TYÖN TEKEMINEN, OSA 2
 
Plejadilaisia kanavoinut Suzanne Lie (www.multidimensions.com )
8.3.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
SÄDETÄ MINUT YLÖS
 
Sandy puhuu:
 
Arcturuslaisen tapaamisen ja tuon viestin "unitulkintamme" vuoksi, Jason ja minä aloitimme elämämme muuntamisprosessin. Ensinnäkin sen sijaan, että murehdimme poisjäämistä tärkeistä työtapaamisista, otimme sen jumalaisena viestinä pysyä yksinkertaisessa elämässämme. Itse asiassa aloimme viljellä mökkimme takana aurinkoista aluetta, mikä oli aina ollut täynnä rikkaruohoja, ja teimme kasvimaan oman sadon kasvattamiseksi.
 
Pidimme itsenäiset työmme, mikä antoi meille aikaa ja energiaa aloittaa pienten tapaamisten pitämisen mökissämme kerran kuussa sunnuntai-iltapäivisin. Aloitimme muutamista ystävistä, mutta pian ryhmämme kasvoi niin suureksi, että meidän oli vuokrattava tila paikallisesta kirjastosta. Koska rakastimme tapaamisten pitämistä kotona, päätimme pitää useampia tapaamisia ja pitää ne pienenä.
 
Samaan aikaan kasvimaamme oli niin tuottoisa, että aloimme myydä osan sadostamme paikallisella viljelijätorilla. Aloimme myydä myös niitä myriadeja peittoja, huiveja ja pikku käsilaukkuja, joita olin virkannut, ja veistoksia joita Jason oli tehnyt monien vuosien aikana.
 
Pian pärjäsimme aivan hyvin, koska useammat ja useammat pienen vuoristoyhteisömme jäsenistä alkoivat tehdä vaihtokauppaa. Päätimme veloittaa pienen summan tai tehdä vaihtokauppaa tapaamisista, joita pidimme joka viikko. Ihmiset maksoivat meille rahalla tai jollain, mitä he olivat tehneet tai kasvattaneet.
 
Elämämme oli muuttunut täysin muutamassa kuukaudessa. Juuri kun luulimme, etteivät asiat voisi enää tulla paremmaksi, Jason, minä ja muutamat ryhmiemme jäsenet aloimme tehdä havaintoja galaktisista tiedustelualuksista.
 
Alukset eivät laskeutuneet, vaan lensivät niin matalalla ilmakehässämme, etteivät ne olleet selvästikään pilviä. Puhuimme näistä havainnoista tapaamisissamme. Itse asiassa aloitimme ja lopetimme jokaisen tapaamisen kutsuen galaktiset liittymään seuraamme johonkin tapaamiseemme. Silloin "se" tapahtui.
 
Jason ja minä rentouduimme olohuoneessamme. Oli myöhäinen ilta, mutta päätimme mennä ulos katsomaan, oliko taivaalla yhtään tiedustelualuksia. Ulkona oli raikasta, joten nappasimme takit ja menimme kasvimaa-aukiollemme nähdäksemme paremmin. Oli poikkeuksellisen kirkas yö ja täysikuu ja näytti siltä, että voisimme kurkottaa koskettamaan tähtiä.
 
Juuri kun liitimme kätemme yhteen meditaatiossa ja pyysimme vierailua, kummallinen valo täytti tuon osan pihastamme. Sitten yhtäkkiä yksi "tähti" alkoi tulla meitä kohti. "Tähti" tuli suuremmaksi ja suuremmaksi, kunnes voimme selvästi nähdä, että se oli tiedustelualus. Seisoimme täysin hiljaa paikallamme puristaen tiukasti toisiamme kädestä, jotta kohtaisimme sen yhdessä, mitä ikinä tapahtuisikin.
 
Emme pelänneet, mutta meillä oli normaalia levottomuutta, mitä oli, kun kohdattiin jokin uusi kokemus. Meillä oli ollut monia "unikokemuksia", mutta tällä kertaa olimme täysin hereillä 3D-kehoissamme, mitkä jäätyvät levottomuudesta, vaikka meillä olit takit päällä. Yhtäkkiä muutuimme kylmästä lämpimäksi, ikään kuin he olisivat oivaltaneet epämukavuutemme. Silloin alus pysähtyi suoraan päämme päälle.
 
Jason ja minä seisoimme kuin kivipatsaat haluamatta tehdä mitään, mikä "kiroaisi" tämän kauan odotetun hetken. Vierailisimmeko pian tietoisesti ja maa-astiassamme tähtialuksella? Tietysti tämä oli tiedustelualus, mikä oli samanlainen kuin taksi maan päällä. Kun seisoimme hyvin hiljaa odottaen uutta suurta seikkailua, valtava kultainen valo alkoi hitaasti säteillä aluksen pohjasta.
 
