Plejadilaisia kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)

10.9.2013

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

 

Sandy puhuu:

 

Näin hyvin epätavallista unta viime yönä. Olin huoneessa, missä oli olentoja monista galaktisista kansoista. Mitä tärkeintä, Mytria ja Mytre olivat siellä. Olin niin innoissani nähdessäni heidät, että juoksin heidän luokseen ja yritin saada heidän huomionsa. Vaikka olisin tehnyt mitä, he eivät kuitenkaan näyttäneet tietävän, että olin siellä.

 

Ensin se loukkasi tunteitani. Kun he kävelivät suoraan lävitseni, oivalsin, että resonoimme täysin eri taajuuksiin. Huone oli täynnä galaktisia olentoja, jotka kommunikoivat toistensa kanssa samanaikaisesti. He näyttivät kykenevän ymmärtämään mielellään sen, mitä kaikki sanoivat.

 

En ymmärtänyt mitään ja pian pakahduin intensiivisestä korkeamman energiataajuuden kentästä. Sitten kuva alkoi hämärtyä havaintokentästäni ja huone hävisi säteilevään valkoiseen valoon. Juuri ennen heräämistäni näin rakennuksen, mikä oli lähellä pientä lentokenttää, ja kuulin sanat "kahdestoista kerros".

 

Heti herättyäni yritin herättää Jasonin. Kyllä, asumme nyt yhdessä. Kun Mytria ja sitten Mytre lähtivät, meidän oli liian yksinäistä asua yksin. Sitä paitsi tavallisesti nukuimme yhdessä jommassakummassa paikassa, joten löysimme kivan mökin kaupungin laidalta ja muutimme sinne yhdessä. Tarinaa jatkaakseni - juuri kun yritin herättää Jasonin, hän nousi ylös ja sanoi: "Näin juuri hyvin hämmästyttävän unen."

 

"Olin huoneessa, missä oli vesiputouksia, erämaita, hiekkarantoja, vuoria ja kaikenlaista luontoa seinillä. Kaikki kuvat olivat kuitenkin totta ja pystyin kävelemään niihin kokemaan tuon maiseman, niin kuin siinä hologrammimaailmassa mistä olemme puhuneet. Sitten huone tyhjeni yhtäkkiä ja … "

 

"… näit Mytren ja Mytrian", keskeytin.

 

"Kyllä", Jason vastasi. "Näitkö sinäkin rakennuksen lentokentän vieressä?"

 

"Näin", vastasin innostuneella äänellä. "Siellä on oikeasti rakennus, eikö olekin?"

 

"On", vastasin. "Mennään katsomaan sitä nyt."

 

"Mahtavaa", oli hänen vastauksensa.

 

Nousimme sängystä, pukeuduimme ja olimme autossa alle puolessa tunnissa. Lähdimme lentokentälle. Oli vielä varhaista, joten parkkipaikalla oli vain muutamia autoja, kun pääsimme sinne. Rakennus oli melko moderni, mutta sen rakennuttanut lentoyhtiö meni nurin vuosia sitten. Sen jälkeen eri yritykset olivat vuokranneet osia rakennuksesta, mutta se oli mennyt huonoon kuntoon rahoituksen puutteesta.

 

"Kuulitko sanat "kahdestoista kerros"?", Jason kysyi saapuessamme rakennukselle. "Ei se näytä niin korkealta."

 

Olin samaa mieltä. Voisin epäillä, että ymmärsin kerroksen väärin, mutta se näytti epätodennäköiseltä, että me molemmat ymmärsimme sen väärin. Mytrian ja Mytren lähdön jälkeen olimme tavanneet muutamia ystäviä, joiden kanssa voimme jakaa todellisia kokemuksiamme, ja olimme laajentaneet tietoisuutta saadaksemme takaisin korkeamman havaintotapamme. Kenties se oli vastaus.

 

Nousimme molemmat pysäköidystä autosta ja kävelimme rakennukselle. Kun astuimme sisään, nukkuva mies vastaanottotiskillä hyppäsi ylös ja sanoi: "Suurin osa toimistoista on suljettu. Vain muutama ihminen työskentelee nyt. Ketä etsitte?"

 

"Meillä on tapaaminen kahdennessatoista kerroksessa", Jason vastasi.

 

"Mitä", uninen vastaanottovirkailija sanoi. "Tässä rakennuksessa on vain kymmenen kerrosta. Olette varmaan ymmärtäneet kerroksen väärin. Kenet haluatte tavata?"

 

"Eikö kahdennessatoista kerroksessa ole kansainvälinen matkatoimisto?", Jason bluffasi.

 

"Ei, ei", vastaanottovirkailija vastasi, "mutta kymmenennessä on useita." Hän osoitti vasemmalle puolelleen ja sanoi: "Voitte tarkistaa luettelon hissien vierestä."

 

Kiitimme virkailijaa ja menimme lukemaan luetteloa. Ajattelin, että kenties olimme väärässä kerroksen numerosta, kun Jason sanoi: "Tiedän kuulleeni "kahdestoista kerros"." Teimme sitä nykyään paljon - jaoimme ajatuksia tai vastasimme siihen, mitä toinen ei ollut sanonut. Meistä oli tullut hyvin läheisiä ja vaikka olimme usein eri mieltä, puhuimme aina asiat lopulta halki ja palasimme syvään ystävyyteemme.

 

Ajatukseni keskeytti Jasonin sanat. "Kokeillaan tätä huonetta. Se on nimeltään "M&M Matkat"", hän sanoi hymyillen. Menimme hissille nauraen M&M - Mytria ja Mytre - vihjettä ja painoimme kymmenennen kerroksen nappulaa.

