Kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
5.5.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Aamu maan päällä,
Kontaktihenkilö puhuu:
Ei ole tuntunut omalta itseltäni viime aikoina. En valita, koska todella nautin tästä tunteesta. On kuitenkin outoa sisäistä hämmennystä, missä tunnen, että olen minä, mutta tunnen myös, että olen enemmän kuin minä. Luulen, että uneni alkavat muuttaa havaintoa itsestäni. Itse asiassa itseni alkaa sisältää ITSEN, mikä ylittää sen, mitä olen koskaan ajatellut itsenäni.
En ole vähään aikaan nähnyt unta aluksella olemista, mutta minulla on ollut muita kummallisia unia, joissa olen jonkinlainen papitar. Asun luonnossa suurella alueella, mikä on paljon samanlaista kuin "yläaavikko" täällä. Sanoessani "täällä" en tarkoita, että ajattelen tämän paikan olevan maan päällä. No, jos voin mennä avaruusalukselle yöllä, miksen menisi eri planeetalle? Tällä toisella planeetalla, uniplaneetallani, minulla on eri keho. Olen pitkä ja hoikka. Minulla on hyvin valkoinen iho ja pitkät vaaleat hiukset.
En voi nähdä omin silmin sitä, mutta tunnen olevani tuo henkilö, mistä näin unta yhtenä yönä. Tuntuu, että näytän häneltä, nyt en vain katso häntä. Tässä unessa minä olen hän. Ainakin minä olin hän tuossa unessa. On sanottava, että toivoin koko ajan, että minä olisin hän. Paitsi että hänellä/minulla on vähän surua, ikään kuin jotain puuttuisi. Hänellä/minulla on myös kiireen tuntu, ikään kuin jotain tapahtuisi pian ja minun pitäisi tehdä jotain.
Unessa vaikutin olevan hyvin selvillä, mitä tuo "jokin" on, mutta en pystynyt tuomaan tuota osaa unestani esiin. Tuntuu siltä nähdessäni unta voin muistaa tunnekuvat, mutta tapahtumien yksityiskohdat katoavat herätessäni. Mietin, voitaisiinko minut hypnotisoida, jotta muistaisin? Sen olisi kuitenkin oltava hyvin avomielinen ihminen, joka auttaisi minua, tai luulen, että muuten järkyttäisin häntä. Vielä pahempaa, hän pitäisi minua hulluna.
Ei, minun täytyy pitää tämä itselläni, omalla henkilökohtaisella itselläni. En usko, että voin puhua tästä edes blogissani. Minua ei hyödytä kuulla, että olen hullu, koska se on epäilykseni tai pelkoni. Olen kuitenkin väsynyt antamaan pelon hallita elämääni. Mihin se on saanut minut? Ne ihmiset joiden pelkäsin tuomitsevan minut, eivät välittäneet riittävästi edes huomatakseen minut, tuomitsemisesta puhumattakaan.
Mietin, olisiko minun mahdollista puhua tällä unihenkilölle, minkä olen nähnyt ja mikä koen olevani? Tiedän, miten voisin mahdollisesti tehdä sen. Ainakin nyt uskon, etten pysty puhumaan hänelle. Kenties jos annan itseni uskoa, että voisin puhua hänen kanssaan, löytäisin tavan kommunikoida. Mutta miten saan itseni uskomaan jotain, mihin en usko?
Sama yö maan päällä,
Mytria puhuu:
Näen kontaktihenkilöni olevan hyvin lähellä sitä, että hän kykenee kommunikoimaan kanssani. En ole kuitenkaan varma, miten kuron umpeen tämä kuilun. Luulen, että palaan alukselle vähän, jotta voin konsultoida Arctruslaista. Voi kyllä, näen myös Mytren. Kaipaan häntä kovasti. Kun olemme erossa tällä tavalla, tunnen olevani vain puolet itsestäni. Luulin, että kaksoispaikantuessa minulla olisi enemmän kontaktia todellisuuteeni aluksella.
Tuo maailma näyttää kuitenkin kaukaisemmalta joka päivä, itse asiassa joka hetki. En ole päästänyt tuota ajatusta mieleeni, koska siinä on pelkovärähtelyä. Mitä jos olisin yksi niistä, jotka joutuvat fyysisen kehon ansaan? Tiedän, että olen mennyt paljon syvemmälle kontaktihenkilöni tietoisuuteen, kuin minun oli tarkoitus, mutta en saanut hänen huomiotaan muuten.
