SISÄISEN LEMURIAN NOUSEMINEN

Kirjoittanut Jenny Schiltz (www.jennyschiltz.com)
9.5.2026
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Vuosia sitten näin unta, jonka muistan edelleen.

Tuossa unessa olin kilpikonna, joka ui Tyynenmeren saarta kohti. Vesi tuntui muinaiselta, elävältä ja melkein tietoiselta. Kun lähestyin rantaa, transformoiduin naiseksi ja nousin esiin merestä.

Kyläläiset olivat siellä välittömästi vastassa, kuin he olisivat odottaneet minua. He asettivat minut bambuistuimelle ja kantoivat vuorelle temppeliin, jossa papittaret ja papit kerääntyivät.

Vedin kartan ilmasta. Näytin heille vuoret, jotka nousivat maasta, maan joka laskeutui mereen, ja vedet jotka nielaisivat kokonaisia alueita. Kerroin heille, että luonto antaisi varoituksia ennen näiden muutosten tulemista. Maa puhuu aina ensin.

Kaikilla sinne kokoontuneilla miehillä oli samanlainen merkki sydämensä päällä: punainen kädenjälki, jonka kämmenen keskellä oli spiraali. Unessa ymmärsin välittömästi, mitä se tarkoitti. Käsi oli Äidin merkki, ja spiraali edusti niitä, joiden sydän, mieli ja sielu olivat linjassa hänen kanssaan. He olivat ihmisiä, jotka kuuntelivat edelleen. Ihmisiä jotka muistivat, miten eletään yhteydessä maahan, sen hallitsemisen sijasta.

Kerroin heille, että jokainen saisi merkkejä. Lintuja, vesiä, muuttuvia säämalleja, unia, liikkeitä kehossa. Informaatiota tulisi kaikille ihmisille tasaveroisesti, mutta kaikki eivät kuuntelisi. Jotkut sivuuttaisivat nuo varoitukset, kun taas toiset seuraisivat luonnon opastusta ja siirtyisivät turvaan.

Sitten kartta muuttui. Se kääntyi ympäri ja siitä tuli Yhdysvaltain kartta. Sormeni liikkui Four Cornersin alueelle, ja kuulin nämä sanat selvästi:

”Tulet olemaan turvassa täällä.”

Näin tämän unen 2018, ja tuolloin oletin, että se liittyi niihin maanmuutoksiin, joita näemme nyt. Ehkä se liittyy edelleen. Mutta hiljattain palasin nukkuessa tuohon uneen, ja minulle näytettiin lisää.

Minulle näytettiin, että jotkut ihmiset menivät varhain tähtiporttien kautta USA:n Four Cornersiin valmistautumaan siihen aikaan, kun maa näyttäisi merkkejä massiivisten muutosten tulemisesta.

Näistä ihmisistä tuli lopulta Hopeja, Sinisen tähden kansa, joka kantoi eteenpäin muinaistietoa maasta, tähdistä ja ihmiskunnan ja luomisen välisestä pyhästä suhteesta.

Sitten uni paljasti syvemmän tragedian.

Minulle näytettiin Lemurian ja Atlantiksen välinen konflikti. Atlantislaiset tavoittelivat valtaa lemurialaisten harvinaisten punaisten kristallien kautta, jotka pystyivät kommunikoimaan tähtiperheidemme ja korkeampien tietoisuusulottuvuuksien kanssa.

Nämä kristallit eivät olleet pelkästään teknologiaa. Ne olivat eläviä tietoisuusliittymiä, jotka reagoivat koherenssiin, puhtauteen ja henkiseen virittyneisyyteen.

Kun näitä kristalleja manipulointiin ja niillä tehtiin kokeiluja saadakseen valtaa, niistä tuli epävakaita. Se mitä oli seurauksena, näytti ydinkatastrofilta. Massiiviset räjähdykset aaltoilivat valtamerien poikki, aiheuttaen hyökyaaltoja, jotka nielaisivat kokonaisia maita ja sivilisaatioita.

Palatessani tähän uneen minut valtasi suru.

Ei pelkästään suru menetetystä sivilisaatiosta, vaan suru olemistavan menettämisestä. Hyvin monet jotka olivat syvästi yhdistyneitä Jumalattariin, maahan ja toisiinsa, menehtyivät – eivät luonnollisten maanmuutosten vuoksi, vaan koska ihmiskunta katkaisi yhteytensä kunnioitukseen. Tiedon yhteys viisauteen katkesi. Teknologian yhteys sydämeen katkesi.

Olin hiljattain Mauilla, jossa työskentelin syvästi Lemurian energioiden kanssa, ja koko matka tuntui tämän unen jatkuvalta vahvistukselta. Se tuntui kotiinpaluulta.

