MYTRE JA EMÄALUS, OSA 13
Kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
12.12.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Mytren ylösnousemuskokemuksia 2: Antautuminen ehdottomalle rakkaudelle
Kun kysyin eksyneeltä sielulta, miksi hänen täytyi taistella, minun oli kysyttävä myös itseltäni, miksi löysin itseni eksyneen sisältä. Ilmeisesti jokin osani oli eksynyt selviytymistaisteluun. Olin ollut suurimman osan elämästäni soturi. Kerroin itselleni, että suojelin kanssani, ja yritin olla piittaamatta siitä osastani, joka nautti taistelemisesta. Nyt kysyin tältä eksyneeltä, miksi hän ajatteli, että hänen tarvitsi taistella, mikä merkitsee, että minun oli esitettävä itselleni sama kysymys.
Kyllä, taisteleminen oli varhaisemman elämäni oleellinen tekijä. Taistelimme maamme suojelemiseksi ja sitten taistelimme kyetäksemme lähtemään maaltamme. Seuraavaksi taistelimme suojellaksemme maata, jonka olimme ottaneet uudeksi kodiksemme. Voiko taisteleminen olla koskaan ratkaisu taistelemiseen? Miten osaan vastata tälle eksyneelle, kun minulla ei ole itsellenikään vastausta?
No, itse asiassa minulla kyllä on vastaus. Vastaus on EI. Itse asiassa taisteleminen vain aiheuttaa lisää taistelua. Taisteleminen perustuu pelkoon ja pelko synnyttää pelkoa. Pelko ja taisteleminen ovat oleellisia tekijöitä kolmannessa/neljännessä ulottuvuudessa, mikä syntyy erillisyydestä ja polariteetista. Valitettavasti taisteleminen saa meidät pelon luoman erillisyyden ansaan.
Olin pysynyt erillään tästä eksyneestä olennosta, aivan kuten olin pysynyt erillään menneisyydestäni, missä tunsin aivan kuin hän. Hän uskoi olevansa johtaja. Hän uskoi suojelevansa kansaansa. Pysyin erillään tästä eksyneestä, koska hän edusti sitä osaani, mistä olin pysynyt erillään.
Tähän tehtävän tarvittiin myötätuntoa. Minulla oli oltava myötätuntoa itseäni kohtaan, ennen kuin voisin tuntea myötätuntoa tätä eksynyttä sielua kohtaan. Kuitenkin mitä pidempään pysyin tässä hologrammissa, sitä enemmän kiinni olin siinä. Aloin tuntea niin kuin tämä eksynyt, en kuin ITSENI.
Kenties tämä mies oli moniulotteisen ITSENI osa. Koska juureni ovat arcturuslaiset, kenties olin tämä eksynyt olento toisessa todellisuudessa? Odotin tämän olennon antautuvan siirtymälle ja päästävän irti taistelusta, mutta taistelin itse hänelle antautumista vastaan. Vedin muutaman kerran syvään henkeä rentoutuakseni ytimeeni, hengenkipinääni, jotta voisin harmonisoitua ykseyteen.
Tunsin ykseyden sisälläni ja muistin, että olin todellisuuteni luoja. Voisin sanoa, että Arcturuslainen laittoi minut tähän hologrammiin, mutta silloin en olisi luoja. Itse asiassa Arcturuslainen vei minut ainoastaan holosviittiin, missä tämä hologrammi pyöri. Tämä oli kuitenkin hologrammi, mikä tuli emäaluksen ylisielusta, ja voisin helposti päästä seitsemännen ulottuvuuden tietoisuuteeni tullakseni tänne.
Kuitenkin hologrammissa ollessani, taistelu pyyhkäisi minut niin mukaansa, että unohdin, miten pääsin tänne. Sitten päätin mennä taisteluun. Tunsin "kutsun taisteluun", mikä oli ollut tärkein reaktioni myriadeissa elämissä. Arcturuslainen oli opettanut minua antautumaan jokaiseen tilanteeseen ehdottoman rakkauden kera. Siksi minun ei enää tarvinnut reagoida pelolla ja vihalla. Siksi päätin rohkeasti astua taistelutantereelle ja täyttää sen ehdottomalla rakkaudella.
