Mytriaa ja Mytreä kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
25.6.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
MYTRE PUHUU:
Kun minun oli valittava perheeni ja velvollisuuteni välillä, vastaus oli yksinkertainen. Valitsin perheeni. Kuitenkin Mytria yllytti minua menemään, tekemään velvollisuuteni ja auttamaan maailman tekemisessä turvalliseksi tyttärellemme. Sillä hetkellä kun pysähdyin tekemään päätöstäni, minut kiidätettiin pois ja niin myös perheeni. Olin lohduton. Miten saatoin antaa sen tapahtua? Miksi olin "pakottanut" Mytrian palaamaan kylään? Miksi en irrottautunut komentajastani ja juossut perheeni luo?
Nämä kysymykset vainosivat minua ja tuhosivat kykyni keskittyä. Olin tärkeissä tehtävissä enkä pystynyt keskittymään. Minulla ei ollut mitään annettavaa suojelijoille, perheelleni tai itselleni. Kyllä, itselleni, minun oli löydettävä itseni. Siihen ei kuitenkaan ollut aikaa. Olimme hyökkäyksen kohteena. Pitkän matkan kommunikointiyhteytemme olivat poissa käytöstä, monia aluksiamme oli tuhottu, ennen kuin ne lähtivät ilmakehästä, ja voimakenttä kylän ympärillä heikkeni lisää joka päivä.
Tarvitsimme vahvistusta. Tarvitsimme Arcturuslaisien tulemista apuumme. Meillä oli edelleen nopein tiedustelija-aluksemme ja olin yksi parhaista piloteistamme. Ennen kuin minulla oli tilaisuutta ajatella, nousin esiin vapaaehtoiseksi. Ikään kuin joku toinen olisi tehnyt tuon päätöksen, mutta kun se oli sanottu, minun oli toteutettava se. Hetki sitten olin ollut huolissani rakkaistani ja nyt olin luultavasti menossa kuolemaani. Mitä oikein ajattelin? Itse asiassa, kuka ajatteli? Se ei ollut ristiriitainen egoni. Siksi toivoin, että se oli "minä", jonka olin tavannut visionetsinnässäni.
Oletin, että tuo versioni oli aktivoinut päätökseni, koska heti kun se oli tehty, kaikki muuttui. Ennen kuin tiesinkään, minä ja kolme muuta lensimme aluksellamme pienen vartioimattoman alueen läpi, jonka olin löytänyt. Selvisimme siitä vain kohdataksemme sota-aluksen. Jotenkin onnistuimme välttelemään sitä riittävän kauan, että yksi aluksistamme vei alas tuon sota-aluksen. Olimme kuitenkin "kuolleena" avaruudessa. Kaikki kontrollimme olivat pois käytöstä ja elämän tuki oli minimaalista.
Taistelu oli pienentänyt miehistömme neljästä kolmeen. Olimme turvassa jonkin aikaa, mutta vihollisalus löytäisi meidät luultavasti millä hetkellä hyvänsä. Mitä voisin tehdä? Silloin minusta tuli se "minä", jonka olin nähnyt visionetsinnässäni. Jos pystyin puhumaan kiville, maalle, taivaalle ja Äidille, miksi en voisi puhua myös alukselle? Aluksiimme oli istutettu biologisia elementtejä. Kenties voisin yhdistyä mihin tahansa elämänvoimaan, mitä oli jäljellä noissa "geelipakkauksissa"?
Tunsin adrenaliinin syöksyvän kehossani ja tiesin, että minun oli löydettävä oma ytimeni. Ajattelin ensimmäistä tapaamistani Mytrian kanssa Alcyonen ytimessä ja käytin tuota muistoa ytimeni löytämiseen. Itse asiassa muistin lopulta sen viestin, minkä Arcturuslainen antoi minulle. Se oli sanonut katsoessaan sieluuni: "Osaat tehdä sen!" Minulla ei ollut vieläkään aavistusta sen merkityksestä.
Yhtäkkiä kuitenkin leijuin Mytrian ja vastasyntyneen tyttäremme kanssa täydellisen turvallisuuden, täydellisen rakkauden ja ehdottoman ykseyden mahdollisessa tulevaisuudessa. Tunsin olemukseni sekoittuvan kaikkien ihmisten, kasvien, eläinten ja asioiden kanssa tässä maailmassa. Kuulin osan itsestäni sanovan: "Lopeta päiväuneksiminen ja palaa hommiin", mutta toinen osani - tuo leijuva osani - sanoi: "Kiinnitä huomiota tähän viestiin."
Kyllä, tämä visio tai todellisuus oli viesti. Minulle näytettiin, miten yhdistyä kaiken elämän kanssa, aivan kuten olin tehnyt löytäessäni tien pois kielekkeeltä. Siksi visioni tai kokemukseni tuomitsemisen sijasta antauduin sille täysin. Yhdistyin jokaisen ihmisen kanssa, jonka tapasin tässä todellisuudessa. Yhdistyin jokaisen kasvin, eläimen ja lopulta asian kanssa. Silloin kun yhdistyin täysin kiveltä vaikuttavan kanssa, kuulin aluksen moottorien käynnistyvän.
Sisäisen kuvani ulkopuolella kuulin miehistökavereideni huutavan minua avaamaan silmäni ja auttamaan heitä. Päätin kuitenkin osallistua rakastavan perheeni tukeen, joka auttoi minua yhdistymään tämän mahdollisen todellisuuden jokaiseen tekijään. Päästin irti kaikista ulkoisista havainnoistani ja ohjasin koko huomioni tämän "kiven" liikkumiseen. Hitaasti kivi nousi maasta ja alkoi kulkea ilmassa. Samanaikaisesti aluksemme alkoi hitaasti liikkua.
