MAAN JA PLEJADIEN YLÖSNOUSEMUS - TYÖ ALKAA, OSA 1
Kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
19.5.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Tähän jäimme:
Almon, Mytren rinnakkaistodellisuus, oli auttamassa Violetin temppelin nostamisessa Plejadien kotimaailmassa, kun hän putosi temppelin katolta lattialle. Mytria on yrittänyt kaksoispaikantua Violettiin temppelii, pysyen samalla kaksoispaikantuneena kontaktihenkilössään. Valitettavasti Mytrian "aika" kolmannen ulottuvuuden muodossa oli heikentänyt hänen kykyään kaksoispaikantua tehokkaasti.
Mytre puhuu:
En löydä Mytriaa mistään ja etsintä on nostanut tunteeni liian pintaan. Minun on rauhoituttava, jotta voin laajentaa tietoisuuttani. Arcturuslainen oli samaa mieltä, että minun täytyisi auttaa Mytriaa kaksoispaikantumalla korkeimpaan ilmaisutaajuuteeni sekä fyysiseen muotoon. Korkeimmassa ilmaisussamme olemme Mytrian kanssa yksi olento. Näin ollen jo löydän itseni moniulotteisen ITSENI myriadeista versioista, voin löytää myös Mytrian.
Ennen kuin opiskelin Arcturuslaisen kanssa, ajatusta siitä, että meillä on moniulotteisen ITSEMME ilmaisuja monissa eri tilanteissa, ajoissa, taajuuksissa ja ulottuvuuksissa, oli vaikea tajuta. Nyt kuitenkin käsitän, että olemme kaikki moniulotteisia valo-olentoja, jotka ovat kiinnittäneet elämänvirtansa myriadeihin matriiseihin, tunteiden voimalla matalammissa ulottuvuuksissa ja/tai ehdottomalla rakkaudella korkeammissa ulottuvuuksissa.
Olin tutkinut Mytrian tilannetta tarkkailemalla kaikkia tunnettuja olentoja ja tilanteita, joihin Mytria olisi voinut kaksoispaikantua. Koska hänen olemuksensa ei ole enää kontaktihenkilössä, paras arvaukseni on, että hän on mennyt auttamaan Almonia. Hän yritti pysyä kaksoispaikantuneena sekä Almonin että kontaktihenkilönsä kanssa, mutta hänen "aikansa" 3D-astiassa oli heikentänyt hän moniulotteista muistiaan. Meitä oli varoitettu tuosta mahdollisuudesta.
Minun on nyt löydettävä hänen hallitsevan tietoisuustilansa aika ja paikka, jotta voin auttaa häntä. Olen päättänyt, että hän on luultavasti ilman muotoa, kun hänen tietoisuutensa ei ole enää kaksoispaikantuneena kontaktihenkilöön ja hänen meditoiva kehonsa aluksella on edelleen kaksoispaikantumisen delta-aaltotietoisuudessa. Koska en löydä häntä mistään ulottuvuusmuodosta, missä olemme käyneet, hän on luultavasti jäänyt kiinni kaksoispaikantumisten ja/tai ulottuvuuksien väliin.
En halua "koskea" Mytrian muotoon meditointikopissa, kun hänen on keskityttävä säilyttämään elämänvoimansa virtaaminen kaksoispaikantuneeseen tietoisuuteensa. Kommunikoin kuitenkin Mytrian kanssa mahdollisimman usein kopin ulkopuolelta. Itse asiassa olen nukkunut siellä monta yötä. Tiedän, että hän tuntee minun vartioivan kehoaan, kun hän on muodottomalla ulottuvuuksien välisellä matkallaan.
Olen päättänyt, että paras suunnitelma on työskennellä Mytrian kontaktipersoonan kanssa. Yhdessä Sandy - mikä on kontaktihenkilön maanimi - ja minä voimme luoda valomajakan, mitä kohti Mytria voi palata. En ole kuitenkaan varma, että saan Sandyn huomion. Hän huomasi minut alussa tullessaan alukselle yökehossaan.
