KESKUSTELUA ITSEMURHASTA

Yhtä kanavoinut Sophia Love (patreon.com/Sophia Love)
27.4.2026
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Hei kaikille.

Tämän päivän keskustelu ei ollut suunniteltu, eikä sitä aloitettu millään kysymyksellä. Se tuli vain läpi nopeasti ja voimakkaasti. Se tuntuu kuin vastaukselta siihen yleiseen järkytykseen ja epämukavuuteen, jota monet meistä kokevat David Wilcockin kuolemasta 20.4.2026.

Tosiaankin, kuten luet alta, hän ilmestyi muutamaksi sekunniksi (hymy). Yllä oleva kuva muistuttaa sitä sinertävää valoa, jonka näin hänen hymyilevien kasvojensa ympärillä. Ainoa valokuva, jonka löysin kuvaamaan täsmälleen tuota väriä, oli lavalta, mikä tuntuu täydelliseltä.

Tämä jaetaan hienotunteisesti ja äärimmäisellä kunnioituksella kaikkia kohtaan, jotka jakoivat hänen elämänsä: perhe ja ystävät. Se, että Yksi halusi puhua tästä, vahvistaa sen valtavan vaikutuksen, joka hänen elämällään oli meihin muihin.

Hänen näkemisensä oli vahvistus siitä, että hän voi hyvin. En ole varma, mitä se täsmälleen tarkoittaa. Kuitenkin olen menettänyt sisaruksen itsemurhalle, ja menetys on musertava olosuhteista riippumatta. Hänen hymyilevien kasvojensa näkeminen rauhoitti minua vähän tunteella, että hän on rauhassa. Toivottavasti se tekee saman sinulle.

David oli tärkeänä apuna minun ja kumppanini heräämisessä. Katsoimme aikanaan monia hänen ohjelmiaan säännöllisesti Gaia-kanavalta. Hän oli lahja monille meistä. Levätköön rauhassa ja tietäköön siitä hyvästä työstä, jota hän teki ollessaan kanssamme.

Tämä tulee sinulle tänään suuren rakkauden ja runsaan valon kera,

Sophia

***

Tässä on Yksi. On asioita sanottavana.

Kiitos. Jatkakaa.

Oman elämänsä päättäminen oman käden kautta on teko, joka kaikuu ympäri kosmosta. Se nähdään maan päällä heikkouden merkkinä. Kehystetäänpä tuo kuva uudelleen tämän päivän keskustelussamme.

Epäilemättä se on epätoivoinen teko. Kuitenkin se on myös määrätietoinen ja tarkoituksellinen julkilausuma.

Se sanoo: ”Otan tulevan elämäni, kuolemani, omiin käsiini. Otan kontrollin siinä ainoassa asiassa, johon tiedän pystyväni – päätös elää tai olla elämättä fyysisesti.”

Puhdas tahto viimeistelee sellaisen teon. Sitä ei tehdä sattumanvaraisesti tai ilman runsasta ennakkosuunnittelua ja vaihtoehtojen punnitsemista.

On uskomusjärjestelmiä, jotka pitävät sitä tahrana sielussa. Se on voimakkain teko, kyllä. Ei kuitenkaan ole tekoja, jotka vahingoittavat peruttamattomasti sielua.

Kaikki on valinta.

Elämä, fyysinen maaelämä, on valinta. Siihen tullaan täysin tietoisena siitä, mitä on suunniteltu ja mikä on mahdollista. Kaikissa tapauksissa vapaa tahto on tärkein. Ei ole mitään tilannetta, joka tapahtuu ilman teidän yhteistyötänne. Ei mitään.

Jollain tasolla päätitte, että tämä oli suotuisin reitti valittavaksi.

Kaikkiin elämiin ryhdytään myriadeista syistä. Jotkut ovat selvästi palvelemassa tiettyä ihmistä tai ihmisryhmää. Jotkut ovat muutoksen alkuunpanijoita. Jotkut ovat täällä rauhoittamassa. Jotkut opettamassa. Jotkut näyttämässä esimerkkiä siitä, mikä nähdään suotuisana. Jotkut tuomassa haitalliset taipumukset esiin selvästi, jotta ne voidaan pysäyttää.

Jokaisella elämällä on tarkoitus riippumatta pituudesta ja siitä, miten se elettiin.

