Kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
14.11.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Mytre ja Kepier, osa 2
Kun Kepier ja minä istuimme hämärtyvässä valossa, löysin suurta lohtua siitä harhasta, että olen planeetalla ja koen aikaa. Emäalus toimi 24 tunnin jaksoissa, enimmäkseen niiden vuoksi jotka tulivat maapallolta. Nyt käy ilmi, että yksi emäaluksen pääpolttopiste on maapallon ylösnousemus.
Arcturuslaisilla on ollut erityiskiintymystä Gaiaan, olentoon josta tuli maapallo. Itse asiassa ne olivat niin mukana tässä planeettaylösnousemuksessa, että monet niistä ovat sijoittaneet elämänvoimakipinänsä ihmisiin, jotka olivat valmistelleet myriadeissa inkarnaatioissa tietoisuuttaan riittävästi, jotta he voisivat ottaa vastaan tuon arcturuslaisen valokipinätaajuuden.
Arcturuslaiset vastasivat ensimmäisten joukossa Gaian kutsuun Atlantiksen romahtaessa ja sitten uudestaan noin 70 maavuotta sitten. Siksi ne ovat hyvin tottuneita auttamaan maapalanneetta asettamalla kipinänsä elävään maa-astiaan. Minulle on kerrottu, että myös monet ylösnousseet plejadilaiset ovat lähettäneet kipinänsä ihmisiin.
Minulta vei tovin sopeutua siihen ajatukseen, että olin eri aikajanalla kuin silloin, kun tulin emäalukselle. Aloin kuitenkin myös käsittää, että kumpikin aikajana oli olemassa samanaikaisesti tietoisuudessani. Kaikki nämä ajatukset juoksivat mieleni läpi auringonlaskun muutamien hetkien aikana.
Kun tuli pimeää, pyysin hologrammia lopettamaan ohjelman ja Kepier ja minä aloitimme kierroksemme emäaluksella. Kävi ilmi, ettemme olleet puhuneet paljon holosviitissä, mutta yhdistyimme hyvin syvällä tasolla. Itse asiassa siirryimme toistemme syvällisen tuntemisen tilaan.
Kepierissä oli kuitenkin edelleen jotain, mitä en voinut täysin tajuta. Päätin rentoutua tuohon kysymykseen ja sallia vastauksen paljastua. Kun lähdimme pois holosviitistä, tuntui siltä, että olimme tunteneet toisemme ikuisesti. Kenties olimmekin?
"Minne haluaisit mennä ensin?", kysyin Kepieriltä, kun lähdimme holosviitistä. Hän pohti kysymystäni ja sanoi: "Tiedän, että hyppään ehkä asioiden edelle vähän, mutta haluaisin todella mennä seitsemännen ulottuvuuden alueelle käymään ylisielussa."
En ollut ajatellut ylisielussa käymistä, mutta pidin ajatuksesta. Koska olin nyt sallinut itseni yhdistyä suhteeseen ylisielun kanssa, olin iloinen tuosta tilaisuudesta.
"Miten aloitamme matkamme ylisieluun?", Kepier kysyi telepaattisesti. "Olen kuullut niin paljon tämän emäaluksen moniulotteisuudesta, että tuskin maltan odottaa sen kokemista. Menen tyytyväisenä kaikkien portaalien läpi, kunnes pääsemme ylisieluun."
"Näen, että olet tehnyt tutkimusta", sanoin. "Kyllä, aloitetaanpa alusta."
Minulle alku oli palautumiskammio, missä en ollut käynyt tuon aivan ensimmäisen kerran jälkeen. "Minun on myönnettävä, että haluaisin itsekin mennä taas tuohon kammioon", sanoin.
"Näytä tietä", sanoi Kepier ilmeisen innostuneena.
Olimme niin innokkaita pääsemään sinne, että melkein juoksimme. Palautumiskammio oli pitkän matkan päässä sieltä, missä olimme. Samalla hetkellä katsoimme Kepierin kanssa toisiamme ja sanoimme telepaattisesti: "Sädetetään itsemme sinne."
Tartuimme samanaikaisesti toisiamme kädestä, kun siirryimme kumpikin korkeampaan tietoisuustilaamme. Olin tehnyt tämän vain Arcturuslaisen kanssa, joten en tiennyt varmasti, toimisiko se.
"Tietysti se toimii", hymyili Kepier.
Vedimme kumpikin kolme kertaa henkeä kalibroidaksemme tietoisuuden korkeampaan ilmaisuumme sekä toisiimme. Jostain syystä luotimme kumpikin tosiimme niin täysin, että johdimme hiukkasemme seisomiskohdastamme valittuun määränpäähän - uudistumiskammioon. Olimme hetkessä siellä. Minulla ei ollut aikaa huolestua, koska siirtymä oli välitön. Katsoimme toisiamme yllättynyt ja onnellinen ilme kasvoillamme.
"Olemme hyvä tiimi" sanoin ja Kepier jatkoi: "Siksi Arcuruslaiset laittoivat meidät yhteen."
Oli useita uudistumiskammioita, joissa oli useampia tuoleja samassa huoneessa, ja menimme yhteen niistä. Menimme kumpikin omaan tuoliimme ja vaivuimme nopeasti syvään meditaatiotilaan. Meditaatiossa hahmotin itseni parhaassa lentounivormussani seisomassa sukkula-aluksen edessä.
Siinä oli useita emäaluksen eri edustajien sukkuloita ja kukin seisoi oman sukkulansa edessä. Ihmiset edessämme oli kutsuttu tapaamaan meitä, koska he olivat pyytäneet olla läsnä yhdessä laskeutumisessamme. He olivat pyytäneet sitä pyytämällä korkeampaa ilmaisuaan Galaktisessa liitossa kertomaan heille, missä olla ja milloin.
