SYDÄMENSÄ OSASTA LUOPUMINEN
Kanavoinut Brenda Hoffman ( www.lifetapestrycreations.com)
25.8.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Rakkaat ystävät,
Muutamina viime päivinä monet teistä ovat päästäneet irti ihmisistä, esineistä ja yhteisöistä, jotka ovat olleet keskeinen osa elämäänne. Ja niinpä taas kerran olette uupunut.
Kenties kadotitte lempikorvakorunne tai havaintonne perheestä tai yhteisöstä muuttui. Mitä se olikin, tuo asia riipaisi sydäntänne ja toi kyyneleitä silmiinne. Pääsitte irti osasta olemustanne, sydäntänne.
Jos kerran olette siirtymässä sydänkeskeiseen elämään, miten on mahdollista, että teidän täytyi päästää irti jostain, mikä oli sydämessänne? Olemme kuvanneet tätä uudelle maapallolle ja uuteen aikaan vaihtamista niin, että ne jotka haluavat siirtyä tähän uuteen aikaan, pitävät niitä paljon vähemmän kiinnostavina, jotka eivät halua siirtyä.
Se mitä tapahtui viime päivinä, liittyy tähän käsitykseen vähän kierteisesti. Ne osaset tai ihmiset joista irtipäästämiseen havaitsitte tarvetta, eivät ole kiinnostuneita olemaan osa uutta aikaa. Mutta te ette koskaan kuvitelleet, että irtipäästäminen olisi niin tuskallista.
Se mistä päästitte irti tällä viikolla, oli vanhan ajan viime osanen, jonka toivoitte jatkavan osana elämäänne tavalla, mikä ei häiritsisi liikkumistanne eteenpäin - vähän kuin syntymäkodista lähteminen. Ja niin on jossain määrin, mutta niitä osasia joista päästitte irti viime päivinä, te ette oikeasti halunneet koskaan menettää.
Vastaavuutena olisivat ne monet perheet Euroopassa ensimmäisen maailmansodan aikana, jotka erotettiin taustansa vuoksi, ei olemuksensa. Ei ollut tavatonta, että englantilainen perhe jolla oli saksalaisia sukulaisia, laiminlöi sen lämpimän ja rakastavan yhteyden, minkä nuo kaksi sukua olivat säilyttäneet sukupolvien ajan. Sodan jälkeen nuo kaksi sukua eivät koskaan enää voineet yhdistyä entisellä tasolla - oli liikaa aiheita, joista he eivät voisi keskustella tai joita jakaa.
Näin on teillä ja niillä osasilla, joista päästitte irti muutamien viime päivien aikana. Kenties nuo korvakorut olivat tärkeä osa muistipankkianne ja käytitte niitä muistona rakkaista asioista, kun katsoitte itseänne peilistä. Tai kenties kyse on perherakenteesta, mitä ette enää hahmota samalla tavalla. Te ette voi enää ylläpitää sitä kuvaa/elämää, minkä halusitte säilyttää.
Olette uupunut, koska teillä on suruaika. Uusien rakenteiden luomiseksi aiemmat rakenteet on tuhottava tai muutettava. Ja niin on teidän osaltanne.
Te jotka olette kauan toivoneet uutta maapalloa tai uutta aikaa, olette aina olettaneet tai ainakin toivoneet, että siirtymä olisi suhteellisen helppo tunteellisesti. Ja niin se on ollut ja tulee olemaan. Siltä ei vain tunnu tällä hetkellä. Tuntuu luultavasti siltä, että sydämenne on ikään kuin revitty ja löyhästi neulottu yhteen väliaikaisin keinoin.
Tietäkää, ettei niin ole. Te ette tule olemaan ettekä ole yksin. Voitte tosiaankin yhdistyä uudestaan noihin ihmisiin, yhteisöihin ja esineisiin, jotka ovat kovasti haavoittaneet tunteitanne viime päivinä. Kyse on vain siitä, että yhdistytte eri tasolla - tai ette yhdisty lainkaan.
