MYTRE JA EMÄALUS, OSA 13
Kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
10.12.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Mytren ylösnousemuskokemuksia 1: Valon hyväksyminen
Kun Arcturuslainen sanoi: "Seuraa minua. Sinun täytyy nähdä jotain", sen olemuksesta säteili itse asiassa innostuksen ja ihmetyksen tunnetta. Oliko jotain, mikä oli uusi kokemus Arcturuslaiselle?
"Tämä on!", Arcturuslainen vastasi esittämättömään kysymykseeni.
Kun kävelimme käytävää pitkin, mikä oli epätavallista, koska normaalisti sädetimme itsemme paikkoihin, näin, että koko alus oli täynnä innostuneita miehistönjäseniä. Ne jotka pystyivät jättämään työpisteensä, ryntäsivät pääkatseluhuoneeseen. Itse asiassa ne joilla oli lupa, menivät katselunäytölle myös komentosillalla.
Suureksi yllätyksekseni Arcturuslainen opasti minut komentosillalle. Mitä olin tehnyt ansaitakseni sellaisen kunnian?
"Olet tehnyt enemmän, kuin voit kuvitella. Olet rehellisesti jakanut tarinasi monien kanssa ja esimerkkisi rohkaisee heitä jatkamaan matkaansa", Arcturuslainen vastasi ajatuksiini.
En ollut varma, mistä hän puhui. Olin vasta alkanut puhua 4D-vierailijoiden kanssa ja Kepier oli aina siellä kanssani. En kuitenkaan aikonut kyseenalaistaa tätä etuoikeutta. Tämän toteamuksen myötä saatoin tuntea vapautumisen vanhasta tavastani epäillä itseä. Mikä siunaus vapautua tuosta vanhasta vihollisesta.
Epäilemisestäni irtipäästämisen myötä innostuksen ja ilon tunne lisääntyi eksponentiaalisesti. Mietin, miten monta fantastista koemusta tuo epäily oli vaimentanut. Päästin kuitenkin irti tuosta katumuksesta epäilyn kera ja lähetin ne ehdottoman rakkauden pilveen. Pilvi näytti nousevan käytävän katon läpi. Kenties rakkaus vei ne aluksen korkeampiin taajuuksiin muunnettavaksi.
Kuitenkin ennen kuin pystyin jatkamaan tuota ajatusta, Arcturuslainen veti minua mukanaan nopeammin aikomuksensa voimalla. Mikä ilo tuntea liike samalla tavalla kuin Arcturuslainen. Ei ollut jalkojen vastustusta maata vasten. Itse asiassa ei ollut liikettä. Oli tunne jatkuvasta olemisesta siellä, missä olimme nyt. Pohdin tätä tunnetta liikkumisesta ilman liikettä, kun törmäsin Arcturuslaiseen.
"Lakkaa ajattelemasta!", se sanoi tiukasti, kuitenkin rakastavasti.
Kamppailin hetken "ei ajattelua" -käsitteen kera, kunnes muistin, että viidennen ulottuvuuden vuorovaikutus todellisuuden kanssa on täydellistä antautumista joka tilanteelle. Välittömästi kaikki oli tyynempää, selvempää ja hyvin kokemuksellista. Tunsin kaikkien ihmisten tunteet syvimmässä ykseystietoisuudessa, mistä olin koskaan tiennyt. Ykseys oli niin täydellistä, että lakkasin ajattelemasta "minuna" ja aloin ajatella "meinä", avain kuten Arcturuslainen ajattelee.
(Jatkan tarinaani tällä tavalla, että olen kaikkien kanssa ykseydessä.) Olimme tyynen innostuneita ja ylpeän iloisia. Jotain hyvin erityistä oli tapahtunut perheessämme ja halusimme tukea tietoisuudellamme tätä tapahtumaa. Nopeasti, kuitenkin kunnioittavasti me joilla oli lupa, astuimme komentosillalle. Emäalus oli laajentanut komentosiltaansa ja mukautunut meihin kaikkiin, joten oli paljon tilaa.
Ne jotka olivat pidempiä, siirtyivät komentosillan takaosaan antaakseen helpon näkyvyyden aluksen näyttöön niille, jotka olivat lyhyempiä. Yhtenä olentona katselimme Solin aurinkokuntaa. Aurinko hehkui niin kirkkaasti, että pystyimme näkemään sen vain nostamalla tietoisuutemme kuudenteen ulottuvuuteen.