Monet näistä ihmisistä olivat odottaneet useita päiviä, kun he eivät halunneet hukata tätä hyvin merkittävää hetkeä planeettahistoriassaan. Saatoimme tuntea, että meitä ja kaikkia ihmisiä ympäröi viidennen ulottuvuuden energian voimakenttä. Me pystyimme näkemään tämän kilven läpi, mutta oli selvää, että sen ulkopuolella olevat eivät voineet nähdä meitä.
Olimme suhteellisen syrjäisessä paikassa, mutta jotkut ihmiset ajoivat autolla kilven sisään ja sitten hävisivät, kunnes tulivat ulos toiselta puolelta. He olivat pysyneet omassa todellisuustaajuudessaan ja olivat täysin tietämättömiä meidän korkeamman ulottuvuuden todellisuudestamme. Voimakentän vuoksi pystyimme vastaamaan heränneen ja ylösnousevan, ihmisvalepuvussa olevan perheemme kysymyksiin pelästyttämättä niitä, jotka elivät edelleen harhassa.
Ihmiset kilven sisällä olivat täysin rentoutuneet tapaamiseemme ja täysin valmiita muuttamaan elämäänsä millä tahansa vaadittavalla tavalla tuodakseen sisään uuden todellisuustaajuuden. He olivat tietoisia niistä, jotka kulkivat tapaamisemme läpi alemmissa taajuuksissa, eivätkä yllättyneet tai huolestuneet.
Ihmisystävämme olivat täysin valmiita kuulemaan, mitä meillä oli sanottavana. Monet heistä pystyivät tunnistamaan korkeammat ilmaisumuotonsa ja siirtyivät kunnioittavasti tervehtimään niitä. Yllätyksekseni näin, että sama ihminen tervehti Kepieriä ja minua.
"Etkö tiennyt?", Kepier kysyi.
Hymyilin. Kyllä, olin epäillyt sitä, mutten pystynyt täysin uskomaan siihen. Ihmisedustajamme halkesi ilosta tavatessaan meidät ja ihmetteli, milloin hän pääsisi alukselle. Kepier ja minä hymyilimme.
Samaan aikaan silmämme avautuivat ja istuimme tuoleissamme. Tiesimme kumpikin, että olimme jakaneet saman kokemuksen. Koska olin sopeutunut todellisuuteeni korkeammissa taajuuksissa, uudistumistuoli ei uuvuttanut minua, kuten ensimmäisellä kerralla istuessani siinä. Sen sijaan se antoi minulle informaatiota, mikä oli etummaisena sydämessäni/mielessäni ja valmista ratkaistavaksi.
Kun katsoin Kepieriä, hän hymyili, koska nyt tunnistimme kumpikin ne korkeamman energiataajuuden virrat, jotka yhdistivät meidät.
"Miten minulta meni ennen ohi nämä energiayhteydet", Kepier kysyi.
"Luulen, ettemme olleet valmiita näkemään niitä, ennen kuin palasimme uudistumiskammioon", vastasin. "Mennäänpä 6D-katseluhuoneeseen saamaan lisäinformaatiota lähestyvästä tehtävästämme", sanoin.
Oltuamme uudistumistuoleissa meidän ei tarvinnut pitää kädestä kiinni, kun sädetimme itsemme kuudenteen ulottuvuuteen, "ovelle ei-mihinkään". Avasimme oven yhteisellä ajatusvoimallamme ja astuimme kuudennen ulottuvuuden energiakenttään.
Tunsin sähkölatauksen täyttävän kehoni, kun se alkoi muuntaa muotoni värähtelyä. Mukavuussyistä pidimme toisiamme taas kädestä kiinni, kun kuudennen ulottuvuuden energia liikkui kehomme läpi. Kun olimme kumpikin kokeneet nuo tuolit ja koska pidimme kädestä toisiamme, tunsimme toistemme kehon, niin kuin se olisi ollut omanamme.
Energiakenttä liikkui ylös, alas ja ympäri kehossamme ja nosti hitaasti värähtelyämme. Saatoimme kuulla "ujeltavan" äänen ja tunsimme kehon kihelmöivän ja muuttuvan. Yhtäkkiä kehomme näytti häviävän, mutta tietoisuutemme oli paikalla ja täysin tiedostava.
Hetkessä korkeampaa energiaa tuli pieneen huoneeseen ja täytti tietoisuutemme korkeammalla taajuudella, minkä voi muokata juuri sellaiseksi ulkomuodoksi, mikä kummallakin meistä oli ennen muuntamisprosessin alkamista.
Kun prosessi oli loppu, huone selkeni paljastamaan parannetun kuudennen ulottuvuuden kehomme. Nämä kehot olivat jokseenkin samanlaiset kuin viidennen ulottuvuuden kehomme, mutta ne värähtelivät korkeammalla taajuudella ja olivat paljon muuntuvampia. Mielemme oli täysin selkeä ja sydämemme täysin auki.
Hymyilimme kumpikin kävellessämme 6D-katseluhuonetta kohti. Käveleminen ei ole kuitenkaan kuudennen ulottuvuuden kehon tapa liikkua. Siksi ajattelimme menemistä 6D-katseluhuoneesen ja yhtäkkiä huomasimme seisovamme näyttöruudun edessä.
Ajattelimme samanaikaisesti yhteistä visiotamme laskeutumisryhmästä ja meidät vedettiin välittömästi 6D-näyttöruutuun.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.