YLÖSNOUSEMUKSEMME ALKU
Mytriaa ja Mytreä kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
22.5.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Puhumme kanssanne nyt oman ylösnousemuksemme alkamisesta.
Kun saavuimme uuteen kotiimme Plejadeilla, olimme lopultakin vapaita sodasta ja taistelusta. Vapauduttuamme pelosta saatoimme toivoa parempaa elämää. Me, plejadilaiset, olemme kovasti tekemisissä maaperheemme kanssa, koska ymmärrämme täysin monien teidän mielentilan. Tiedämme, miltä tuntuu, kun tarjotaan toivoa uudesta elämästä eikä voi olla täysin varma, että voisi luottaa tähän mahdollisuuteen. Miten voisimme ottaa sen riskin, että elämä voi olla täynnä rauhaa ja tyyneyttä, kun on ollut niin paljon sotaa ja häirintää?
Itse asiassa meiltä vei useita sukupolvia - mitkä ovat pidempiä kuin teillä, koska elämme paljon pidempään - sopeutua vapauskäsitykseen valitaksemme rauhan, rakkauden, onnellisuuden ja ilon. Ymmärrämme, miten maaperheemme täytyy päättää elää se toivo, mikä näyttää olevan edessänne. Olettehan eläneet harhassa myriadeja inkarnaatioita, joten mitä jos uskotte taas uuteen harhaan? Ainakin tämä mahdollinen harha on täynnä moniulotteista valoa ja ehdotonta rakkautta. Miten voitte kääntyä poispäin tuosta toivosta elettyänne monia ja monia elämiä pimeydessä ja pelossa?
Meillä oli sama tilanne. Mekin rakensimme kiireisinä uutta elämää itsellenne, aivan kuten te teette pian. Uuden maailmamme rakentaminen piti meidät kiireisenä, kuitenkin uuden yhteiskunnan luomisen haasteet olivat jatkuvia. Sukupolvien ajan olimme kulkeneet paikasta toiseen ja eläneet kokonaisia elämiä tähtialuksilla. Näin ollen yhteiskuntamme perustui pienempään maailmaan. Toisaalta meillä oli pitkiä jaksoja, missä olimme sidottuna planeettaan, mutta törmäsimme jatkuvasti samaan ongelmaan, uudestaan ja uudestaan. Löysimme rauhan, ja sitten "he" - tavallisesti dragoniaanit - löysivät meidät ja taistelu alkoi taas.
Vaikka näytimmekin olevan piilossa, niin oli vähän varmuutta siitä, koska olimme löytäneet aiemminkin "turvasatamia" ja kimppuumme oli taas hyökätty. Monien murskattujen toiveidemme vuoksi olimme jääneet kiinni sortamisen tunteeseen. Meistä tuntui, että meillä oli vain vähän kontrollia elämämme, kotimme ja yhteiskuntamme lopputulokseen. Näettekö, miksi tulemme auttamaan maaperhettämme? Olemme esi-isiänne ja tiedämme, että olemme vastuussa siitä esimerkistä, minkä annoimme niille, jotka jätimme taakse. Kyllä, hylkäsimme todella monet teistä jatkuvassa turvallisuuden ja varmuuden etsinnässämme.
Jotenkin uuden todellisuuden luomisprosessissa ja vapautuessamme pelosta ja sortamisesta käsitimme, että olimme itse tehneet sitä toisille, minkä tekemisestä meille syytimme toisia. Toisin sanoen, todellisuutemme muuttamiseksi meidän oli muutettava itseämme. Erityisesti meidän täytyi muuttaa tietoisuustilaamme. Meistä oli tuntunut "saaliilta" niin kauan, että olimme unohtaneet sen vahingon, mitä olimme tehneet rakkaalle Gaialle, joka oli tarjonnut meille turvallisen kodin. Jos emme muuttuisi - ja meidän olisi tehtävä se nopeasti - tekisimme uudelle maailmallemme sen, mitä olimme kerran tehneet maapallolle.
Olimme lähteneet kotimaailmastamme Lyrasta löytääksemme rauhan, mutta meillä ei ollut sisäistä rauhaa. Meillä oli pelkoa. Lopulta opimme, että voisimme luoda todellisuuteemme vain sen, mitä pidimme sydämessämme ja mielessämme. Tämä transformaatio oli meille erittäin vaikea hyväksyä. Silloin kun yhteiskunta on perustunut sotaan ja sortamiseen hyvin pitkään, tulee erittäin vaikeaksi löytää vihollinen sisältä. Ainoastaan ne meistä joilla oli henkinen yhteys, pystyivät aloittamaan omaan pimeyteemme katsomisen. Onneksi se riitti luomisvuorovetemme kääntämiseksi,
Ne jotka olivat muistaneet yhteytemme Henkeen, alkoivat kääntyä sisäänpäin pyytämään anteeksiantoa siihen, mitä olimme tehneet toisille. Hämmästyttävää kyllä, saimme kaikki saman vastauksen, mutta eri sanoin. Saamamme viesti oli: "Sinun on annettava anteeksi itsellesi hyväksyäksesi anteeksiannon toiselta." Oli yksi asia pyytää anteeksiantoa Hengeltä, mutta toinen asia pyytää anteeksiantoa itseltämme. Ensin meidän täytyi päättää tarkasti, mitä meidän täytyi antaa anteeksi itsellemme. Aloimme kerääntyä pienryhmiin löytääksemme vastauksen tähän kysymykseen.
