LOPUN ALKUA
 
Plejadilaisia kanavoinut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)
12.6.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
KOMMUNIKOINTI EETTERIN JA MAAN KANSSA
 
Jason jatkaa:
 
No, luulimme, että Lantern olisi täällä auttamassa, mutta näytimme saavan itsemme melkoiseen sotkuun. Ensin emme tienneet, että olimme törmänneet Lanterniin – ja tarkoitan, että Sandy ja minä törmäsimme oikeasti häneen yhdessä. Olimme pökerryksissä Arcturuslaisen viestistä tai kenties olimme vain osittain fyysisiä, kun juoksimme päin pitkää ja hoikkaa miestä, joka seisoi suoraan telttamme edessä.
 
Vasta kun Lantern puhui kanssamme telepaattisesti, oivalsimme, kuka se oli. Tunnistimme jotenkin hänen telepaattisen äänensä, mutta kenties hänen puumerkkitaajuutensa oli tuttu. Joka tapauksessa meitä kunnioitettiin sillä iloisella ja rakastavalla naurulla, minkä Lantern päästää Gaian planeettaan. Muistan, miten hänen naurunsa pystyi kuulemaan valtavan väkijoukon yli Lemuralaisten juhlassa.
 
"Ihmettelimme, missä piileskelit", Sandy kiusoitteli.
 
"Minusta vaikuttaa siltä, että sinä ja Jason olette piileskelleet. Oliko teltassa liian ahdasta Arcturuslaisen kanssa?" Lantern nauroi. "Kasvonne ovat valkoiset. Ette tiedosta kovaa kuumuutta teltassa, mikä johtui valokehonne "puhkeamisesta" Arcturuslaisen puhuessa. Minun oli laitettava holokuva telttanne ympärille, jotteivät toiset leirissä olisi järkyttyneet."
 
"Valokehomme puhkesivat?" sanoimme yhtenä persoonana.
 
Lantern vain nauroi ja sanoi: "Laittakaa yllenne patikointivarusteet", kun hän ilmensi kaksi reppua eteemme. "Menemme patikoimaan!"
 
"Mutta nukuimme vain muutaman tunnin ja meidän täytyy syödä", Sandy valitti.
 
"Ai jaa, voimme tehdä kaiken sen polulla", Lantern sanoi työntäessään meidät takaisin telttaan ja pakatessaan reppuja pakettiautossa.
 
"Olen maksanut tästä paikasta viikolta. Jätämme pakettiauton metsänvartijan asemalle polkumme alussa. Pitäkää nyt kiirettä, meidän täytyy olla vuorella vähän ennen pimenemistä."
 
Sandy ja minä järkytyimme Lanternin asenteesta. Hän oli edelleen joviaali itsensä, mutta emme olleet tienneet hänen olevan niin käskevä.
 
"On se nyt-hetki!" hän vastasi ajatuksiimme.
 
Tuo lause sai huomiomme enemmän kuin mikään muu. Vaihdoimme nopeasti vaatteet, otimme vähän reppuun ruokaa polkua varten ja nousimme pakettiautoomme. Lantern kertoi minulle, minne se pysäköidään, ja meni maksamaan metsänvartijan asemalle.
 
"Miten hän sai rahaa leiripaikkaan ja pysäköintiin?" Sandy kysyi Lanternin kävellessä asemaa kohti.
 
Hymyilin vastauksena ja kerroin kysyväni.
 
"Kysyvän mitä?" Lantern sanoi pilkettä silmäkulmassaan.
 
"Tota, mistä sait rahasi?"
 
"Ai, otin samasta paikasta, mistä otin reppunne. Ilmensin ne", hän sanoi johdattaessaan meidät polun päähän.
 
Mitään muuta ei sanottu tuntikausiin. Sandyn ja minun valokehoni oli varmaan aktivoitu, koska emme väsyneet eikä meidän ollut nälkä, ainakaan ennen iltaa. Kuitenkin auringon alkaessa laskea, meistä kummastakin tuli hyvin nälkäisiä ja väsyneitä. Sandy puhui ensimmäisenä.
 
"Lantern, luuletko meidän olevan lähellä leiripaikkaamme?" hän kysyi yrittäen pitää väsymyksen poissa äänestään.
 
"Haluaisitko levätä?"
 
"Ei, ei, kaikki on ok. Mietin vain, miten paljon pidemmälle meidän täytyy vielä mennä."
 
""Pidemmälle" on kolmannen ulottuvuuden käsite", Lantern vastasi.
 