Rakastin ehdottomasti sitä soturia, joka olin ollut, annoin anteeksi ehdottomasti sille ja hyväksyin sen ehdottomasti. Tunsin näiden korkeampien energiataajuuksien tulevan minuun, eksyneeseen sieluun, missä asuin, ja kaikkiin muihin eksyneisiin sieluihin. Ihmiset päästivät hitaasti irti tiedostamattomasta tuntemattoman pelkäämisreaktiostaan ja katselivat ympärilleen uteliaana ja toiveikkaana.
He eivät osanneet tunnistaa ehdotonta rakkautta, mutta se rauhoitti heitä ja sai heidät tuntemaan turvaa. Kuolemanpelko korvattiin vähitellen hyväksynnän tunteella. Samaan aikaan koin nämä samat reaktiot sisälläni. Sillä ei ollut merkitystä, lähetinkö ehdotonta rakkautta toisille vai itselleni. Ehdoton rakkaus kulkee kehää ja palaa lähettäjälle.
Ihmiset laskivat aseensa ja etsivät ehdottoman rakkauden lähdettä. Toisaalta jotkut yrittivät juosta pakoon, luultavasti koska he eivät voineet uskoa ansaitsevansa tämän tunteen. Noihin eksyneisiin keskitin ehdottoman anteeksiantoni. He tarvitsivat tätä anteeksiantoa, niin että he eivät kääntyisi pois rakkaudesta. Ehdottoman anteeksiannon energiakenttä kulki heidän lävitseen. Vähitellen he alkoivat antaa anteeksi itselleen, mikä kannusti heitä antamaan anteeksi myös toisille.
Mutta oli niitä, jotka eivät voineet hyväksyä ehdotonta rakkautta tai ehdotonta anteeksiantoa. Näihin kohdistin ehdottoman hyväksyntäni. Tämä energiakenttä salli heidän hyväksyä, etteivät he olleet valmiita antamaan anteeksi itselleen tai rakastamaan itseään. Näin he eivät voineet antaa anteeksi toisille tai rakastaa toisia.
Olin täysin sulautunut yhteen nyt tuon eksyneen sielun kanssa ja huomasin, että hän pystyi hyväksymään tietoisuuteensa paljon siitä, mitä minä tiesin. Näin menimme yhtenä persoonana jokaisen luo, joka ei voinut hyväksyä rakkautta tai anteeksiantoa, ja kerroimme heille, että hyväksyimme heidän valintansa. Sitten puhuimme koko ryhmälle ja se jonka sisällä asuin, sanoi:
"Olemme eksyneet taisteluumme ja unohtaneet, minkä puolesta taistelemme. Taistelimme tilaisuudesta olla onnellinen. Tämä tilaisuus on TÄSSÄ JA NYT! Meidän täytyy vain lakata taistelemasta ja hyväksyä ehdoton rakkaus. Jos voimme antaa anteeksi itsellemme, voimme antaa anteeksi kaikille ja kaikelle, minkä olemme hahmottaneet vihollisena. Jos voimme hyväksyä itsemme, voimme hyväksyä myös jokaisen, jonka valinta on erilainen kuin omamme."
Tämä viesti pyöri laajentuvan valon energiamuotona, mikä kulki kaikkien ihmisten sydämen ja mielen läpi, jotka voivat hyväksyä sen. Valosta tuli niin voimakasta, että nekin jotka eivät voineet rakastaa itseään ja antaa anteeksi itselleen, alkoivat horjua päätöksessään pysyä erillään ja pelossa. Eksyneiden sielujen johtaja puhui taas.
"Teidän ei tarvitse ansaita tätä valoa. Teidän EI tarvitse todistaa itseänne tai tulla paremmaksi saadaksenne tämän valon. Tämä valo on ehdotonta rakkaustaajuutta. Näin ollen siinä EI ole ehtoja. Tämä ehdoton rakkaus on teidän vastaanotettavaksenne tai torjuttavaksenne.
"Kerron tämän teille nyt, koska tämä todellisuus on sulkeutumassa. Tässä taajuudessa ei ole enää maailmaa, mihin voitte osallistua. Päästäkää siksi irti siitä, minkä uskoitte olevan totta, ja antautukaa ehdottoman rakkauden TUNTEELLE. Teidän ei tarvitse ymmärtää, mitä tapahtuu, mutta teillä on oikeus tehdä valinta. Teillä on myös oikeus sallia ITSENNE korkeamman ilmaisumuodon tehdä tämä valinta.
