KUOLEMAN HARHA
 
Kirjoittanut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)
26.12.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Verho nro 10 – kuoleman harha
 
"Hei, lady Astrea, oletko täällä?"
 
Tämä on hyvin epätavallista. Hän on aina täällä heti, kun saavun. Tai kenties en ole vielä "täällä"? Jos en ole täällä vielä, niin minulla ei ole aavistustakaan, miten kulkea tässä maassa. Kyse ei ole siitä, miten kauas kuljen, koska maailma ympärilläni muuttuu myös seistessäni paikallaan. Tämä paikka ei tunnu aivan samalta. En osaa selittää sitä, mutta jokin on eri tavalla. Näyttää samalta, muttei tunnu samalta. Minua alkaa pelottaa. Miten pääsin tänne ja miten voin lähteä? Mistä tulin? Tuskin muistan, minne olen menossa. Minun on ajateltava ladyä. Hän osaa lukea ajatukseni ja hän sanoi aina vastaavansa, kun kutsun häntä sydämelläni. Sen pitäisi olla helppoa, kun sydän hakkaa nyt erittäin kovaa.
 
"Hei lady, kutsun sinua. Auta minua. Ohjaa minua."
 
Yhtäkkiä tunnen kuin tuulen ja näen valovälähdyksen. Nyt kaikki näyttää edelleen samalta, mutta tuntuu erilaiselta. Tämä tuntuu oikealta paikalta ja lady Astrea seisoo edessäni hymyillen kuin ylpeä äiti.
 
"Erittäin hyvä, rakkaani. Muistit oppituntisi ja säilytit luottamuksesi."
 
"Mutta mitä tapahtui?" kysyn.
 
"Sinun oli aika oppia erottamaan. Kun matkustetaan mielessä, on opittava, että prosessi on hyvin erilainen kuin kehossa matkustaminen. Tunne maailmasta tulee kompassiksi ja ajatukset ohjaavat liikettä. Pärjäsit erittäin hyvin ensimmäisellä soololennollasi."
 
"Mitä tarkoitat "soololennolla"?" kysyn hyvin hämmentyneenä.
 
"Aiemmin ohjasin sinut tänne ajatusteni säteellä, mutta nyt muistit, minne halusit mennä, joten ohjasit itseäsi. Kasvat, rakkaani. Mutta tule nyt, on pian sinun aikasi. Muistatko, mitä Maassa tapahtuu nyt?"
 
"No, katsotaanpa. Minun on keskityttävä. Taisin mennä melko tolaltani soololennollani, ja kuten olet sanonut, tunteellisena on erittäin vaikeaa keskittyä."
 
"Vedä muutama kerta hitaasti syvään henkeä, rakkaani, ja keskitä tietoisuutesi pisteeseen otsan takana, korvien välissä. Tunne nyt sydämesi ja näe valonsäde, joka kulkee sydämestä tuohon pisteeseen. Salli tuon pisteen palvella projektorina, joka näyttää kuvan otsan sisäpuolella, pisteessä silmien välissä ja hieman niiden yläpuolella. Keskity. Varmista, että valonsäde sydämestä on ehjä. Kun tuo yhteys muodostuu, kuva on automaattinen."
 
Se on erittäin vaikeaa ensin, mutta lady on oikeassa kuten aina. Heti kun yhteys on muodostettu, näen kuvan, mutta se on erittäin epämiellyttävä. Näen erittäin vanhan naisen, pienen ja hauraan, joka makaa sairaalan sängyssä yhdistettynä johdoilla laitteisiin. Tiedän, että hän on kuolemassa, kun hän ei ole kehossaan, vaan leijuu sen yläpuolella. Alan itkeä ja tämä saa kuvan häviämään."
 
"Kuka se on, rakkaani?" lady Astrea sanoo vakaalla ja lohduttavalla äänellä.
 