Kummallista kyllä, Sandy alkoi huomata minut vähemmän, sitten kun Mytria oli luonut suhteen hänen kanssaan. Minun on kysyttävä Sandyltä, tietääkö hän, miksi niin tapahtui. Kenties voin kysyä häneltä, kun hän on unitilassa. Olen ylivalaissut Sandyä Mytrian lähdön jälkeen, kun hän on ollut hyvin masentunut.
Turvallisin tilanne Mytrialle on löytää oma tiensä takaisin siihen todellisuuteen, mistä hän aloitti matkansa. Uskon, että Mytrian velvollisuus Sandyä kohtaan ja hänen rakkautensa minua kohtaan riittävät, että Mytria löytää tiensä takaisin ensimmäiseltä moniulotteiselta sooloretkeltään.
Jos Mytria on Almonin kanssa, tiedän, ettei hän lähde, ennen kuin tämä on parantunut, enkä halua puuttua asiaan. Siksi kaksoispaikannun ensin siihen miespuoliseen ihmiseen, joka on ITSENI yksi maadoittuneista osista. Tämä ihminen voi sitten ottaa yhteyden Sandyyn. Näillä ihmisillä on suurta magnetismia toisiaan kohtaan, kun he ovat kumpikin Mytria/Mytren moniulotteisen ITSEN maadoittuneita ilmaisuja. Näin ollen nämä kaksi ITSEMME ilmaisua luultavasti tuntevat samaa vaistomaista vetovoimaa, mitä Mytria ja minä tunsimme.
Sitten kun olen kaksoipaikantanut tietoisuuteni maaihmiseen, laajennan tietoisuuteni korkeimpaan mahdolliseen ilmaisuuni, jotta voin paremmin etsiä Mytriaa. Hän teki sen virheen, että unohti maadoittua meditoivaan muotoonsa aluksella, ihmismuotoonsa maan päällä tai korkeimpaan ilmaisuunsa. Hän ollen hän eksyi, kun ei ollut auttamassa mitään energiapolkua muototodellisuuteen eikä korkeampaan ilmaisuun.
Almon puhuu:
Vähitellen silmäni avautuivat. Järkytyksekseni olin hengissä. Kun tunsin putoavani nousevan Violetin temppelin korkeimmalta huipulta, oletin olemassaoloni suuren ja kuuluisan Mytren rinnakkaisilmaisuna olevan ohi. Viimeinen asia jonka voin muistaa, oli se ajatus, että vaikka suuri osa elämästäni oli haaskattu, se loppui suuren tarkoituksen kera ja kuolin tärkeän syyn vuoksi. Mitä muuta soturi voi pyytää?
En kuitenkaan kuollut. Sen sijaan näytin vaipuneen syvään koomaan, transsiin tai uneen, missä Mytria makasi rinnallani. Tunne Mytrian olemuksen sekoittumisesta omani kanssa veti elämänvoimani takaisin kehoon. En uskaltanut liikkua, vaikka olisin pystynyt, koska nautin niin kovasti Mytrian olemuksesta itseäni vasten. Itse asiassa vaikutti siltä, että hän paransi kuolettavasti haavoittunutta kehoani.
Kun tulin ensimmäisen kerran tajuihini, pystyin tuntemaan vain tuskallista kipua koko kehossani. Sitten kun jatkoin makaamista Mytrian vieressä, kipu alkoi vähetä. Tuntemattoman aikajakson jälkeen pystyin hengittämään syvään ja liikuttamaan varovasti käsiäni ja jalkojani. Mutta kaikki nuo pienet liikkeet saivat tajuntani taas menemään. Lopulta tulin taas tajuihini ja löysin Mytrian makaamasta vieressäni.
