ELÄMÄ UUDESSA MAAPALLOSSA, OSA 3 - LEMURIAN UPPOAMINEN
 
Plejadilaisia kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
7.11.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Kirjoittajan huomautus:
Kolmannen ulottuvuuden kommunikointi on loogista, peräkkäistä ja keskittyy aikaan perustuvaan menneisyyteen, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Toisaalta moniulotteinen kommunikointi perustuu mielikuvitukseen, kuvahavaintoihin ja tunne/kehotuntemuksiin ajattomassa nyt-hetkessä. Jokin estää kykyäni kuvitella, hahmottaa ja/tai tuntea moniulotteisen Lemuria-tarinan seuraava osa. Siksi kutsun Rata ja Ra Muta, maansisäisen Lemurian kuningasta ja kuningatarta.
 
Rakas Ra ja Ra Mu, tulen luoksenne nyt viidennen ulottuvuuden mielikuvituskommunikoinnin avulla. Pyydän teitä auttamaan Mytrianin matkan seuraavassa vaiheessa maan sisäosan valtavassa Lemurian maailmassa. Minulla oli suuri kunnia päästä lyhyelle käynnille maailmaanne ja muistan sen ehdottoman rakkauden ja ilon tunteen, mihin te kaikki resonoitte.
 
Minulla on jotain vaikeuksia keskittyä täysin juonen siihen osaan, missä Mytrian on menossa vierailulle Telosiin. Asun Etelä-Kalifornian ranta-alueella, mikä oli kerran osa Lemuriaa, ja kävelen usein Pohjois-Kalifornian punapuumetsissä, jotka ovat jääneet jäljelle sivilisaatiostanne. Otan hetken muistaakseni tuon tunteen, kun odotan viestiänne.
 
"Rakas ystävämme, sinun ei tarvinnut odottaa tunnetta viestistämme, kun elämme sinun sydämessäsi ja Mytrianin sydämessä. Itse asiassa vierailusi maan sisäiseen Lemuriaan ei ole aiheuttanut taukoasi. Tunne moniulotteisesta itsestäsi sellaisena, kuin se esitetään tarinassasi, on saanut sinut olemaan hiljaa ja muistamaan.
 
Muistaminen ei ole toimintaa, se on kehon, mielen ja hengen hiljaista paikallaanoloa. Rakas lemurialaisemme, voidaksesi muistaa sisäisen maailmamme, sinun on myös käytävä läpi muisto maanpäällisen mantereemme tuhoutumisesta. Kukaan meistä ei halua palata tuohon muistoon. Valo tulee kuitenkin pimeyden kautta.
 
Salli meidän pitää sinua kädestä, kun kuljet tuon muiston läpi tässä nyt-hetkessämme. Viemme sinut takaisin kommunikointiimme, missä "kerrot vain tarinaa". Kutsumalla tätä muistoa tarinaksi, tiedostamaton osasi voi päästää irti valppaudestaan suojalla sinua informaatiolta, kunnes olet riittävän vahva vastaanottamaan sen. Siksi aloitamme siitä, mihin jäit lemurialaisen johtajamme sanoessa:
 
"Johtajamme näkivät mahdollisen todellisuuden täydellisestä tuhoutumisestamme ja yrittivät valppaasti välttää sen. Syklimme oli kuitenkin loppunut ja meidän täytyi tulla maan sisään löytääksemme turvaa. Tämä on kuitenkin toisen NYT-hetken tarina. Olkaa hyvä ja seuratkaa meitä juhlaan."
 
Mytrian puhuu:
 
Johtaja kääntyi opastamaan meitä kaupunkiin, mutta hävisi sitten yhtäkkiä. Itse asiassa koko visiomme kaupungista sekä muista lemurialaisista ystävistämme oli poissa. Seisoimme yksin hyvin pimeässä luolassa, jonkin maaversion ytimessä. Vielä pahempaa, muisto siitä, miten tulimme tähän luolaan, ja omasta identiteetistämme alkoi välähdellä havaintokentässämme.
 
