TIETOISUUS- JA HAVAINTOTILAT
 
Kirjoittanut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
13.8.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Aivomme ovat sähköiset ja täynnä hermosoluja ja yksilöllisiä soluja, jotka ovat yhdistyneet toisiinsa dendriitellä ja aksoneilla. Joka kerta kun ajattelemme, liikumme, tunnemme tai muistamme jotain, hermosolut toimivat. Tämä työ tehdään pienillä sähkösignaaleilla, jotka sujahtavat hermosolusta toiseen. Nämä signaalit generoidaan erilaisella sähköpotentiaalilla, mitä kuljettavat ionit kunkin hermosolun kalvolla.
 
Kaikki fyysiset havaintomme rekisteröidään fyysisiin aivoihin. Fyysiset aivot ovat kuitenkin 3D-todellisuushologrammin tekijä. Toisaalta mieli yhdistää meidät kosmiseen mieleen, mikä värähtelee 3D-hologrammin ulkopuolella. Siinä missä aivot ovat maa-astiamme fyysinen käyttöjärjestelmä, mieli on sähkö, mikä pyörittää tuota käyttöjärjestelmää. Tämä "sähkö" on tietoisuutemme.
 
Mieli mikä on itse asiassa tietoisuus, auttaa meitä aktiivisesti yhdistymään kosmiseen mieleemme. Tietoisuustila määrää, pystymmekö onnistuneesti yhdistymään kosmiseen mieleen ja toimimaan siitä käsin. Koska olemme siirtymässä kolmannen ulottuvuuden käyttöjärjestelmästä moniulotteiseen käyttöjärjestelmään, on oleellista, että herätämme moniulotteisen tietoisuutemme.
 
Moniulotteista tietoisuuttamme estää pelko ja aktivoi ehdoton rakkaus. Ehdoton rakkaus on vapaa kaikesta tuomitsemisesta ja tuomitseminen on yksi perusajatusmuoto, mikä alentaa tietoisuuttamme. Tuomitseminen on ajatusmuoto - ajatus mihin liittyy tunne - mikä on pelkopohjainen. Aina kun tuomitsemme jonkin, siinä on pelkojäämä, vaikka se onkin kätkettynä alitajuiseen mieleemme.
 
Siksi kaikesta tuomitsemisesta irtipäästäminen on oleellinen tekijä moniulotteisen tietoisuutemme aktivoinnissa. Fyysinen tietoisuutemme on yhdistynyt vain fyysisiin aisteihin. Näin ollen voimme havaita vain sen, mikä resonoi hologrammin sisällä. Toisaalta rakkauspohjainen tunne, mikä on rakkautta ilman ehtoja, sallii mielen yhdistyä kosmisen mielen kanssa.
 
Mieli mikä on aivoja "ajava" tietoisuustila, ohjataan joko selviytymiseen ja pelkoon tai luomiseen ja rakkauteen. Ehdollinen rakkaus on pelkomuoto, kun taas ehdoton rakkaus on vapaa kaikista pelkojäämistä. Olemme tunteneet suurimmassa osassa fyysisiä inkarnaatioitamme vain ehdollisen rakkauden. Ehdollinen rakkaus perustuu siihen, että "minä rakastan sinua, jos sinä …" tai "jos sinä et …, niin en rakasta sinua".
 
Rakkautta on käytetty usein palkkiona. Jos olimme hyvä (hyvyyden määritteli ulkopuolella oleva lähde), saimme rakkautta. Jos olimme huono (jälleen ulkoisen lähteen määrittelemänä), meiltä kiellettiin rakkaus. Tämä ehdollinen rakkaus sitoi meidät 3D-hologrammiin, kun se piti meidät pelossa. Tämä pelko - miten pientä tai tiedostamatonta tahansa - alensi tietoisuutemme kolmannen ulottuvuuden värähtelyyn. Näin ollen havaintomme rajoittuivat fyysisen muodon viiteen fyysiseen aistiin.
 
