ELÄMÄN MUUTTAMINEN, OSA 2

Plejadilaisia kanavoinut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)
24.6.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

KUNDALIINI, SISÄINEN TULI

Jason jatkaa:

Haaveiluni Arcturuslaisessa käytävässä olemisesta keskeytyi, kun Lantern sanoi: "Olen valmistanut nopean aamiaisen, ennen kuin puramme leirin." Sandy ilmestyi silloin teltasta ja tuli antamaan minulla aamuhalauksen. Nousin seisomaan, halasin Sandyä ja kävelimme pienen matkan paikkaan, missä Lantern oli valmistanut pienen aamiaisemme.

"Ei sinun tarvitse kokata meille", sanoin.

"Sinulla oli tärkeä keskustelu Arcturuslaisen kanssa ja Sandy oli palaamassa juuri alukselta. En halunnut vaivata teitä, mutta meillä on pitkä patikointi tänään ja haluan päästä perille ennen yön tuloa."

"Palasin juuri alukselta?", Sandy kysyi hyvin innostunut ilme kasvoillaan. "Miksi en muista sitä?"

"Fyysisen kehosi tarvitsi nukkua. Ihmisitsesi oli myös liian aikaista muistaa saamasi informaatio", Lantern vastasi antaessaan meille ruokamme ja kuumaa teetä. Sandy yritti saada hänet sanomaan enemmän, mutta hän kieltäytyi ja meni purkamaan telttaansa. Sandy kohautti olkapäitään ja iski minulle silmää. "Luuletko olleesi kanssani?"

"Jos olin, puhuin Arcturuslaisen kanssa", sanoin. "Lähdin teltasta, jotta voisin kirjoittaa sen, mitä vastaanotin. Näytän sinulle sen myöhemmin."

Sandy näytti pettyneeltä, kun hän ei saanut nähdä sitä heti, mutta Lantern kiirehti meitä lähtemään. Hän oli oikeassa, että meillä oli melkoisesti käveltävää, ja se oli kaikki ylämäkeä. Kun aurinko oli alhaalla, kiersimme taas yhden jyrkännemutkan, minkä jälkeen paljastui kaunein vihreä niitty, minkä olimme koskaan nähneet. Sandy ja minä kirjaimellisesti juoksimme niitylle istumaan, makaamaan ja kierimään ruohikolla.

Sandy sanoi: "Tämä on kuin kotimme lähellä oleva niitty". Hymyilin, kun katsoin niityn poikki ja näin jotain, mikä näytti mökiltä. "Onko tuo mökki?" kysyin.

"Kyllä, se on meidän. Siellä on jopa purkkiruokaa ja sen vieressä on puro ja pieni lampi." Nyt olimme vielä innostuneempia. Voisimme asua oikeassa mökissä, missä oli katto ja sänky. Kävelimme nopeasti niityn poikki mökin ovelle.

"Antakaa mennä, avatkaa se", Lantern sanoi. "Täällä ei lukita mökkejä."

"Ilmensitkö tämän?" Sandy kiusoitteli. Lantern nauroi vastatessaan: "En, mutta vuokrasin sen kyllä. Tarvitsette mukavan paikan tätä tehtävänne seuraavaa osaa varten. Ette ole vielä olleet tekemisissä tulielementaalien kanssa ja tällä kertaa tuli on sisällänne - kundaliinitultanne."

Sandyllä ja minulla ei ollut aavistustakaan, miten tärkeä hänen toteamuksensa oli tai miten paljon se muuttaisi elämäämme ikuisesti. Itse asiassa, pystyimme ajattelemaan vain, että siellä oli pöytä ja kaksi sänkyä. Rakastimme luonnossa olemista, mutta olimme valmiita muutamiin elämän mukavuuksiin. Valitsimme sängyn mökin takanurkasta ja menimme makuulle rentoutuaksemme vain hetken. Heräsimme tunteja myöhemmin ja näimme tulen takassa ja kerosiinilampun pehmeän valon.

"Minun on nälkä", Sandy sanoi kävellessään kaapille katsomaan, mistä purkkiruuista voisimme valita. Kaapin viereisellä tasolla oli retkikeitin, minkä Lantern oli jo sytyttänyt keittääkseen meille kuumaa teetä.

"Olen iloinen, että heräsitte", hän sanoi laittaessaan teetä. "Kuu nousee pian ja haluan teidän näkevän jotain."

Sandy löysi purkinavaajaan ja avasi kaksi keittopurkkia meidän kaikkien syötäväksi. Kun Sandy kysyi Lanternilta, millaisesta keitosta hän piti, oivalsimme, ettei Lantern koskaan syönyt kanssamme. Koska hän teki suurimman osan kokkaamisesta, olimme aina olettaneet, että hän söi ennen meitä.