"Se on isoäitini. Nyt muistan, miksi tulin tänne tällä kertaa. Tulin tänne pyynnön kera. Halusin vapautua kuoleman harhasta, jotta voisin auttaa rakasta isoäitiäni hänen siirtymässään. Vaikuttaa siltä, että suoritin jonkinlaisen seremonian auttaakseni häntä, mutten muista siitä paljon tällä hetkellä."
 
"Tule, rakkaani, lady Leto voi auttaa sinua."
 
Kun astun tällä kertaa ympyrään, ladyt ovat pukeutuneet läpinäkyvän valkoiseen. He näyttävät kahdelta kauniilta valo-olennolta ja he hymyilevät ja tunnistavat rakastavasti. Ensimmäistä kertaa he puhuvat: "Rakkaani, vapautamme pyynnöstäsi kuoleman harhaverhon."
 
Ja kun he poistavat verhon, kuulen lady Leton sanovan: "Rakkaani, autoit tosiaan isoäitiäsi ollessasi Maassa. Persoonallisuudessasi on jonkin verran astraalimatkustamiseen liittyvää pelkoa. Et pysty ylittämään rajaa selvästi tunnistaen, mitä oli tapahtunut. Autamme mielellämme sinua muistamaan maahaasteesi. Tämä muistaminen auttaa sinua voittamaan pelkosi.
 
"Suoritettiin kaksi seremoniaa. Toinen tehtiin ollessasi hereillä. Sitten pyysit sitä jatkumaan toisella tasolla ollessasi unessa. Muistat valveseremonian heti, kun siirryt takaisin toiselle puolelle. Sinun täytyy kuitenkin muistaa, että normaali unikieli syntyy eläinaivoista, ei korkeammasta aivokuoresta.
 
"Muistaaksesi korkeimman unesi tai astraalikokemuksesi, sinun täytyy kyetä toimimaan korkealta kuoritasolta, jotta informaatio voidaan tuoda tietoiseen maamieleesi. Tämän muistin saavuttaminen vaatii paljon harjoitusta ja täydellistä tunteiden kontrollointia, koska ne alentavat automaattisesti tietämisen eläinaivoihin. Koska haudot mielessäsi edelleen astraalin pelkoa – ja tässä tapauksessa kuolemanpelkoa – et kyennyt tuomaan unikokemuksiasi maaelämään ja maakokemuksia unielämään.
 
"Kerron nyt astraaliseremoniasi. Mestari Jeesus ja Äiti Maria auttoivat seremoniassa, isoäitisi tähän elämään valitseman uskon vuoksi. Seisoit kynnyksellä lady Astrean ja arkkienkeli Mikaelin kanssa, kun ohjasit samalla isoäitisi kuvan Jeesukseen ja Mariaan. Isoäitisi henkilökohtainen enkeli toi paikalle hänen kaksi kuollutta aviomiestään toiselta puolelta sekä muita perheenjäseniä, jotka ovat kuolleet. Isoäitisi tiedosti silloin, ettei kuolema ole loppu, vaan alku. Hän pitää kuitenkin edelleen kiinni tyttärestään ja pelkää päätöksen tekemistä. Hänen elämänsä on keskittynyt oppimiseen elämään itselleen. Hän syntyi aikana, jolloin naisen hyvyys mitattiin kykynä elää toisia varten. Tämän hän teki. Ja kun hän ei ole elänyt itselleen, hänen täytyy nyt kuolla itselleen. Ole kärsivällinen hänen kanssaan ja rakasta häntä prosessin ajan.
 
"Koko elämän ajan hän ympäröi itsensä vahvoilla ihmisillä, jotka eivät antaneet hänen tehdä asioita ja päätöksiä itse, koska heidän tapansa ei ollut olla niin "hidas". Hyväksy isoäitisi nyt hänen tavassaan tehdä päätöksiä. Hän on saanut tarvittavan informaation ja läsnä on jatkuvasti ja melkein tietoisesti hänen enkelinsä. Rakasta häntä ja salli hänen löytää oma tapansa oppia oppitunnit ja vapauttaa itsensä valoon.
 