Tiesimme, että Plejadilaiset - koska tunsimme heidän läsnäolonsa - hidastivat tätä kokemusta antaen meille aikaharhan sopeutua ensimmäiseen kokemukseemme tähtialukselle sädettämisestä. Jason ja minä katsoimme toisiamme ikään kuin sanoen: "Tehdään se", ja valonkeila ympäröi meidät välittömästi.
 
Kun valokeila kietoi meidät sisäänsä, tunsimme hyvin kummallisesti, että meitä nostettiin ilman liikettä. Opimme myöhemmin, että taajuuttamme nostettiin, kun maa-astiamme supistettiin samanaikaisesti solutasolle. Toisin sanoen, tietoisuutemme nostettiin pois maa-astiasta, jotta kehomme voitiin tallentaa kolmannen ulottuvuuden koodeina Gaian 3D-matriisiin.
 
Myöhemmin opimme, että meitä koulutettiin säilyttämään olemus Gaian hologrammi-ilmaisussa, samalla kun 4D-astraalikehomme kävi aluksella. Meidän oli määrä havaita, että useimmat galaktisten alusten asukkaista värähtelivät viidennessä ulottuvuudessa ja sen yli, kuten värähtelivät myös alukset. Ne pystyivät alentamaan taajuuttaan ollakseen havaittavampia ihmisen näkökyvylle, mutta ne eivät nauttineet tuohon taajuuteen jäämisestä.
 
Useimmat näkemistämme aluksista olivat olleet tiedustelualuksia. Nämä alukset voivat mukavammin ottaa alemman taajuuden, kun niiden pienempi koko voi helpommin sopeutua kolmannen/neljännen ulottuvuuden tiheyteen. Kuitenkin ne mieluummin vain vilahtivat matalamassa taajuudessa, koska tiheys tuntui niistä hyvin samalta, miltä maan asukkaista tuntuu mennä meren pohjaan.
 
Silloin kun alukset "piilottelevat pilvissä", ne voivat värähdellä ylemmässä neljännessä ulottuvuudessa, ja silti jotkut näkevät ne. Vielä parempi, yöllä ne voivat palata viidennen ulottuvuuden värähtelyynsä ja vaikuttaa sädehtivältä tähdeltä. Jason ja minä olimme nähneet sekä "pilvialuksia" - pilviin piiloutuneita aluksia - että "tähtialuksia" - tähdiltä näyttäviä aluksia. Mutta emme ymmärtäneet niiden taajuuseroa, ennen kuin olimme valokeilassa.
 
Havaitsimme, että tiheän maa-astian rasittamatta pystyimme jotenkin lukemaan ja ymmärtämään valokeilan luontaisia viestejä. Lisäksi koimme kaikesta ajasta vapautumisen tunteen. Näin ollen alukselle sädettäminen tuntui välittömältä, samalla kun saimme enemmän tietoa, kuin meillä oli ollut koko elämässämme.
 
Emme oppineet tai kuulleet tätä tietoa. Latentit koodit tietoisuudessamme ikään kuin käynnistettiin ja oivalsimme yhtäkkiä sen, mitä olimme aina tienneet. Koska meidät oli jo opastettu sulauttamaan moniulotteinen mielemme kolmannen ulottuvuuden aivojen kanssa, saamamme informaatio voi tulla moniulotteisen mielen kautta ja linkittyä fyysisiin aivoihin.
 
Olimme tiedustelualuksessa välittömästi ja samanaikaisesti kokonainen elämä myöhemmin. Meistä alus näytti valtavalta, mutta olimme oppineet/muistaneet valokeilassa ollessamme, että tähtialukset ovat suurempia kuin useimmat kaupungit ja emäalukset ovat yhtä suuria kuin monet planeetat. Mietin juuri, olisiko minulla kehoa tiedustelualuksella, kun aivan ihmisitseltäni näyttävä muoto ilmentyi tietoisuudestani.
 
Olin hyvin yllättynyt oivaltaessani, että kuulin kaikkien huoneessa olevien ajatukset, ja tiesin jotenkin, että Jasonilla oli sama kokemus. "Se on normaalia useimmissa galaktisissa yhteiskunnissa", kuulimme, kun Mytre tuli tervehtimään meitä leveästi hymyillen.
 
"Mytre", Jason ja minä sanoimme samaan aikaan. "Olet tuonut meidät aluksellesi", Jason lisäsi.
 
"Kyllä, tiesin, että olitte valmiita."
 
"Valmiita mihin?", Jason ja minä ajattelimme unohtaen, että kaikki aluksella kuulivat ajatuksemme. Kuulimme sitten kaikkien aluksen jäsenten vastaavan omia vastauksiaan, jotka sekoittuivat jotenkin tavalla, mikä oli täysin ymmärrettävä.
 
