TIKKAIDEN YLÄPÄÄ
 
Arcturuslaisia kanavoinut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)
18.6.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Ajatusmuodot ovat valokielen aakkoset. Tikkaiden yläpäästä kaikki vaikuttaa erilaiselta, kun todellisuus ei enää rajoitu kolmanteen ulottuvuuteen. Uudesta perspektiivistänne fyysinen maailma on jotain, mitä paremminkin tarkkailette kuin elätte.
 
Tikkaiden alapäästä voitte havaita vain fyysisen maailman, mutta kun kiipeätte "portaita taivaaseen", alatte havaita samat asiat eri tavalla.
 
Ensinnäkin alatte kommunikoida ajatusmuotoina yksittäisten sanojen sijasta. Kommunikoitte tällä tavalla, koska voitte nähdä energiamalleja ja ajatusmuotoja jatkuvasti avautuvalla kolmannella silmällänne. Nämä ajatusmuodot käynnistävät tunteen viestistä korkeassa sydämessänne.
 
Jossain kohtaa matkallanne tikkaita ylös, kolmatta silmäänne alkaa kutittaa ja korkea sydämenne alkaa hyristä. Lisääntyvässä määrin kutina ja hyrinä sekoittuvat luomaan jatkuvan vuorovaikutuksen kaiken elämän kanssa.
 
Tämä vuorovaikutus alkaa siitä kasvavasta oivalluksesta, että te ette ole yksin – koskaan. Itse asiassa sanasta "yksin" alkaa tulla vanhanaikainen kuin hevospiiskasta. Sitten kun ette enää käyttäneet hevosta ja kärryjä kulkemiseen elämässänne, ette enää tarvinneet piiskaa.
 
Samalla tavalla kun erillisyys ja polariteetti lähtevät havainnoistanne, teidän ei enää tarvitse kokea yksinolemista. Kun olitte kolmannessa ulottuvuudessa, lähellä elämäntikkaiden alapäätä, menitte luontoon ollaksenne yksin.
 
Mutta havaitessanne luonnon näiden tikkaiden ylemmiltä askelmilta, tiedostatte, että kaikki on elävää. Tiedätte, että kaikki on elävää, koska voitte havaita elämänvoiman.
 
Voitte havaita tämän elämänvoiman juoksevan ylös ja alas puuta, säteilevän kun valo tanssii vedessä, leijuvan taivaalla ja liitelevän maapallon yläpuolella. Voitte tuntea elämänvoiman jokaisella askeleellanne ja tuodessanne sitä kehoon jokaisella sisäänhengityksellä.
 
Jokainen sisäänhengitys on keskustelua elementtien ja elementaalien kanssa, joita virtaa yhteisessä ilmakehässänne. Itse asiassa jaatte koko elämän. Jossain kohtaa kiivetessänne tikkaita ylös, päästätte irti omistamisen käsitteestä, koska oivallatte kaiken elämän täysivaltaisuuden.
 
Mikään ei ole liian pieni tai liian suuri ollakseen elävä. Jokainen sadepisara on elävä myriadeista elävistä undiineista (vesielementaaleista), jotka sekoittuvat sylfien (ilmaelementaalien) kanssa tanssiakseen haltioiden (maaelementaalien) päällä ja tullakseen salamanterien (tulielementaalien) valon lämmittämäksi ja/tai imemäksi.
 
Nämä moniulotteiset elementaalit jotka olivat kerran osa lasten satuja/satumaata, ovat nyt jatkuvia kumppaneitanne. Näitä elementaaleja kulkee yläpuolellanne, allanne, ympärillänne ja lävitsenne. Tikkaidenne alimmilta askelmilta ette voineet havaita elementaaleja, mutta nyt ne ovat jatkuvia seuralaisianne.
 
Itse asiassa kun matkaatte tikkaita ylös, ette ole koskaan yksin, koska koko todellisuutenne on elävä. Jokainen ihminen, paikka, tilanne ja asia on elävä, vuorovaikutteinen, sekoittuva ja aina avoin kommunikoimaan kanssanne.
 
Olette päästämässä irti kolmannen ulottuvuuden yksilöllisyyden, polariteetin ja erillisyyden taakasta. Rakkaus on kadottanut pelkovastakohtansa eikä pelkoa enää ole. Pelko perustuu siihen, että joku tai jokin ulkopuolellanne vahingoittaa teitä. Mutta tikkaiden korkeimmilla askelmilla mikään ei ole ulkopuolellanne.
 
Korkeimmilla askelmilla todellisuutenne on täynnä kiilteleviä tiivistymiä energiasta, mikä sisältää kaikki ihmiset, kasvit, eläimet, hyönteiset jne. Myös ajatustenne, tunteidenne ja ajatusmuotojenne ympärillä on energiapaketteja, joita luodaan, kun ajatukset ja tunteet yhdistyvät.
 
