Kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
7.12.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Mytre ja Kepier, osa 9: Aika muistaa kaksoispaikantuminen
Mytre puhuu:
Tapaamisemme loputtua, Kepier ja minä menimme omiin huoneisiimme, oletettavasti nukkumaan. Kuitenkin kävellessäni käytävän läpi huoneeseeni tiesin, etten pystyisi nukkumaan. Liikaa kysymyksiä kulki mielessäni. Pääkysymys oli: jos pystyisin kaksoispaikantumaan, miksi en ollut mennyt katsomaan perhettäni? Sitten käsitin, että olin uskonut, etten osaisi kaksoispaikantua, joten en koskaan yrittänyt. Miksi Arcturuslainen ei ollut kertonut minulle? Luulen, että tämä oli yksi niistä asioista, mikä minun oli selvitettävä yksin.
Olin luonut sellaisen tunnemuurin perheeni hylkäämiseen liittyen, etten kyennyt uskomaan, että tähän ongelmaan oli ratkaisu. Ajattelin niitä 4D-vierailijoita, jotka seurasivat Arcturuslaista. Olin kommunikoinut monien heidän kanssaan ja tiesin, että hekään eivät voineet uskoa kaksoispaikantumiseen. Siksi ajatus rakkaidensa jättämisestä oli pysäyttänyt heidän ylösnousemuksensa. Mutta minä olin täällä ja resonoin jo viidenteen ulottuvuuteen enkä silti ollut tajunnut, että omat uskomukseni olivat estäneet minua.
"Kenties siksi, että tuomitset itsesi", kuulin.
Oliko se sisäinen ääni vai viesti Arcturuslaiselta?
"Onko siinä eroa?"
Taaskin se oli sisäinen ääni, joka vaikutti olevan peräisin omista ajatuksistani, mutta se vaikutti tulevan Arcturuslaiselta. Arcturuslainen oli puhunut ITSEMME korkeammista taajuuksista ja rinnakkaistodellisuuksien ilmaisumuodoista. Kepier ja minä olimme havainneet, että olemme suuremman ITSEMME rinnakkaisilmaisuja. Oliko tämä suuri ITSE Arcturuslainen, joka oli ollut oppaani ja opettajani?
"Mitä luulet?", sanoi sisäinen ääni.
Vaistomaisesti meni holosviittiä kohti, jotta voisin meditoida. Olin väsynyt ja energiani oli alhaalla. Minun täytyi nostaa tietoisuuttani ymmärtääkseni täysin, mitä mielessäni tapahtui.
"Onko se vain mielesi sisällä?"
Kuka tahansa kysymyksen esittikin, se oli tietysti pätevä - kyse ei ollut vain mielestäni. Kyse oli sydämestäni ja koko muodostani. Itse asiassa, se uusi todellisuusperspektiivi jonka Arcturuslainen oli jakanut ryhmämme kanssa, tunkeutui lempeästi olemukseeni. Herättikö se minua jollekin, minkä olin aina tiennyt, mutta kauan sitten unohtanut? Mutta milloin unohdin ja miksi?
Luulen, että "milloin" oli monien soturivuosieni aikana galaktisissa sodissa sekä kansani suojelijana. Sota oli raivonnut koko elämäni ajan, ainakin koko tämän elämän. Alan nyt ymmärtää, että elämällä on paljon suurempi merkitys, kuin olin aiemmin ajatellut.
Saapuminen holosviittiin keskeytti pohdiskeluni. Astuin sisään ja huomasin ohjelmani pyörivän jo. Käynnistikö Arcturuslainen ohjelman vai käynnistikö sen vakaasti kasvanut mielenkontrollini?
"Onko siinä eroa?"
Ok, ajattelin, etten voi enää sivuuttaa viestiä. Tietysti Arcturuslainen on ITSENI korkeampi ilmaisu, mutta miksi se kertoo minulle sen nyt?
"On vain yksi nyt-hetki."
Kyllä, se on totta. Alan ymmärtää, että on vain nyt - luulisin. Kuulostaa hyvältä, mutta miten "vain nyt" toimii? Jos on vain nyt, niin mitä ovat kaikki muistoni menneisyydestä?
"Menneisyys on harhaa."
Tietysti nyt-hetki on ääretön ja harha luodaan jostain syystä. Mietin, voinko määritellä syyn, miksi olen luonut harhan menneisyydestä?
"Kokeile."