Yritin herättää hänet, mutta hän ei pystynyt reagoimaan. Näin ollen makasin hänen kanssaan, kuten hän oli tehnyt minun kanssani. Taas siirryimme ykseystietoisuustilaan, mikä ei ollut hereillä eikä unessa. Olimme ikään kuin fyysisen ja korkeampien ulottuvuuksien välissä. Kehomme sulautuivat yhdeksi, kun kutsuimme yhdessä ITSEMME korkeimpia ilmaisuja. Kehoni oli parantunut, mutta olin kuolleista palannut mies eikä minulla ollut yhtään energiaa.
Lisäksi Mytria vaikutti olevan muodossa, mikä oli enimmäkseen astraalinen. Oletin, että hän oli kaksoispaikantunut luokseni, muttei hänellä ollut energiaa saattaa loppuun prosessiaan ilmentämällä fyysisen muodon. Jos hän voisi juoda vähän vettä ja maata violetin tulen vieressä, kenties hän voisi kerätä ainepotentiaalin hiukkasia luodakseen muotonsa täysin.
Vedin Mytrian tulen viereen ja peitin hänen astraalimuotonsa takilla, mikä minulla oli ollut päälläni. Menin ulos hakemaan vettä miettien, oliko siellä ketään. Ei, siellä ei ollut ketään. Minä ja Mytria olimme ikään kuin unimaailmassa, mikä resonoi juuri ja juuri kolmannen ulottuvuuden yläpuolella. Otin vettä läheisestä kaivosta ja nappasin peittoja, jotka oli jätetty lojumaan tulimontulle.
Palasin Mytrian luo, peitin hänet peitolla ja laitoin hänen päänsä syliini, kun annon hänelle hitaasti vähän vettä. Ensin vesi näytti vuotavan hänen astraalimuotonsa läpi. Sitten kun jatkoin sen antamista hänelle tippa kerrallaan, hänen astraalikehonsa alkoi saada lisää kiinteyttä. Itse asiassa tunsin neljännen ulottuvuuden vesielementaalien liikkuvan hänen astraalikehoonsa.
Sitten sain ajatuksen kutsua elementaaleja luomaan muodon hänelle. Lattialla oli paljon pölyä, mikä oli itse asiassa kristallipölyä. Poistin takin ja peiton, jotka peittivät Myrian olemusta, ja kutsuin maaelementaaleja, kun sirottelin hänen päälleen kristallipölyä. Katselin, kun pienet kristallisirut loivat hehkuvan kuoren hänen olemuksensa ympärille.
Nyt hän tarvitsi ilmaelementaaleja, joten jaoin hengitykseni hänen kanssaan puhaltamalla pehmeästi hänen astraalimuotoaan. Lopuksi tarvittiin tulielementaaleja. Onneksi olimme hehkuvan violetin tulen vieressä. Hetkessä oivalsin, että olin selviytynyt vain, koska olin pudonnut tulen viereen. Olin edelleen heikko, mutta Mytrian muoto oli ensisijaisesti eteerinen, joten nostin hänet käsilläni violetin tulen yläpuolelle.
Kun Mytria ja minä olimme maanneet yhdessä lattialla, meistä tuli täysin yhteensulautuneita. Näin ollen tiesin kaiken hänestä ja hän luultavasti heräisi tietäen kaiken minusta. Siksi tiesin, että ollessaan kaksoispaikantuneena kolmannen ulottuvuuden astiaan, hänen tietoisuuttaan oli heikentänyt jatkuva pelon varjo tuossa maailmassa.
Siksi pitäessäni hänen eetterimuotoaan violetin tulen yllä kutsuin: "Roihua, roihua, roihua violetti tuli ja muunna kaikki varjot valoksi, valoksi, valoksi."
Toistin tuota mantraa useita kertoja, kunnes Mytriasta tuli liian raskas kannateltavakseni tuolla tavalla. Hän otti itseensä ainetta. Palautin Mytrian lattialle aivan violetin tulen viereen ja kutsuin hänen korkeampaa ilmaisuaan apuun. Sain kuvan hänen muodostaan tähtialuksella meditointikopissa. Otin Mytrian pään taas syliini ja laitoin toisen käteni hänen otsalleen ja toisen sydämelleen ja lähetin kutsun hänen ITSELLEEN aluksella.
