PÄIVÄKIRJA – TULIMME GAIAN VUOKSI
 
Kirjoittanut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)
8.5.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Meillä on Amerikassa äitienpäivä-niminen juhlapyhä. Koska tänään on äitienpäivä, haluan kunnioittaa meidän kaikkien yhteistä äitiä, Äiti Maata. Siksi jaan kappaleen seuraavasta kirjastani "Päiväkirja" muistuttamaan itselleni ja toisille, että tulimme Gaiaa varten.
 
Beverly kirjoittaa päiväkirjaansa:
 
Rakas päiväkirja,
 
Olet ainoa, jonka kanssa voin olla täysin rehellinen. David on mennyt "kuka ties minne" ja tytär jota varten jäin tälle vaikealle komennukselle, vihaa minua. Tiedän, etten ole ollut kovin hyvä äiti. En ollut koskaan ollut ihmislasten parissa. Ja vaikka Davidilla ja minulla on erittäin vähän ihmis-DNA:ta, tyttäremme on täysin ihminen, jossa on pikkuriikkisen plejadilaista DNA:ta.
 
Itsesääli riittää jo – täytyy myöntää, etten ole koskaan ollut kovin hyvä ihminen. Tulin tähän ihmismaa-astiaan heti toisen maailmansodan jälkeen Davidin kanssa, joka on rakas ja kaukana oleva jumalainen täydentäjäni. Tulimme tänne vauvoina, koska aikuiset olivat aivan liian haavoittuneita.
 
Toisen maailmansodan vauriot eivät kuitenkaan riittäneet. Ihmiset jatkoivat ydinpommien testaamista rakkaan Gaian kehon pinnalla ja sisällä. Missään ei ollut turvallista. Räjäyteltiin pieniä saaria meressä, syvällä maanalaisissa luolissa ja valtavilla erämaa-alueilla.
 
Sitä ei kuitenkaan ajateltu, että tuo energia menisi maahan ja ilmakehään. Asiat olivat kuitenkin pahemmin, kuin ajattelimme. "Valta toisiin" –dragot ihmisvaatteissa olivat menneet kirjaimellisesti maan alle, missä ne jatkoivat pimeydellä hallitsemista.
 
Me, galaktiset jotka olemme vastanneet Gaian avunpyyntöön käyttämällä maamuotoa, kutsumme näitä "valta toisiin" –ryhmiä lyhenteellä "VT", koska emme halua luoda ajatusmuotoa, jossa on niiden nimen ydinolemus.
 
Jos ihmiset tietäisivät, miten vaarallista oli sodan jälkeen ja pitkälle vuoteen 2012, he käsittäisivät enemmän, miten paljon paremmaksi tilanne on tullut. "Paremmalla" tarkoitan, että energiakentät ja leijuvat ajatusmuodot ovat aina vain korkeampaa taajuutta.
 
Nämä korkeammat energiakentät ovat syy, miksi itse asiassa dokumentoin henkilökohtaisia kokemuksiani. Oli yksi asia kyetä puhumaan galaktisille, mutta täysin toinen dokumentoida kokemuksemme.
 
He, VT, tiesivät, että me galaktiset olimme täällä ja tiesimme, että he olivat täällä. Meillä oli kirjoittamaton sopimus. "Valta toisiin" –todellisuudet ja "sisäinen voima" –todellisuudet olivat virranneet rinta rinnan aionista toiseen. Lisäksi kaikki elämä maapallolla kävi meidän hiljaista taisteluamme.
 
Vahvemmat kasvit valtasivat heikommat ja vahvemmat eläimet söivät voimattomampia. Ja sitten oli ihmiskunta. Kasveilla, eläimillä ja elementaaleilla oli ykseystietoisuus. Vaikka ne kaikki söivät toisiaan, ne käsittivät, että kaikki oli suuremmaksi hyväksi.
 
Kun ihmiset kehittyivät riittävästi ollakseen ruokaketjun huipulla, suuremman hyvä ykseystietoisuuden korvasi lisääntyvässä määrin kilpailun ja hallinnan yksilötietoisuus. Eedenin puutarha sulkeutui ja kasveista ja monista eläimistä tuli ihmissaalistajan saalista.
 
Viidennen ulottuvuuden "puutarhassa" ihmiset pystyivät kommunikoimaan kaiken elämän kanssa ja kaikki elämä kommunikoi ihmisten kanssa. Mutta kun Gaian maailman "valta toisiin" –polariteetti alkoi hallita "sisäinen voima" –todellisuuksia/kulttuureita, maatodellisuus luiskahti viidennen ulottuvuuden "puutarhasta" kolmannen ulottuvuuden matriisiin.
 
Itse asiassa tämä kolmannen ulottuvuuden matriisi oli luotava Atlantiksen romahtamisen aikaan, jotta elämä voisi jatkua Gaian keholla. Gaian värähtely oli kuitenkin pudonnut viidennestä ulottuvuudesta kolmanteen.
 