Jotkut kirkkaimmista valoistanne asuvat tällä hetkellä pikkuruisissa kylissä, ja vain muutama tuntee heidät. Voitte kuitenkin olla varmoja, että joka tapauksessa heidän säteilynsä ulottuu kauas ja tunnetaan mailien päässä siitä, missä he asuvat.

Fyysisyyden illuusiota maan päällä kuormittaa toisinaan vielä lisää ajatus ”synnistä” ja ”pyhyydestä”. Kerron teille tämän: ei ole mitään ”anteeksiantamatonta”, eikä ole mitään niin moitteettomasti saavutettua, että se olisi virheetöntä.

Tulette Maahan kasvaaksenne ja palvellaksenne. Kaikilla teistä – jokaisella teistä – on tuo tarkoitus. Se miten saavutte tai miten lähdette, ei muuta mitenkään syytänne olla täällä. Oltiinpa sitten vauraudessa tai köyhyydessä, syy pysyy.

Olette täällä sekä omaa kasvuanne että kollektiivin kasvua varten.

Tietäkää, että jokaisessa vuorovaikutuksessa tapahtuu toinen noista kahdesta asiasta.

Olette täällä kokeaksenne fyysisen elämän, ei-tukevan matriisin rajoitusten alaisena. Tulitte todistamaan itsellenne, mihin kykenitte ja mitä teidän tarvitsi harjoitella.

Jokaista fyysisyyden nyanssia tutkitaan, samalla kestäen ja nauttien ihmisen maaelämästä. Joka ikinen mahdollisuus, jonka voisi kuvitella, tapahtuu maan päällä, jos yksi teistä kuvittelee sen.

Tällä tavalla se toimii joka kerta.

Elämän lopettaminen ”ennenaikaisesti” oman käden kautta tapahtuu vasta sitten, kun monia muita vaihtoehtoja on harkittu. Se on lopullinen teko, ei pelkuruutta.

Jälkeenpäin sen syistä väittelevät kaikki, jotka kokivat itsemurhan järkytyksen. Näin se pitäisi ollakin, kun olette kollektiivi ja opitte toistenne teoista ja reaktioista.

Kuitenkin ehdottoman totuuden itsemurhan taustalla tietää vain sen tekijä.

Ihmiskuntana teidät tunnetaan syvästä myötätunnostanne ja empatiastanne toisianne kohtaan.

Niin kirkkaan valon menettäminen tunnetaan voimakkaasti.

Tässä kohtaa puhe kääntyi nimenomaan Davidiin.

Sanottakoon, että hänen valonsa loistaa edelleen, ja se tulee jatkumaan.

Hänen tehtävänsä oli auttaa saamaan tolkkua maailmasta, jossa sitä ei ole. Hänen tehtävänsä oli suoritettu. Hän tietää sen, eikä kärsi enää kivusta. Hän pysyy osana tätä matkaa aina.

Maan mahdottomat olosuhteet toimivan ja terveen ihmiselämän ylläpitämiseen ovat joillekin enemmän, kuin heidän fyysinen rakenteensa kestää. He tulevat fyysisyyteen tietäen sen ja päättäväisenä tutkivat tapoja onnistua ja kukoistaa sen kaiken läpi.

Muistakaa, että kukka on kaunis, vaikka siitä saisi nauttia vain päivän tai yhden vuodenajan. Aika on illuusio. Tulette todistamaan sen hyvin monin tavoin, kun menette uuden Maanne rakennusvaiheen läpi.

Tarve surra menetystä on yhtä elintärkeä kuin tarve juhlistaa jaettua hetkeä ja/tai elämää. Kaikissa tapauksissa elämä laajeni ja kasvua tapahtui.

Valo saavuttaa elämän joka osan ja kyllästää sen rakkaudella. Sen lähteen sijainti ei vähennä vaikutusta.*

Tässä on kaikki.

Kiitos.

*Kun tämä tuli läpi, näin David Wilcockin kasvot. Hän hymyili, hänen silmänsä sädehtivät, ja hän näytti iloiselta. Se toi minulle rauhan.

Yksi ei maininnut Davidia nimeltä keskustelumme missään kohdassa, joten tuo näky oli yllätys. Hän tavallaan ”hiipi sisään” … Tiedämme kaikki, miten paljon hän rakasti parrasvaloja (hymy).

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.