Vaikka ette ehkä olekaan nimittäneet tätä siirtymää sellaiseksi, niin se on suuri vallankumous. Vallankumous merkitsee muutosta. Mutta sitten toisaalta, kaikki olemassaolo on jatkuvaa muutosta. Erona on, että kokemanne vallankumous tapahtuu nopeampaa tahtia, kuin te tai kukaan oletti. Käsitteiden lukeminen tai kuunteleminen on helpompaa kuin niiden asioiden läpi kulkeminen, joita vaaditaan vallankumouksen toteuttamiseksi.
Mutta taaskin, te ette ole yksin eikä teitä pakoteta päästämään irti jostain tai jostakusta, mitä nyt surette.
Tämä ei ole fyysinen vallankumous. Tämä on sisäinen vallankumous. Jos irtipäästämisen tuska on liian syvä - älkää tehkö sitä. Mutta jos huomaatte kyyneltenne kautta nyt ymmärtävänne, ettei tuo suhde ollut koskaan aivan sitä, mitä kuvittelitte, että olitte luoneet jotain rakastavaa, mitä toiset ihmiset, yhteisöt tai yksiköt eivät vastanneet, niin huomaatte kyyneltenne kuivuttua, että te ette halua palata - ainakaan samalla syvyydellä kuin ennen viime päivien traumaa.
Olette ainutlaatuinen ihminen, jolla on ainutlaatuiset tarpeet ja suunnat. Teidän ei tarvitse jatkaa ajatusprosesseja, joita nyt tunnette. Voitte palata suhteeseenne, yhteisöönne, työpaikkaanne tai korvata esineen. Tämä on ja on aina ollut teidän valintanne. Mutta uskallamme arvata, että joko te ette tee sitä tai teette sen hyvin eri tasolla kuin ennen suremisprosessinne aloittamista.
Jotkut teistä ovat tolaltaan, koska haluatte meidän kertovan teille, että se mistä pääsitte viime päivinä irti, on joko iäksi mennyttä tai palaa entiselleen. Kumpikaan ei ole oikea heijastus uudesta elämästänne.
Ensinnäkään emme voi kertoa, mikä on oikein teille - vain te tiedätte. Tuo informaatio on tallennettuna sisäiseen olemukseenne ja siihen voidaan päästä, silloin kun olette sellaisessa pulmatilanteessa kuin nyt. Toiseksi, kehitytte niin nopeasti, että se mikä oli ihanaa eilen, ei ehkä takaa edes toista vilkaisua tänään.
Älkää siis tunteko, että olette ikään kuin luopuneet kaikista rakastavista suhteistanne ja muistoistanne siirtyäksenne uuteen aikaan. Mutta taas toisaalta, älkää välttämättä odottako, että se elämä mikä oli suuri ilo teille muutama vuosi sitten, on totta sille, kuka olette nyt.
Kuunnelkaa sydäntänne, sisäistä olemustanne ja tiedätte, mikä on oikein teille. Ja kun teette niin, sallikaa itsenne surra täysin sitä, mitä on ollut eikä ole ehkä enää.
Mutta tietäkää, että mitä ikinä tulevaisuus pitääkin sisällään, se perustuu siihen rakkauteen ja iloon, mitä tunnette enemmän ja enemmän olemuksenne sisällä. Ja sitten tietäkää, että se mistä päästitte äskettäin irti, täytyi muuttaa tai poistaa, jotta olisitte se uuden ajan olento, joka teistä on tulossa.
Surkaa niin, kuin suritte, silloin kun teidän oli laitettava lempinukkenne varastoon, koska olitte liian vanha leikkimään nukeilla. Kenties teillä on edelleen tuo nukke ja löytäessänne sen tuosta erityisestä laatikosta hymyilette rakkaille muistoille, joita teillä on ajasta, jolloin leikitte sillä. Mutta teillä ei ole mitään tarvetta leikkiä sillä nyt. Ja niin on niiden ihmisten tai esineiden osalta, joita surette. Niin olkoon. Aamen.
