yhtäkkiä tunsin jotain, mitä voisin nyt kutsua orgasmitunteeksi.
Olin yhtäkkiä valokehoni sisällä. Voi, miten upea tunne. Minulla ei ole aavistustakaan, miten pitkään minulla oli tämä tunne, kun resonoin selvästi siihen nyt-hetkeen, mistä isäni oli usein puhunut. Tulin vähitellen tietoiseksi tiheästä muodosta, mikä oli huolenpidossani ja suojeluksessani.
Muoto oli hyvin pieni, kun olin edelleen lapsi. Kun katsoin tuota lasta, näin muutamia terveysongelmia, jotka korjasin välittömästi. Muistan ihmetelleeni, millaista olisi käyttää niin pientä tiheää muotoa, kun olin yhtäkkiä tuo pieni tiheä muoto. "Ei", sanoin ääneen, kun silmäni lensivät auki ja näin isäni hymyilevät kasvot.
"Erittäin hyvä, poika", hän sanoi. "Harjoituksen myötä muistat, miten koetaan sekä valokeho että fyysinen muoto samassa nyt-hetkessä. Mene kotiin harjoittelemaan tätä taitoa. Kun palaat ensi kuussa, opetan sinulle lisää."
Mutten palannut oppimaan lisää. Isästäni tuli aina vain hämmentyneempi ja melkein pelokas. Sitten kuukauden päästä kimppuumme hyökättiin. Tiedän nyt, että hän oli nähnyt tuon mahdollisen todellisuuden. Se oli viimeinen kerta, kun näin isäni elossa fyysisessä muodossaan. Tiesin jotenkin myös, että hän oli käyttänyt melkein kaiken jäljellä olevan fyysisen aikansa viimeistellen alusta, millä nyt lensin.
Aivoni halusivat tulla pois meditaatiosta, mutta tunsin valokehon ylivalaisevan minut ja kertovan minulle, että minun täytyi saattaa loppuun tuo oppitunti nyt. Minulta vaati suurta keskittymistä pitää silmät suljettuna, luottaa alukseen, luottaa omiin vaistoihini ja päästää irti kiinnittymisestä fyysiseen muotooni. Tunsin pelon haluavan tunkeutua kokemukseeni, joten ympäröin pelon keltaisella valolla muuntaakseni sen voimaksi.
Ihmettelin, miten osain muuntaa valon tuolla tavalla, kun kuulin/tunsin valokehoni sanovan: "Kerroin sinulle juuri, miten energiaa muunnetaan, mutta sinun on oltava yhdistynyt minuun voidaksesi olla vapaa ajasta. Muuntaminen vie pitkän aikaa, kun olet ajan ympäröimä."
Olin lumoutunut ajatuksesta "olla ajan ympäröimä", mikä ei täysin ilmaissut sitä, että kommunikoin oman valokehoni kanssa. Olin kuullut tuon tyyppisestä kommunikoinnista, mutta se tapahtui vasta vuosikymmenten temppeliopiskelun jälkeen. "Meillä ei ole vapautta ajasta", valokehoni sanoi.
Vilauksessa minua ei enää ympäröinyt aika, vaan valokehoni. Voi, valokehona olemisen tunne oli melkein enemmän, kuin fyysinen muotoni pystyi kestämään. Tunsin, että aloin lähteä fyysisestä kehosta, mutta sen sijaan valokehoni jättikin minut.
"Ei", kuulin sen sanovan yläpuoleltani. "Ei ole sinun nyt-hetkesi lähteä fyysisestä muodostasi. Sinua tarvitaan tehtäväsi suorittamiseen. Tunne minun, oman valokehosi, leijuvan yläpuolellasi korkeammassa värähtelyssä. Voit tehdä sen kuvittelemalla, että olen pääsi yläpuolella."
Tottelin ohjeita ja kuvittelin oman kehoni valon, valokehoni, ylivalaisevan minut, kun pysyin täysin yhdistyneenä fyysiseen muotooni. Oli suuri uhraus viivyttää tuota valokehona olemisen kokemustani, mutta tiesin, että kansani tarvitsi minua. Vähänpä tiesin siitä, miten monta pitkää vuotta kuluisi, ennen kuin voisin palata olemaan valokehoni. Siitä lähtien pystyin kuitenkin tuntemaan, että se ylivalaisi minut.
