YHTEENSULAUTUMINEN, OSA 2
Plejadilaisia kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
8.2.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
VIERAILU EMÄALUKSELLA
Jason puhuu:
Heräsin tänä aamuna unesta, missä Mytria ja Mytre puhuivat Sandyn ja minun menemisestä emäalukselle. Herätin välittömästi Sandyn, joka yritti työntää minut pois. Lopulta hän avasi silmänsä ja sanoi jokseenkin vihaisella äänellä: "Miksi herätit minut? Näin unta, että Mytria ja Mytre olivat viemässä meidät emäalukselle."
Sandy näki ilmeen kasvoillani ja sanoi: "Näitkö sinäkin sen unen?"
Nyökkäsin "kyllä" ja halasimme iloisesti.
"No, mitä teemme valmistautuaksemme?", Sandy kysyi. "Pakkaammeko kassin?", hän kiusoitteli.
Ainoa vastaukseni oli: "En tiedä. Kenties meidän pitäisi nousta ylös, pukeutua, syödä vähän aamiaista ja meditoida?"
"Eikö meidän pitäisi meditoida nyt? Luuletko, että fyysiset kehomme menevät emäalukselle?"
"En tiedä", pohdiskelin. "Kenties ostin vain vähän aikaa valmistella itseäni. Kenties minulla on vielä jotain epäilyä."
"No, minulla olisi paljon epäilyä, jos vain minä olisin nähnyt tuota unta. Näimme kuitenkin kumpikin tuon unen. Eikö olekin outoa?", Sandy vastasi.
"Kenties meidän pitäisi kertoa toisillemme unemme, jotta voimme päästä takaisin tuohon hetkeen?", kysyin.
"Okei, se kuulostaa hyvältä, mutta nyt halua noustan ylös ja pukeutua. Sitten voimme jakaa unemme aamiaisella."
"Aivan", sanoin hymyillen. "Se ostaa meille vähän aikaa."
Sandy nauroi juostessaan kylpyhuoneeseen suihkuun. Sitten olin sängyssä yksin ja aloin muistaa jotain muuta unestani/kokemuksestani. En enää tiennyt eroa unien ja korkeamman itseni varsinaisten viestien välillä. Itse asiassa aloin epäillä koko unta, vaikka Sandyllä oli samanlainen uni.
Miksi minut kutsuttaisiin emäalukselle? Tuon kysymyksen myötä oivalsin, että vanha kunnon huono itsetuntoni oli palannut. Vainoaisivatko minua ikuisesti merkityksettömyyden tunteet? Olin juuri vajoamassa täyteen itsesääliin, kun Sandy syöksyi kylpyhuoneesta pyyhkeeseen kietoutuneena ja sanoi:
"Mitä jos keksin tämän joko jutun? Miksi olisin riittävän hyvä kutsuttavaksi emäalukselle?"
Sandy katsoi kerran ilmettä kasvoillani ja sanoi: "Ai, ajattelitko sinäkin samaa?"
Nauroimme kumpikin, kun Sandy hyppäsi takaisin sänkyyn. Otin pois kostean pyyhkeen ja sanoin: "Syödään aamiaista vasta myöhemmin."
Heräsimme paljon myöhemmin, mutta jokin oli todella outoa. Kiva makuuhuoneemme näytti paljon enemmän aluksen hytiltä. Ai, olimmeko aluksella?!
Käännyin Sandyn puoleen, joka kysyi järkyttyneellä äänellä: "Toivatko he meidät tänne alasti?"
Tyypillinen nainen, ajattelin. "Muru, luulen, että olemme nyt emäaluksella. Välitätkö oikeasti, oletko alasti?"
Taisi välittää, kun hänen vastauksensa oli: "Hei, katso tuonne. Ovatko nuo univormut meille?"
Totta, pienen hyttimme toisella puolella oli kaksi univormua, suurempi ja pienempi. "Mutta minulla ei ole alusvaatteita", Sandy sanoi.
"Tyypillinen nainen", sanoin, kun taputin hänen vielä kosteita hiuksiaan. "Hei, hiuksesi ovat vielä märät. He ovat varmaan tuoneet meidät tänne heti, kun nukahdimme", sanoin puolittain hymyillen.
"Ai", Sandy sanoi silmät suurena kuin teevadit. "Katselivatko he meitä?"
"Hmm", sanoin mennessäni hakemaan univormumme. Tietysti kumpikin sopi täydellisesti. Itse asiassa ne näyttivät muotoutuvan kehomme mukaan.