Voidaksemme aktivoida moniulotteiset havaintomme täysin, meidän on kirjauduttava ulos "riittävän hyvä" -pelistä. Tämä peli perustuu ulkoiseen lähteeseen, mikä tuomitsee, olemmeko riittävän hyvä saamaan rakkautta vai emme. Ainoa tapa kirjoittautua ulos tästä pelistä on rakastaa itseään ehdottomasti. Sitten kun olemme muistaneet, miten rakastaa itseämme ehdottomasti, ulkoisten lähteiden mielipiteet ovat ainoastaan 3D-pelin tekijä, mikä ei enää rajoita meitä.
 
Toisin sanoen, ehkä edelleen päätämme pelata tätä peliä, mutta emme ole enää kiintynyt sen lopputulokseen. Emme enää pyri löytämään vahvistusta ponnisteluillemme tuosta todellisuudesta, kun tiedämme, että pelaamme edelleen tuota peliä, koska olemme valinneet sen - ei siksi, että meidän on pakko. Sitten kun mielemme on yhdistynyt kosmiseen mieleen, tietoisuutemme on moniulotteinen ja 3D-peli on vain yksi myriadeista todellisuuksista, joihin osallistumme.
 
On viisasta pysyä jatkuvassa yhteydessä kosmiseen mieleen, kun 3D-peli on hyvin riippuvuutta aiheuttava. Näin on, koska se aktivoi kaikki kätketyt "en ole riittävän hyvä" -pelot. Jos sallimme tietoisuutemme pudota pois ehdottomasta rakkaudesta, missä kaikki ulkoinen palaute on harhaa, alitajuntamme voi ottaa ohjakset. Silloin kun alitajunta on ohjaksissa, meitä hallitsee haavoittunut lapsi/ego.
 
Siksi 3D-hologrammissa pelatessa on tärkeää pysyä jatkuvasti tietoisena alitajuisen mielemme jatkuvasta ehdottoman rakkauden tarpeesta. Toisin sanoen, 3D-astiamme mestaruuden ylläpitämiseksi on oleellista, että täytämme sitä jatkuvasti ehdottomalla rakkaudella itseämme kohtaan. Itsemme rakastaminen ehdottomasti vapauttaa meidät välittömästi 3D-pelistä, kun tuon pelin riippuvuutta aiheuttava ominaisuus on, ettemme ole riittävän hyvä. Jos voimme tehdä tai olla tai saada sitä, mitä peli sanelee kullakin hetkellä, olemme riittävän hyvä - jonkin ulkoisen arvostelun mukaan.
 
Aika on toinen 3D-pelin koukku. Eläessämme nykyhetkessä, menneisyyttä ei ole arvostelukohteena ja tulevaisuus on ikuisen nyt-hetkemme luomus.
 
Aivojen on melko mahdotonta elää nyt-hetkessä, paitsi silloin kun 97% moniulotteisesta DNA:sta on täysin aktivoitu. Putoaminen takaisin aikaan on jatkuva haaste, silloin kun tuota DNA:ta edelleen aktivoidaan. Kolmannen ulottuvuuden aivomme sanovat: "Jos en tee tai ole sitä tai minulla ei ole sitä, mitä tuo ulkoinen lähde vaatii, en ole riittävän hyvä."
 
Oleminen "riittävän hyvä" on 3D-pelin ensisijainen riippuvuutta aiheuttava ominaisuus, kun se pitää meidät haavoittuneessa egossamme, mikä ei ole riittävän hyvä. Näin ollen ehdottoman rakkauden jatkuva virta itseemme on elintärkeää suojelemaan meitä riippuvuudelta kolmannen ulottuvuuden tuomitsemiseen.
 
Kun mielemme luo vahvan sillan moniulotteiseen kosmiseen mieleen, voimme myös ylläpitää voimakkaan yhteyden korkeampiin ilmaisuihimme, jotka ovat 3D-hologrammin ulkopuolella. Kosmisen mielemme perspektiivistä voimme käyttää laajentuneita havaintojamme - selvänäköisyyttä, selväkuuloisuutta ja selvätuntoisuutta - havaitaksemme todellisuutemme korkeammat ulottuvuudet, jotka värähtelevät 3D-matriisin rajojen ulkopuolella. Linkki laajentuneisiin havaintotapoihin www.multidimensions.com/CommPortal/commportal_arc2_step16_2.html.
 