 

Kuten olen sanonut, rakennus oli vähän ränsistynyt, mutta olimme odottaneet, että modernilta näyttävä hissi toimisi. Se kuitenkin näytti kulkevan ylöspäin nykien ja sitten yhtäkkiä erittäin nopeasti. Kun hissi pysähtyi ja ovi avautui, sanoin: "Menen portaita pitkin alas. En välitä, miten monta kerroksia on."

 

Jason oli samaa mieltä hymyillen väsyneesti, mikä paljasti, ettei hänkään ollut pitänyt kovasti hissikyydistä.

 

Onneksi M&M Matkat oli käytävällä muutaman oven päässä. Pysähdyimme oven eteen ja olimme samaa mieltä siitä, että olimme kumpikin epätavallisen hermostuneita. Jason avasi suojelevasti oven ja kurkisti toimistoon, ennen kuin hän otti minua kädestä ja menimme sisään. Toimisto näytti kuluneelta, kuten suuri osa rakennuksesta. Kolmella seinällä oli epämukavia tuoleja, joiden edessä oli pienet pöydät, joissa oli levällään vanhoja lehtiä ja esitteitä.

 

Matto näytti vanhalta ja kuluneelta ja seinien kuvat matkakohteista olivat haalistuneet. "Miten tämä paikka voisi olla sisäänkäynti uniemme huoneeseen?", sanoimme yhdessä. Hymyilimme, kun oivalsimme lukeneemme taas toistemme ajatukset. Suoraan ovea vastapäätä oli seinä, jossa oli ikkuna vastaanottoalueelle. Huomasimme, että sen jokaisella sivuseinällä oli suljettuja ovia, jotka johtivat sisähuoneisiin.

 

Katsoin Jasonia, kun hän sanoi: "Tämä paikka näyttää enemmän …"

 

"… lääkärin vastaanotolta", lopetin lauseen.

 

Hymyilimme kumpikin, kun taas viimeistelimme toistemme lauseen. Hetkemme rikkoutui, kun kuulimme vastaanottoalueelta: "Voinko auttaa teitä?"

 

Ajattelematta kumpikin mumisi jotain väärässä huoneessa olemisesta ja lähdimme. Suljimme oven takanamme, juoksimme alas kymmenen kerrosta ja kävelimme suoraan aulan läpi ja ulos ovesta. Nousimme autoon ja ajoimme parkkipaikalta sanomatta sanaakaan. Jason ajoi vaistomaisesti läheiselle niitylle, missä kävimme usein piknikillä ja meditoimassa tai pohdiskelemassa.

 

Edelleen puhumatta kävelimme kaatuneelle puulle, joka palveli usein tuolinamme, ja sanoimme yhtaikaa: "Siellä on jokin hyvin pielessä." Sitten nauroimme kunnolla, koska sanomme taas saman lauseen. Nauraminen rauhoitti meidät nyt ja otimme muutaman hetken meditoidaksemme ja päästäksemme takaisin keskukseemme.

 

Kun avasimme silmät, pohdimme, miksi tunsimme kumpikin tarvetta lähteä kiireesti tuosta rakennuksesta. Se oli ehdottomasti uniemme rakennus ja kahdestoista kerros oli selvästi korkeammassa taajuudessa, koska rakennuksessa oli vain kymmenen kerrosta. Huone minkä näimme unissamme, oli korkeinta taajuutta, mitä olimme koskaan kokeneet.

 

Näin meidän oli ihmeteltävä, miksi muu rakennus resonoi niin matalaan taajuuteen. Ja miksi he valitsisivat galaktisen laskeutumisalueen niin läheltä noin tiheää rakennusta? Nämä kysymykset leijuivat mielessämme ilman sisäistä vastausta. Ajattelimme vain, miten paljon toivoimme, että voisimme pyytää Mytrialta ja Mytreltä apua, kun he tulivat välittömästi yhteistietoisuuteemme.

 

He ilmestyivät sielumme silmiin yhdistyneinä jumalaisina täydentäjinä ja sanoivat yhdellä äänellä: "Olemme onnellisia voidessamme kommunikoida taas kanssanne. Olemme varmoja, että oivallatte meidän olleen osallistujien joukossa tuossa huoneessa kahdennessatoista kerroksessa."

 

Nyökkäsimme kumpikin myöntävästi.

 

"Emme tiedosta fyysisen rakenteen tiheyttä tuon rakennuksen matalammissa taajuuksissa. Olemme tarkkailleet kuitenkin kokemustanne tänään ja haluamme auttaa teitä vastauksenne löytämisessä. Olette kumpikin päässeet pitkälle ylösnousemusprosessissanne. Näin ollen autamme teitä samalla tavalla, kuin Arcturuslainen auttoi meitä, eli esittämällä kysymyksen mihin teidän on löydettävä vastaus."

 

Meillä oli tunne, että he tekisivät sen. Meidän oli aika omistaa ylösnouseva luontomme ja päästää irti siitä harhasta, että apu tulee olemuksemme ulkopuolelta.

 

"Kyllä", Mytria/Mytre vastasi. "Olette valmiita löytämään vastauksen tuohon kysymykseen ITSESTÄNNE. Tietysti olemme aina läsnä, jos tarvitsette meitä."

 

"Meillä näyttää olevan mysteeri ratkaistavana", Jason sanoi innostusta äänessään.

 

Hymyilin ja nyökkäsin vastauksena.

 

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.