"Vau", Sandy huudahti. "Tämä on todella mukava. Luuletko, että voimme viedä nämä mukanamme?"
"Voi toki", sanoin. "Voimme käyttää niitä, kun menemme pankkiin ja ruokakauppaan. Ruokakaupasta puheen ollen, minulla on melkoinen nälkä. Luuletko, että emäaluksella syödään?"
"Tyypillinen mies", Sandy kiusoitteli. "Ajattelee aina syömistä."
Sitten kuulimme kuin ovikellon äänen ja hyppäsimme kumpikin. Sandy ryntäsi peililtä muistuttavalle ja löysi jonkin tavalliselta hiusharjalta näyttävän hiustensa laittamiseen. Vedin omat hiukseni vain sormilla taakse ja sanoin: "Onko siellä joku?"
"Kyllä", kuului Mytren tuttu ääni. Juoksin ovelle, missä ei ollut ovenkahvaa, ja sanoin: "Mytre, oletko se sinä? Miten avaan oven?"
Ovi avautui ja Mytre ja Mytria seisoivat siinä yhdessä leveä hymy kasvoillaan. Kuulin Sandyn haukkovan henkeään takanani. Sitten Mytria käveli hänen luokseen ja sanoi: "Hyvää huomenta, rakas. Haluaisitko minun näyttävän, miten tätä hiusharjaa käytetään?"
Sandy kykeni vain ravistamaan päätään "kyllä", yrittäen samalla olla näyttämättä liian järkyttyneeltä.
Mytria sanoi pehmeästi: "On varmaan hyvin yllättävää herätä tähtialuksella."
"Kyllä", Sandy sanoi löytäessään viimein äänensä.
Mytria puhui meille kummallekin sanoessaan: "Tuodaksemme teidät tänne, meidän täytyi löytää aika, jolloin olitte kumpikin rentoutunut ja onnellinen. Siksi valitsimme hetken juuri nukahdettuanne. Silloin kehonne voi pysyä unessa ja hitaasti sopeutua tähän todellisuustaajuuteen."
"Mutta ensin", Mytre jatkoi, "viemme teidät messisaliin, jotta saatte vähän ruokaa. Tapaatte myös joitain ystäviämme, jotka odottavat innolla tervehtimistänne."
Sandy meni välittömästi laittamaan hiuksiaan, kun Mytre kuiskasi: "Mytria harjaa edelleen hiuksiaan, vaikka hän voisi helposti hoitaa sen mielellään."
Nyökkäsin ollen samaa mieltä. Se oli kuin vanhan lukiokaverini tapaamista, jota en ollut nähnyt ikuisuuksiin, mutta tunsimme silti toisemme erittäin hyvin. Miten niin voi olla?
Mytre laittoi kätensä olkapäälleni ja sanoi: "Muista, että olemme yksi henkilö."
Seikkailu messisalissa oli hyvin mielenkiintoinen. Emme ainoastaan tavanneet kaiken kokoisia, muotoisia ja värisiä olentoja, vaan näimme myös myriadien eri maailmojen ruokaa. Kun katsoimme hyvin "mielenkiintoisia" ruokia kahvilassa, Mytre kuiskasi korvaani:
"Kenenkään meistä ei oikeasti tarvitse syödä täällä, kun aluksen ilma antaa meille kaikki tarvitsevamme ravinteet. Nautimme kuitenkin edelleen toveruudesta syöden ja nauraen pöydän ympärillä. Siksi tulemme tänne pääasiassa käymään ystäviemme luona ja pitämään hauskaa."
"Pidättekö hauskaa emäaluksella?", kysyin.
"Tietysti", Mytre vastasi. "Riippumatta värähtelytaajuudestamme, nautimme edelleen ystävien ja perheen kanssa olemisesta."
Minun oli pohdittava tätä vastausta, kun teeskentelin syöväni ruokaa. Oli kuitenkin tätä purppuranväristä mössöä, mikä maistui oikein hyvältä ja näytti vievän nälkäni. Näin, että Sandy oli aivan liian innoissaan syödäkseen, kun hän vain työnsi ruokaansa ympäri lautasta.