Koska ylösnousemuksemme harhan yli on alkanut, korkeampi havaintotapamme voidaan helpommin aktivoida. Taas kerran, riippuvuutemme 3D-pelistä rajoittaa kykyämme vaihtaa moniulotteisiin havaintoihimme, joihin sisältyy myös kolmas ulottuvuus.
 
Toisin sanoen, meidän ei tarvitse olla piittaamatta fyysisestä maailmasta. Itse asiassa käyttäessämme 3D-astiaa, emme voi sivuuttaa tuota taajuutta vaarantamatta tuota kehoa. Onneksi harjoituksen myötä voimme havaita korkeampia todellisuustaajuuksia, jotka ovat nyt murtautuneet 3D-peliharhojen läpi.
 
Korkeammat taajuudet voivat kuitenkin tietoisesti havaita alempia taajuuksia, mutta alemmat taajuudet eivät voi havaita korkeampia taajuuksia. Esimerkiksi maa-astiamme voi havaita kiven, mutta kivi ei voi havaita meitä. Kolmannen ulottuvuuden havaintomme ovat siinä mielessä samanlaisia kuin tuo kivi, että ne ankkuroivat moniulotteiset havaintomme planeettaan.
 
Onneksi myös planeetta on moniulotteinen olento. Siksi silläkin on korkeamman taajuuden ilmaisu, aivan kuin meillä. Näin ollen kun me laajennamme havaintomme korkeampaan värähtelytaajuuteen, tuossa taajuudessa planeetta odottaa valmiina asuttamistamme.
 
Kaikki luominen on moniulotteista, mutta kaikki luotu ei alenna värähtelyään fyysisen ulottuvuuden taajuuteen. Sitten kun tunnemme olevamme valmis polariteetti-, tiheys-, rajoittuneisuus- ja erillisyyskokemuksemme osalta, energiasilta tulee havaittavaksi kosmisella mielellämme. Aivomme eivät havaitse tätä energiasiltaa, mutta jos mielemme (tietoisuustila) voi laajentua yhdistymään moniulotteiseen kosmiseen mieleen, havaintomme alkavat sisältää ne todellisuustaajuudet, mitkä resonoivat fyysisen maailman ulkopuolella.
 
Suurin haaste on, että jos emme usko, että korkeampi todellisuustaajuus on olemassa tai että olemme riittävän hyvä havaitsemaan korkeamman todellisuuden tai käymään siellä, aivomme rajoittavat mielen tietoisuutta. Silloin mielemme ei pysty yhdistymään kosmiseen mieleen ja kolmannen ulottuvuuden ulkopuolinen maailma jää havaintokenttämme ulkopuolelle.
 
3D-pelin perusiskostamista oli, että jos emme pysty havaitsemaan jotain fyysisillä aisteillamme, niin se ei ole todellista. Tekeekö se kuitenkaan meistä epätodellisen, jos sokea mies ei voi havaita meidän seisovan vähän matkan päässä edessään? Jos kuuro mies ei kuule ääntämme, merkitseekö se, ettei meillä ole ääntä? Itse asiassa ne urheat sielut jotka ovat valinneet haasteekseen jonkin fyysisen aistinsa menettämisen, opastavat kaikkia.
 
Silloin kun jokin aistimme ei toimi, muiden aistien voima vahvistuu. Samalla tavalla voimme vahvistaa näkökykymme selvänäköisyydeksi, kuulon selväkuuloisuudeksi ja kosketuksen/hajuaistin/vaistot selvätuntoisuudeksi. Saamme laajentuneen havaintokykymme takaisin käyttöön palaamalla moniulotteiseen tietoisuuteemme. Sen tekemiseksi meidän täytyy meditoida tai tehdä jotain sellaista, mikä laittaa meidät korkeampaan tietoisuustilaan.
 