Koska olimme niin yhdistyneitä, resonoimme kaikki välittömästi kuudennen ulottuvuuden ilmaisuumme. Tässä havaintotaajuudessa pystyimme näkemään hyvin yksityiskohtaisesti auringon kiihtyvät koronan massapurkaukset. Näimme, miten nuo syöksyt näyttivät keskittyvän kolmanteen maaplaneettaan. Näin ollen kohdistimme kaikki huomiomme tuohon planeettaan.
Itse asiassa ykseystietoisuustilassa keskityimme kaikki siihen ITSEMME kolmannen ulottuvuuden ilmaisuun, joka parhaillaan asui tuossa pienessä maailmassa. Toisin sanoen, yhdistyneen ITSEMME jokainen ilmaisu, mikä käytti vielä yksilöllistä maa-astiaa, sai kollektiivisen ykseystietoisuutemme kuudennen ulottuvuuden energiakentän.
Suuresti iloiten katselimme, kun yksilö toisensa jälkeen liittyi ykseyteemme. Omasta perspektiivistämme voimme nähdä, miten jokaisen ylösnousevan ihmisen maa-astia pysyi yhdistyneenä Gaian planeettakehoon, samalla kun heidän tietoisuutensa laajeni hyväksymään ja ottamaan vastaan kuudennen ulottuvuuden ykseystietoisuuslahjamme.
Kun kaikki yhteydet oli luotu, Gaian keho hehkui kirkkaampana ja kirkkaampana ja aluksemme ykseystietoisuus laajeni syvemmälle ja syvemmälle maaplaneetan muotoon. Tunsimme maadoittuneiden ilmaisumuotojemme jälleentapaamisen, kun he palasivat todellisen ITSENSÄ tuntemiseen. Tunsimme myös kauniin Gaia-olennon ja sen maaplaneettamuodon suuren rakkauden ja myötätunnon.
Saatoimme selvästi nähdä, että Gaian keholla oli alueita, jotka tarvitsivat erityishuomiota, sekä maa-astioita jotka olivat vielä tietämättömyyden ja pelon ansassa. Näin ollen keskitimme hetken ehdotonta rakkauttamme näille alueille ja näihin ihmisiin. Sitä vastoin toiset alueet ja ihmiset imivät rakkauttamme ja valoamme ja jakoivat sitä kaikkien kanssa, jotka hyväksyivät sen.
Ja sitten kokemus loppui yhtä nopeasti, kuin oli alkanutkin. Tiesimme kaikki, että Gaian ja sen ihmisten täytyisi integroida syvälle se korkeampi taajuus, mikä meillä oli etuoikeus jakaa. Ilman sanoja säilytimme kuudennen ulottuvuuden värähtelymme, kun sädetimme itsemme pois komentosillalta. Koska olin edelleen ykseydessä Arcturuslaisen kanssa, en ollut yllättynyt löytäessäni itseni emäaluksen ylisielusta, seisomasta holoprojektorin edessä.
"Nyt jatkat tarinaa arcturuslaisesta ylösnousemuksestamme", sanoi Arcturuslainen, kun se sädetti itsensä pois. Ohjasin ohjelman jatkumaan ja löysin itseni ohjelmasta.
Arcturuksen ylösnousemus osa 4: Pimeytenä oleminen
Arcturuksen ylösnousemus
- osa 1, 22.10.2012
- osa 2, 29.10.2012
- osa 3, 4.11.2012
Tähän jäimme:
"Valitettavasti eksyneiden sielujen kannalta, arcturuslaiset jotka olivat planeettamuodon ylläpitäjiä, liittyivät mielellään portaalin avaajiin ja muodottomiin sieluihin Käytävässä. Näin ollen osia planeettamatriisista hävisi eksyneiden sielujen havaintopiiristä.
Ne jotka olivat uskoneet katastrofaaliseen loppuun, esittivät tuota juonta, kun taas toiset jatkoivat itsekkäitä tai heikkoja käyttäytymistapojaan. Toisaalta, jotkut eksyneistä sieluista löysivät suurta rohkeutta ja auttoivat toisia, kun ne etsivät turvapaikkaa. Miten yllättyneitä ne olivatkaan, kun ne havaitsivat, että tuo turvapaikka oli itse asiassa Käytävässä.
