ELÄMÄN MUUTTAMINEN, OSA 3
 
Plejadilaisia kanavoinut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)
29.6.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
MUUTOKSEEN SOPEUTUMINEN
 
Sandy puhuu:
 
Kundaliini-kokemuksemme jälkeisen päivän pääasiassa nukuimme, rentouduimme ja leikimme läheisessä lammessa. Oli liian kylmää jäädä veteen pitkäksi aikaa, mutta makasimme auringossa alasti, kunnes meillä oli liian kuuma. Sitten hyppäsimme alasti lampeen viilentymään. Hyvin kuuman ja hyvin kylmän yhdistelmä auttoi meitä sopeutumaan kehomme korkeampaan taajuuteen.
 
Ilman vaatteita oleminen ei ollut mikään ongelma, koska maisemissa ei ollut ketään muita kuin Lantern, joka otti myös vaatteensa pois. Tunsimme ikään kuin leikkivämme Eedenin puutarhassa, kun totuttelimme käyttämään muotoa. Me olimme tietysti tottuneet käyttämään muotoa, mutta kehomme oli hyvin nopeasti muuttumassa täysin ainutlaatuiseen muotoon.
 
Yksi syymme hypätä kylmään virtaisaan lampeen oli, että tämän upean aurinkoisen päivän kuumuus stimuloi kundaliinin leimahtamaan kehomme ulkopuolelle. Pystyimme kestämään tuota tunnetta muutaman minuutin, mutta siitä tuli nopeasti pakahduttava. Emme olleet tottuneet kehomme värähtelemiseen tuolla taajuudella.
 
Lantern selitti meille, että kaikki aiemmat kokemuksemme korkeammasta itsestämme ja valokehostamme olivat tapahtuneet kaksoispaikantumisen kautta. Nyt emme kuitenkaan kaksoispaikantuneet. Todellinen fyysinen 3D-muotomme oli vähitellen muuttumassa valokehoksi. Jason ja minä päätimme, ettemme murehtisi sitä, miten tämä siirtymä muuttaisi koko elämämme.
 
Fyysisen muotomme muuttumisprosessi vaati, että pysyimme nyt-taajuudessa. Näin ollen joimme puhdasta vettä purosta, meditoimme, makasimme auringossa, meditoimme, kävelimme niityllä, meditoimme ja nukahdimme virraten erittäin syvään meditaatioon. Lantern muistutti meille jatkuvasti, miten onnekkaita olimme pystyessämme omistamaan koko huomiomme tälle muutosprosessille.
 
Olimme samaa mieltä. Miten olisimme voineet tehdä työtä tai ajaa kauppaan tässä tilassa? Olimme hyvin kiitollisia, että voimme "vain" olla yhteydessä elementaalien kanssa, kun kävelimme, pulahdimme veteen, paistattelimme auringossa ja katsoimme taivaalle. Kun istuimme lammella, meditoimme vesielementaaleja, undiineja, kunnes pystyimme hahmottamaan ne selvästi kolmannella silmällä. Pysyimme olemaan niiden kanssa yhteydessä myös korkean sydämen kautta. Oli hämmästyttävä kokemus nähdä niiden häilyvien muotojen virtaavan vedessä.
 
Tunsimme, mitä undiinit sanoivat meille. Elementaalit eivät tietenkään puhuneet ihmiskieltä. Ne puhuivat meille soinnuilla, kuvilla ja kehotuntemuksilla. Ne kommunikoivat myös veden tippumisen ja kivien yli kulkemisen äänellä, voimakkaan tuulenvireen pienillä laineilla, auringon kimalluksella veden pinnasta ja erilaisilla vesituoksuilla, jotka olivat vuorovaikutuksessa ympäristömme kanssa.
 
Ollessamme lammessa, pysyimme veden alla niin pitkään, kuin pystyimme kestämään kylmää, voidaksemme tuntea veden koko kehollamme. Silloin aloimme todella kommunikoida undiinien kanssa. Veden ollessa ainoa ärsyke koko muodossamme, saimme kuvia, ideoita, aistimuksia ja jotain äänen kaltaista, minkä kuulimme sydämessä.
 