Mytria puhuu:
Lopultakin tietoisuuteni alkoi kerätä muotoa. En muista olleeni koskaan näin muodottomassa tilassa. Ensin se oli vähän hämmentävää, koska aikani 3D-astiassa oli kertonut minulle, että muodottomuus merkitsi kuolemaa. Noissa alemmissa maailmoissa elossa oleminen liitetään astiaan eikä elämänvoimaan, mikä käyttää tuota muotoa. Kenties unohdin, miten luodaan muoto kaksoispaikantumiselleni, kun ihmistietoisuuteni uskoi minun olevan kuollut.
Kun sain tämän mahdollisen vastauksen tilanteeseeni, täysi muistini palasi ja pystyin avaamaan silmäni ja katsomaan Almonin kasvoja. Hänen iloinen hymynsä ja silmien kautta säteilevä puhdas rakkaus riittivät muistuttumaan, että lähetin ehdotonta rakkautta elementaaleille, jotka olivat täyttäneet astraalimatriisini ainepotentiaalilla.
Minusta ei kuitenkaan tullut täysin fyysinen, vaan sovitin tiheyteni siihen todellisuuteen, minkä jaoimme Almonin kanssa. Almonin avustuksella nousin istumaan ja pidimme toisiamme kauan sylissä. Meistä oli tullut niin yhteensulautuneita keskinäisessä parantamisessamme, että sanoja ei enää tarvittu. Tiesimme silti, että meillä oli töitä, ja hitaasi päästimme irti syleilystä ja katsoimme toisiamme silmiin.
Tiesimme kumpikin, että olimme Plejadien ylösnousemusaikajanalla. Vaikutti tapahtuneen jotain, mikä oli pysäyttänyt ylösnousemusprosessin jonnekin ulottuvuuksien väliin. Meidän täytyisi löytää toiset ja saattaa loppuun ylösnousemusprosessimme.
-----------
Kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
19.5.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Tähän jäimme:
Almon, Mytren rinnakkaistodellisuus, oli auttamassa Violetin temppelin nostamisessa Plejadien kotimaailmassa, kun hän putosi temppelin katolta lattialle. Mytria on yrittänyt kaksoispaikantua Violettiin temppelii, pysyen samalla kaksoispaikantuneena kontaktihenkilössään. Valitettavasti Mytrian "aika" kolmannen ulottuvuuden muodossa oli heikentänyt hänen kykyään kaksoispaikantua tehokkaasti.
Mytre puhuu:
En löydä Mytriaa mistään ja etsintä on nostanut tunteeni liian pintaan. Minun on rauhoituttava, jotta voin laajentaa tietoisuuttani. Arcturuslainen oli samaa mieltä, että minun täytyisi auttaa Mytriaa kaksoispaikantumalla korkeimpaan ilmaisutaajuuteeni sekä fyysiseen muotoon. Korkeimmassa ilmaisussamme olemme Mytrian kanssa yksi olento. Näin ollen jo löydän itseni moniulotteisen ITSENI myriadeista versioista, voin löytää myös Mytrian.
Ennen kuin opiskelin Arcturuslaisen kanssa, ajatusta siitä, että meillä on moniulotteisen ITSEMME ilmaisuja monissa eri tilanteissa, ajoissa, taajuuksissa ja ulottuvuuksissa, oli vaikea tajuta. Nyt kuitenkin käsitän, että olemme kaikki moniulotteisia valo-olentoja, jotka ovat kiinnittäneet elämänvirtansa myriadeihin matriiseihin, tunteiden voimalla matalammissa ulottuvuuksissa ja/tai ehdottomalla rakkaudella korkeammissa ulottuvuuksissa.