Valitettavasti toiset eksyneet sielut pitivät kiinni vallasta toisiin ja/tai itsesäälistä ja kontrollin puutteesta omaan elämäänsä. Nämä raivosivat tai kutsuivat epätoivoisesti erillistä Jumalaansa, koska ne eivät voineet löytää omaa arcturuslaista ydintään. Tästä kuvasta hologrammitarina oli alkanut."
Seison ensimmäisessä ja viimeisessä näkymässä, mitä olin katsellut Arcturuksen ylösnousemuksesta, mikä tapahtuu kauan ennen aikakäsitteen keksimistä. Itse asiassa oma aikakäsitykseni on kovasti muuttunut. Olin kokenut kaksoispaikantumisen menneisyydessäni ja samalla koen sitä nykyisyydessäni. Ja nyt koin sellaisen planeetan loppumisen, minkä tiesin olevan osa olemustani.
Miksi Arcturuslainen toi minut tänne katsomaan Arcturuksen ylösnousemustarinan loppua? Oliko tämä oikeasti tarina Arcturuksen ylösnousemuksesta vai oliko se vertauskuva? Koska kaikki todellisuus on vertauskuvaa, onko sillä vaikutusta?
Sitten minut vedettiin yhtäkkiä yhden eksyneen sielun mieleen ja kaikki kysymykseni lakkasivat. Tämä ei ollut miellyttävä paikka. Saatoin tuntea olevani täynnä selviytymispelkoa ja menestymisvimmaa. Minulle ei kuitenkaan ollut selvää, missä halusin menestyä. Halusin, tarvitsin, minun oli saatava se.
En kuitenkaan tiennyt, mikä "se" oli, mikä minun on saatava. Olin hämmentynyt ja tunsin olevani kuin nälkäinen eläin, mikä hotkaisisi kaiken, minkä saisi kiinni. Sen sijaan että luovuin ENEMMÄN etsimisestä, annoin epätoivoni kuluttaa koko olemustani.
Voimakkaana kontrastina siihen kauniiseen kokemukseen kuudennen ulottuvuuden ykseystietoisuudesta, minkä olin juuri jakanut, olin nyt täysin yksin. Näin kaiken ja kaikki mahdollisena vihollisena. Kehoni ja mieleni porhalsivat kontrollini ulkopuolella ja tunsin vain pelkoa ja vihaa. Kaikki muut tunteet olivat merkki heikkoudestani ja ne tekisivät minusta saaliin saalistajan sijasta.
Olin oppinut tämän puolustusmekanismin tai kenties se oli opetettu minulle. Joka tapauksessa pystyin muistamaan vain tämän ajattelutavan. Ja nyt maailmani oli muuttumassa. Kuvittelin, että se oli ennustettu maailmanloppu. Mutta en ollut valmis maailmanloppuun. Ottaisin hallintaani ne, jotka tutisivat pelosta, enkä antaisi maailmamme loppua.
Samanaikaisesti viha- ja epätoivoajatusten kanssa tunsin viidennen ulottuvuuden Mytre-ITSEN sekä kuudennen ulottuvuuden ITSEN, mitä pidin edelleen Mytren sisällä. Kuka oli tämä ihminen ja miksi minut oli laitettu tämän olennon sisälle? Ei, en esitä enempää kysymyksiä. Minulla ei ollut aikaa pohtia tätä. Minun oli kommunikoitava tämän kehon kanssa, mikä näytti sisältävän minut. Hän näytti olevan johtaja. Kenties voisin auttaa häntä ottamaan sisään sen valon, mitä pystyin näkemään kaikkialla ympärillämme.
Sitten tämä eksynyt sielu murisi kuin villieläin. "Minulla ei ole tuollaisia heikkoja periksi antamisen ajatuksia. Olen kansani johtaja ja meidän on taisteltava oikeudestamme elää tässä maailmassa."
"Onko taistelusi toiminut tähän saakka?", vastasin paljon samaan tapaan, kuin Arcturuslainen olisi tehnyt.
"Mitä nämä haamuajatukset ovat?", rähjäsi eksynyt sielu. "En antaudu. Taistelen loppuun saakka."
"Minkä puolesta taistelet?", kysyin rauhallisesti.
"Minulla ei ole epäilystä. Mikä tämä ääni on, mitä vaikuttaa tulevan sisältäni? En kuuntele tuollaista heikkoutta. Minun on taisteltava!"