Snorklatessa avauduin tallettamaan aurinko-Sofia-taajuuksia ja Eedenin koodeja vesiin. Kun tein sen, näin smaragdinvihreän pyramidin aktivoituvan merenpohjan alla, ja sitten näin saaria nousevan kaikkialla Tyynessämeressä.

Tuolla hetkellä ymmärsin, että Lemuria nousee meissä. Se nousee sydämessä, ennen kuin se nousee missään muualla. Kun muistamme, kuka olemme, ja yhdistymme taas maahan ja toisiimme, kadotetut taajuudet alkavat palata planeetalle meidän kauttamme.

Sitten tapahtui jotain, kun avauduin jakamaan koodeja, enkä unohda sitä koskaan.

Kilpikonna tuli pintaan suoraan edessäni, veti henkeä, ja laskeutui hitaasti merenpohjaan. Se asettui hiekalle, veti raajansa kilven sisään ja alkoi huojua hitaasti rytmisiä liikkeitä, jotka näyttivät päivänselvästi tanssilta. Se teki yhden jakson päätökseen, siirtyi sulavasti toiseen paikkaan, ja aloitti sitten uudestaan.

En ole koskaan nähnyt mitään sellaista. Se tuntui muinaiselta. Tarkoitukselliselta. Pyhältä.

Koko matkasta tuli vahvistus toisensa jälkeen sille, että palaamme kotiin. Ei taaksepäin menneisyyteen, eikä mihinkään fantasiaan kadonneen sivilisaation paluusta, vaan elävään muistoon, jota kannetaan ihmissydämissä.

En usko, että Lemuria on pelkästään paikka. Uskon, että se oli tietoisuuden tila – tapa elää kunnioittaen maata ja toisiaan, suuren älykkyyden kulkiessa kaiken elämän läpi. Maailma jossa teknologia, henki, luonto ja ihmiskunta ei ole ollut koskaan erillään toisistaan.

Kenties se on nousemassa nyt.

Ei pakenemalla, vaan muistamalla. Ihmisten kautta, jotka valitsevat taas kerran kuunnella maata sen sijaan, että yrittävät hallita sitä.

Yhdistämällä sydän, mieli ja sielu jälleen elävään äitiin. Muistamalla, että pyhyyttä ei koskaan menetetty – se vain unohdettiin melun, pelon ja yhteydettömyyden alle.

Sain Mauilla myös jatkoa Eedenin koodeille – yltäkylläisyyskoodeja.

Kun nämä koodit laskeutuivat, tuli selväksi, että se mikä meitä estää olemasta todellisen yltäkylläisyyden kentässä, on arvottomuuden tunne.

Ei vain huono itsetunto tai ajoittainen epävarmuus, vaan se syvä ehdollistuminen, jota hyvin monet ihmiset kantavat, ja joka sanoo, että he ovat jotenkin erillään Jumalasta, rakkaudesta, tuesta, ja siksi heidän täytyy kamppailla, todistaa itsensä, uhrautua tai kärsiä voidakseen saada.

Tunsin, miten syvällä tämä vääristymä elää ihmisissä. Se elää hermostossa, kehossa, esi-isiltä perityssä kaavoissa, ja kollektiivisessa kentässä. Hyvin monilla ihmisillä on se uskomus, että he ovat jotenkin liikaa, eivät riitä, ovat vaikeita rakastaa, taakka, näkymätön, tueton tai jotenkin perustavanlaatuisesti väärä.

Minulle näytettiin se energiamäärä, joka käytetään alitajuisesti vastustamaan saamista, näiden vääristymien vuoksi.

Koodit jotka tulivat läpi Mauilla, tuntuivat muistamisen seuraavalta kerrokselta.

Nämä yltäkylläisyyskoodit eivät ole yltäkylläisyyttä sillä tavalla, kuin ihmiset tavallisesti ajattelevat sitä. Eivät rahan jahtaamista, eivät ilmentämisen pakottamista, eivät yritystä kontrolloida lopputulosta.

Näissä koodeissa on kyse luottamuksesta. Luottaen universumiin. Luottaen sieluun. Luottaen Jumalaan. Luottaen, ettei elämä yritä rangaista sinua. Luottaen, että maa suunniteltiin tukemaan elämää.

Yltäkylläisyys on meidän luonnollinen tilamme, silloin kun pelko, häpeä ja arvottomuus eivät enää pyöritä järjestelmää. Virta ei pakota itseään virtaamaan. Se virtaa luonnostaan, kun tukkeet on poistettu.

On aika avata arvottomuuden solmu sisältäsi.

Teen shamanistisen kaukoparanuksen … …

Kun puramme tämän ohjelmoinnin, palaamme luonnolliseen yltäkylläisyyden tilaamme.

Lähettäen teille kaikille paljon rakkautta,

Jenny

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.