TULEMINEN KOTIIN ITSEENI

Kirjoittanut Inge Klokkeide (www.crimsoncircle.com)
Syyskuu 2026 – Shaumbra New Sentience Magazine
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Suurimman osan elämästäni olen uskonut, että olen täällä ymmärtääkseni elämää.

Laivainsinöörinä, projektipäällikkönä ja myöhemmin johtajana se tuntui luonnolliselta. Luotin logiikkaan, kokemukseen ja kykyyni ratkaista ongelmia. Minut oli koulutettu katsomaan jotain tilannetta, tunnistamaan, mitä puuttui, ja löytämään käytännön ratkaisun. Tuo ajattelutapa palveli minua hyvin merellä, teollisuudessa ja suurissa energiaprojekteissa.

Toin saman lähestymistavan myös yksityiselämääni. Uskoin, että kova työ ja tehokkuus olivat tapa vastata ympäristöni vaatimuksiin ja odotuksiin. Jos jokin oli vaikeaa, tein kovemmin työtä. Jos se oli edelleen vaikeaa, oletin, etten ollut tehnyt tarpeeksi kovasti työtä.

Suhtauduin myös kehooni kuin tekniseen ongelmaan. Kun minulla oli kipuja ja särkyjä, oletin, että jotain puuttui. Kokeilin vitamiineja, lisäravinteita ja erilaisia tuotteita, joissa oli vaikuttavan näköisiä etikettejä. Järkeilin, että jos kehosta puuttui jotain, varmasti sitä voisi tilata.

Kun kehoni protestoi, ensimmäinen reaktioni ei ollut pysähtyä kuuntelemaan. Se oli löytää uusi ratkaisu, jotka antaisi minun pysyä liikkeessä.

Ja se toimi – siihen päivään asti, kun ei enää toiminut.

Kun vanha tapa lakkasi toimimasta

Vuoden 2000 paikkeilla työskentelin Oslossa käyttöönottopäällikkönä. Vastasin tuotantolautan valmistelusta luovutusta ja käyttöä varten Pohjanmerellä.

Se oli monimutkaista työtä, jossa oli merkittävä vastuu, ja tavanomainen reaktioni oli jatkaa eteenpäin ja varmistaa, että kaikki hoidettiin. Uskoin, että tekemällä kovemmin töitä ja olemalla tehokkaampi selviäisin siitä.

Mutta kehostani oli loppumassa energia. Kasvoistani tuli kalpeat ja harmaat, ja minulle kehittyi kovaa kipua kylkiluiden alle. Minulla oli myös suolistoverenvuotoa, olin aina vain väsyneempi ja olo tuntui yleisesti huonolta. Kivusta tuli lopulta niin voimakasta, että päätin lähteä Oslosta ja palata kotiini Haugalandetiin.

En analysoinut tuota päätöstä. Yksinkertaisesti tiesin, että jokin oli pahasti pielessä. Kotiin palattuani menin lääkäriin, ja minut otettiin sairaalaan päivystyspotilaana. Jäin sinne kolmeksi viikoksi.

Kun minut kotiutettiin, pystyin tuskin kävelemään. Tarvitsin apua useimmissa arkiasioissa ja toipuminen kesti kolme kuukautta. Sairaalan lääkäri kertoi minulle, että en todennäköisesti palaisi koskaan enää töihin ja saattaisin jäädä pysyvästi vammautuneeksi.

Minulla oli tyhjä olo. Ammatti ja kyky tehdä työtä olivat olleet iso osa identiteettiäni. Yhtäkkiä jäljellä oli yksinkertainen ja pelottava kysymys: mitä teen nyt?

Fyysisen sairauden lisäksi olin myös täysin loppuun palanut. Kehoni oli saavuttanut rajansa, ja niin oli myös tapani elää. Taaksepäin katsoessa näen, että tämä jakso oli uuden luvun alku.

Se, että tekee kovemmin työtä, tulee tehokkaammaksi ja yrittää korjata kaiken, ei enää toiminut.

Odottamaton ovi

Ilman työtäni ja tavallista kykyäni ratkaista ongelmia, minun täytyi kohdata kysymys, jota olin aina vältellyt: kuka olen, jos en pysty korjaamaan tätä?

Seuraavien kuukausien aikana, kun fyysinen toipumiseni jatkui, aloin katsoa odottamattomaan suuntaan. Tuohon aikaan luotin insinööreihin, lääkäreihin ja ohjekirjoihin. Henkimaailmassa ei ollut mitään vaatimaani dokumentointia, enkä luottanut parantajiin ja vaihtoehtoisiin ajattelutapoihin. Kuitenkin tutut ratkaisut olivat lakanneet toiminasta, joten päätin kokeilla jotain tuntematonta. Asenteeni oli yksinkertainen: annan sille mahdollisuuden, ja sitten tapahtuu, mitä tapahtuu.

Löysin parantajan ja menin tapaamaan häntä. Hän suositteli kolmea sessiota. Myöhemmin hän kertoi minulle ryhmästä, joka tapasi kerran viikossa hänen keskuksessaan. Ihmiset tässä ryhmässä kamppailivat elämän kanssa, kukin omalla tavallaan, ja aloin osallistua.

Asia johti toiseen. Joku ryhmässä kertoi minulle Crimson Circlestä ja ehdotti, että lukisin joitain materiaaleja. Tämä oli Tobiaksen alkuvuosien aikana. Yllätyksekseni tuo materiaali puhutteli minua syvästi. Se antoi sanoja kysymyksiin, joita olin kantanut hyvin pitkään, ja avasi uuden tavan ymmärtää itseäni ja elämää.