"Miksi?", kysyin.
-----------
Kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
10.12.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Mytren ylösnousemuskokemuksia 1: Valon hyväksyminen
Kun Arcturuslainen sanoi: "Seuraa minua. Sinun täytyy nähdä jotain", sen olemuksesta säteili itse asiassa innostuksen ja ihmetyksen tunnetta. Oliko jotain, mikä oli uusi kokemus Arcturuslaiselle?
"Tämä on!", Arcturuslainen vastasi esittämättömään kysymykseeni.
Kun kävelimme käytävää pitkin, mikä oli epätavallista, koska normaalisti sädetimme itsemme paikkoihin, näin, että koko alus oli täynnä innostuneita miehistönjäseniä. Ne jotka pystyivät jättämään työpisteensä, ryntäsivät pääkatseluhuoneeseen. Itse asiassa ne joilla oli lupa, menivät katselunäytölle myös komentosillalla.
Suureksi yllätyksekseni Arcturuslainen opasti minut komentosillalle. Mitä olin tehnyt ansaitakseni sellaisen kunnian?
"Olet tehnyt enemmän, kuin voit kuvitella. Olet rehellisesti jakanut tarinasi monien kanssa ja esimerkkisi rohkaisee heitä jatkamaan matkaansa", Arcturuslainen vastasi ajatuksiini.
En ollut varma, mistä hän puhui. Olin vasta alkanut puhua 4D-vierailijoiden kanssa ja Kepier oli aina siellä kanssani. En kuitenkaan aikonut kyseenalaistaa tätä etuoikeutta. Tämän toteamuksen myötä saatoin tuntea vapautumisen vanhasta tavastani epäillä itseä. Mikä siunaus vapautua tuosta vanhasta vihollisesta.
Epäilemisestäni irtipäästämisen myötä innostuksen ja ilon tunne lisääntyi eksponentiaalisesti. Mietin, miten monta fantastista koemusta tuo epäily oli vaimentanut. Päästin kuitenkin irti tuosta katumuksesta epäilyn kera ja lähetin ne ehdottoman rakkauden pilveen. Pilvi näytti nousevan käytävän katon läpi. Kenties rakkaus vei ne aluksen korkeampiin taajuuksiin muunnettavaksi.
Kuitenkin ennen kuin pystyin jatkamaan tuota ajatusta, Arcturuslainen veti minua mukanaan nopeammin aikomuksensa voimalla. Mikä ilo tuntea liike samalla tavalla kuin Arcturuslainen. Ei ollut jalkojen vastustusta maata vasten. Itse asiassa ei ollut liikettä. Oli tunne jatkuvasta olemisesta siellä, missä olimme nyt. Pohdin tätä tunnetta liikkumisesta ilman liikettä, kun törmäsin Arcturuslaiseen.
"Lakkaa ajattelemasta!", se sanoi tiukasti, kuitenkin rakastavasti.
Kamppailin hetken "ei ajattelua" -käsitteen kera, kunnes muistin, että viidennen ulottuvuuden vuorovaikutus todellisuuden kanssa on täydellistä antautumista joka tilanteelle. Välittömästi kaikki oli tyynempää, selvempää ja hyvin kokemuksellista. Tunsin kaikkien ihmisten tunteet syvimmässä ykseystietoisuudessa, mistä olin koskaan tiennyt. Ykseys oli niin täydellistä, että lakkasin ajattelemasta "minuna" ja aloin ajatella "meinä", avain kuten Arcturuslainen ajattelee.
(Jatkan tarinaani tällä tavalla, että olen kaikkien kanssa ykseydessä.) Olimme tyynen innostuneita ja ylpeän iloisia. Jotain hyvin erityistä oli tapahtunut perheessämme ja halusimme tukea tietoisuudellamme tätä tapahtumaa. Nopeasti, kuitenkin kunnioittavasti me joilla oli lupa, astuimme komentosillalle. Emäalus oli laajentanut komentosiltaansa ja mukautunut meihin kaikkiin, joten oli paljon tilaa.
Ne jotka olivat pidempiä, siirtyivät komentosillan takaosaan antaakseen helpon näkyvyyden aluksen näyttöön niille, jotka olivat lyhyempiä. Yhtenä olentona katselimme Solin aurinkokuntaa. Aurinko hehkui niin kirkkaasti, että pystyimme näkemään sen vain nostamalla tietoisuutemme kuudenteen ulottuvuuteen.