Olin tutkinut Mytrian tilannetta tarkkailemalla kaikkia tunnettuja olentoja ja tilanteita, joihin Mytria olisi voinut kaksoispaikantua. Koska hänen olemuksensa ei ole enää kontaktihenkilössä, paras arvaukseni on, että hän on mennyt auttamaan Almonia. Hän yritti pysyä kaksoispaikantuneena sekä Almonin että kontaktihenkilönsä kanssa, mutta hänen "aikansa" 3D-astiassa oli heikentänyt hän moniulotteista muistiaan. Meitä oli varoitettu tuosta mahdollisuudesta.
Minun on nyt löydettävä hänen hallitsevan tietoisuustilansa aika ja paikka, jotta voin auttaa häntä. Olen päättänyt, että hän on luultavasti ilman muotoa, kun hänen tietoisuutensa ei ole enää kaksoispaikantuneena kontaktihenkilöön ja hänen meditoiva kehonsa aluksella on edelleen kaksoispaikantumisen delta-aaltotietoisuudessa. Koska en löydä häntä mistään ulottuvuusmuodosta, missä olemme käyneet, hän on luultavasti jäänyt kiinni kaksoispaikantumisten ja/tai ulottuvuuksien väliin.
En halua "koskea" Mytrian muotoon meditointikopissa, kun hänen on keskityttävä säilyttämään elämänvoimansa virtaaminen kaksoispaikantuneeseen tietoisuuteensa. Kommunikoin kuitenkin Mytrian kanssa mahdollisimman usein kopin ulkopuolelta. Itse asiassa olen nukkunut siellä monta yötä. Tiedän, että hän tuntee minun vartioivan kehoaan, kun hän on muodottomalla ulottuvuuksien välisellä matkallaan.
Olen päättänyt, että paras suunnitelma on työskennellä Mytrian kontaktipersoonan kanssa. Yhdessä Sandy - mikä on kontaktihenkilön maanimi - ja minä voimme luoda valomajakan, mitä kohti Mytria voi palata. En ole kuitenkaan varma, että saan Sandyn huomion. Hän huomasi minut alussa tullessaan alukselle yökehossaan.
Kummallista kyllä, Sandy alkoi huomata minut vähemmän, sitten kun Mytria oli luonut suhteen hänen kanssaan. Minun on kysyttävä Sandyltä, tietääkö hän, miksi niin tapahtui. Kenties voin kysyä häneltä, kun hän on unitilassa. Olen ylivalaissut Sandyä Mytrian lähdön jälkeen, kun hän on ollut hyvin masentunut.
Turvallisin tilanne Mytrialle on löytää oma tiensä takaisin siihen todellisuuteen, mistä hän aloitti matkansa. Uskon, että Mytrian velvollisuus Sandyä kohtaan ja hänen rakkautensa minua kohtaan riittävät, että Mytria löytää tiensä takaisin ensimmäiseltä moniulotteiselta sooloretkeltään.
Jos Mytria on Almonin kanssa, tiedän, ettei hän lähde, ennen kuin tämä on parantunut, enkä halua puuttua asiaan. Siksi kaksoispaikannun ensin siihen miespuoliseen ihmiseen, joka on ITSENI yksi maadoittuneista osista. Tämä ihminen voi sitten ottaa yhteyden Sandyyn. Näillä ihmisillä on suurta magnetismia toisiaan kohtaan, kun he ovat kumpikin Mytria/Mytren moniulotteisen ITSEN maadoittuneita ilmaisuja. Näin ollen nämä kaksi ITSEMME ilmaisua luultavasti tuntevat samaa vaistomaista vetovoimaa, mitä Mytria ja minä tunsimme.
Sitten kun olen kaksoipaikantanut tietoisuuteni maaihmiseen, laajennan tietoisuuteni korkeimpaan mahdolliseen ilmaisuuni, jotta voin paremmin etsiä Mytriaa. Hän teki sen virheen, että unohti maadoittua meditoivaan muotoonsa aluksella, ihmismuotoonsa maan päällä tai korkeimpaan ilmaisuunsa. Hän ollen hän eksyi, kun ei ollut auttamassa mitään energiapolkua muototodellisuuteen eikä korkeampaan ilmaisuun.