-----------
Kanavoinut Brenda Hoffman ( www.lifetapestrycreations.com)
25.8.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Rakkaat ystävät,
Muutamina viime päivinä monet teistä ovat päästäneet irti ihmisistä, esineistä ja yhteisöistä, jotka ovat olleet keskeinen osa elämäänne. Ja niinpä taas kerran olette uupunut.
Kenties kadotitte lempikorvakorunne tai havaintonne perheestä tai yhteisöstä muuttui. Mitä se olikin, tuo asia riipaisi sydäntänne ja toi kyyneleitä silmiinne. Pääsitte irti osasta olemustanne, sydäntänne.
Jos kerran olette siirtymässä sydänkeskeiseen elämään, miten on mahdollista, että teidän täytyi päästää irti jostain, mikä oli sydämessänne? Olemme kuvanneet tätä uudelle maapallolle ja uuteen aikaan vaihtamista niin, että ne jotka haluavat siirtyä tähän uuteen aikaan, pitävät niitä paljon vähemmän kiinnostavina, jotka eivät halua siirtyä.
Se mitä tapahtui viime päivinä, liittyy tähän käsitykseen vähän kierteisesti. Ne osaset tai ihmiset joista irtipäästämiseen havaitsitte tarvetta, eivät ole kiinnostuneita olemaan osa uutta aikaa. Mutta te ette koskaan kuvitelleet, että irtipäästäminen olisi niin tuskallista.
Se mistä päästitte irti tällä viikolla, oli vanhan ajan viime osanen, jonka toivoitte jatkavan osana elämäänne tavalla, mikä ei häiritsisi liikkumistanne eteenpäin - vähän kuin syntymäkodista lähteminen. Ja niin on jossain määrin, mutta niitä osasia joista päästitte irti viime päivinä, te ette oikeasti halunneet koskaan menettää.
Vastaavuutena olisivat ne monet perheet Euroopassa ensimmäisen maailmansodan aikana, jotka erotettiin taustansa vuoksi, ei olemuksensa. Ei ollut tavatonta, että englantilainen perhe jolla oli saksalaisia sukulaisia, laiminlöi sen lämpimän ja rakastavan yhteyden, minkä nuo kaksi sukua olivat säilyttäneet sukupolvien ajan. Sodan jälkeen nuo kaksi sukua eivät koskaan enää voineet yhdistyä entisellä tasolla - oli liikaa aiheita, joista he eivät voisi keskustella tai joita jakaa.
Näin on teillä ja niillä osasilla, joista päästitte irti muutamien viime päivien aikana. Kenties nuo korvakorut olivat tärkeä osa muistipankkianne ja käytitte niitä muistona rakkaista asioista, kun katsoitte itseänne peilistä. Tai kenties kyse on perherakenteesta, mitä ette enää hahmota samalla tavalla. Te ette voi enää ylläpitää sitä kuvaa/elämää, minkä halusitte säilyttää.
Olette uupunut, koska teillä on suruaika. Uusien rakenteiden luomiseksi aiemmat rakenteet on tuhottava tai muutettava. Ja niin on teidän osaltanne.
Te jotka olette kauan toivoneet uutta maapalloa tai uutta aikaa, olette aina olettaneet tai ainakin toivoneet, että siirtymä olisi suhteellisen helppo tunteellisesti. Ja niin se on ollut ja tulee olemaan. Siltä ei vain tunnu tällä hetkellä. Tuntuu luultavasti siltä, että sydämenne on ikään kuin revitty ja löyhästi neulottu yhteen väliaikaisin keinoin.
Tietäkää, ettei niin ole. Te ette tule olemaan ettekä ole yksin. Voitte tosiaankin yhdistyä uudestaan noihin ihmisiin, yhteisöihin ja esineisiin, jotka ovat kovasti haavoittaneet tunteitanne viime päivinä. Kyse on vain siitä, että yhdistytte eri tasolla - tai ette yhdisty lainkaan.
