PLEJADIEN YLÖSNOUSEMUS, OSA 2 - YLLÄTYSVIERAS
 
Kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
29.7.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Mytre puhuu:
 
Kuu oli laskenut ja kaikki nukkuivat, paitsi minä. Olin huolissani Mytriasta ja Almonista temppelissä, mutta he kertovat minulle olevansa kunnossa. Temppeli vakiintui lopulta viidennen ulottuvuuden keskivaiheen taajuuteen. Siksi useimmat ihmiset eivät voi nähdä sitä. Onneksi minä voin nähdä sen, joten ajattelen, että koetan astua siihen sisään. Koska minulla on nyt muoto, luulen, että kiipeän yksinkertaisesti portaita ja kävelen etuovesta.
 
Kuitenkin yrittäessäni astua ensimmäiselle portaalle jalkani menee suoraan sen läpi. Näin ollen en ole kalibroitunut Mytrian tai temppelin taajuuteen. Koska minulla on voimakkaita tunteita Mytriaa kohtaan, ilmaisen aikomuksekseni harmonisoida värähtelyni Mytrian värähtelyyn. Tunnen välittömästi Mytrian myös sovittavan taajuutensa omaani. Tunnen aistimuksen, mikä on melkein kuin oven loksahtaminen paikoilleen, ja astun ensimmäiselle portaalle.
 
Pystyn seisomaan ensimmäisellä portaalla, mutta tunnen itse temppelin vai tunnenko Elohim Alcyonen? Kuulen Mytrian vahvistavan, että kyse on kummastakin, koska temppeli on Elohimin ilmentymä. Niin tietysti. Tämä ei ole mikään tavallinen rakennus. Tämä temppeli on elävä olento, joka käyttää temppelimuotoa. Tästä syystä temppeli voitiin nostaa. Se nosti itse itsensä yhteisömme jäsenten avustuksella.
 
Astun hitaasti seuraavalle portaalle ja pyydän lupaa astuessani. Tunnen "kyllä, jos voin ilmaista syyn sisäänastumiselle". Nyt minun täytyy olla selkä syvimmässä syyssäni, mikä on Mytrian kaipaaminen ja halu olla hänen kanssaan. Siksi sanon sen suoraan Temppeli Elohimille.
 
"Olen korkean papittaresi Mytrian jumalainen täydentäjä. Haluan liittyä hänen ja oman rinnakkaisitseni seuraan, joka vaaransi henkensä tämän temppelin nostamisessa."
 
En kuule mitään, joten päätän hitaasi astua seuraavalle portaalle. Jalkani menee kuitenkin taas portaan läpi. Kadotinko kalibroitumisen? Kadotinko kalibroitumisen Mytriaan vai temppeliin? Eikö Elohim pitänyt syystäni haluun päästä sisään? Pidän näitä kysymyksiä mielessäni tietäen, että Elohim on kuullut ne ja ehkä päättää vastata minulle.
 
Mitään ei tapahdu, joten päätän kiivetä taas tuolle portaalle. Tällä kertaa jalkani pysyy portaalla ja pystyn siirtämään koko painoni sille. Koska olen valokehossa, en voi kuvitella, että painaisin paljon. Seison paikallani liian pitkältä tuntuvan ajan, kun oivallan, että minun sallittiin kiivetä portaita, koska olin kunnioittava.
 
Siksi pyydän taas lupaa kiivetä uudelle portaalle. Vastauksena näen ja myös tunnen syleileväni Mytriaa. Sitten kuva tyttärestäni Alyciasta tulee mieleeni. Tietysti Elohim tietää, että haluan ottaa Mytrian mukaani. Se päästää Mytrian vain, jos sille tuodaan uusi korkea papitar. Tuo papitar on tyttäremme Alycia.
 
"Alycia, tyttäremme, on täällä kahden päivän kuluttua. Haluatko minun odottavan temppelin ulkopuolella, kunnes hän saapuu? Kaipaan vain kovasti Mytriaa ja hänestä on suurta apua, kun muu yhteisömme saapuu. Vaikuttaa siltä, ettei kansamme ollut täysin ykseystietoisuudessa, kun kylässä olevat eivät edes tienneet, mitä tapahtui temppelisi vieressä. Itse asiassa monet ihmiset eivät usko ylösnousseensa nyt.
 
"Yhteisömme jäsenillä on hyvin erilaisia ajatuksia siitä, mitä on tapahtunut, kun ainoastaan tämän leirin jäsenet tietävät, että olemme laajentaneet kollektiivitietoisuutemme viidennen ulottuvuuden kynnykselle. Näin ollen he ovat luoneet monia eri versioita ylösnousseesta yhteisöstämme, mitkä eivät ole aivan harmonissa keskenään.
 
"Tarvitsen Mytriaa auttamaan minua sen keksimisessä, miten autetaan kansaamme ymmärtämään, että kun he ovat ylösnousseet hetkessä, voi viedä "aikaa" uskoa, että he ovat ylösnousseet. Jos he eivät voi uskoa sitä, heidän tietoisuutensa on liian matala havaitakseen sen valokehon, mitä he jo käyttävät, tai sen kauniin todellisuuden, missä he jo elävät.
 
"Olen löytänyt ongelman, mutten ole varma, miten se ratkaistaan. Mytria ja Arcturuslainen ovat lähimmät neuvonantajani."
 
"Kutsuitko minua?", kuulin sisältäni, kun näen Arcturuslaisen materialisoituvan roihuavaksi valokehoksi, joka seisoo edessäni.
 