Myöhemmin opimme, että tämä sisäinen ääni oli sitä, mitä tulkitsimme elementaalien sanovan meille. Ensin meidän oli kiinnitettävä koko huomiomme johonkin elementaaliin muodostaaksemme syvän suhteen sen ydinolemuksen kanssa. Näin ollen menimme veden alle yhdistyäksemme undiinien, vesielementaalien kanssa, kierimme ruohikossa, istuimme kivillä tai maassa kommunikoidaksemme menninkäisten, maaelementaalien kanssa ja katselimme taivaalle keskittyen tuuleen tai tuulenvireeseen kommunikoidaksemme sylfien, ilmaelementaalien kanssa.
 
Haastavin kokemus olivat tulielementaalit, salamanterit, koska ne kommunikoivat oman kundaliinimme kautta. Tietysti kehomme ja ympäristömme kaikki elementaalit ovat yksi "vuorovaikuttava" ja virtaava energiakenttä. Kuitenkin aivan kuten meidän oli opeteltava aakkoset, ennen kuin voimme lukea, meidän oli erikoistuttava jokaiseen elementaaliin erikseen, ennen kuin pystyimme kokemaan syvällisesti niiden ykseystietoisuuden.
 
Lantern sanoi, ettei kukaan ottanut mökkiä meidän jälkeemme, joten voimme jäädä sinne niin pitkäksi aikaa, kuin meidän tarvitsi. Koska elimme pääasiassa ajan ulkopuolella, oli hyvä tietää, että olimme vapaita "telakoimaan maa-astiamme" tänne uudelleenkalibroidessamme sitä. Minun on sanottava, että tämä kokemus täydellisestä vapaudesta ja intiimistä yhteydestä luontoäitiin oli niin jumalaista, ettei sitä voi ilmaista. Jason oli täysin samaa mieltä.
 
Itse asiassa olimme kumpikin niin valtavan onnellisia ja ikuisesti kiitollisia, että meidän oli hyvin helppoa säilyttää korkeampi tietoisuustila. Jos meitä väsytti, nukuimme. Jos halusimme liikkua, kävelimme tai joogasimme. Jos meidän oli kuuma, menimme veteen, ja istuimme auringossa, jos meillä oli kylmä.
 
Jos meillä oli jano, mitä tapahtui usein sisäisen lämmön nousemisen vuoksi, joimme kirkasta vuoristovettä. Asia jonka unohdimme, oli ruuan syöminen. Kummallista kyllä, aloimme kuulla tiettyjen kasvien kertovan meille, että ne olivat terveellisiä kehollemme, kun taas toiset sanoivat: "Pysykää poissa." Tiesimme myös, että tietyt juuret maassa olisivat herkullisia ja erilaiset kukat tai siemenet olisivat maukkaita ja ravinteikkaita.
 
Lantern kannusti meitä poimimaan kasveja, jotka kutsuivat meitä, ja pitämään niitä lähellä korkeaa sydäntä kysyäksemme keholta, miten ne valmistetaan. Joskus kehomme sanoi: "Syökää ne nyt." Joskus kuulimme: "Laita minut aurinkoon" tai "Laita minut varjoon." Jotkut sanoivat: "Minut täytyy keittää vedessä" ja toiset kasvit halusivat, että ne paketoidaan ja laitetaan tuleen. Koska Lantern oli paikalla opastamassa meitä, pystyimme seuraamaan vaistoamme huolehtimatta, että olisimme väärässä ja vahingoittaisimme itseämme.
 
Aivan kuten kasvit ja puiden lehvät kertoivat meille, mitä voi syödä ja miten se valmistetaan, koko ilmakehä näytti kuiskivan pyhää informaatiota sydämeemme. Koska tällä vuorenhuipulla ei ollut ihmisten melua, kuulimme vain myriadeja luonnon ääniä. Kun makasimme selällään suurilla, lämpimillä kivillä, pystyimme näkemään sylfien kutsuvan meitä omasta paikastaan taivaalla.
 