"Seremonian jälkeen tulit tänne temppeliini poistattamaan kymmenennen verhon ja pyysit, että se on kuoleman harhaverho. Kuoleman verho on todella ohut. Se heiluu tuulessa ja näkyy läpi auringossa. Voi melkein nähdä toiselle puolelle, voi melkein kuulla rakkaiden ihmisten kutsun ja voi melkein tietää elämän merkityksen. Mutta vaikka askel on lyhyt ja verho ohut, askeleet ovat lopullisia. Ylityksen jälkeen tuo verho on tiheämpi, aika on loppu ja paikka ohi. Nyt sydän on löytänyt Kotinsa ja kaipaus voi laantua. Matka on valmis.
 
"Rakkaani, elämänmatka ei kulje syntymästä kuolemaan, vaan kuolemasta kuolemaan, sillä kuolema on kvanttitason harhakuva. Kuoleman siirtymä ei ole askel, vaan hyppy. Kuoleman toisella puolella elämä on päinvastoin. Niinpä kuoleman tullessa yksilö tulee oikeasti Itseensä. Kun kuoleman harhaverho nostetaan, yksilö tuntee ikuisuuden. Hän tietää, että hän on todellisuudessa pysyvä ja yhtä universumin kanssa."
 
Mestari Hilarion jatkaa: "Kuolema ja syntymä ovat sama asia ja eroavat toisistaan vain semantiikassa. Silloin kun kuollaan verhon toisella puolella, synnytään toisella. Yksi syy astraalissa matkustamisen vaikeuteen on, että siellä on kaikkien niiden pelko, jotka eivät ole tienneet tätä tosiasiaa ja pelkäsivät tuota siirtymää. Kuitenkin heti kun he löysivät oppaansa, he pystyivät siirtymään korkeampaan värähtelyyn. Silloin he jättivät pelon taakseen. Sitten tuon pelon imivät ajatusmuotojen perusmassat ja näistä ajatusmuodoista on tullut "paholaisia" ja "demoneja" ja muita pimeyden voimia. Nämä pimeyden voimat elävät pelosta ja inhoavat rakkautta.
 
"Koska nämä pelko-olennot elävät heti verhon takana, monet voivat tuntea sen ja tulkitsevat nämä tunteet kuolemanpeloksi. Todellisuudessa he kuitenkin kokevat "pelon pelkoa". Kuolema ei ole elämän puutetta, vaan toisenlaista erillisyyttä. Maan päällä yksilö on erotettu tietoisesta tiedosta toisen puolen ystävistään ja oppaistaan ja vuorovaikutuksesta heidän kanssaan. Toisella puolella, "kuolleena", yksilö on erotettu tietoisesta tiedosta ystävistään ja oppaistaan maan päällä. Kuitenkin myös tämä erillisyys on harhakuva, sillä todellisuudessa kaikki on yhtä. Erillisyys on tietoisuustila, ei elämän tai kuoleman tila. Jos yksilö saavuttaa kehossaan tietoisuustilan, mikä sallii yhdistymisen kaiken elämän kanssa, tämä kyky viedään kynnyksen yli. Muista, että Maa on luokkahuone ja kaikki mitä siellä opitaan, on sinun koko ikuisuuden. Tietoisuus on ainoa ikuinen aarteesi."
 
Apollo lisää nyt: "Kuolema on elämä ja elämä on kuolema. Kuolemaharhan ulkopuolella totuus on, että elämä ja kuolema ovat saman kolikon kaksi puolta. Kolikon kaksi puolta eroavat vain edustamissaan symboleissa. Elämä ja kuolema ovat erilaisia symbolijoukkoja, jotka edustavat elämää ajassa ja paikassa, tiheydessä ja fyysisessä rakenteessa, ja toisaalta elämän korkeampaa värähtelyä fyysisyyden ulkopuolella. Siirtymä fyysisestä ei-fyysiseen koetaan kuolemana riippumatta siitä, voiko yksilö palata. Siksi on elintärkeää olla vapaa kuoleman harhasta ja kuolemanpelosta, joka usein liittyy fyysiseen elämään.
 