***
Yhtäkkiä fokukseni palasi alukseen, kun se informoi minulle, että olimme lähestymässä määränpäätämme. Lähetin telepaattisen kutsun komentaja Malteeselle ja hän vastasi välittömästi: "Olemme saapuneet määriteltyyn paikkaan. Emme halunneet käyttää teknologiaamme sijaintisi määrittämiseen."
"Kyllä", vastasin telepaattisesti. "Olen nyt laskeutumassa." Tuosta hetkestä lähtien olin henkinen soturi. Laskeuduin koneellani ja kutsuin komentaja Malteesen ja hänen 12 miehistönjäsentään seuraani konferenssihuoneeseemme. Saavuttuaan he kuuntelivat, kun annoin yksityiskohtia siitä, mitä maailmassamme oli tapahtunut. He kaikki hallitsivat tunnereaktionsa valjastaakseen kaiken energiansa taisteluun.
Pian meillä oli suunnitelma. Vangitun kansamme yhden jäsenen telepaattisesta kommunikoinnista tiesimme, että dragot olivat lähettämässä kansaamme eri paikkoihin. Meidän oli autettava heitä, ennen kuin heidät lähetettiin pois. Olimme juuri lopettamassa kokouksemme, kun tunsin/kuulin/näin viestin valokeholtani.
Kerroin sotureille lyhyesti kokemuksestani, mistä he olivat kaikki kuulleet, ja he ymmärsivät sen. He kuuntelivat tarkkaan, kun annoin valokehoni käyttää fyysistä astiaani sanoakseen:
"Yhtenäinen tietoisuutenne on paras työkalu dragoniaanien kukistamiseen. Niitä on monia ja teitä on muutama, mutta voimanne on yhdistetty ja nyt voitte ajatella yhtenä mielenä. Niiden täytyy toimia yksilöinä ja ne voivat tehdä vain, mitä ne on määrätty tekemään. Toisaalta jos te kykenette pysymään yhdistyneenä yhtenäiseen tietoisuuteen, voitte toimia yhtenä olentona, millä on monta ilmaisumuotoa.
"Suunnitelmanne on tehokas, mutta mahdoton, ellette pysy yhtenä olentona. Siksi vaadimme, että te kaikki yhdistytte valokehoonne samalla tavalla kuin Jaqual."
Valokehoni johti meidät sen prosessin läpi, minkä olin juuri kokenut. Koska olimme kaikki valmiita kohtaamaan kuolemamme, rajoittunut ajattelumme vapautui ja pystyimme kokemaan, että valokeho ylivalaisi meidät. Koska valokehomme resonoi viidennen ulottuvuuden ykseyteen, yhdistyimme kaikki yhtenäistietoisuuteen yhden valokehomme kautta.
Kukaan meistä ei tiennyt, miten kauan olimme tässä ryhmämeditaatiossa, kun valokehomme vei meidät ajan ulkopuolelle. Huomasimme kuitenkin palatessamme fyysiseen muotoon, että vain muutama minuutti oli kulunut. "Miten niin voi olla?" ihmettelimme ryhmämielessämme. Meidän jokaisen hymy kertoi, että olimme jättäneet ajan.
Silloin oivalsimme, että kaikki henkiset soturit ovat yhdistyneet ykseyden nyt-hetkessä. Tämä side oli se tapa, millä voisimme onnistua. Kun palasimme omiin aluksiimme, tiesimme kaikki, että jotkut meistä menettäisivät fyysisen muotonsa. Näin ollen lupasimme, että jos lähtisimme fyysisestä kehosta, valokehomme ylivalaisisi ryhmäämme, kunnes tehtävämme oli suoritettu.
Puhuessani valokehon kautta koin täydellisen vapauden kaikesta pelosta. Minusta oli tullut henkinen soturi ja tiesin välittömästi, että kuolema tarkoitti vain paluuta valokehoon. Valitettavasti opin myöhemmin, että oli kuolemaa pahempia asioita.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.