Näin ollen Gaian moniulotteiseen matriisiin mikä on sellainen hologrammi, minkä kautta energia voi elää fyysisen muodon harhassa, oli lisättävä matala taajuus, kolmannen ulottuvuuden matriisi. Gaian moniulotteinen planeettaITSE selviytyi, mutta useimmat sen asukkaista eksyivät kolmannen ulottuvuuden mataliin taajuusmalleihin.
 
Lopulta lukemattomien pimeiden aikakausien jälkeen, joihin oli siroteltuna huippuyhteisöjä, on energiakenttiä, jotka ovat riittävän voimakkaita luomaan "sisäinen voima" –enemmistöisiä, kultaisen ajan todellisuuksia. Tästä syystä me, maan galaktiset vapaaehtoiset, käytämme maa-astiaa tässä nyt-hetkessä.
 
Olen kuitenkin käyttänyt tätä maa-astiaa yli 60 vuotta ja viettänyt suurimman osan siitä myriadien pimeiden ja vahingoittavien energiakenttien virrassa. Kaikilla ihmisillä oli alempi tietoisuustaso ja monet heistä olivat myös pelon vankina.
 
Siksi VT on kyennyt pitämään maapallon itsellään. He kohtelivat Gaiaa ja sen elämänmuotoja kuin orjia. Mutta vihdoin vuorovesi on kääntynyt. Gaian planeetta ja monet sen ihmisistä ovat siirtymässä myriadien korkeamman ulottuvuuden energiakenttien ja ajatusmuotojen virtaan.
 
Aioneita pelko kopioitui uudestaan ja uudestaan maapallolla. Tämä tapahtui, koska pelokkaat ihmiset loivat monet ajatusmuodot, jotka luovat energiakenttiä. Onneksi pieni vähemmistö muita ihmisiä pystyi saavuttamaan ja ylläpitämään riittävän korkean tietoisuustilan, jotta he pystyivät havaitsemaan korkeamman ulottuvuuden valovirtoja.
 
Koska nämä ihmiset pystyivät havaitsemaan nämä korkeamman ulottuvuuden valovirrat ollessaan korkeammissa tietoisuustiloissa, he pystyivät palvelemaan portaaleina ja vetämään nämä energiat fyysiseen muotoonsa ja välittämään ne Gaian ytimeen.
 
Ensisijaisesti niiden ihmisten vuoksi jotka omistivat elämänsä "Äidin ruokkimiseen", Gaia pystyi jäämään akselilleen ja selviytymään siitä pelon, vihan, surun ja ahneuden hyökkäyksestä, mikä jatkui vuosituhansia.
 
Koska me galaktiset jotka käytämme maa-astiaa, olemme telepaattisia, selvänäköisiä ja selvätuntoisia, tiedämme Gaian eläväksi olennoksi. Voimme myös tuntea sen planeettatietoisuuden, koska meidän kaikkien oli kuljettava hyvin pienen portaalin läpi viidennen ulottuvuuden itsestämme nykyiseen maa-astiaamme.
 
Tietysti kaikki ihmiset tekevät saman matkan maa-astiaan, mutta siinä missä me pystymme muistamaan tuon tapahtuman, useimmat ihmiset ovat unohtaneet sen. Me jotka voimme muistaa, olemme nyt täällä valmistautuaksemme seuraavaan tapahtumaan henkilökohtaisessa ja planetaarisessa paluussamme todelliseen moniulotteiseen todellisuuteemme.
 
Valitettavasti monet hybridit (galaktiset jotka käyttävät ihmisasua), kuten David ja minä, ovat kadottaneet luontaiset kykynsä astuessaan 3D-maa-astiaansa. Muistan, että silloin kun minä, galaktinen itseni, oivalsin astuneeni astiaan vuonna 1946, olin hyvän vihainen.
 
Kun ihmisitseni oli hyvin nuori, pystyin vielä muistamaan todellisen maailmani korkeammissa ulottuvuuksissa, mutta galaktinen itseni tiesi, että maapallo kävisi läpi monta suuren pimeyden vuotta.
 
Ihmislapsikehoni ei ymmärtänyt, miksi se oli niin peloissaan. Jotain oli tulossa, mutta se ei tiennyt mitä. Se sanoi usein näkymättömälle ITSELLEEN: "Jos tulee uusi maailmansota, tapa minut ennen sitä." Nämä olivat lauseita, jotka se tiesi olla kertomatta toisille ihmisille, mutta se eli ikuisesti kasvavassa pelossaan ja masennuksessaan.
 
Onneksi se muisti monia muita elämiä, joissa yritin saavuttaa korkeamman tietoisuustilan ja käyttää sitä rakastavasti. Niin paljon kun etsinkin, en kuitenkaan nähnyt yhtään todellisuutta, missä olin todella täyttänyt tehtäväni.
 