Koska olimme niin yhdistyneitä, resonoimme kaikki välittömästi kuudennen ulottuvuuden ilmaisuumme. Tässä havaintotaajuudessa pystyimme näkemään hyvin yksityiskohtaisesti auringon kiihtyvät koronan massapurkaukset. Näimme, miten nuo syöksyt näyttivät keskittyvän kolmanteen maaplaneettaan. Näin ollen kohdistimme kaikki huomiomme tuohon planeettaan.
Itse asiassa ykseystietoisuustilassa keskityimme kaikki siihen ITSEMME kolmannen ulottuvuuden ilmaisuun, joka parhaillaan asui tuossa pienessä maailmassa. Toisin sanoen, yhdistyneen ITSEMME jokainen ilmaisu, mikä käytti vielä yksilöllistä maa-astiaa, sai kollektiivisen ykseystietoisuutemme kuudennen ulottuvuuden energiakentän.
Suuresti iloiten katselimme, kun yksilö toisensa jälkeen liittyi ykseyteemme. Omasta perspektiivistämme voimme nähdä, miten jokaisen ylösnousevan ihmisen maa-astia pysyi yhdistyneenä Gaian planeettakehoon, samalla kun heidän tietoisuutensa laajeni hyväksymään ja ottamaan vastaan kuudennen ulottuvuuden ykseystietoisuuslahjamme.
Kun kaikki yhteydet oli luotu, Gaian keho hehkui kirkkaampana ja kirkkaampana ja aluksemme ykseystietoisuus laajeni syvemmälle ja syvemmälle maaplaneetan muotoon. Tunsimme maadoittuneiden ilmaisumuotojemme jälleentapaamisen, kun he palasivat todellisen ITSENSÄ tuntemiseen. Tunsimme myös kauniin Gaia-olennon ja sen maaplaneettamuodon suuren rakkauden ja myötätunnon.
Saatoimme selvästi nähdä, että Gaian keholla oli alueita, jotka tarvitsivat erityishuomiota, sekä maa-astioita jotka olivat vielä tietämättömyyden ja pelon ansassa. Näin ollen keskitimme hetken ehdotonta rakkauttamme näille alueille ja näihin ihmisiin. Sitä vastoin toiset alueet ja ihmiset imivät rakkauttamme ja valoamme ja jakoivat sitä kaikkien kanssa, jotka hyväksyivät sen.
Ja sitten kokemus loppui yhtä nopeasti, kuin oli alkanutkin. Tiesimme kaikki, että Gaian ja sen ihmisten täytyisi integroida syvälle se korkeampi taajuus, mikä meillä oli etuoikeus jakaa. Ilman sanoja säilytimme kuudennen ulottuvuuden värähtelymme, kun sädetimme itsemme pois komentosillalta. Koska olin edelleen ykseydessä Arcturuslaisen kanssa, en ollut yllättynyt löytäessäni itseni emäaluksen ylisielusta, seisomasta holoprojektorin edessä.
"Nyt jatkat tarinaa arcturuslaisesta ylösnousemuksestamme", sanoi Arcturuslainen, kun se sädetti itsensä pois. Ohjasin ohjelman jatkumaan ja löysin itseni ohjelmasta.
Arcturuksen ylösnousemus osa 4: Pimeytenä oleminen
Arcturuksen ylösnousemus
- osa 1, 22.10.2012
- osa 2, 29.10.2012
- osa 3, 4.11.2012
Tähän jäimme:
"Valitettavasti eksyneiden sielujen kannalta, arcturuslaiset jotka olivat planeettamuodon ylläpitäjiä, liittyivät mielellään portaalin avaajiin ja muodottomiin sieluihin Käytävässä. Näin ollen osia planeettamatriisista hävisi eksyneiden sielujen havaintopiiristä.
Ne jotka olivat uskoneet katastrofaaliseen loppuun, esittivät tuota juonta, kun taas toiset jatkoivat itsekkäitä tai heikkoja käyttäytymistapojaan. Toisaalta, jotkut eksyneistä sieluista löysivät suurta rohkeutta ja auttoivat toisia, kun ne etsivät turvapaikkaa. Miten yllättyneitä ne olivatkaan, kun ne havaitsivat, että tuo turvapaikka oli itse asiassa Käytävässä.