"Tunnen teidät kaikki ja tiedän, miten eksyimme pelkoon ja vihaan. Meillä kaikilla on vapaa pääsy mahdolliseen todellisuuteen, missä sitä pelkoa, joka varasti sisäisen rakkautemme, EI ole. Pimeyttä ei ole näissä korkeammissa maailmoissa. Näin ollen siirtyessämme näiden energiakenttien läpi, ne osamme jotka olemme tuominneet pimeiksi, putoavat pois.
"EMME ole se tuska, mikä loi pelon ja pimeyden. OLEMME se ehdoton rakkaus, mikä edelleen pysyy kätkettynä todellisen ITSEMME ytimeen. Teidän ei tarvitse uskoa minua. Antautukaa vain valolle ja rakkaudelle ja se ottaa sisäänsä olemuksenne. Toivon, että teette tuon valinnan, sillä jos teette, voitte pysyä tietoisena todellisesta ITSESTÄNNE ja OLLA sen ydinITSENNE, joka piiloutui pelkoon."
Näiden viimeisten sanojen myötä enemmän ja enemmän ihmisiä antautui ehdottoman rakkauden energiakentälle. Kun he antautuivat, heidän kehonsa alkoi laajentua ja ottaa lisää valoa. Johtaja jonka kanssa minusta oli tullut täysin yhtä, meni jokaisen ihmisen luo, joka oli vielä eksyneenä pelkoon, ja hän vakuutti näille, että hekin voisivat muuttua. He voisivat antautua - ei vihollisenpelolle, vaan elämänrakkaudelle.
Näin useammat ja useammat heistä ottivat riskin uskoa, että hekin voisivat antautua ehdottoman rakkauden energialle. Kun loput juoksivat karkuun, sinnikkäästi pitäen kiinni pelostaan ja epäluottamuksestaan, eksyneiden sielujen johtaja antautui valoon ja minut vapautettiin hologrammista.
Arcturus oli ylösnoussut ja niin oli myös sisäinen soturini.
-----------
Kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
12.12.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Mytren ylösnousemuskokemuksia 2: Antautuminen ehdottomalle rakkaudelle
Kun kysyin eksyneeltä sielulta, miksi hänen täytyi taistella, minun oli kysyttävä myös itseltäni, miksi löysin itseni eksyneen sisältä. Ilmeisesti jokin osani oli eksynyt selviytymistaisteluun. Olin ollut suurimman osan elämästäni soturi. Kerroin itselleni, että suojelin kanssani, ja yritin olla piittaamatta siitä osastani, joka nautti taistelemisesta. Nyt kysyin tältä eksyneeltä, miksi hän ajatteli, että hänen tarvitsi taistella, mikä merkitsee, että minun oli esitettävä itselleni sama kysymys.
Kyllä, taisteleminen oli varhaisemman elämäni oleellinen tekijä. Taistelimme maamme suojelemiseksi ja sitten taistelimme kyetäksemme lähtemään maaltamme. Seuraavaksi taistelimme suojellaksemme maata, jonka olimme ottaneet uudeksi kodiksemme. Voiko taisteleminen olla koskaan ratkaisu taistelemiseen? Miten osaan vastata tälle eksyneelle, kun minulla ei ole itsellenikään vastausta?
No, itse asiassa minulla kyllä on vastaus. Vastaus on EI. Itse asiassa taisteleminen vain aiheuttaa lisää taistelua. Taisteleminen perustuu pelkoon ja pelko synnyttää pelkoa. Pelko ja taisteleminen ovat oleellisia tekijöitä kolmannessa/neljännessä ulottuvuudessa, mikä syntyy erillisyydestä ja polariteetista. Valitettavasti taisteleminen saa meidät pelon luoman erillisyyden ansaan.
Olin pysynyt erillään tästä eksyneestä olennosta, aivan kuten olin pysynyt erillään menneisyydestäni, missä tunsin aivan kuin hän. Hän uskoi olevansa johtaja. Hän uskoi suojelevansa kansaansa. Pysyin erillään tästä eksyneestä, koska hän edusti sitä osaani, mistä olin pysynyt erillään.