Onneksi ryhmäenergiamme salli meidän palata sivilisaatiomme historiaan kiintymättömästi. Kun käsitimme, mitä olimme tehneet toisille, etsimme vastauksia siihen, miksi olimme tehneet näitä asioita. Käsitimme, että uhrina olemisen tunteemme antaa meille luvan pitää toisia vihollisena ilman päteviä todisteita. Tämän päätöksentekoprosessin vuoksi olimme hyökänneet yrittämättä puhua ja hylänneet yrittämättä parantaa.
Tämä oli oleellinen oivallus, kun siitä oli tullut yhteiskuntamme perusta. Kun havaitsimme tekojemme perustuvan pelkoon, näimme, että olimme tehneet sitä ydinluontoa vastaan, minkä olimme luulleet perustuvan rakkauteen ja hyväksyntään. Siksi meidän oli palattava historiaamme ja mitätöitävä virheemme tietoisuudestamme, jotta uudet tavanomaiset reaktiomme voisivat muuttua. Siksi tarkastelimme menneisyyttämme erottaaksemme, mitkä päätökset oli tehty pelkoasenteella ja mitkä hahmottaen oikein "vihollisemme". Määriteltyämme, mitkä olivat pelokkaita päätöksiämme, mietimme, miten olisimme voineet käyttää kommunikointia ja parantamista sen sijaan.
Pystyimme erottamaan itseä palvelevien vihollisten kanssa ne tilanteet, missä reagoimme voimataktiikalla ja missä aloimme pelätä ja juoksimme tai missä hyökkäsimme ajattelematta riittävästi. Läpikäymällä menneisyytemme pystyimme saamaan ne oppitunnit, jotka olivat piilossa "virheissämme", ja viisauden mitä olimme saaneet tehokkaista valinnoistamme. Kun toimme tämän informaation kansallemme, heille tuli helpommaksi paljastaa oma syyllisyytensä, vihansa ja pelkonsa. Kun toiset kokivat ja vapauttivat tunteitaan, hekin tunsivat tarvetta kääntyä sisäänpäin ja keskustella Henkensä kanssa.
Ensin kommunikointimme Hengen kanssa oli enimmäkseen yksilöllistä, mutta vähitellen pienryhmiä alkoi kerääntyä päästämään irti vanhasta ja tuntemaan Hengen siunauksia. Ryhmät tunsivat olevansa niin täynnä Henkeä, että he halusivat näyttää iloaan tanssimalla, laulamalla, maalaamalla, kirjoittamalla ja monilla muilla luovilla ilmaisumuodoilla. Ilo luovuutemme ilmaisemisesta vapautti tietoisuudestamme sen synkän pilven, minkä olimme unohtaneet olevan siellä.
Yhtäkkiä pelkomme ja sortamisentunteemme olivat poissa. Loimme liian kiireisinä uutta elämää ajatellaksemme pelkoa. Koska useammat ja useammat meistä kehittivät intiimin suhteen Hengen kanssa, pystyimme luovuttamaan maailmamme ja yhteiskuntamme suojelun Hengelle. Luovutimme tuon palvelun myös niille, jotka havaitsivat toisten suojelemisen olevan oman luovuutensa suurinta ilmaisemista.
Asetuimme lopultakin uuteen kotiimme ja laajensimme galaktisia tehtäviämme, kun aloimme löytää pienen äänen sisältä. Olimme aloittaneet ylösnousemuksemme seuraavan vaiheen tietämättä, että prosessimme oli alkanut.
Olemme kanssanne aina, sillä jaamme Henkenne.
Mytria ja Mytre
Mytriaa ja Mytreä kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
22.5.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Puhumme kanssanne nyt oman ylösnousemuksemme alkamisesta.
Kun saavuimme uuteen kotiimme Plejadeilla, olimme lopultakin vapaita sodasta ja taistelusta. Vapauduttuamme pelosta saatoimme toivoa parempaa elämää. Me, plejadilaiset, olemme kovasti tekemisissä maaperheemme kanssa, koska ymmärrämme täysin monien teidän mielentilan. Tiedämme, miltä tuntuu, kun tarjotaan toivoa uudesta elämästä eikä voi olla täysin varma, että voisi luottaa tähän mahdollisuuteen. Miten voisimme ottaa sen riskin, että elämä voi olla täynnä rauhaa ja tyyneyttä, kun on ollut niin paljon sotaa ja häirintää?