Korkeammassa tietoisuustilassa mieli voi olla vuorovaikutuksessa kosmisen mielen korkeampien taajuuksien kanssa ja yhdistää korkeamman havaintokyvyn kolmannen ulottuvuuden aivoihin. Sitten kun 3D-aivot on yhdistetty moniulotteiseen kosmiseen mieleen, voimme alkaa vapautua riippuvuudestamme kolmanteen ulottuvuuteen ja korvata tapamme havaita vain viidellä fyysisellä aistilla.
 
Taas kerran, meidän täytyy uskoa, että korkeammat havainnot ovat mahdollisia ja että olemme riittävän hyvä saamaan ne. Sitten voimme ylläpitää aktiivisen yhteyden aivojen, mielen ja kosmisen mielen välillä. Aloitamme tämän prosessin rakastamalla itseämme ehdottomasti. Sitten vaikka emme voisikaan havaita laajemmalla havaintokyvyllämme, rakastamme kuitenkin edelleen itseämme ehdottomasti.
 
Ehdoton rakkaus generoi myös ehdotonta anteeksiantoa ja ehdotonta hyväksyntää. Siksi jos emme voi havaita korkeammalla havaintokyvyllämme vielä, annamme ehdottomasti anteeksi itsellemme ja hyväksymme ehdottomasti, että tämä havaintokyky tulee käyttöön, sitten kun olemme valmis. Sitä odotellessa voimme keskittyä pitämään tietoisuutemme kalibroituna korkeampiin tietoisuustiloihin.
 
Silloin kun resonoimme beta-aaltotietoisuuteen, fyysisen maailman haasteet täyttävät aivomme. On aikoja, jolloin tämän tietoisuus on tärkeä. Ollessamme alfa-aaltotietoisuudessa tunnemme luovuutta fyysisessä maailmassa ja koemme ajoittain yhdistymistä mieleemme.
 
Onneksi silloin kun laajamme mielen theta-aaltotietoisuuteen, elämme mielessämme ja ohjaamme aivojamme korkeammasta elämänperspektiivistä. Silloin kun olemme delta-aaltotietoisuudessa ja sen yli, elämme kosmisessa mielessä ja ohjaamme mieltä ja aivoja korkeampiin todellisuustaajuuksiin. Linkki tietoisuustiloihin www.multidimensions.com/Conscious/con_body_states.html
www.multidimensions.com/thevision/newsletter_091307.html.
 
Kun totumme ylläpitämään korkeampia tietoisuustiloja jokapäiväisessä elämässä, muistamme elää tuntien ehdotonta rakkautta itseämme ja maailmaamme kohtaan. Tästä perspektiivistä olemme kaikkien pelkotunteiden yläpuolella. Näin pystymme ylläpitämään jatkuvan yhteyden moniulotteiseen kosmiseen mieleen.
 
Kosminen mieli opastaa jatkuvasti hiljaa mieltä opettamaan aivoja päästämään irti kolmannen ulottuvuuden käyttöjärjestelmästä ja hyväksymään moniulotteisen käyttöjärjestelmän. Onneksi Galaktisen keskuksen korkeampi valo aktivoi jatkuvasti 97% DNA:sta, mikä nopeuttaa siirtymistämme moniulotteiseen käyttöjärjestelmään, kunnes siitä tulee aivojemme hallitseva käyttöjärjestelmä. Sitten aivot, mieli ja kosminen mieli sulautuvat yhdeksi.
 
Meidän tarvitsee muistaa rakastaa itseämme ja pysyä kärsivällisenä. Olemme käyttäneet fyysistä astiaa myriadeja inkarnaatioita ja meillä on voimakas tapa tai riippuvuus hahmottaa fyysinen taso hallitsevaksi todellisuudeksemme. Kuitenkin mitä enemmän ja enemmän vaihdamme korkeampiin havaintoihin, tuosta todellisuustaajuudesta tulee "normaali". Lopulta laajentuneista havainnoistamme tulee hallitsevia ja 3D-havainnoistamme tulee ainoastaan myriadien havaintovalintojemme matalin taajuus.
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.