Hämärä visiomme Mytrianista muuntui kuviksi pitkästä naisesta ja miehestä, joilla oli yllään muinaiskreikkalaiselta tunikalta näyttävät asut. Tunika oli samanlainen sekä miehellä että naisella ja se oli tehty kankaasta, mikä näytti kehrätyltä valolta. Naisen tunika ylettyi nilkkoihin saakka, kun taas miehen tunika loppui juuri polven yläpuolelle. Kummankin tunika oli kiinnitetty vasemmalta olkapäältä kultasoljella.
 
Solki ei ollut kuitenkaan tehty kullasta ja se näytti kristalliselta. Vyötäröllä heillä on samanlainen kultakristallinen vyö, mutta se oli joustava eikä kiinteä niin kuin solki. Jaloissaan heillä oli sandaalit, mitkä olivat vielä yksi versio tuosta kultakristalliaineesta. Naisella oli tummat pitkät hiukset, jotka oli letitetty yhteen selkäpuolelle.
 
Palmikko oli sidottu kultalangalla. Hänellä oli kaulakoru, missä suuri riipus roikkui kultakristalliketjusta hänen korkean sydämensä päällä. Riipus oli yksinkertainen ympyrä, mutta se välkehti eri väreissä, jotka esittivät visuaalisesti kaikkia ajatuksia ja tunteita.
 
Mies oli hieman lyhempi naista ja hänellä oli läpinäkyvä kultakypärä. Se oli hänen tummien hiustensa päällä, jotka ulottuivat hartioille saakka. Hänen sandaalinsa varret ulottuivat juuri polvien alapuolelle. Miehellä oli myös samanlainen riipus korkean sydämensä päällä, mutta se oli vähän paksummassa ketjussa. Hänenkin riipuksensa välkehti eri värejä, jotka esittivät visuaalisesti kaikkia ajatuksia ja tunteita.
 
Kummankin riipus säteili tummanruskeaa hehkua, missä oli punaisia juovia, jotka määrittelimme peloksi, koska tunsimme suurta ahdistusta huokuvan kummastakin. Miksi he pelkäsivät? Lemurialainen maailma missä olimme vierailleet, näytti hyvin tyyneltä ja rauhalliselta.
 
Kuitenkin tuon ajatuksen myötä visiomme vaihtui maan sisäosan syvästä luolasta tuntemattomaan paikkaan, mikä oli suhteellisen tasainen ja tuoksui mereltä. Se haisi myös tunnistamattomalta kaasulta, mikä pelotti meitä välittömästi.
 
"Se tapahtuu liian pian", huusi nainen, jonka nimeksi tiesimme jotenkin Landara.
 
"Kyllä", soturi Lander vastasi tyynesti. "Liian monet meistä kuolevat nyt. Onneksi kaikki salaisuutemme on leimattuna asutuksemme kulmakristalleihin maan sisällä. Myös monet johtajamme ovat alhaalla auttamassa niitä, jotka eivät ole pystyneet kulkemaan käytäviä pitkin maan sisälle.
 
"Nyt pinnan ihmisten kauhu on sulkenut suurimman osa psyykkisistä käytävistä ja fyysiset käytävät täyttyvät vedestä. Uppoamme ja pian haistamamme kaasut syövyttävät fyysisen matriisimme jäänteet. Kotimaailmamme on loppunut", Lander sanoi yhden kyyneleen vieriessä hänen poskelleen.
 
"Tule, rakkaani", Landara sanoi. "Meidän on mentävä kokoontumiseen jäljellä olevaan temppeliimme. Monet pinnan ihmisistä nukkuvat ja ovat tietämättömiä, että tuhoutumisemme tapahtuu nyt."
 
Miten kukaan voisi nukkua, kun maa järisi ja maan yli pauhaavat aallot ylittivät mielikuvituksemme. Vastauksemme kuitenkin tuli, kun Lander ja Landara saapuivat lähistön temppelille.
 
"Tervetuloa", Laetara sanoi. Hän oli soturien ja henkisten tai hallinnollisten johtajien ryhmän johtaja. "Lähetimme "kajastuksen" auttamaan valtaosaa pinnan päällä olevista vaipumaan unenkaltaiseen tilaan. Näin heitä suojellaan ennenaikaisen kuolemansa kauhulta.
 