Pysyin sisäisessä todellisuudessani, koska tiesin muiden osaavan ohjata alusta. Minun tehtäväni oli saada se liikkumaan. Kivi leijui kuvassa edessäni, ikään kuin odottaen ohjeita. Keskitin kaiken huomioni lähimpään Arcturuslaisten tähtialukseen ja määräsin nuo koordinaatit kivelle kuvassani. Hitaasti kivi kääntyi ja alkoi liikkua. Silmäni olivat suljettuna enkä uskaltanut avata niitä. Siksi minun oli luotettava, että alus liikkui oikeaan suuntaan.
Sitten näin monia muita kiviä liikkuvan omaa kiveäni kohti ja oletin, että vihollisemme oli löytänyt meidät. Taistelu ei saanut häiritä minua, joten tein kivestäni näkymättömän muille kiville ja ohjasin sitä liikkumaan valoa nopeammin. Välittömästi kiveni vapautui kaikista muista kivistä. Kivi liikkui nopeammin, kuin pystyin seuraamaan. Jos kadotin sen näkyvistä kuvassani, miten pystyisin kontrolloimaan sitä?
"Päästä irti!", kuulin sisäisen äänen sanovan. En tiennyt, mistä minun piti päästää irti, joten päästin irti kaikesta ja menin tajuttomaksi. Heräsin, kun kaksi miehistön jäsentä nosti minut ylös ja laittoi kapteenin tuoliin.
"Teit sen", he sanoivat yhtenä äänenä.
"Mitä tein?", sanoin edelleen ihmetellen, oliko koko kokemukseni ollut mielikuvitustani.
"Luotsasit alusta mielelläsi!"
Saatoin sanoa vain: "Voitteko ottaa ohjat tästä eteenpäin? Luulen menettäväni taas tajuntani."
Etäältä kuulin: "Kyllä, herra", kun palasin visiooni. Tällä kertaa keskityin perheeseeni ja Elohim Alcyoneen, joka oli sen kanssa. Hän puhui minulle.
"Rakas Mytremme, olemme hyvin tyytyväisiä kyetessäsi muistamaan sisäisen kykysi. Muistatko, miten opit tuon kyvyn Arcturuksen kuudennessa ulottuvuudessa?"
"Kyllä, luulisin niin", vastasin. "Mutta luulin olleeni plejadilainen?"
"Ylösnouseva ystävämme, olet monia olentoja yhdessä. Päätit ottaa muodon näiden rohkeiden ihmisten joukossa. He olivat väsyneet taistelemaan ja etsivät rauhaa ja rakkautta, missä he voisivat palata korkeampiin taajuuksiinsa.
"Ainoa tapa varmistaa, että nämä ihmiset voivat jäädä turvaan, on se, että heidän kehonsa ja koko todellisuutensa ylösnousee viidenteen ulottuvuuteen. Tällä tavalla he voivat elää vihollistensa havaintojen yläpuolella. Sinä, Mytria ja tyttärenne Alycia olette omistautuneet tälle siirtymälle. Itse asiassa kaikki jotka tapasit Äidin ytimessä, ovat omistautuneet tälle ylösnousemusprosessille."
Kun suuri Elohim puhui, myriadit muistot, kuvat, ajatukset ja tunteet täyttivät tietoisuuteni ja yllättävää kyllä, pystyin samanaikaisesti ymmärtämään ne kaikki.
"Liikutinko oikeasti alusta?", minun oli kysyttävä.
"Me jotka olemme ykseyden energiaa, liikutimme alusta."
Ymmärsin sen. Kun olin tässä ykseyden todellisuudessa, voin olla katalyytti mille tahansa. Perheeni suuri rakkaus toi minut tähän todellisuuteen ja oma suuri rakkauteni perhettä kohtaan antoi minulle rohkeutta päästää irti kaikista pelon häivähdyksistä tietoisuudessani.
"Olet oikeassa", Elohim sanoi vastauksena ajatuksiini. "Kyllä, kuulimme ajatuksesi jo ennen, kuin ne ilmaistiin sanoiksi. Ajatuksillasi on suuri voima, kuten olet havainnut. Siksi sinun oli läpäistävä vihkimyksesi. Vain ehdoton rakkaus voisi pitää sinut tuossa todellisuustaajuudessa. Lisäksi ne joilla on huonoja aikomuksia, eivät voi havaita tuota maailmaa, saati sitten astua siihen tai vahingoittaa sitä."
Noiden viimeisten sanojen vakuutuksen myötä palasin alukseni todellisuuteen. Minua tervehti välittömästi iloinen näky Arcturuslaisesta tähtialuksesta. Minun oli määrä opiskella tuolla aluksella monta vuotta sitä, miten saada kaikki tähtialuksemme kulkemaan ajatuksen voimalla.
Tämän komennuksen vaikein osa oli, ettei kukaan voinut tietää salaisesta tehtävästäni. Onneksi pystyin tapaamaan Mytriaa ja Alyciaa viidennen ulottuvuuden todellisuudessamme, mutta se oli ainoa kontakti, jotka meillä voi olla. Arcturuslaiset lähettivät apuvoimia auttamaan kyläämme ja ympäröiviä alueita. Silti tiesimme kaikki, että yhteiskuntamme värähtelyn laajentaminen viidenteen ulottuvuuteen oli ainoa toivomme pitkäaikaisen rauhaan.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.