"Tiedän, että olen enemmän valokeho kuin aiemmin, mutta koteloni on edelleen hyvin fyysinen", Sandy sanoi.
 
"Niinkö uskot?"
 
"Vau!" huudahdimme kumpikin. Olin antanut Sandyn vaikuttaa ainoalta, joka oli väsynyt, mutta kaatuisin kohta itsekin. "Tekeekö uskomuksemme meistä väsyneen?" sanoin yrittäen olla kuulostamalta karkealta.
 
"Kyllä, tietysti. Valokehonne ei ole lainkaan väsynyt, koska se ei ole edes liikkunut."
 
Olimme todella yllättyneitä tuosta toteamuksesta, kunnes valo syttyi Sandyn päässä ja hän huudahti: "Valokehomme on viidettä ulottuvuutta, joten se resonoi ajan ulkopuolella!!"
 
"Mutta vain jos uskomme sen", jatkoin.
 
Lantern ei sanonut mitään muuta, vaan kääntyi ja jatkoi ylös erittäin jyrkkää polkua.
 
"Nyt pimenee. Meidän täytyy nähdä polku, kun on näin jyrkkää", valitimme yhdessä.
 
"Pyydätte Suurta Äitiä opastamaan teitä", Lantern projisoi sydämeemme.
 
"Tunsitko tuon?" Sandy kysyi minulta. "Hän tuntui puhuvan suoraan sydämeemme."
 
"Puhuin, koska teidän täytyy avata sydämenne seurataksenne Äitiä, silloin kun ette näe."
 
Kun aurinko laski horisontin taakse, polusta tuli pimeä ja sillä oli monia varjoja ja harhakuvia.
 
"Hmm", Lantern sanoi. "Tämä näyttää kuin alemmalta astraalitasolta. Teidän on parasta olla varovaisia."
 
"Yritätkö pelotella meitä?" kysyin.
 
"Voi en. Yritän varottaa teitä. Muistakaa, että Arcturuslainen aktivoi valokehonne. Siksi olette täysin hereillä alemman astraalitason pimeälle eetterille. Vaikuttaa siltä, että Gaia pyytää meitä kommunikoimaan planeettansa haavoittuneen eetterin kanssa."
 
"Kyllä, olemme tosiaan alemmalla astraalitasolla", Sandy kuiskasi. "Luuletko näin olevan tarkoituksella, meidän saamiseksi käyttämään valokehoamme tiemme navigoimiseen?"
 
"Kyllä, tietysti", sanoin. "Unohdan jatkuvasti, että monet lemurialaiset ovat intiaanikansan jäseniä. He opettavat kokemuksilla, mikä sallii jokaisen ihmisen oppia omalla tavallaan."
 
Keskustelumme oli loputtava, koska meidän oli keskityttävä suunnistaaksemme jyrkillä ja pimeillä poluilla, samalla kun kohtasimme synkkiä kuvia, joita lenteli eetterissä. Lopulta pääsimme jyrkän mäen ylös ja näimme demoneilta vaikuttavien syöksyvän meitä kohti.
 
"Mitä meidän pitäisi tehdä?" kysyimme Lanternilta pelkoa äänessämme.
 
"Olette täällä kommunikoimassa eetteriolentojen kanssa", oli kaikki, mitä hän sanoi. Tämä kuitenkin riitti, koska se muistutti Sandyä ja minua pysymään tiukkana ja lähettämään ehdotonta rakkautta synkille harhakuville.
 
"Hyvä", Lantern opasti. "Huomio voimistaa sitä, mihin kiinnitätte sen. Silloin kun olette ei-vastaanottava synkille kuville, heikennätte niitä vetämällä pois huomionne. Sitten kun olette valmiita, muistakaa, että ne voidaan parantaa ehdottomalla rakkaudellanne."
 
Tiesimme, etteivät nämä kuvat voisi vahingoittaa meitä. Itse asiassa katsoessamme niitä ehdottoman rakkautemme kautta, näimme niiden haluavan apua. Päästimme irti kaikesta ajattelusta ja tunsimme sitä ehdotonta rakkautta, mitä Arcturuslainen oli juuri jakanut kanssamme. Kun tunsimme tuota ehdotonta rakkautta sisällämme, pystyimme jakamaan sitä neljännen ulottuvuuden eetterin kanssa.
 
Kun pysyimme tiukasti keskittyneenä ehdottomaan rakkauteen, tunsimme valokehomme laajentuvan ulospäin selkärangasta. Tarkkailimme, kun sisäinen valomme kietoutui yhteen ehdottoman rakkautemme kanssa, muuntamaan pelottavat kuvat valokipinöiksi. Tämä valo virtasi rakkaudeksi, kun eetteri ympärillämme selkeni enemmän ja enemmän. Kuun nousemiseen mennessä kaikki ympärillämme sädehti ja kimalsi.
 