"Et taida syödä ruokaa?" Sandy ja minä kysyimme samanaikaisesti.

"En enää tarvitse ruokaa. Valovoimat ravitsevat minut", Lantern vastasi osoittaen sormella taivasta kohti.

"Vau", oli yhteinen vastauksemme. Lantern nauroi ja sanoi: "Pian teidänkään ei tarvitse syödä." Ennen kuin ehdimme esittää hänelle myriadeja kysymyksiä, hän sujahti ulos ovesta selittäen tarkistavansa kuun. Sandy ja minä istuuduimme hiljaisuudessa puisen retkipöydän ääreen syömään keittoa. Mitä Lantern nyt aikoo?

Juuri kun olimme lopettelemassa lämmitä ateriaamme, Lantern tuli takaisin mökkiin leveästi hymyillen ja sanoi: "On aika. Ottakaa takkinne ja tulkaa ulos."

Otimme innostuneena takkimme ja menimme ulos. "Seuratkaa minua", Lantern sanoi, ja sen teimme. Täysikuu oli niin kirkas, että saatoimme helposti nähdä, minne olimme menossa. Kävelimme lyhyen matkaa polkua pitkin, mikä johti meidät pienelle kukkulalle, ja löysimme toisen valtavan niityn. Kuu oli niin kirkas, että voimme nähdä jokaisen yksityiskohdan mystisessä kuunvalossa.

"On hyvin kaunista!" Sandy haukkoi henkeään.

"Sulkekaa nyt silmänne hetkeksi ja laajentakaa tietoisuutenne korkeampaan taajuuteen", Lantern ohjeisti.

Suljimme silmämme ja hengittelimme syvään tietoisuutemme laajentamiseksi. Tiesimme pitää silmämme suljettuna. "Tuntekaa kehollanne ympäristöä, säilyttäen tuon tietoisuustilan", Lantern opasti. "Kun teette sen, sallikaa muotonne fyysisten rajojen hämärtyä kaikkiin suuntiin.

Elementaalimeditaatio

"Virittykää nyt maahan, millä seisotte.
Tuntekaa, miten fyysisen muotonne aura sulautuu yhteen allanne olevan maan kanssa.
Haistakaa vesi ilmassa ja läheisessä järvessä.
Muistakaa veden tuntu kehollanne, kun uitte järvessä.
Sallikaa lempeän tuulenvireen ilmassa hyväillä kehoanne.

"Tuntekaa, miten maa jolla seisotte, on yhtä maa-astianne kanssa.
Virittykää kehonne kaikkiin nesteisiin, kun ne kiertävät muodossanne.
Kun hengitätte tätä pehmeää vuoristoilmaa, tuntekaa se sisällänne.
Tuntekaa, miten eetteri ympärillänne on täynnä pehmeää kuunvaloa.
Pitäkää nyt fyysiset silmänne suljettuna ja katsokaa kolmannella silmällä."

Tunsin, miten Sandy keskittyi kolmanteen silmäänsä, aivan kuten minä omaani. Vaistomaisesti kurkotin ottamaan häntä kädestä. Välittömästi tietoisuutemme laajeni valoräjähdyksessä ja kolmas silmämme välähti auki ja näki valtavan valon taivaalla. Kun rentouduimme valon lähteeseen, valtava tähtialusmuoto tuli kolmanteen silmäämme.

Tiesimme kumpikin, ettemme olisi voineet nähdä alusta fyysisellä näkökyvyllämme, mutta se oli täysin selkeä kolmannen silmän kautta. Keskittyessämme alukseen, tunsimme sen moniulotteista valoa ja ehdotonta rakkautta virtaavan korkeaan sydämeemme. Annoimme tuon rakkauden ja valon asettua sinne ja tarkkailimme tyynesti, kun valo kulki päälakemme kautta ylös pehmeään vuoristoilmakehään, sekä syvälle Gaian planeettaytimeen.

Vaistomaisesti seurasimme valoa tuttuun Gaian ytimeen. Sitten seurasimme valoa takaisin Gaian pintaan. Nyt kun olimme tiukasti maadoittuneet planeetan ytimeen, valo kulki ylös planeettaytimestä ja alkoi hitaasti nostaa taajuuttaan. Kun valo tunkeutui maan läpi ja tuli taas kehoomme jalkapohjista, tunsimme sen liikkuvan jalkoja pitkin selkärangan juureen.