En löytänyt uusia vastauksia, jotka minun täytyi uskoa. Löysin tilan, jossa kukaan ei pyytänyt minua seuraamaan, eikä kukaan yrittänyt pelastaa minua. Minut kutsuttiin hengittämään, kokemaan ja luottamaan omaan tietämiseeni.

Olin edelleen skeptinen, mutta jatkoin lukemista. Jokin tuossa materiaalissa oli tolkullista minulle, vaikken pystynyt selittämään miksi.

Palaaminen eri tavalla

Lääkärin ennusteesta huolimatta palasin lopulta töihin, mutta en täysin samalla tavalla kuin ennen. Siirryin hallinnollisiin ja johtorooleihin sekä työhön, joka liittyi teknisten projektien verifiointi. Voin edelleen käyttää insinöörikokemustani, palaamatta samaan työkuormitukseen tai puskematta kehoani enää samalla tavalla. Työ antoi minulle nyt suurempaa vapautta, joustavuutta ja tasapainoa.

Vuosien saatossa nousi hitaasti esiin toinen oivallus. En ole yhtä kuin ammattini. En ole yhtä kuin saavutukseni. En ole edes etsintäni. Minä olen – en siksi, että olen saavuttanut jotain tai tullut joksikin, vaan pelkästään, koska olen olemassa.

Kaikki alkoi muuttua, kun lakkaisin yrittämästä tulla joksikin enemmäksi ja sallin itseni pelkästään olla tietoinen siitä, että olen olemassa. Ensimmäistä kertaa aloin ymmärtää, että arvoni ei ole riippuvainen ammatistani tai siitä, miten paljon saavutan.

Kuunteleminen korjaamisen sijasta

Suhde kehooni on myös muuttunut. Ennen halusin korjata sen. Tänä päivänä kuuntelen sitä. Minulla oli tapana kysyä: ”Miten pääsen eroon tästä?” Nyt kysyn todennäköisemmin: ”Mitä yrität näyttää minulle?”

Joskus vastaus tulee. Joskus on vain hiljaisuus, mutta olen havainnut, että hiljaisuudella on oma viisautensa. Kehoni ei ole koskaan pyytänyt minua tulemaan joksikin toiseksi. Se on pelkästään odottanut minua olemaan sen kanssa.

Joinain aamuina herätessäni minulla on kipua ja hyvin vähän energiaa. Ennen olisin tuominnut itseni ja yrittänyt painaa sen läpi, mitä olin suunnitellut. Nyt sallin päivän muuttua.

Lepään ja hengitän tietoisesti. Jos se tuntuu oikealta, kävelen lähellä kotiani, metsässä, tai merelle. Saatan viettää aikaa tehden jotain, mikä miellyttää minua, vaikka se olisi täysin tuottamatonta.

Ennen olisin kutsunut sellaista päivää haaskatuksi. Nyt pidän sitä onnistuneena päivänä, josta ei jää mitään näytettävää. Minun ei tarvitse oikeuttaa päivää tuottamalla jotain. Voin pelkästään kokea sen.

Tätä eläminen ilman kamppailua tarkoittaa minulle. Se ei tarkoita, että kehooni ei koskaan satu, tai että jokainen päivä on helppo. Se tarkoittaa, etten enää muuta jokaista vaikeaa päivää taisteluksi itseni kanssa. Teen edelleen suunnitelmia ja ryhdyn käytännön toimiin, mutta en mittaa arvoani sillä, miten paljon saan aikaan.

Tietoisuus ja älykkyys

Hiljattain olen alkanut tutkia myös tekoälyä. Se voi auttaa minua järjestämään sanoja ja tutkimaan ajatuksia, mutta se ei voi elää kokemustani. Se ei voi tuntea kehoani, kävellä kanssani metsässä, tai hengittää meren rannalla. Tekoäly voi auttaa sanoissa, mutta kokemus ja tietoisuus niiden takana ovat minun.

Kotona jo

Kun katson taaksepäin, hymyilen – ei siksi, että kaikki on ollut helppoa, vaan koska voin nähdä, että elämä ei koskaan yrittänyt tehdä minusta jotakuta toista. Se pyysi minua hidastamaan tarpeeksi pitkäksi aikaa löytääkseni sen, mitä oli aina ollut tässä.

Tänä päivänä etsin vähemmän. Hengitän enemmän. Sallin enemmän. Luotan enemmän. En enää yritä todistaa itseäni joka hetki. Harjoitan tässä olemista.

Jos toinen shaumbra kysyisi, mitä olen oppinut, vastaukseni olisi yksinkertainen:

Luota omaan kokemukseesi.
Ole lempeä kehollesi.
Ei ole tarvetta kiirehtiä, eikä sinun tarvitse saavuttaa mitään, ennen kuin voit olla, kuka olet.
Vedä syvään henkeä. Pysähdy hetkeksi. Tunne, että olet olemassa.
Minä olen.

Minulle nämä eivät ole enää vain sanoja, opetus tai tavoite. Ne ovat se hiljainen tietäminen, että olen jo kotona.

***

Inge asuu Haugalandetissa Norjan länsirannikolla. Konetekniikan insinöörinä, jolla on maisterintutkinto projektinhallinnassa, hän on työskennellyt merellä, teollisuudessa ja kansainvälisissä energiaprojekteissa. Hän löysi Crimson Circlen vuoden 2000 paikkeilla. Tänä päivänä hän nauttii tutkia tietoisuutta, tekoälyä ja hiljaista vapautta päivissä, joiden ei tarvitse olla tuottavia. Ingeen voi ottaa yhteyttä sähköpostilla.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.