Almon puhuu:
Vähitellen silmäni avautuivat. Järkytyksekseni olin hengissä. Kun tunsin putoavani nousevan Violetin temppelin korkeimmalta huipulta, oletin olemassaoloni suuren ja kuuluisan Mytren rinnakkaisilmaisuna olevan ohi. Viimeinen asia jonka voin muistaa, oli se ajatus, että vaikka suuri osa elämästäni oli haaskattu, se loppui suuren tarkoituksen kera ja kuolin tärkeän syyn vuoksi. Mitä muuta soturi voi pyytää?
En kuitenkaan kuollut. Sen sijaan näytin vaipuneen syvään koomaan, transsiin tai uneen, missä Mytria makasi rinnallani. Tunne Mytrian olemuksen sekoittumisesta omani kanssa veti elämänvoimani takaisin kehoon. En uskaltanut liikkua, vaikka olisin pystynyt, koska nautin niin kovasti Mytrian olemuksesta itseäni vasten. Itse asiassa vaikutti siltä, että hän paransi kuolettavasti haavoittunutta kehoani.
Kun tulin ensimmäisen kerran tajuihini, pystyin tuntemaan vain tuskallista kipua koko kehossani. Sitten kun jatkoin makaamista Mytrian vieressä, kipu alkoi vähetä. Tuntemattoman aikajakson jälkeen pystyin hengittämään syvään ja liikuttamaan varovasti käsiäni ja jalkojani. Mutta kaikki nuo pienet liikkeet saivat tajuntani taas menemään. Lopulta tulin taas tajuihini ja löysin Mytrian makaamasta vieressäni.
Yritin herättää hänet, mutta hän ei pystynyt reagoimaan. Näin ollen makasin hänen kanssaan, kuten hän oli tehnyt minun kanssani. Taas siirryimme ykseystietoisuustilaan, mikä ei ollut hereillä eikä unessa. Olimme ikään kuin fyysisen ja korkeampien ulottuvuuksien välissä. Kehomme sulautuivat yhdeksi, kun kutsuimme yhdessä ITSEMME korkeimpia ilmaisuja. Kehoni oli parantunut, mutta olin kuolleista palannut mies eikä minulla ollut yhtään energiaa.
Lisäksi Mytria vaikutti olevan muodossa, mikä oli enimmäkseen astraalinen. Oletin, että hän oli kaksoispaikantunut luokseni, muttei hänellä ollut energiaa saattaa loppuun prosessiaan ilmentämällä fyysisen muodon. Jos hän voisi juoda vähän vettä ja maata violetin tulen vieressä, kenties hän voisi kerätä ainepotentiaalin hiukkasia luodakseen muotonsa täysin.
Vedin Mytrian tulen viereen ja peitin hänen astraalimuotonsa takilla, mikä minulla oli ollut päälläni. Menin ulos hakemaan vettä miettien, oliko siellä ketään. Ei, siellä ei ollut ketään. Minä ja Mytria olimme ikään kuin unimaailmassa, mikä resonoi juuri ja juuri kolmannen ulottuvuuden yläpuolella. Otin vettä läheisestä kaivosta ja nappasin peittoja, jotka oli jätetty lojumaan tulimontulle.
Palasin Mytrian luo, peitin hänet peitolla ja laitoin hänen päänsä syliini, kun annon hänelle hitaasti vähän vettä. Ensin vesi näytti vuotavan hänen astraalimuotonsa läpi. Sitten kun jatkoin sen antamista hänelle tippa kerrallaan, hänen astraalikehonsa alkoi saada lisää kiinteyttä. Itse asiassa tunsin neljännen ulottuvuuden vesielementaalien liikkuvan hänen astraalikehoonsa.