Kun valo tuli selkärangan juureen, tunsimme suuren lämmön tulevan ytimeemme. Valo viipyili siellä, kunnes Lantern sanoi: "Oletteko valmiita antamaan tuon valon nousta selkärankaanne pitkin?" Tiesimme intuitiivisesti, että tämän valon nouseminen muuttaisi elämämme ikuisesti. Puristimme käsiä tiukemmin antaaksemme tosillemme tukea ja nyökkäsimme "kyllä".

Kuulimme Lanternin äänen ikään kuin sisältämme, kun hän sanoi:

"Tuntekaa kehonne maaelementaalien tukevan selkärankaa.
Kun hengitätte sisään, ajatelkaa ilmaelementaaleja keuhkoissanne ja kehonne jokaisessa solussa.
Kuvitelkaa vesielementaalien virtaavan verenne ja kehonesteidenne kautta.
Tuntekaa nyt Gaian ytimen tulen sytyttävän sisäisen kundaliinitulenne."

Sandy ja minä olimme tutkineet kundaliinia ja saaneet lyhyitä kokemuksia siitä meditoinnin ja joogan aikana. Nämä kokemukset kuitenkin vain vihjasivat siihen, mitä olimme kohta kokemassa. Onneksi muistimme keskittyä jalkojemme maadoittamiseen syvälle maahan. Haistoimme raikkaan ilman, kun se tuli sieraimiimme, ja kuvittelimme kehonesteidemme virtaavan rauhallisesti hengityksemme ja sydämenlyöntimme rytmissä.

Kundaliinin aktivointi

Meitä oli valmisteltu tähän hetkeen ja sallimme itsemme antautua, antautua ja antautua, kun keskitimme huomiomme ja hengityksemme selkärangan tyveen. Kun moniulotteinen valo tuli selkärangan tyveen ja aktivoi kundaliinin, kehomme reagoi täristen hallitsemattomasti. Vähitellen totuimme tähän korkeampaan taajuuteen, mikä salli heränneen kundaliinin sulautua täysin ytimeemme.

Ensimmäinen chakra

Sitten kun selkärangan tyvi oli uudelleenkalibroitu tähän laajempaan taajuuteen, kundaliini alkoi hitaasti aaltoilla ylös ja alas selkärankaa pitkin. Hengityksestämme tuli äänekkäämpää ja tarkoituksellisempaa, uloshengityksen ollessa kaksi kertaa niin pitkä kuin sisäänhengityksen. Sisäisen tulen räjähdyksellä juurichakramme heräsi korkeampaan aktivointitaajuuteen.

Toinen chakra

Sisäinen tuli piti tuon tilan sekunnin ja koko ikuisuuden, ennen kuin se jatkoi matkaansa napachakraan. Tunsimme valon navan takana, kun se aaltoili ylös ja alas selkärankaa ja salli meidän kalibroitua ja sitten kalibroitua uudelleen ja uudelleen korkeampaan sisäiseen valotaajuuteen.

Varhaisia tunnekuvia virtasi mielemme läpi kokoelmana lapsuusmuistoista, joista osan olimme täysin unohtaneet. Näiden kokemusten myriadit muistot uhkasivat alentaa tietoisuuttamme, joten keskityimme vain hengitykseen ja aistimukseen selkärangan ytimessä.

Taaskin tärisimme hallitsemattomasti, kunnes muistimme vetää tärisemistunteen ytimeen antautumalla näille uusille tuntemuksille. Tämä sisäinen tärinä oli melkein, kuin olisimme ravistaneet pois vanhoja osiamme, jotka eivät voineet kestää tätä korkeampaa valoa.

Kolmas chakra

Oivalsimme, että pystyimme parhaiten päästämään irti vanhasta vastarinnastamme antautumalla syvästi kokemukseemme. Sitten kun valo tasapainottui toisessa chakrassa, se alkoi nousta solar plexus -chakraan. Olimme jo oppineet, miten vapautetaan vastarintamme tuhkat hengittämällä nousevan kundaliinin korkeampaan taajuuteen.

Hitaasti ja hallitummin kundaliini nousi navasta vatsa-alueen kautta kolmannen chakran moniin sisäelimiin. Tunsimme jokaisen elimen, kun ne hitaasti tai nopeasti kalibroituivat tähän korkeampaan fyysiseen värähtelytaajuuteen. Kun antauduimme valolle laajentaen kolmannen chakramme taajuutta, oivalsimme, että ruuan syömisestä tulisi aina vain merkityksettömämpää.