Valitettavasti toiset eksyneet sielut pitivät kiinni vallasta toisiin ja/tai itsesäälistä ja kontrollin puutteesta omaan elämäänsä. Nämä raivosivat tai kutsuivat epätoivoisesti erillistä Jumalaansa, koska ne eivät voineet löytää omaa arcturuslaista ydintään. Tästä kuvasta hologrammitarina oli alkanut."
Seison ensimmäisessä ja viimeisessä näkymässä, mitä olin katsellut Arcturuksen ylösnousemuksesta, mikä tapahtuu kauan ennen aikakäsitteen keksimistä. Itse asiassa oma aikakäsitykseni on kovasti muuttunut. Olin kokenut kaksoispaikantumisen menneisyydessäni ja samalla koen sitä nykyisyydessäni. Ja nyt koin sellaisen planeetan loppumisen, minkä tiesin olevan osa olemustani.
Miksi Arcturuslainen toi minut tänne katsomaan Arcturuksen ylösnousemustarinan loppua? Oliko tämä oikeasti tarina Arcturuksen ylösnousemuksesta vai oliko se vertauskuva? Koska kaikki todellisuus on vertauskuvaa, onko sillä vaikutusta?
Sitten minut vedettiin yhtäkkiä yhden eksyneen sielun mieleen ja kaikki kysymykseni lakkasivat. Tämä ei ollut miellyttävä paikka. Saatoin tuntea olevani täynnä selviytymispelkoa ja menestymisvimmaa. Minulle ei kuitenkaan ollut selvää, missä halusin menestyä. Halusin, tarvitsin, minun oli saatava se.
En kuitenkaan tiennyt, mikä "se" oli, mikä minun on saatava. Olin hämmentynyt ja tunsin olevani kuin nälkäinen eläin, mikä hotkaisisi kaiken, minkä saisi kiinni. Sen sijaan että luovuin ENEMMÄN etsimisestä, annoin epätoivoni kuluttaa koko olemustani.
Voimakkaana kontrastina siihen kauniiseen kokemukseen kuudennen ulottuvuuden ykseystietoisuudesta, minkä olin juuri jakanut, olin nyt täysin yksin. Näin kaiken ja kaikki mahdollisena vihollisena. Kehoni ja mieleni porhalsivat kontrollini ulkopuolella ja tunsin vain pelkoa ja vihaa. Kaikki muut tunteet olivat merkki heikkoudestani ja ne tekisivät minusta saaliin saalistajan sijasta.
Olin oppinut tämän puolustusmekanismin tai kenties se oli opetettu minulle. Joka tapauksessa pystyin muistamaan vain tämän ajattelutavan. Ja nyt maailmani oli muuttumassa. Kuvittelin, että se oli ennustettu maailmanloppu. Mutta en ollut valmis maailmanloppuun. Ottaisin hallintaani ne, jotka tutisivat pelosta, enkä antaisi maailmamme loppua.
Samanaikaisesti viha- ja epätoivoajatusten kanssa tunsin viidennen ulottuvuuden Mytre-ITSEN sekä kuudennen ulottuvuuden ITSEN, mitä pidin edelleen Mytren sisällä. Kuka oli tämä ihminen ja miksi minut oli laitettu tämän olennon sisälle? Ei, en esitä enempää kysymyksiä. Minulla ei ollut aikaa pohtia tätä. Minun oli kommunikoitava tämän kehon kanssa, mikä näytti sisältävän minut. Hän näytti olevan johtaja. Kenties voisin auttaa häntä ottamaan sisään sen valon, mitä pystyin näkemään kaikkialla ympärillämme.
Sitten tämä eksynyt sielu murisi kuin villieläin. "Minulla ei ole tuollaisia heikkoja periksi antamisen ajatuksia. Olen kansani johtaja ja meidän on taisteltava oikeudestamme elää tässä maailmassa."
"Onko taistelusi toiminut tähän saakka?", vastasin paljon samaan tapaan, kuin Arcturuslainen olisi tehnyt.
"Mitä nämä haamuajatukset ovat?", rähjäsi eksynyt sielu. "En antaudu. Taistelen loppuun saakka."
"Minkä puolesta taistelet?", kysyin rauhallisesti.
"Minulla ei ole epäilystä. Mikä tämä ääni on, mitä vaikuttaa tulevan sisältäni? En kuuntele tuollaista heikkoutta. Minun on taisteltava!"
"Miksi?", kysyin.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.