Minulla on hänen huomionsa nyt siinä mielessä, että hän näkee unta minun/meidän elämästämme ja ilmaisee halua kommunikoida kanssani. Toisaalta tunnen, että olen ehkä mennyt liian syvälle. Juuri nyt hänen nukkuessaan, voin muistaa todellisen ITSENI, mutta useammin ja useammin eksyn hänen arkiseen elämäänsä. Kun katson syvälle tähän tilanteeseen, oivallan, että eksyn tavallisesti, silloin kun hän tekee jokapäiväisiä 3D-toimiaan.
Tuon maailman tiheys on hyvin riippuvuutta aiheuttava. Maaelämässä on paljon pelkoa. Minulle on kehittynyt suurempi kunnioitus niiden ihmisten ahdinkoa kohtaan, jotka ovat maa-aikajanalla 2013. Ensinnäkin, monet noista kehittyneistä ihmisistä odottivat uutta alkua, mutta sen sijaan he kokevat hyvin pitkän lopun sille todellisuudelle, mikä on ollut täynnä pelkoa ja pettymyksiä.
Olen hyvin ylpeä siitä, miten monet ihmiset ovat löytäneet tavan sopeutua pettymykseensä ja jatkaa harhautumatta liikaa. Luulen, että he ovat hyvin tottuneita olemaan saamatta, mitä haluavat. Itse asiassa he ovat liian tottuneita tuohon pettymykseen. Toivon, että löytäisin tavan kertoa heille, että heidän uusi maapallonsa on alkanut. Siirtyminen pois vanhalta maapallolta on kuitenkin paljon vaikeampaa, kuin kukaan meistä arvasi.
On edelleen hyvin monia ihmisiä, jotka ovat syvässä unessa ja tietämättömiä korkeammasta valosta tai korkeammasta ITSESTÄÄN. Nyt ymmärrän, miksi ihmisten on ollut opittava suurta kärsivällisyyttä. Me, plejadilaiset, olemme pystyneet ilmentämään välittömästi vuosia ennen maasidonnaisen laskennan alkamista. Oivallan nyt, miksi Mytren ja minun täytyi kokea kotimaailmamme ylösnousemus, ennen kuin otimme tämän tehtävän. Meidän täytyi muistaa, miltä tuntui olla sidottuna aikaan, rajoituksiin ja pelkoon.
En kuitenkaan muista, että olemme kokeneet Plejadien täyden ylösnousemuksen. Mieleni tulee aina vain sekavammaksi, kun olen pidemmän aikaa tässä maamuodossa. Kyllä, "aikaa" - luulin jättäneeni myös sen taakseni. On sanottava, että olen saavuttanut suuren määrän nöyryyttä tässä tehtävässä. Mutta odottakaahan - Almon. Oivalsin juuri, miten tietoisuuteni oli hylännyt hänet siinä nyt-hetkessä, kun hän putosi Violetin temppelin huipulta violettiin tuleen.
Ihmisitseni nukkuu edelleen, joten luulen, että voin laajentaa tietoisuuttani riittävästi palatakseni tuohon Violetin temppelin nostamishetkeen. Uskallanko kaksoispaikantua Plejadien ylösnousemukseen, kun säilytän samalla "asuntoni" tässä muodossa, kun pidän maakehoa ja tietoisuusvirran aktiivisesti yhdistämässä meidät kaikki?
Tiedän, että arcturuslaiset ja kehittyneimmät plejadilaiset pystyvät kokemaan myriadeja todellisuuksia kerralla. Kyllä, minun on vain muistettava olevani pyörivä valo, silloin kun olin Mytren ja Arcturuslaisen kanssa. Tuon ajatuksen myötä laajennan tietoisuuteni sisältämään muotoni aluksella, tietoisuuteni ihmisessä ja ITSENI nyt-hetkessä, kun samalla laajennan huomioni myös rakkaan Almonin tarpeisiin plejadilaisella planeetallamme.
Liian myöhään oivallan, että unohdin kutsua kuudennen ulottuvuuden ITSEÄNI luomaan vakaan matriisin, missä tietoisuuteni voi kulkea. Vielä pahempaa, en maadoittunut riittävästi mihinkään näistä todellisuuksista. Voin tuntea irtoavani ihmisestä, mutta en ole kiinni muodossani aluksella tai todellisuudessani plejadilaisten ylösnousemuksessa.
Aluksella,
Mytre puhuu:
Yritin hillitä pelkoni ja korvata sen ehdottomalla rakkaudella, kun kutsuin Arctruslaista. Tietysti se oli paikalla, ennen kuin sain kutsuni loppuun.