Jaatte usein todellisuuden jonkin elämänmuodon kanssa (muistakaa, että kaikki elämä on tietoista) sekoittamalla energiapakettinne. Esimerkiksi voitte yhdistää ihmisenergiapakettinne puun energiapaketin kanssa.
 
Tuossa yhdistymisessä tiedätte kaiken puusta ja puu tietää kaiken teistä. Tämä yhdistyminen on kuin kaksi kuplaa, jotka ovat kiinni toisissaan. Kuitenkin kaksi energiapakettia säilyy ehjänä yhdistyessään.
 
Sitten yhdistymisensä vuoksi kumpikin energiapaketti tietää, että ne ovat yhdestä lähteestä ja tapaavat taas tuossa lähteessä. Tekin tapaatte taas ne ihmiset, paikat, tilanteet ja asiat, joita koitte ns. menneisyydessä.
 
Kuitenkin aina kuin yritätte kokea takananne virtaavan menneisyyden, se palaa jatkuvasti läsnä olevaan nyt-hetkeen. Olette siirtymässä aikaharhan yli, nyt-hetken virtaan.
 
Nyt-hetken virrassa kaikki on yhtä.
Nyt-hetken virrassa kaikki on tässä.
Olette virta ja virta on te.
 
Kun virtaatte ajattoman todellisuustaajuuden läpi, koette kummallisen kaiun, mikä on kuin "kaikunavigointia". Tämä kaikunavigointi on oma energiakenttänne, mikä kaikuu takaisin teille, kun se kimpoaa kaikesta, mitä havaitsette.
 
Jotkut näistä ajattomista "kimmokkeista" ovat ikuisuuden hetkiä, joissa yhdistytte tuohon hetkeen jakaaksenne tuon todellisuuden. Yritämme selittää kolmannen ulottuvuuden kielellä termin "ikuisuuden hetket".
 
Ikuisuuden hetkiä tapahtuu, kun päätätte yhdistyä tiettyyn todellisuusversioon kokeaksenne mahdollisen, vaihtoehtoisen JA samanaikaisen todellisuuden. Koska yritämme selittää ajaton todellisuutta aikaan sidotulla 3D-kielellä, meidän täytyy käyttää kuvia ja esimerkkejä.
 
Siksi paras tapa selittää "ajaton kimmoke ikuisuuden hetkeen" on kertoa se tarinalla. Kuljettaahan hyvä tarina parhaiten totuuden …
 
Tarinanne:
 
Kun leijutte tässä todellisuudessa tyydytettyjen toiveiden ja elävien unelmien kera, olette tyyni ja täynnä rauhaa. Ette muista, miten pääsitte tähän paikkaan, joten ette osaa lähteä. Mutta kun rentoudutte tähän ympäristöön, mikä on täynnä ehdotonta rakkautta, täydellistä rauhaa ja ykseyttä kaiken elämän kanssa, oivallatte, että te ette ehkä halua koskaan lähteä.
 
Lisääntyvässä määrin tunnette kutsun jostain ja/tai joltakulta, mikä tuntuu kaukaiselta, kuitenkin olevan myös sisällänne. Työnnätte tuon kutsun pois, kun siirrytte syvälle tähän hämmästyttävään kokemukseen. Tiedätte, että haluatte löytää sisäänkäynnin, mutta mihin?
 
Ette ole varma, mihin haluatte astua tai myöskään miksi. Kuitenkin jokin tai joku tuntuu erittäin tutulta, kuin lapsuuden kodilta, minkä olette taas löytäneet. Kyllä, ehdottomasti löysitte tämän paikan, tämän ajan – ei, ei aikaa, koska täällä ei ole aikaa.
 
Olette niin tottuneet aikakäsitteeseen, että täytitte sen kokemukseenne – kuin viivan t:hen tai pisteen i:hin. Mutta kun sopeudutte tähän uuteen seikkailuun, havaitsette, että ajan poissaolo on hyvin miellyttävää.
 
Tämän löydön mielenkiintoisin osa on, että te ette järkyty tästä oivalluksesta. Teissä on ikään kuin jokin osa, joka aina tiesi, että aika oli häiriötekijä, harhakuva.
 
Kummallista kyllä, tiedätte, että se mitä nyt koette, ei ole harhaa. Kolmannen ulottuvuuden ajattelunne mukaan sen pitäisi olla harhaa. Mutta jotenkin tiedätte sydämessä, että tämä paikka, tämä kokemus, on todellinen.
 
Tuo ajatus saa teidät kysymään: "Hei, missä sydämeni on? Itse asiassa, missä kehoni on? Tämän on pakko olla niitä unia, joissa olen tarkkailija. Kyllä, sitä se on. Herään pian ja löydän kehoni sängystä, juuri siitä mihin jätin sen. Toivottavasti."
 