"Näin heidän kollektiivitraumasta ei jätä syviä pelko- ja kostoarpia jäljellä olevaan maahan tai meremme vesiin. Olemme eläneet rauhanomaisena kansana ja halumme kuolla samalla tavalla."
 
Landar ja Landara liittyivät "loppuunsaattamispiiriin". He olivat niiden joukossa, jotka jäivät vapaaehtoisesti pinnalle muuntamaan jatkuvasti läsnä olevaa pelkoa mahdollisimman paljon rakkaudeksi. Ryhmä oli toivonut, että useampi heidän kansastaan olisi pystynyt pakenemaan sisäiseen asutukseen. Mutta koska loppu tapahtui aiemmin, kuin he kuvittelivat, oli siunaus, että pinnalle ansaan jääneet pystyisivät nukkumaan suurenmoisen maailmansa kuoleman läpi.
 
Vapaaehtoiset joita oli useita satoja, muodostivat suuren loppuunsaattamispiirin Aurinkotemppelinsä sisäänkäynnille. Aurinkotemppelin elävä ydinolemus kutsui alas jumalaisen täydentäjänsä, Kuuntemppelin, jonka meri oli ottanut aiemmassa luonnonmullistuksessa.
 
Kumpikin temppeli olivat eläviä olentoja, kun temppelit muodostavat kristallit olivat eläviä. Vapaaehtoiset tunsivat kristallisen Aurinkotemppelin innokkuuden liittyä rakkaan Kuutemppelinsä kristalliolemukseen, mikä odotti sitä syöksyvän meren alla.
 
Aurinkotemppeliolento ja humanoidit tiesivät, että vain heidän muotonsa kuolisi. He tiesivät, että heidän ydinolemuksensa oli kuolematon, mutta heidän rauhallisen todellisuutensa väkivaltainen loppu oli haavoittanut sitä syvästi. Kaikista suruajatuksista oli kuitenkin päästettävä irti. He auttoivat vapaaehtoisesti sen maan, meren ja astraalimaailman rauhoittamisessa, mikä vielä jäisi, vaikkakin hyvin eri muodossa.
 
Heidän maailmansa muoto ja rakenne eivät ainoastaan muuttuisi, vaan myös rauhan, ilon, ykseyden ja rakkauden ajattomien aioneiden viattomuus katoaisi, kunnes ihmiskunta pystyisi palaamaan taas viidennen ulottuvuuden tietoisuuteen. He tiesivät, että "aika" painaisi raskaasti monta aionia Gaian kehossa, koska sen pinta heikentyisi kolmannen ulottuvuuden taajuuteen.
 
Lemurian johtajat ja soturit olivat tienneet melko pitkään, että heidän maailmansa loppu olisi kolmannen ulottuvuuden ajan alku. Koska heidän tietoisuutensa oli vapaa ajasta, he pystyivät näkemään, että Atlantis liittyisi lopulta heidän seuraansa syvällä pinnan alla. Atlantiksen ihmisistä jotka olivat kerran olleet heidän perhettään, oli tullut vihollisia.
 
Näiden kahden mahtavan maailman menettämisen myötä, sota, puute, kärsimys ja suru hallitsisivat rauhaa, yltäkylläisyyttä, iloa ja rakkautta kolmannen ulottuvuuden ajan monta sykliä. Kaikki piirissä tiesivät, että profetia oli totuus. He tiesivät myös, että alempi astraalitaso kantaisi taakan kahden mantereen menettämisestä ja sitä seuraavasta aionien kärsimyksestä.
 
Neljännen ulottuvuuden ylemmillä tasoilla oli kuinkin vielä toivoa. Loppuunsaattamispiirin jäsenet olivat tehneet henkilökohtaisen uhrauksen auttaakseen Gaiaa sen siirtymässä alempiin ulottuvuuksiin. He olivat tehneet tämän valinnan siinä toivossa, että he pystyisivät säästämään Keijumaan ja neljännen ulottuvuuden ylemmät maailmat siltä surulta, raivolta ja kostolta, mikä uhkasi jäädä maahan, mereen ja selviytyjien sydämiin.
 