"Tulkaa kanssamme", ne huusivat uudestaan ja uudestaan. Lopulta otimme kutsun vastaan ja silmät sulkien leijuimme todellisuuteen, missä kaikki olennot lensivät, sinkoilivat, syöksyivät, kävelivät tai tanssivat taivaan eetterissä. Jason ja minä koimme täydellistä iloa, kun leijuimme valtavalla pilvellä. Pilvi oli pehmeä ja läpinäkyvä, samaan aikaan kun se kannatti meitä korkealla ja pehmeällä alustallamme.
 
Kun katselimme maailmaamme tästä perspektiivistä, meistä tuntui enkeliltä, joka leijui korkealla tiheän fyysisen maailmamme yläpuolella. Leijuessamme pilvellä ymmärsimme yhtäkkiä kaiken pilvistä, sumusta, tuulesta, sateesta ja lumesta. Emme muista, miten opimme tämän informaation, kun se näytti tulevan rauhallisesti tietoisuuteemme.
 
Pilvinäkökulmasta näimme, miten kaikella elämällä oli hengitys, mikä veti uusia elementaaleja sisään joka hengenvedolla. Nämä monet elementaalit sekoittuivat kehoelementaalien kanssa saamaan uutta informaatiota ja usein ne jäivät kehoon, kun taas kehoelementaalit syöksyivät ympäristöön uloshengityksellä.
 
Tällä tavalla kaikki elämä oli vuorovaikutuksessa jokaisen kehon kanssa ja jokainen keho oli vuorovaikutuksessa kaiken elämän kanssa. Paikastamme pilvissä näimme monien elementaalien liikkuvan sisään ja ulos kaikissa elämänmuodoissa. Kun katsoimme taivaalle, näimme auringon säteilevän moniulotteista valoaan Gaiaan ja sen kaikkiin asukkaisiin.
 
Palautimme koko huomiomme fyysiseen muotoomme ja tunsimme auringon valon vahvistavan laajentuvaa kundaliiniamme. Päätimme jakaa tulemme auringon tulen kanssa, laajentamalla tietoisuutemme kundaliinimme ytimen sisältä ulospäin auringon ytimeen. Välittömästi pakahduimme vieraasta ärsytyksestä, mikä oli yhtä kuuma kuin keskipäivän aurinko, mutta kylmä kuin lempeä tuulenvire.
 
Kun nämä vastakohdat sulautuivat yhdeksi, tunsimme kundaliinimme leimahtavan kehon ulkopuolelle kaikkiin suuntiin. Olimme vapaita fyysisestä muodosta ja leijuimme tuntemattomaan, mutta jotenkin odotettuun, uuteen maailmaan. Itse asiassa se oli uusi maapallo. Tämä uusi maapallo oli täsmälleen kuin vanha maapallo, paitsi että näimme monien ilmaisutaajuuksien punoutuvan yhteen kuin kultainen lanka taidokkaassa elämän kudemassa.
 
Silloin tiesimme, että meidän ei tarvinnut luoda uutta maapalloa, mennä uudelle maapallolle tai ansaita uutta maapalloa. Tuon kultalanka oli uusi maapallo ja se oli jo punottuna kaikkeen elämään kaikissa ulottuvuuksissa. Ihmettelimme, miten voisimme olla tuo uuden maapallon kultalanka, kun oivalsimme, että olimme jo uusi maapallo.
 
Olimme muuttaneet omat energiakenttämme viidennen ulottuvuuden värähtelyyn ja sen yli. Ihmettelimme, miten edetään, kun Lantern liittyi seuraamme sanoen: "Olette valmiita nyt."
 
"Onko jo mennyt vuosi?", kysyin.
 
Juuri ennen kuin vilahdimme Gaian ytimeen, kuulimme Lanternin muistuttavan meille: "Aika on kolmannen ulottuvuuden harhaa."
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.