Tähän tehtävän tarvittiin myötätuntoa. Minulla oli oltava myötätuntoa itseäni kohtaan, ennen kuin voisin tuntea myötätuntoa tätä eksynyttä sielua kohtaan. Kuitenkin mitä pidempään pysyin tässä hologrammissa, sitä enemmän kiinni olin siinä. Aloin tuntea niin kuin tämä eksynyt, en kuin ITSENI.
Kenties tämä mies oli moniulotteisen ITSENI osa. Koska juureni ovat arcturuslaiset, kenties olin tämä eksynyt olento toisessa todellisuudessa? Odotin tämän olennon antautuvan siirtymälle ja päästävän irti taistelusta, mutta taistelin itse hänelle antautumista vastaan. Vedin muutaman kerran syvään henkeä rentoutuakseni ytimeeni, hengenkipinääni, jotta voisin harmonisoitua ykseyteen.
Tunsin ykseyden sisälläni ja muistin, että olin todellisuuteni luoja. Voisin sanoa, että Arcturuslainen laittoi minut tähän hologrammiin, mutta silloin en olisi luoja. Itse asiassa Arcturuslainen vei minut ainoastaan holosviittiin, missä tämä hologrammi pyöri. Tämä oli kuitenkin hologrammi, mikä tuli emäaluksen ylisielusta, ja voisin helposti päästä seitsemännen ulottuvuuden tietoisuuteeni tullakseni tänne.
Kuitenkin hologrammissa ollessani, taistelu pyyhkäisi minut niin mukaansa, että unohdin, miten pääsin tänne. Sitten päätin mennä taisteluun. Tunsin "kutsun taisteluun", mikä oli ollut tärkein reaktioni myriadeissa elämissä. Arcturuslainen oli opettanut minua antautumaan jokaiseen tilanteeseen ehdottoman rakkauden kera. Siksi minun ei enää tarvinnut reagoida pelolla ja vihalla. Siksi päätin rohkeasti astua taistelutantereelle ja täyttää sen ehdottomalla rakkaudella.
Rakastin ehdottomasti sitä soturia, joka olin ollut, annoin anteeksi ehdottomasti sille ja hyväksyin sen ehdottomasti. Tunsin näiden korkeampien energiataajuuksien tulevan minuun, eksyneeseen sieluun, missä asuin, ja kaikkiin muihin eksyneisiin sieluihin. Ihmiset päästivät hitaasti irti tiedostamattomasta tuntemattoman pelkäämisreaktiostaan ja katselivat ympärilleen uteliaana ja toiveikkaana.
He eivät osanneet tunnistaa ehdotonta rakkautta, mutta se rauhoitti heitä ja sai heidät tuntemaan turvaa. Kuolemanpelko korvattiin vähitellen hyväksynnän tunteella. Samaan aikaan koin nämä samat reaktiot sisälläni. Sillä ei ollut merkitystä, lähetinkö ehdotonta rakkautta toisille vai itselleni. Ehdoton rakkaus kulkee kehää ja palaa lähettäjälle.
Ihmiset laskivat aseensa ja etsivät ehdottoman rakkauden lähdettä. Toisaalta jotkut yrittivät juosta pakoon, luultavasti koska he eivät voineet uskoa ansaitsevansa tämän tunteen. Noihin eksyneisiin keskitin ehdottoman anteeksiantoni. He tarvitsivat tätä anteeksiantoa, niin että he eivät kääntyisi pois rakkaudesta. Ehdottoman anteeksiannon energiakenttä kulki heidän lävitseen. Vähitellen he alkoivat antaa anteeksi itselleen, mikä kannusti heitä antamaan anteeksi myös toisille.
Mutta oli niitä, jotka eivät voineet hyväksyä ehdotonta rakkautta tai ehdotonta anteeksiantoa. Näihin kohdistin ehdottoman hyväksyntäni. Tämä energiakenttä salli heidän hyväksyä, etteivät he olleet valmiita antamaan anteeksi itselleen tai rakastamaan itseään. Näin he eivät voineet antaa anteeksi toisille tai rakastaa toisia.