Meillä oli hauskaa tavatessamme olentoja monilta eri planeetoilta ja monista kulttuureista ja keskustellessamme niiden kanssa. Onneksi juuri kun aloin tuntea pakahtuvani, Mytre sanoi: "Vieraidemme on aika mennä holosviittiin." Kaikki nyökkäsivät ymmärtäen, kun sanomme näkemiin uusille ystävillemme ja Mytre ja Mytria johdattivat meidät ulos messisalista.
Tällä kertaa Mytria puhui: "Emme ole varmoja, miten kauan tietoisuutenne voi pysyä tässä tietoisuustilassa. Siksi kävelemisen sijasta, Mytre ja minä sädetämme meidät holosviittiin.
"Kyllä", Mytre sanoi. "Viemme teidät kierrokselle toisella vierailulla. Tällä kertaa teille on tärkeä viesti Arcturuslaiselta."
"Arcturuslaiselta", Sandy ja minä kuiskasimme, silmät levällään kuin teevadit.
Katselimme, kun Mytre ja Mytria sulautuivat yhdeksi persoonaksi ja sitten valon väläyksessä seisoimme holosviitin edessä. Odotimme näkevämme kuvan vuorista, vesiputouksesta ja kauniista laaksosta, mistä Mytre oli kertonut meille. Itse asiassa muistimme tuon kuvan tarkkaan kuin oman kokemuksemme. Mutta Mytria ei ollut koskaan tässä holosviitissä ja pidimme Mytriaa Sandyn korkeampana itsenä.
Kuitenkin jos Mytrialla ja Mytrellä oli samat muistot, Sandyllä ja minullakin olisi? Sandy sanoi lukien ajatukseni: "Luuletko, että minä ja sinä sulaudumme yhteen niin kuin Mytre ja Mytria?"
Hymyilin ja kiedoin käsivarteni hänen ympärilleen, kun astuimme holo-ohjelmaan. Emme kuitenkaan nähneet mitään, kun ympärillämme oli hyvin tiheää sumua.
"Luulen, että Mytrian näki ensin tällaisena uuden maan. Odota, miten tiedän sen?", Sandy huomautti.
"Kuka Mytrian on?", kysyin.
"On hyvä, että olemme kumpikin täällä, koska sinä muistat joitain asioita, joita minä en muista, ja minä muistan asioita, joita sinä et muista", Sandy hymyili.
"Kyllä, olemme upea tiimi. Muistan Mytrianin nyt. Miten saatoin unohtaa. Se on ylisielumme ja se on käynyt seitsemännen ulottuvuuden ylisielumme luona."
"Ei", Mytrian sanoi. "Olen tässä kanssanne nyt."
"Mekin olemme täällä", Arcturuslainen sanoi.
Olimme niin otettuja ylisielumme ja Arcturuslaisen läsnäolosta, että tietoisuutemme melkein putosi pois kokemuksestamme. Onneksi Sandy ja minä pidimme vaistomaisesti kädestä energiamme maadoittamiseksi tässä uskomattomassa seikkailussa. Se ei kuitenkaan näyttänyt riittävän, kun siirryimme edestakaisin holo-ohjelmaan ja siitä pois. Onneksi Arcturuslainen tuli luoksemme ja kosketti meitä kumpaakin kolmanteen silmään. Hitaasti aloimme vakiintua ja asettua tähän kokemustaajuuteen.
"Nyt teidän täytyy nostaa tietoisuuttanne vielä lisää hahmottaaksenne tämän todellisuuden", Arcturuslainen sanoi.
Emme olleet varmoja, mitä Arcturuslainen tarkoitti, mutta oivalsimme, että kokemuksemme tässä sumuisessa holosviitissä olemisesta "vaiheili". Mytrian leijui huoneen poikki ja kosketti yhteen puristettuja käsiämme, mikä sai kädet putoamaan sivuillemme, jotta se pystyi seisomaan välissämme.
Sitten Mytrian otti meitä kumpaakin kädestä ja yhdisti meidät kolme yhdeksi. Muistoja useammista elämistä useammissa paikoissa ja ulottuvuuksissa, kuin pystyimme alkuunkaan kuvittelemaan, tuli mieliimme. Tunsimme pelkoa galaktisesta sodasta "sisäinen voima" ja "valta toisiin" -maailmojen välillä.
Muistimme olleemme plejadilaisten, antarianlaisten ja siriuslaisten joukoissa ja myös "valta toisiin" -dragoniaaneja. Koimme itsemme yhtenä androgyyninä olentona, miespuolisena, naispuolisena, humanoidina, matelijana, valaana ja delfiininä, hämähäkkiolentona ja hyönteisenä. Miten olimme voineet olla niin monta eri lajia?