Neljäs chakra

Koska olimme täysin nyt-hetkessä, meillä ei ollut mitään ajatuksia tai kokemuksia ajasta. Hitaasti ja rauhallisesti, kuin lempeä tuulenvire, kundaliinituli eteni sydänchakraan. Matka kolmen ensimmäisen chakran läpi oli täynnä kehoaistimuksia, liikettä ja jatkuvaa tarvetta päästää irti, päästää irti ja antautua.

Sitä vastoin kundaliini melkein kutitti sydäntä ja "koputti" lempeästi sydänchakramme sisäiselle ovelle. Tiesimme, että voisimme avata tuon oven tai palata asiaan myöhemmin, kun olimme sopeutuneet siihen, mitä oli jo tapahtunut. Sandy ja minä olimme kuitenkin täysin valmistautuneita tähän nyt-hetkeen ja avasimme portaalin täysin sydämeen.

Näimme itse asiassa kuvan oven avautumisesta sisäänpäin, kun toivotimme oman sisäisen tulemme tervetulleeksi sydämeen. Kuulimme sisäisen äänen sanovan meille, kenties varoittavan meitä, että elämämme muuttuisi ikuisiksi ajoiksi, mutta voisimme aina palata aikaan sopeutumaan, kun tunsimme energiat liian haastaviksi. Emme käsittäneet tuon viestin tärkeyttä.

Viides chakra

Kun toivotimme valon tervetulleeksi sydänchakraan, tunsimme välitöntä autuutta, mikä värähteli selkäämme pitkin ylös kruunuun. Taaskin meillä oli houkutus täristä, mutta muistimme hengittää näihin uusiin tuntemuksiin ja hyväksyä jokaisen niistä hitaalla ja syvällä hengenvedolla. Joskus meidän täytyi avata suu ja hengittää ulos ääneen pysyäksemme keskittyneenä. Tämä oli erityisen tärkeää, kun tuli pääsi kurkkuchakraan saakka.

Voidaksemme paljastaa tähän chakraan kätketyn totuuden, meidän täytyi vetää syvään henkeä ja puhaltaa pitkään ja hitaasti ulos kaikki valheet, joita meille oli kerrottu ja/tai joita olimme sanoneet monien inkarnaatioidemme aikana. Meidän täytyi myös laulaa tiettyjä ääniä ja sointuja tottuaksemme sisäisen tulen uusien taajuuksien virtaamiseen äänihuuliimme.

Kuudes chakra

Tarkkailimme, kun sokaiseva valonsäde kuljetti kundaliinivirran päälaelle ja tuli otsachakraan. Tämä koreampi valo sokaisisi meidät harhalle, jotta voisimme keskittyä olemaan se ylösnoussut mestari-ITSE, minkä näimme heijastuvan sisäisen mielemme näytölle. Kun keskityimme tähän sisäiseen näyttöön, tunsimme kundaliinitulen, kun se tuli otsaamme ja kulki syvälle aivoihin.

Seitsemäs chakra

Odotimme kuin morsian alttarilla kruunuchakraportaalin avautumista. Kruunuchakran hitaasti avautuessa, tunsimme moniulotteisen valovirran syöksyvän hiljaa kruunuun. Se sai kundaliinin aaltoilemaan toistuvasti ylös ja alas selkärankaa.

Jokaisella aallolla kehomme täyttyi lisää autuudesta ja elämänintohimosta. Tämä autuas valovirta yhdisti meidät ykseyden muodottomaan valoon, kun se tuli kruunuchakraan ja asettui aivojen kolmanteen kammioon, pyhään sisäiseen temppeliin. Tässä sisäisessä temppelissä lordi Shiva yhdistyi lady Shaktiin hengen (jumaluus) ja aineen (ihmisyys) pyhässä liitossa.

Kolmas silmä ja korkea sydän

Lyhyeksi hetkeksi kundaliini räjähti selkärankamme yli ja roihusi pyhää valoaan fyysisen muotomme ulkopuolella. Tämä valoräjähdys avasi kolmannen silmän täysin, sitten palasi lempeästi muotoomme sydänchakran kautta ja otti pysyvän asuinsijan korkean sydämen kolminkertaisesta liekistä. Juuri ennen kuin romahdimme maahan, tunsimme korkean sydämen yhdistyvän kolmannen silmän kanssa.

Seuraavaksi tiesimme sen, kun heräsimme seuraavana aamuna pikkuruisesta sängystämme mökissä. Nousimme välittömästi istumaan ja sanoimme yhtä aikaa: "Oliko se totta vai oliko se vain unta?"

Kuulimme Lanternin sanovan huoneen toiselta puolelta: "Onko siinä eroa?"

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.