Kyllä, koska olin plejadilainen, välitin ensisijaisesti taiteesta, kauneudesta, kasveista, eläimistä, yhtenäisyydestä ja rakkaudesta. Ne olivat kuitenkin ominaisuuksia, joita ei ollut runsaasti siinä todellisuudessa, missä olin päättänyt kasvaa. Davidin tapaamiseen mennessä olin astunut paluupolullani, mutta minulla ei ollut aavistustakaan, miten vaikea se olisi.
 
70-luku oli hauska, eloisa ja toiveikas. Kuitenkin 80-luvun tullessa oli selvää, ettemme olleet Plejadeilla. Onneksi noihin aikoihin tapasin vihdoin Davidin, jumalaisen täydentäjäni.
 
Tunnistimme toisemme välittömästi ja olimme yhdestä siitä eteenpäin. Siis olimme yhdessä, kunnes hänet kutsuttiin takaisin alukselle. Moneen vuoteen en voinut lähteä yöllä käymään hänen luonaan aluksella, koska minulla oli pieni tytär, joka minun oli kasvatettava yksin.
 
Kuulostaako tämä vihaiselta? Kyllä, no, olin hyvin vihainen, surullinen, yksinäinen, masentunut ja kauhuissani. Minulla oli ihmislapsi, joka rakasti aina isäänsä enemmän kuin minua, ja isän oli tarvinnut lähteä jonkinlaiseen salaiseen tehtävään.
 
Olin niin järkyttynyt hänen lähdöstään, että tuskin pystyin huolehtimaan itsestäni, puhumattakaan varhaispuberteetti-ikäisestä tyttärestä. Mainitsinko, että tyttäreni syytti minua aina isänsä lähdöstä? Ok, olen taas uhri.
 
Tiedän nyt, että tyttäreni ei ainoastaan kaivannut häntä. Hän kaipasi meitä. Kun David lähti, suuri osa korkeammasta olemuksestani lähti. Ihmiskuori oli edelleen täällä, mutta ydinolemukseni ei ollut. Koska olin erossa omasta ITSESTÄNI, minun täytyi toistuvasti muistuttaa itseäni huolehtimaan tyttärestäni.
 
Niinpä huolehdin hänen tarpeistaan. Mutta en huolehtinut hänestä. Kyllä, ymmärrän, miksi hän vihaa minua, ja kyllä, hän todella vihaa minua. En liioittele. Tunnen jopa häntä itseään enemmän, miltä hänestä tuntuu. Ihmisillä on kyky kätkeä ajatuksensa ja tunteensa tietoiselta mieleltä, mutta plejadialisilla ei ole sitä vaihtoehtoa.
 
Me plejadilaiset kehitimme todellisuuden, mikä rakentuu ehdottomalle rakkaudelle, anteeksiannolle ja hyväksynnälle. Siksi emme tuomitse toisia tai itseämme. Olemme nyt-hetkessä ja virtaamme viidennen ulottuvuuden todellisuutemme läpi rauhassa ja ykseydessä.
 
Jätimme kuitenkin lapsemme – ihmiset – hoitamatta liian pitkäksi aikaa. Panimme alkuun heidän todellisuutensa ja lähdimme sitten, ennen kuin ihmiset olivat riittävän kypsiä hallitsemaan itsensä, puhumattakaan toisista. Itse asiassa "jätimme oven auki" ja dragoniaanit tulivat sisään.
 
Mutta nyt tilanne on muuttumassa. Voin tuntea, nähdä ja kuulla korkeamman ulottuvuuden tietoisuusvirtojen kulkevan jäljellä olevan pimeän pelko- ja "valta toisiin" –meren läpi. Me galaktiset vapaaehtoiset jotka otimme maa-astian auttaaksemme Gaiaa, astumme mahdolliseen todellisuuteen, missä tehdään valtava siirtymä kohti valoa.
 
Niinpä minä jään. Jään tänne maan päälle tähän kehoon, vaikka olen kadottanut tai työntänyt pois rakkaani. Jään tänne – en ollakseni täällä Davidin kanssa, koska hän on poissa. Jään tänne – en huolehtiakseni Lisasta, koska hän osaa nyt huolehtia itsestään.
 
Jään tänne Gaian vuoksi. En tiedä, miten paljon voin auttaa käyttäessäni tätä muotoa, mutta tiedän kuitenkin, että teen vapaaehtoisesti parhaani. Sanon tämän nyt menetettyäni kaksi ihmistä, jotka olivat tänne jäämiseni syy, jotta voin muistaa, että tulin auttamaan Gaiaa!
 
Siksi päätän tämän viestin sanoen, itkien, huutaen ja kuiskaten:
 
Se alkakoon!
 
"Mutta, mikä alkaa?" kysyn itseltäni.
 
"Minkä tahansa luot", kuulen plejadilaisen itseni kuiskaavan ihmissydämeeni.
  -----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.