Sitten sain ajatuksen kutsua elementaaleja luomaan muodon hänelle. Lattialla oli paljon pölyä, mikä oli itse asiassa kristallipölyä. Poistin takin ja peiton, jotka peittivät Myrian olemusta, ja kutsuin maaelementaaleja, kun sirottelin hänen päälleen kristallipölyä. Katselin, kun pienet kristallisirut loivat hehkuvan kuoren hänen olemuksensa ympärille.
Nyt hän tarvitsi ilmaelementaaleja, joten jaoin hengitykseni hänen kanssaan puhaltamalla pehmeästi hänen astraalimuotoaan. Lopuksi tarvittiin tulielementaaleja. Onneksi olimme hehkuvan violetin tulen vieressä. Hetkessä oivalsin, että olin selviytynyt vain, koska olin pudonnut tulen viereen. Olin edelleen heikko, mutta Mytrian muoto oli ensisijaisesti eteerinen, joten nostin hänet käsilläni violetin tulen yläpuolelle.
Kun Mytria ja minä olimme maanneet yhdessä lattialla, meistä tuli täysin yhteensulautuneita. Näin ollen tiesin kaiken hänestä ja hän luultavasti heräisi tietäen kaiken minusta. Siksi tiesin, että ollessaan kaksoispaikantuneena kolmannen ulottuvuuden astiaan, hänen tietoisuuttaan oli heikentänyt jatkuva pelon varjo tuossa maailmassa.
Siksi pitäessäni hänen eetterimuotoaan violetin tulen yllä kutsuin: "Roihua, roihua, roihua violetti tuli ja muunna kaikki varjot valoksi, valoksi, valoksi."
Toistin tuota mantraa useita kertoja, kunnes Mytriasta tuli liian raskas kannateltavakseni tuolla tavalla. Hän otti itseensä ainetta. Palautin Mytrian lattialle aivan violetin tulen viereen ja kutsuin hänen korkeampaa ilmaisuaan apuun. Sain kuvan hänen muodostaan tähtialuksella meditointikopissa. Otin Mytrian pään taas syliini ja laitoin toisen käteni hänen otsalleen ja toisen sydämelleen ja lähetin kutsun hänen ITSELLEEN aluksella.
Mytria puhuu:
Lopultakin tietoisuuteni alkoi kerätä muotoa. En muista olleeni koskaan näin muodottomassa tilassa. Ensin se oli vähän hämmentävää, koska aikani 3D-astiassa oli kertonut minulle, että muodottomuus merkitsi kuolemaa. Noissa alemmissa maailmoissa elossa oleminen liitetään astiaan eikä elämänvoimaan, mikä käyttää tuota muotoa. Kenties unohdin, miten luodaan muoto kaksoispaikantumiselleni, kun ihmistietoisuuteni uskoi minun olevan kuollut.
Kun sain tämän mahdollisen vastauksen tilanteeseeni, täysi muistini palasi ja pystyin avaamaan silmäni ja katsomaan Almonin kasvoja. Hänen iloinen hymynsä ja silmien kautta säteilevä puhdas rakkaus riittivät muistuttumaan, että lähetin ehdotonta rakkautta elementaaleille, jotka olivat täyttäneet astraalimatriisini ainepotentiaalilla.
Minusta ei kuitenkaan tullut täysin fyysinen, vaan sovitin tiheyteni siihen todellisuuteen, minkä jaoimme Almonin kanssa. Almonin avustuksella nousin istumaan ja pidimme toisiamme kauan sylissä. Meistä oli tullut niin yhteensulautuneita keskinäisessä parantamisessamme, että sanoja ei enää tarvittu. Tiesimme silti, että meillä oli töitä, ja hitaasi päästimme irti syleilystä ja katsoimme toisiamme silmiin.
Tiesimme kumpikin, että olimme Plejadien ylösnousemusaikajanalla. Vaikutti tapahtuneen jotain, mikä oli pysäyttänyt ylösnousemusprosessin jonnekin ulottuvuuksien väliin. Meidän täytyisi löytää toiset ja saattaa loppuun ylösnousemusprosessimme.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.