"Kun olemme näin pienellä aluksella, kommunikoimme yhtenä olentona", Mytre vastasi esittämättömään kysymykseemme. "Tämä alus ei ole kalibroitu aikaan, joten ajatuksia ei laiteta riviin ja eroteta sanoiksi, lauseiksi ja käsitteiksi. Vapaana ajasta kaikki ajatukset voivat virrata ykseyteen. Aivan kuten valtavassa parvessa lentävät linnut voivat ymmärtää jokaisen linnun äänen, kaikki saavat ja ymmärtävät meidän ajatuksemme."

"Vau", oli älykäs vastaukseni, mitä seurasi "ryhmähymy", kuten kuvaisin sitä. Tässä vastauksessa ei ollut alentuvuutta. Itse asiassa Jason ja minä tunsimme täydellistä hyväksyntää ja tukea. Meistä tuntui myös mukavalta ja tutulta, ikään kuin tuntisimme kaikki nämä ihmiset.
 
"Te tunnette heidät kaikki", Mytria sanoi, kun hän tuli näköpiiriimme. "Tunnette heidät kaikki tietoisuutenne kautta. Koska tietoisuutenne on yhdistynyt omaamme, te tunnette kaikki, jotka me tunnemme, ja me tunnemme kaikki, jotka te tunnette. Kyllä, ystävänne tuntevat meidät, mutta useimmat heistä eivät muista vielä tuntevansa", Mytria vastasi ajatuksiimme.
 
Ennen kuin Jason tai minä ehdimme esittää lisää kysymyksiä, Mytria ja Mytre sanoivat samanaikaisesti: "Tulkaa, tehdään kierros tiedustelualuksellamme."
 
 
Viesti Suelta:
 
Rakkaat blogiystävät, kuten ehkä tiedätte, olen osallistunut valtavaan prosessiin, missä on siirretty yli 20 vuoden informaatio uudelle www.multidimensions.com -sivustolleni. Käykää katsomassa, jos ette ole vielä nähneet sitä. On vielä paljon hienoviritystä ja monien uusien asioiden lisäämistä, joita tarjoamme, mutta pääasiallinen siirtäminen/muutos on valmis.
 
Kuten voit kuvitella, kun kävin läpi yli 20 vuotta elämästäni ja katsoin, mitä halusin pitää, mitä ei enää tarvittu ja mitä uusia asioita halusin luoda, se oli merkittävä vihkimys. Tiedän, että myös monet teistä tarkastelevat elämäänsä jollain tavalla. Nämä elämäntarkastelut synnyttää se korkeampi valo, mitä nyt tulee moniulotteiseen mieleemme muuntamaan kolmannen ulottuvuuden ajattelua.
 
Tämä korkeampi valo ei tule ainoastaan ajatteluumme, vaan myös fyysiseen kehoomme. Se muuttuu, mitä syömme, mitä teemme, miten teemme sitä ja mikä tärkeintä, miksi teemme sitä. Kun tietoisuutemme laajenee ja korkeampi valo paljastaa muinaiset haavat, jotka kutsuvat parantamista, olemme vuoristoradassa - ylös korkeampaan ITSEEMME ja alas alitajuntaamme.
 
Ylösnousemukseen on itse asiassa kaksi polkua. Toinen on tietoisuutemme laajentaminen niin, että voimme havaita korkeampia todellisuusilmaisuja. Sitten kun voimme havaita näitä korkeampia todellisuusilmaisuja, voimme päättää elää ne. Toinen tapa on astua solukehomme ja muinaismuistojemme kvanttiportaaleihin. Lisäksi nämä kaksi prosessia tapahtuvat samanaikaisesti. Siksi ajaessamme ylösnousemuksen vuoristorataa, meistä tulee tietoinen niistä osistamme, joista meidän täytyy päästää irti.
 
Tämä tiedostaminen tuo meille vihkimyksen korkeampiin taajuuksiimme. Kun katson sanakirjasta sanaa "vihkimys", siinä sanotaan 1) teko joka saa jonkin alkamaan, 2) seremonia ja 3) jonkin uuden esitteleminen. Jos kunnioitamme tuota "jotain uutta" ja prosessiamme seremonialla, voimme ymmärtää paremmin, että Lillerilallerin 3D-muna on hajonnut. Ei, emme voi enää saada sitä koottua, mutta voimme hautoa sen todelliseksi moniulotteiseksi ITSEKSEMME.
 
Kiitos tuestanne harvakseltaan tulleiden "postauksieni" aikana. Olen taas "ruodussa" ja valmiina sädettymään ITSEENI. Kiitos myös paljon avustanne, kun luulin/pelkäsin menettäneeni suuren osan sivustostani. Minun oli tietysti päästettävä irti siitä, minkä luulin kadottaneeni, ennen kuin löysin taas ITSENI.
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.