"Mytrian elämänmerkit ovat erittäin pienet nyt", kerroin epätoivoisesti Arcturuslaiselle. "Suuren myötätuntonsa kera hän päätti kaksoispaikantua takaisin Violettiin temppeliin. Olen huolissani, että tämä on liikaa hänelle."
"Olet oikeassa", Arcturuslainen vastasi. "Mytria on laajentunut liian kauas. Sinun täytyy auttaa häntä."
"Ei", huudan epäillen omaa voimaani. "Siinä on liian suuri riski. Sinun pitäisi auttaa häntä."
"Kukaan ei voisi auttaa häntä enemmän kuin sinä", Arcturuslainen käytti poikkeuksellisesti ääntään tyynnyttämään minua. "Autamme kumpaakin teitä nyt-hetkessä."
"Mutta mihin hänen ilmaisuunsa minun pitäisi mennä? Hän on levittänyt itsensä liian hajalle. Tiedän, että hän on tehnyt sen suuresta rakkaudesta kaikkea elämää kohtaan, mutta tuo tieto ei auta häntä tai minua."
Arcturuslainen oli kuitenkin lähtenyt tietoisuudestani. Jos minun oli tarkoitus auttaa Mytriaa, minun täytyisi rauhoittua ja siirtyä kuudennen ulottuvuuden tietoisuuteeni sekä ottaa maa-astia. Koska Mytria oli unohtanut luoda kuudennen ulottuvuuden matriisin, millä matkustaa, ja koska hän ei ollut riittävästi maadoittunut käyttämäänsä maa-astiaan, minun olisi tehtävä nuo varotoimet hänen puolestaan.
Mytrian pitkä oleskelu maa-astiassa on heikentänyt hänen tietoisuustilaansa. Siksi hän unohti laajentaa tietoisen tajuntansa matalimmasta värähtelymuodostaan, valo-olemuksensa kuudennen ulottuvuuden matriisiin. Läsnäoloni kummassakin hänen todellisuustaajuudessaan auttaa häntä muistamaan sen, mitä hän on unohtanut. Sitä paitsi tämä on ainoa tapa, millä voin yhdistyä kaikkiin hänen ilmaisuihinsa kerralla.
Minä kaksoispaikannun kuitenkin myös moneen todellisuuteen. Menen meditointikoppiini aluksella ylläpitääkseni yhteyden kaikkien näiden todellisuuksien välillä, siirryn kuudennen ulottuvuuden matriisiini, kaksoipaikannun plejadilaiselle Violetin temppelin nostamisaikajanalle ja sen miespuolisen ihmisen fyysiseen maa-astiaan, jonka kanssa olen kommunikoinut.
Seuraava aamu maan päällä,
Kontaktihenkilö puhuu:
Vau, se oli unien uni. Olin niin monissa paikoissa kerralla, etten ollut varma, kuka olin. Uni oli tavallaan "siisti", mutta nyt kun olen ollut hereillä jonkin aikaa, minulla on kamala tunne uhkaavasta tuhosta. Voi ei! Luulin olevani jo yli siitä. Miten saatoin langeta takaisin tuohon vanhaan käyttäytymistapaan, että uppoudun omiin merkityksettömiin ongelmiini.
Nämä eivät kuitenkaan tuntuneet omilta merkityksettömiltä ongelmiltani. Nainen joka olin tuossa aavikkopaikassa, oli myös aluksella. En kuitenkaan muista koskaan nähneeni häntä. Hän aikoi myös pelastaa jonkun aavikolla, mutta hän oli myös maan päällä. Hänellä oli maamuoto, mutta en tiedä, kuka hän oli.
Sitten oli tämä mies. Voi kyllä, hän oli tuo pitkä vaalea mies, jolla on siniset silmät. Hän oli taas unissani pitkän poissaolon jälkeen. Hän ei vain välittänyt minusta. Luulen, että hän oli huolissaan tuon aavikkopaikan papittaresta. Itse asiassa, hän oli todella huolissaan - niin huolissaan, että minä pelkäsin.
Todellisuudessa en tunne vain pelkääväni. Tunnen olevani tyhjä - hyvin, hyvin tyhjä. Tuntuu siltä, kuin olisin menettänyt jonkin tai jonkun. En ole varma, mitä olen menettänyt, mutta tiedän, että haluan saada sen takaisin. Miten kuitenkaan pääsen takaisin johonkin, kun en edes tiedä, mitä se on?
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.