Olen niin järkyttynyt ja riemuitseva, että melkein putoan portailta. Kuulinko juuri Arcturuslaisen nauravan?
 
"Se on pelkästään iloamme", vastasi Arcturuslainen, kun suuri Elohim Alycone materialisoituu Arcturuslaisen viereen.
 
Yhtäkkiä kuulen muminaa ja kiitollisuuden ilmaisemista takaani. Kun käännyn ympäri, näen, että joku jonka luulin olevan unessa, on katsellut seikkailuani. Hän nyökkäsi minulle kunnioittavasti ja alkoi herättää kaikkia, ennen kuin Elohim ja Arcturuslainen häviäisivät.
 
Yksitellen pienen yhteisömme jäsenet heräsivät ja seisoivat kunnioittaen tätä tapahtumaa. Vanhempia autettiin jaloilleen ja lapsia pidettiin korkealla, jotta hekin voivat nähdä. Kaikki olivat hyvin tyyniä, rauhallisia ja äärimmäisen kunnioittavia.
 
Kuulin nimeäni kutsuttavan ja käännyin takaisin temppeliä kohti ja näin Mytrian tulevan alas temppelin portaita tapaamaan minua. Ilman ajatusta luvan pyytämisestä juoksin portaat tapaamaan häntä ja pidin häntä tiukasti sylissäni. Sitten kun lopulta lakkasimme syleilemästä, Mytria sanoi: "Katso".
 
Käännyin katsomaan väkijoukon hajaantumista, kun ystäväni Jackal saattoi aikuista ja erittäin kuninkaallista tytärtäni Alyciaa temppeliin. Mytria ja minä syleilimme häntä lyhyesti, kun tiesimme, että hänen oli astuttava temppeliin nyt! Kuulin Jackalin sanovan: "Olen pahoillani, etten käyttänyt kahta päivää, mutta Arcturuslainen tuli sädettämään meidät kaikki tänne."
 
Hymyilin vastaukseksi, kun Mytria ja minä otimme paikkamme korkean papittaren Alycian takana ja seurasimme häntä ylös portaita. Seisoin kuin kentauri temppelin ovella, kun Mytria saattoi tyttäremme kynnyksen yli. Katsoin alas yhteisöömme ja näin, että Arcturuslainen oli sädettänyt kaikki kylään jääneet kokemaan sitä ylösnousemustodistetta, mitä kyläläiset tarvitsivat.
 
Kaikki seisoivat, kun aurinko alkoi nousta horisontin ylle. Oli uusi päivä ja uusi elämäntapa!
 
Ensimmäinen testimme ylösnousseena yhteisönä elämisestä sattui jo seuraavana päivänä. Olimme juuri alkaneet järjestää kaikkia peittoja, tarvikkeita, vaatteita ja leiritulia temppelin ympärillä edellisyön jäljiltä, kun kaksi suojelijaa saattoi dragoa kädet sidottuna luoksemme.
 
Kun he seisoivat edessäni, kävelin heidän luokseen ja otin dragon kahleet ja kehotin häntä istumaan leiritulelleni, kun etsin hänelle ruokaa. Yhteisöömme oli laskeutunut välitön hiljaisuus, silloin kun drago tuotiin luokseni, ja järkytysaalto kulki ihmisten läpi, kun poistin dragon kahleet ja tarjosin sille ruokaa.
 
Vastauksena heidän tavanomaiseen pelkoonsa nousin läheiselle kivelle, jotta he voivat nähdä minut, ja sanoin:
 
"Olemme nyt ylösnoussut yhteisö. Jos voitte kaikki nähdä tämän olennon, joka nousi seisomaan, kun annoin merkin, niin hänkin on ylösnoussut. Suuri ihme on tapahtunut siinä, että iänikuinen vihollisemme on viety samaan ylösnousemusvaloon kuin meidät. Tämä ei ole sattumaa, vaan uuden elämämme ensimmäinen oppitunti. Jäädäksemme tähän uuteen maailmaan meidän on päästettävä irti kaikesta, mikä on menneisyyttä, ja elettävä vain nyt-hetkessä."
 
Kävelin vieraamme luo ja kysyin hänen nimeään. Ei ollut kielimuureja, kun viidennen ulottuvuuden värähtelymme salli meidän kuunnella puhujan aikomusta. Hyvin arvokkaasti ja vähäänkään pelkäämättä hän seisoi suorassa ja sanoi:
 
"Minut tunnetaan nimellä Franquoix. Olen sen laivaston komentaja, mikä lähetettiin tuhoamaan teidän maailmanne. Olimme määritelleet, että suojakupunne oli liian heikko kestämään hyökkäyksemme. Itse asiassa ilmoittauduin vapaaehtoisesti puhkaisemaan tuon kupolin aluksellani, jotta se heikkeni lisää. Törmäsin lähistölle tietäen, että soturitoverini tulisivat seuraani seuraavana päivänä.
 
"Ei kuitenkaan tullut seuraavaa päivää, kun juuri ennen aamunkoittoa kaikki muuttui. En ole varma, mitä täällä tapahtui, mutta tämä maailma ei ole enää alukseni antureissa enkä ole voinut kommunikoida yksikköni kanssa. Olette kaikki turvassa nyt ja minä olen kuollut."
 
Kävelin Franquoixin luo ja ojensin hänelle käteni, kun sanoin: "Et ole kuollut. Olet ylösnoussut."
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.