Olin täysin sulautunut yhteen nyt tuon eksyneen sielun kanssa ja huomasin, että hän pystyi hyväksymään tietoisuuteensa paljon siitä, mitä minä tiesin. Näin menimme yhtenä persoonana jokaisen luo, joka ei voinut hyväksyä rakkautta tai anteeksiantoa, ja kerroimme heille, että hyväksyimme heidän valintansa. Sitten puhuimme koko ryhmälle ja se jonka sisällä asuin, sanoi:
"Olemme eksyneet taisteluumme ja unohtaneet, minkä puolesta taistelemme. Taistelimme tilaisuudesta olla onnellinen. Tämä tilaisuus on TÄSSÄ JA NYT! Meidän täytyy vain lakata taistelemasta ja hyväksyä ehdoton rakkaus. Jos voimme antaa anteeksi itsellemme, voimme antaa anteeksi kaikille ja kaikelle, minkä olemme hahmottaneet vihollisena. Jos voimme hyväksyä itsemme, voimme hyväksyä myös jokaisen, jonka valinta on erilainen kuin omamme."
Tämä viesti pyöri laajentuvan valon energiamuotona, mikä kulki kaikkien ihmisten sydämen ja mielen läpi, jotka voivat hyväksyä sen. Valosta tuli niin voimakasta, että nekin jotka eivät voineet rakastaa itseään ja antaa anteeksi itselleen, alkoivat horjua päätöksessään pysyä erillään ja pelossa. Eksyneiden sielujen johtaja puhui taas.
"Teidän ei tarvitse ansaita tätä valoa. Teidän EI tarvitse todistaa itseänne tai tulla paremmaksi saadaksenne tämän valon. Tämä valo on ehdotonta rakkaustaajuutta. Näin ollen siinä EI ole ehtoja. Tämä ehdoton rakkaus on teidän vastaanotettavaksenne tai torjuttavaksenne.
"Kerron tämän teille nyt, koska tämä todellisuus on sulkeutumassa. Tässä taajuudessa ei ole enää maailmaa, mihin voitte osallistua. Päästäkää siksi irti siitä, minkä uskoitte olevan totta, ja antautukaa ehdottoman rakkauden TUNTEELLE. Teidän ei tarvitse ymmärtää, mitä tapahtuu, mutta teillä on oikeus tehdä valinta. Teillä on myös oikeus sallia ITSENNE korkeamman ilmaisumuodon tehdä tämä valinta.
"Tunnen teidät kaikki ja tiedän, miten eksyimme pelkoon ja vihaan. Meillä kaikilla on vapaa pääsy mahdolliseen todellisuuteen, missä sitä pelkoa, joka varasti sisäisen rakkautemme, EI ole. Pimeyttä ei ole näissä korkeammissa maailmoissa. Näin ollen siirtyessämme näiden energiakenttien läpi, ne osamme jotka olemme tuominneet pimeiksi, putoavat pois.
"EMME ole se tuska, mikä loi pelon ja pimeyden. OLEMME se ehdoton rakkaus, mikä edelleen pysyy kätkettynä todellisen ITSEMME ytimeen. Teidän ei tarvitse uskoa minua. Antautukaa vain valolle ja rakkaudelle ja se ottaa sisäänsä olemuksenne. Toivon, että teette tuon valinnan, sillä jos teette, voitte pysyä tietoisena todellisesta ITSESTÄNNE ja OLLA sen ydinITSENNE, joka piiloutui pelkoon."
Näiden viimeisten sanojen myötä enemmän ja enemmän ihmisiä antautui ehdottoman rakkauden energiakentälle. Kun he antautuivat, heidän kehonsa alkoi laajentua ja ottaa lisää valoa. Johtaja jonka kanssa minusta oli tullut täysin yhtä, meni jokaisen ihmisen luo, joka oli vielä eksyneenä pelkoon, ja hän vakuutti näille, että hekin voisivat muuttua. He voisivat antautua - ei vihollisenpelolle, vaan elämänrakkaudelle.
Näin useammat ja useammat heistä ottivat riskin uskoa, että hekin voisivat antautua ehdottoman rakkauden energialle. Kun loput juoksivat karkuun, sinnikkäästi pitäen kiinni pelostaan ja epäluottamuksestaan, eksyneiden sielujen johtaja antautui valoon ja minut vapautettiin hologrammista.
Arcturus oli ylösnoussut ja niin oli myös sisäinen soturini.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.