Onko tämä minun puhumiseni suuremmalle MINULLE harhaa?
"Minä on harhaa, mutta suurempi MINÄ on ääretön."
Kyllä, ja totuus on ääretön, kun taas harha luodaan sopimaan tietylle aikajanalle. Siksi loin harhan Mytrenä olemisesta. Luon kaikki harhat, joiden uskon olleen todellista elämääni, kun itse asiassa "todellinen elämä" oli vain harhaa.
"Miltä tämä johtopäätös sinusta tuntuu?"
Kiva kun kysyit. Luulen olevani vähän vihainen, että loin niin vaikean elämän. Miksi valitsisin niin?
"Opitko paljon?"
No, kyllä, luulen oppineeni paljon. Mutta aloin oppia vasta, kun tapasin Mytrian. Sitä ennen elämäni oli toistokierrettä.
"Miten Mytria vaikutti elämääsi?"
Minun oli ajateltava, ennen kuin osasin vastata tuohon kysymykseen. Silloin oivalsin, että puhuin ääneen sille, mikä vaikutti olevan itseni, tai kenties se oli ITSENI. Nyt ymmärrän, miksi minun oli tultava holosviittiin. Miten monta päätöstä olin tehnyt elämässäni tietämättä, miksi tein ne?
En tiedä, miksi olin niin viehättynyt Mytriasta, paitsi että tuntui siltä, etten voinut elää ilman häntä. Mytria tuntui jotenkin täydentävän minua. Tiesin myös täydentäväni häntä. Mutta nyt olimme erossa ja kaipasin häntä joka hetki.
Voisinko kaksoispaikantua hänen luokseen? Silloin voisin saada opiskeluni loppuun aluksella ja auttaa perhettäni ja kanssani ylösnousemaan.
"Pystytkö muistamaan, miten kaksoispaikannutaan?", sanoi Arcturuslainen MINÄ sisälläni.
"Kyllä, luulen pystyväni. Tarkoitan, että jos voin uskoa pystyväni kaksoispaikantumaan, niin pystyn muistamaan, miten se tehdään. Näin homma toimii, eikö? Ensin on uskottava ja sitten voi muistaa?" Nyt puhuin todella itsekseni.
"Yritä sitä."
Miten voin yrittää uskoa, että voin tehdä jotain, mitä nykyitseni tiedoilla en voi muistaa tehneeni?
Ei vastausta! Olin omillani tässä. No, muistan kuitenkin säännön: jos et voi muistaa jotain, nosta tietoisuustasoasi ITSESI taajuuteen, joka voi muistaa.
Istuin puutuolilla vesiputouksen ääressä ja katselin laaksoon. Tällä kertaa halusin kuitenkin meren, joten näin sen. Jos oli näin helppoa muuttaa hologrammia mielelläni, niin miten vaikeaa voisi olla muistaa se ITSENI taajuus, joka osaa kaksoispaikantua?
Pyyhin kaikki ajatukset mielestäni ja keskityin hengitykseeni. Pian tunsin värähtelyni laajentuvan. Ydinolemukseni alkoi liikkua muotoni rajojen yli. Käsitin, että minulla oli jo viidennen ulottuvuuden muoto, missä oli kyky kokea monia todellisuuksia nyt-hetkessä. Miksi en ollut käyttänyt kaikkia kykyjäni?
Se oli samanlaista, kuin en uuden tietokoneen saadessani välittänyt opetella kaikkia kehittyneitä ohjelmia, koska olin niin tottunut tekemään kaiken tietyllä tavalla. Lisäksi sallin Arcturslaisen opastaa minua kaikin tavoin enkä ollut käyttänyt omaa aikomustani. Saatoin nähdä, että tästä syystä en saanut apua tässä asiassa.
Ilmeisesti kaksoispaikantuminen oli yksi niistä asioista, joka minun oli opeteltava yksin. Mutta käytin sanaa "opittava", mikä rajoitti ajatteluani. Tiedän jo ITSENI korkeammassa taajuudessa, miten kaksoispaikannutaan. Näin olen palasin meditaatioon yhdistyäkseni ITSENI laajemman version kanssa. Ensin näin vain tuttua sumua ja myriadeja vilkkuvia värivaloja. Sitten värit alkoivat liikkua ja hahmottaa muodon, mikä näytti kovasti merkabalta.