Heidän yksilö- ja kollektiiviajatuksensa ja -hyvästinsä loppuivat välittömästi, kun maa keikahti valtavasti nousevasta merenpinnasta. He tunsivat Aurinkotemppelin kutsuvan yhdistymään ehdottomassa rakkaudessa ja anteeksiannossa. Yksitellen ja kokonaisuutena vapaaehtoisten ajatukset loppuivat, jotta he voivat keskittyä tunteeseen tilanteen ehdottomasta hyväksymisestä, ehdottomasta anteeksiannosta kaikille ulkoisille ja sisäisille vihollisille ja ehdottomasta rakkaudesta sitä maata ja merta kohtaan, mikä oli ollut heidän kotinsa.
 
Silloin kun Aurinkotemppelin korkea-arvoinen pappi alkoi laulaa, toiset liittyvät mukaan. Laulaminen sai aikaan syvän ykseystietoisuuden ja keskitti heidän huomionsa tehtävään muuntaa kaikki varjot valoksi. Yhtäkkiä valtava liekki räjähti syvästä halkeamasta heidän piirinsä keskellä. Heidän ryhmänsä oli sellaisessa ykseystietoisuudessa, että he keskittyivät samanaikaisesti näkemään tulen muuntavana violetteina liekkinä.
 
Keskittyminen pelon muuntamiseen ehdottomaksi rakkaudeksi tyynnytti heidät niin täysin, että heidän laulunsa koveni suuremmaksi kuin ympäröivän tuhoutumisen ääni. Piirin jäsenet pitivät yhteisvisionsa violetista liekistä, joka muunsi kaikki varjot valoksi, ja he tarkkailivat, kun violetti liekki loisti Keijumaan ja neljännen ulottuvuuden ylempien tasojen läpi.
 
Myös monet vapaaehtoiset Keijumaassa muodostivat loppuunsaattamispiirin ottaakseen vastaan tämän valon ja välittääkseen sen korkeampiin maailmoihin. Nämä kaksi loppuunsaattamispiiriä, valtava violetti liekki keskellään, kaiutti muuntamisvoimaa kolmannen ja neljännen ulottuvuuden välillä.
 
Anteeksianto, ilo ja rakkaus kajahtelivat näiden kahden todellisuusulottuvuuden välillä ja lähettivät jumalaista viestiään syvälle Gaian kehoon. Gaia hymyili, kun sen ydin täyttyi rakkaudesta. Tämä lahja auttoi kovasti sitä pystymään tasapainossa akselillaan pinnan katastrofista huolimatta.
 
Vähitellen kaikki tyyntyi. Tuhon äänet vaimenivat, maa otti vastaan veden ja väkivaltaiset aallot muuntuivat vakaaksi nousuvedeksi. Vapaaehtoiset pitivät paikkansa piirissä veden noustessa vakaasti heidän kehojaan pitkin. Jokaisen ääni jatkoi kovaa ja selkeää laulamista ja jokaisen sydän pysyi avoimena ja rakastavana.
 
Kun vesi nousi heidän kaulaansa ja suuhunsa, hukkuvat pitivät asemansa piirissä, kunnes vain pisimmän papittaren ääni oli jäljellä. Sitten kun vedet hiljensivät papittaren suloisen äänen, "Auld Lang Syne" -laulu (= "tämä ystävyys ei raukea") leijui Gaian eetteriin laulettavaksi taas Atlantiksen lopussa ja kunkin uuden syklin alussa.
 
Loppu oli viimeistelty ja alku käynnistynyt.
 
Visiomme loppui yhtä äkkiä, kuin oli alkanutkin. Kun olimme asettuneet takaisin olemaan Mytrian, katsoimme ylös ja näimme johtajan ja kaikkien muiden lemurialaisten ystäviemme olevan ympärillämme. Kaikkien heidän "kasvonsa" säteilivät iloa. Johtaja ojensi valokätensä ja sanoi: "Nyt olette valmis liittymään seuraamme."
 
Kun katsoimme johtajan ohi, näimme kauniin Lemurian asutuksen kajastavan aivan valoverhon yläpuolella.
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.