Vaikka ette ehkä olekaan nimittäneet tätä siirtymää sellaiseksi, niin se on suuri vallankumous. Vallankumous merkitsee muutosta. Mutta sitten toisaalta, kaikki olemassaolo on jatkuvaa muutosta. Erona on, että kokemanne vallankumous tapahtuu nopeampaa tahtia, kuin te tai kukaan oletti. Käsitteiden lukeminen tai kuunteleminen on helpompaa kuin niiden asioiden läpi kulkeminen, joita vaaditaan vallankumouksen toteuttamiseksi.
Mutta taaskin, te ette ole yksin eikä teitä pakoteta päästämään irti jostain tai jostakusta, mitä nyt surette.
Tämä ei ole fyysinen vallankumous. Tämä on sisäinen vallankumous. Jos irtipäästämisen tuska on liian syvä - älkää tehkö sitä. Mutta jos huomaatte kyyneltenne kautta nyt ymmärtävänne, ettei tuo suhde ollut koskaan aivan sitä, mitä kuvittelitte, että olitte luoneet jotain rakastavaa, mitä toiset ihmiset, yhteisöt tai yksiköt eivät vastanneet, niin huomaatte kyyneltenne kuivuttua, että te ette halua palata - ainakaan samalla syvyydellä kuin ennen viime päivien traumaa.
Olette ainutlaatuinen ihminen, jolla on ainutlaatuiset tarpeet ja suunnat. Teidän ei tarvitse jatkaa ajatusprosesseja, joita nyt tunnette. Voitte palata suhteeseenne, yhteisöönne, työpaikkaanne tai korvata esineen. Tämä on ja on aina ollut teidän valintanne. Mutta uskallamme arvata, että joko te ette tee sitä tai teette sen hyvin eri tasolla kuin ennen suremisprosessinne aloittamista.
Jotkut teistä ovat tolaltaan, koska haluatte meidän kertovan teille, että se mistä pääsitte viime päivinä irti, on joko iäksi mennyttä tai palaa entiselleen. Kumpikaan ei ole oikea heijastus uudesta elämästänne.
Ensinnäkään emme voi kertoa, mikä on oikein teille - vain te tiedätte. Tuo informaatio on tallennettuna sisäiseen olemukseenne ja siihen voidaan päästä, silloin kun olette sellaisessa pulmatilanteessa kuin nyt. Toiseksi, kehitytte niin nopeasti, että se mikä oli ihanaa eilen, ei ehkä takaa edes toista vilkaisua tänään.
Älkää siis tunteko, että olette ikään kuin luopuneet kaikista rakastavista suhteistanne ja muistoistanne siirtyäksenne uuteen aikaan. Mutta taas toisaalta, älkää välttämättä odottako, että se elämä mikä oli suuri ilo teille muutama vuosi sitten, on totta sille, kuka olette nyt.
Kuunnelkaa sydäntänne, sisäistä olemustanne ja tiedätte, mikä on oikein teille. Ja kun teette niin, sallikaa itsenne surra täysin sitä, mitä on ollut eikä ole ehkä enää.
Mutta tietäkää, että mitä ikinä tulevaisuus pitääkin sisällään, se perustuu siihen rakkauteen ja iloon, mitä tunnette enemmän ja enemmän olemuksenne sisällä. Ja sitten tietäkää, että se mistä päästitte äskettäin irti, täytyi muuttaa tai poistaa, jotta olisitte se uuden ajan olento, joka teistä on tulossa.
Surkaa niin, kuin suritte, silloin kun teidän oli laitettava lempinukkenne varastoon, koska olitte liian vanha leikkimään nukeilla. Kenties teillä on edelleen tuo nukke ja löytäessänne sen tuosta erityisestä laatikosta hymyilette rakkaille muistoille, joita teillä on ajasta, jolloin leikitte sillä. Mutta teillä ei ole mitään tarvetta leikkiä sillä nyt. Ja niin on niiden ihmisten tai esineiden osalta, joita surette. Niin olkoon. Aamen.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.