Vastaten kysymykseeni Mytrian sanoi: "Olemme ottaneet monia elämiä nyt-hetken ajattomuudessa. Ymmärrämme järkytyksenne, kun mekin pakahduimme, kun ensimmäisen kerran astuimme ylisieluumme. Meihin tulvi myriadeja muistoja, monia enemmän mitä annan teille tässä nyt-hetkessä. Teidän täytyy aktivoida moniulotteinen mielenne ja integroida se kolmannen ulottuvuuden ajatteluunne, ennen kuin pystytte täysin ymmärtämään, mitä koette.
"Kyllä", Sandy sanoi. "Voin kertoa, että olemme edelleen hyvin hämmentyneitä, koska olemme vielä kiinni henkilökohtaisissa ilmaisuissamme maa-aikajanallamme."
Olin hyvin hämmästynyt nähdessäni, miten helposti Sandy ymmärsi tilanteen ja oivalsin, etten ollut antanut riittävästi tunnustusta siitä valtavasta viisaudesta, mitä hän oli osoittanut jokapäiväisessä elämässämme. Olin ollut niin kiinnostunut omasta Mytren kanavointikokemuksestani, hänen toimiessaan "sihteerinäni", että olin tullut ylimieliseksi enkä ollut todella katsonut häntä.
"Se on totta", Mytrian vastasi taas ajatuksiini. "Olemme havainneet, että monet miespuoliset ilmaisumme ovat langenneet tavanomaiseen miehiseen ylemmyyteen matalamman ulottuvuuden elämissä.
"Emme ole vielä varma, miten saavuimme ylisieluun, paitsi että kaipasimme päästä kotiin. Koska olemme itsejemme, Mytren ja Mytrian sekä Arcturuslaisen ylisielu, kotimme on seitsemännen ulottuvuuden ylisielu.
"Tietysti Arcturuslainen resonoi myös korkeampiin ulottuvuuksiin, kahdeksannesta kymmenenteen, kun se on ylösnoussut ylisielutaajuuden yli. Me eli Mytrian-ITSEMME, tuotiin yksilöllisyyskokemukseen, kun meistä tuli uuden maan edustajia."
"Kyllä, kyllä", Sandy sanoi innostuneella äänellä. "Muistan, miten te/me olimme hyvin hämmästyneitä, kun uusi maa näytti aivan samalta, miltä tässä holosviitissä näyttää."
"Minäkin muistan", lisäsin. "Te/me jahtasimme Gaia-vauvaa, joka johdatti teidät/meidät riemukkaaseen takaa-ajoon planeetan ytimeen."
"Ja sitten te/me tapasimme lemurialaisia", Sandy lisäsi.
"Mutta sitten", Mytrian sanoi, "prosessi nujersi meidät, Mytrianin, niin, että meidät vietiin emäalukselle. Olimme hyvin hämmentyneitä silloin, koska meillä ei ollut mitään muistoa seitsemännen ulottuvuuden ylisieluna olemisesta. Nyt olemme saaneet täysin takaisin yhteytemme ylisielu-ITSEEMME ja olemme liittyneet teihin auttamaan moniulotteisen mielenne aktivoinnissa."
Tuossa kohtaa tapahtui mitä epätavallisin asia, mikä jätti Sandyn ja minut seisomaan suu auki. Arcturslainen tuli minuun, Sandyyn ja Mytrianiin ja sulautti meidät kaikki yhdeksi. Välittömästi Sandy ja minä olimme valtavan erilaisia. Ensinnäkin Mytre ja Mytria liittyivät tietoisuuteemme sekä nämä uskomattomat olennot, jotka tuntuivat ja näyttivät salamoinnilta. Tiesimme vaistomaisesti, että ne olivat kuudetta ulottuvuutta.
Koko äärettömyyden sekä kolmannen ulottuvuuden sekunnin ajan virtasimme täydellisen ykseyden, perimmäisen viisauden, sisäisen voiman ja ehdottoman rakkauden maailmassa. Sisällä kuulimme Mytre/Mytrian sanovan: "Tiesimme, että oli teidän yhteensulautumisenne aika, muttei meillä ollut aavistustakaan, että se olisi tämä yhteensulautuminen."
Samanaikaisesti kuulimme Mytrianin sanovan: "Nyt voitte aktivoida moniulotteisen mielenne."
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.