Jatkatte "untanne" työntäen huolenne syrjään. Kyllä, uni on hyvä tapa ajatella tätä seikkailua. Näette aina unia, joten teitä ei pelota. Niin toivotte.
 
"Jatketaan matkaa", sanotte urheasti. Siis sanoisitte, jos teillä olisi ääni. Jotenkin tiedätte, että jos teillä olisi ääni, se vinkuisi pelosta ja/tai odotuksesta.
 
Kuitenkin päätätte tietoisesti ottaa pelot kontrollinne ja/tai pelätä ja tehdä sen joka tapauksessa. Kun löydätte rohkeutta astua urheasti tuntemattomaan, tunnette lämpimän ja keskittyneen tunteen kasvavan rauhallisesti kehossanne.
 
Mutta hetkinen, teillä ei ole kehoa. Ai niin, ei mitään ongelmaa, näette vain unta.
 
"Ei", kuulette äänen syvältä sisällä. "Et näe unta. Tämä on totta!"
 
"Mitä, odotas hetki. Kuka sinä olet ja miten tämä kokemus voi olla totta? Olen vain unessa ja näen unta."
 
"Ei", vastaa ääni, joka on ympärillänne ja sisällänne. "Nyt olet täysin hereillä. Aiemmin, fyysisessä maailmassasi, olit unessa. Kun tulit tänne, luulit näkeväsi unta, mutta itse asiassa näit unta siellä ja olet hereillä tässä ja nyt."
 
"Ei, ei, ei", sanotte yrittäen työntää pois pelon, minkä tunnette kasvavan kehottomassa itsessänne. Kun pelko kasvaa, tämä todellisuus hämärtyy havainnoissanne ja tunnutte ikään kuin putoavan.
 
"Odottakaa, odottakaa, en halua lähteä täältä vielä. Minun täytyy tietää enemmän. Auttakaa!"
 
Odottamatta pakahdutte niin syvästä ehdottoman rakkauden ja täydellisen hyväksynnän tunteesta, että alatte itkeä, ja sitten itkette kovemmin ja sitten nyyhkytätte.
 
Nyyhkytätte ja nyyhkytätte ja nyyhkytätte kaiken sen oletettua menetystä, mikä tapahtui tässä paikassa, tässä taajuudessa, mistä oivallatte nyt lähtevänne. Ette halua lähteä täältä sinne. Haluatte jäädä tänne nyt.
 
"Et sinä lähde", sanoo ääni täynnä sellaista ehdotonta rakkautta, ettette pysty hillitsemään sitä. "Et sinä lähde täältä etkä sinä mene sinne. "Täällä" ja "siellä" ovat kolmannen ulottuvuuden termejä.
 
"Kun päästät irti kolmannen ulottuvuuden aivojesi rajoittavasta ajattelusta, huomaat sellaisen tässä ja nyt, mitä et ole koskaan ennen kokenut. Tässä todellisuudessa termit "koettu" ja "aiemmin" ovat vanhanaikaisia ja riittämättömiä kuvaamaan, mitä olet tässä nyt-hetkessä."
 
"Mitä minä olen?" huudatte ihmisäänellä.
 
"Olet ITSESI", ääni vastaa tyynesti.
 
Te ette kuitenkaan ole tyyni. Tiedätte putoavanne pois tästä kokemuksesta.
 
"Ei, ei", huudatte äänelle, jonka nyt uskotte olevan SINÄ. "En halua palata takaisin. Haluan jäädä tähän ja nyt!"
 
"Älä huoli", ääni vastaa. "Pysyt aina tässä ja nyt. Kyse on vain siitä, että unohdat sen, kun luiskahdat takaisin kolmannen ulottuvuuden tietoisuuteesi."
 
"Mutta miten muistan sen, kun pääsen takaisin sinne?" huudatte jatkuvasti kasvavan epätoivontunteen kera.
 
Yhtäkkiä, kuitenkin hitaasti, alatte tuntea sisällänne kaiken, mitä olette kokeneet ympärillänne. Olette tyyneyden, rauhan, ilon ja ehdottoman rakkauden tässä ja nyt.
 
Suureksi yllätykseksenne tunnette sen harsomaisen olemuksen jonka kanssa olette puhuneet, livahtavan muotoonne.
 
"Sinä saatat lähteä täältä", sisäinen äänenne kuiskaa. "Mutta minä en koskaan jätä sinua."
 
***
 
Hitaasti heräätte fyysiseen kehoonne, mutta se on erilainen. Ette muista, miten tai miksi kehonne tuntuu niin erilaiselta. Mutta muistatte ystävällisen äänne kuiskaavan:
 
"Minä en koskaan jätä sinua."
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.