"Yksi ihmisen merkittävä evoluutio-oppitunti on, ettei hän oli keho, vaan hän ainoastaan käyttää sitä huomion polttopisteenä, jotta evoluutio-oppitunteja voidaan oppia. Silloin kun ihminen oli alempana evoluutioasteikolla, hänen oli välttämätöntä oppia omistamaan kehonsa, jotta hän pystyi käyttämään sitä tehokkaasti. Nämä tekeillä olevat "jumalat" katselivat ympärilleen Maaluokkahuoneessaan löytääkseen fyysisen rakenteen, joka näytti heistä asuttavalta. He löysivät eräänlaisen apinan, joka voisi nousta seisomaan nähdäkseen paremmin maailman ja jolla oli myös vahvat pariutumis- ja heimoperinteet. Nämä olennot näyttivät sopivimmilta käytettävissä olevilta fyysisiltä rakenteilta ja "jumalat" tiesivät, että he voisivat nopeuttaa lajikehitystä asuttamalla sen korkeamman henkisen kapasiteettinsa kera.
 
"Monet kuitenkin päättivät olla ottamatta niin tiheään rakenteeseen astumisen riskin ja kutoivat sen sijaan hienojakoisemman kehon ympäröivästä eetteriaineesta. Monta vuotta ja aionia näiden kahden ryhmän välistä erillisyyttä noudatettiin tiukasti. Kumpikin tunsi, että toinen oli valinnut erilaisen polun. Kummankin lopputavoite oli kuitenkin sama: nostaa värähtelyään Hengen kehittämiseksi. Lemurian ja Altantiksen romahduksen myötä erillisyysrajoja höllennettiin. Monet hienojakoisemmat olennot pariutuivat apinakehoisten kanssa ja heidän jälkeläisensä nopeuttivat lisää eläin-ihmisen evoluutiota. Kuitenkin eläin-ihmisen ominaisuudet olivat voimakkaampia ja peittivät yleisesti alleen eetteriolentojen ominaisuudet. Atlantiksen romahtamisen jälkeen Maan monet alueet olivat liian tiheitä eetteriolennoille ja niiden täytyi vetäytyä tietyille alueille, joissa värähtely voitiin säilyttää korkeampana.
 
"Kuitenkin Maan jatkaessa rappeutumispolkuaan, monet näistä "korkeista" paikoista vetäytyivät eetteriin ottaen mukaansa kevyemmät olennot tai keijuolennot, kuten niitä usein kutsutaan. Nämä keijuolennot ovat näiden kahden maailman välisellä kynnyksellä. Niillä on erilaiset arvot ja filosofiat kuin ihmisillä, mutta koska kummatkin olennot tulivat samasta ensimmäisestä lähteestä, ne ovat todellisuudessa samaa evoluutiota. Keijuolennoista jotka nostivat tietoisuuttaan, tuli enkeleitä ja arkkienkeleitä, kun taas ihmisistä jotka nostivat tietoisuuttaan, tuli ylösnousseita mestareita. Kehittyminen valoon voidaan saavuttaa verhon kummallakin puolella. Keijuvaltakunta jota aika ja paikka eivät sido sellaisena, kuin ne tunnetaan fyysisessä maailmassa, ei koe muutosta kuolemana, vaan se vapautuu yhdestä kehosta laajentuakseen toiseen. Tämä tutkielma on esitetty sinulle auttamaan sen ymmärtämisessä, että kuolema on pelkästään siirtymistä uuteen elämään."
 
Kun lähdin ympyrästä, mieleni oli sumea kuvista ja tunteista. Vaikka tämä on enemmän kuin pystyn ymmärtämän, pidän sen mielessäni, kunnes kasvan siihen. Palaan nyt …
  -----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.