"Kyllä, merkaba on moniulotteiset vaunumme." Välittömästi merkaba-muoto tuli hyvin selväksi. Keskitin kaiken huomioni merkaba-muotoon. Lakkaisin ajattelemasta ja sallin kuvan siirtyä sydän-mieleeni.
Kun rentouduin tähän prosessiin, aloin kokea voimakasta tunnetta - energiaa nousi sisältäni kuin kiehuvasta vedestä nousevaa höyryä. Tämä energia oli omaani, mutta se halusi karata muodostani. Tämä ITSENI osa halusi olla vapaa kaikesta muodosta, sillä se tunsi kaikenlaiset "kotelot" rajoittavana.
Päätin keskittää valtaosan tietoisuudestani tähän energiakenttään. Välittömästi tunsin tämän energiakentän räjähtävän sen yli, mitä olin pitänyt itsenäni. Tämä energiakenttä karkasi kaikkiin suuntiin kuin villieläin, joka pääsee irti häkistään. Sisälläni oli pieni pelko, mikä ihmetteli, voisinko koskaan enää olla vain Mytre. Näin ollen istutin tiukasti ITSENI jäämän syvälle tuon muodon sisään.
Kun olin ankkuroinut elämänvoimaelementin Mytre-muotoon, tämä voimistuva energiakenttä laajeni täyttämään koko holosviitin. Vaistomaisesti tiesin, että minun oli rajoitettava tämä energia tähän laajempaan tilaan. Itse asiassa oivalsin, että merkaba kutsui tätä energiakenttää liikkumaan omaan muotoonsa. Ensin energia näytti karsastavan kaikenlaista hillitsemistä, mutta se näytti muistavan tämän muodon suurena laajentumisena ja ulottuvuuksien välisenä seikkailuna.
Kun energiakenttä meni täysin merkabaan, käsitin, että energiakenttä edusti minua kaikin tavoin. Olin tuntenut hyvin pitkään suurta rajoittuneisuutta. Tämä ITSENI energiailmaisu oli tiennyt viidennen ulottuvuuden muotooni transformoitumisesta saakka, etten käyttänyt koko ilmaisuani. Kun omistin tämän tosiasian, energia harmonisoitui tietoisuuteni kanssa eikä enää näyttänyt erilliseltä minusta tai kontrollini ulkopuoliselta.
Silloin oivalsin, että voisin katsella Mytre-muotoani ja silti sisällyttää ydinolemukseni merkaba-muotoon. Voisinko palata Mytre-muotoon ja silti sisältää merkaba-olemuksen? Laajensin sydän-mieleni sisältämään Mytre-olemukseni. Yllätyksekseni käsitin, miten paljon rakastin tuona ihmisenä olemista. Itse asiassa käsitin, että rakastin itseäni.
Välittömästi olin Mytre-muodossani. Tämä muoto tuntui hyvin mukavalta kuin kulunut kenkäpari. Tunsin, että olin Mytre-muodossani sekä merkaba-muodossani. Olin kahdessa paikassa. Nämä paikat olivat hyvin lähietäisyydellä, mutta kummallakin oli oma todellisuutensa.
Kun Mytre-muotoni katseli ympärilleen hologrammissa, näin vesiputouksen, kaukaisen meren ja auringon laskemassa taivaalla. Tunsin kovan tuolin allani, puristin kättäni, kunnes siihen sattui, ja poljin jalkaani. Täsmälleen samalla hetkellä tunsin merkaba-muodon ympärilläni.
Kun katselin ympärille holosviitissä merkaba-muotoni kautta, näin fotonien kulkevan matriiseissa ja valojen vilkkuvan ohjelmoidun koodauksen mukaan, mikä loi konkreettisten asioiden harhan. Merkaba-itse pystyi helposti näkemään, että kappaleet olivat hologrammiheijastusta.
Itse asiassa hologrammiheijastukset olivat paljon selvempiä kuin hologrammikuvat. Merkaba-itse hahmotti Mytre-itsen fotonienergiani projektorina. Samaan aikaan näin merkaba-itsestä tulevan energiaheijastuksen, mikä näytti luovan Mytre-muodon.
Merkaba-itse oli valmis välähtämään pois minkä tahansa todellisuuden koordinaateista, mutta tiesin, ettei Mytre-itse tuntenut olevansa valmis kokemaan siinä määrin selvää erillisyyttä. Humanoidini kuuli merkabani sanovan: "Milloin Mytre muistaa, että erillisyys on kaikkein suurinta harhaa?"
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.