Myös ne pilvet jotka olivat peittäneet taivaan koko päivän, selkenivät paljastaen sädehtivän universumin yläpuolellamme. Lantern seisoi rinnallamme ja osoitti monia tähtiä ja niiden planeettoja, joilla olimme käyneet korkeammissa Mytre- ja Mytria-ilmaisuissamme.
 
"Muistatteko, miten Mytre ja Mytria yhdistyivät Plejadien planeetan Äitiin?" Lantern kysyi.
 
"Kyllä, muistamme", Sandy sanoi puhuen meidän kummankin puolesta.
 
"Kommunikoidaksenne ja yhdistyäksenne elementtien ja elementaalien kanssa, teidän täytyy kuunnella tarkkaan muuntuvaa maakehoanne sekä korkeampia Mytre- ja Mytrian-ilmaisujanne. Olette hahmottaneet maa-astianne SINUKSI ja Mytrian ja Mytren erillisiksi ja itsenne ulkopuolisiksi.
 
"Saattaaksenne loppuun tehtävänne teidän täytyy tuntea ITSENNE korkeammat ilmaisut sisällänne, samalla kuin hahmotatte myös maa-astianne yhdeksi Gaian maan kanssa. Ylösnousemuspolku ei ole ulkopuolellanne, vaan kehossanne, mikä on Gaian kehon osa. Ymmärrättekö, mitä sanon?" Lantern sanoi lopuksi.
 
"Kyllä", sanoin. Katsoin Sandyä ja hän nyökytteli päätään. "Mutta luulen, että tämä havaintotapamuutos on vaikeampi, kuin luulemme."
 
Lantern pelkästään hymyili ja jatkoi taas polkua pitkin. Sandy ja minä kuitenkin eksyimme ajatuksiimme ja unohdimme kuunnella maaelementtiä. Sandy alkoi liukua ja minä kadotin tasapainon yrittäessäni saada hänet kiinni. Ennen kuin tiesimmekään, liu'uimme polkua pitkin jyrkkää kielekettä kohti. Lantern ei yrittänyt auttaa meitä, mikä teki minut vihaiseksi – niin vihaiseksi, että tietoisuuteni putosi ja aloin tuntea pelkoa.
 
Hämmennyin ja menetin suuntavaistoni, kun kuulin Sandyn huutavan nimeäni. Hän oli tarttunut kiinni puusta ja ojensi kättään minulle. Kurkotin ottamaan siitä kiinni, mutta se irtosi hänen otteestaan ja aloimme kumpikin pudota.
 
"Meidän on kutsuttava maaelementaaleja", Sandy huusi.
 
Kun huusimme kumpikin Gaian maaelementaaleja estämään putoamisemme, meistä tuli yhtäkkiä erittäin rauhallisia. Yhtäkkiä putoamisemme tapahtui hidastettuna. Siksi näimme kumpikin tilaisuuden ohjata itsemme suurempaa kiveä kohti. Kun maailmastamme tuli aina vain hidastetumpaa, oivalsimme, että lähdimme 3D-ajasta.
 
Emme keskittyneet putoamiseemme, vaan valtavaan kiveen ja tukevaan maaperään allamme. Ajattomuuden vilauksessa käperryimme kivelle, Gaian lämmin maa kehomme joka senttiä vasten. Pystyimme vain nauramaan ja sanomaan: "Kiitos, kiitos, Gaian elementaalit."
 
Huomautus Suelta:
 
Innokkaana puutarhurina minulla on suurta rakkautta maaelementaaleja kohtaan. Rakastan myös vuoria ja patikointia. Meidän kaikkien on tärkeää oivaltaa, että Gaia on elävä olento, mitä meidän täytyy rakastaa ja suojella. Jossain kohtaa viimeisten 2000 Kali Yuga –vuoden aikana kunnioitus Äitiä kohtaan katosi, paitsi alkuperäisheimojen keskuudesta. Nämä ihmiset jotka ovat suoraan alenevassa polvessa lemurialaisten jälkeläisiä, ovat pitäneet valoa Gaialle tämän pitkän yön ajan. Nyt meidän kaikkien on aika liittyä heidän rakkauteensa ja kunnioitukseensa Gaian kaikkia elementtejä, elementaaleja ja elämänmuotoja kohtaan.
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.