Itse asiassa meiltä vei useita sukupolvia - mitkä ovat pidempiä kuin teillä, koska elämme paljon pidempään - sopeutua vapauskäsitykseen valitaksemme rauhan, rakkauden, onnellisuuden ja ilon. Ymmärrämme, miten maaperheemme täytyy päättää elää se toivo, mikä näyttää olevan edessänne. Olettehan eläneet harhassa myriadeja inkarnaatioita, joten mitä jos uskotte taas uuteen harhaan? Ainakin tämä mahdollinen harha on täynnä moniulotteista valoa ja ehdotonta rakkautta. Miten voitte kääntyä poispäin tuosta toivosta elettyänne monia ja monia elämiä pimeydessä ja pelossa?
Meillä oli sama tilanne. Mekin rakensimme kiireisinä uutta elämää itsellenne, aivan kuten te teette pian. Uuden maailmamme rakentaminen piti meidät kiireisenä, kuitenkin uuden yhteiskunnan luomisen haasteet olivat jatkuvia. Sukupolvien ajan olimme kulkeneet paikasta toiseen ja eläneet kokonaisia elämiä tähtialuksilla. Näin ollen yhteiskuntamme perustui pienempään maailmaan. Toisaalta meillä oli pitkiä jaksoja, missä olimme sidottuna planeettaan, mutta törmäsimme jatkuvasti samaan ongelmaan, uudestaan ja uudestaan. Löysimme rauhan, ja sitten "he" - tavallisesti dragoniaanit - löysivät meidät ja taistelu alkoi taas.
Vaikka näytimmekin olevan piilossa, niin oli vähän varmuutta siitä, koska olimme löytäneet aiemminkin "turvasatamia" ja kimppuumme oli taas hyökätty. Monien murskattujen toiveidemme vuoksi olimme jääneet kiinni sortamisen tunteeseen. Meistä tuntui, että meillä oli vain vähän kontrollia elämämme, kotimme ja yhteiskuntamme lopputulokseen. Näettekö, miksi tulemme auttamaan maaperhettämme? Olemme esi-isiänne ja tiedämme, että olemme vastuussa siitä esimerkistä, minkä annoimme niille, jotka jätimme taakse. Kyllä, hylkäsimme todella monet teistä jatkuvassa turvallisuuden ja varmuuden etsinnässämme.
Jotenkin uuden todellisuuden luomisprosessissa ja vapautuessamme pelosta ja sortamisesta käsitimme, että olimme itse tehneet sitä toisille, minkä tekemisestä meille syytimme toisia. Toisin sanoen, todellisuutemme muuttamiseksi meidän oli muutettava itseämme. Erityisesti meidän täytyi muuttaa tietoisuustilaamme. Meistä oli tuntunut "saaliilta" niin kauan, että olimme unohtaneet sen vahingon, mitä olimme tehneet rakkaalle Gaialle, joka oli tarjonnut meille turvallisen kodin. Jos emme muuttuisi - ja meidän olisi tehtävä se nopeasti - tekisimme uudelle maailmallemme sen, mitä olimme kerran tehneet maapallolle.
Olimme lähteneet kotimaailmastamme Lyrasta löytääksemme rauhan, mutta meillä ei ollut sisäistä rauhaa. Meillä oli pelkoa. Lopulta opimme, että voisimme luoda todellisuuteemme vain sen, mitä pidimme sydämessämme ja mielessämme. Tämä transformaatio oli meille erittäin vaikea hyväksyä. Silloin kun yhteiskunta on perustunut sotaan ja sortamiseen hyvin pitkään, tulee erittäin vaikeaksi löytää vihollinen sisältä. Ainoastaan ne meistä joilla oli henkinen yhteys, pystyivät aloittamaan omaan pimeyteemme katsomisen. Onneksi se riitti luomisvuorovetemme kääntämiseksi,
Ne jotka olivat muistaneet yhteytemme Henkeen, alkoivat kääntyä sisäänpäin pyytämään anteeksiantoa siihen, mitä olimme tehneet toisille. Hämmästyttävää kyllä, saimme kaikki saman vastauksen, mutta eri sanoin. Saamamme viesti oli: "Sinun on annettava anteeksi itsellesi hyväksyäksesi anteeksiannon toiselta." Oli yksi asia pyytää anteeksiantoa Hengeltä, mutta toinen asia pyytää anteeksiantoa itseltämme. Ensin meidän täytyi päättää tarkasti, mitä meidän täytyi antaa anteeksi itsellemme. Aloimme kerääntyä pienryhmiin löytääksemme vastauksen tähän kysymykseen.
Onneksi ryhmäenergiamme salli meidän palata sivilisaatiomme historiaan kiintymättömästi. Kun käsitimme, mitä olimme tehneet toisille, etsimme vastauksia siihen, miksi olimme tehneet näitä asioita. Käsitimme, että uhrina olemisen tunteemme antaa meille luvan pitää toisia vihollisena ilman päteviä todisteita. Tämän päätöksentekoprosessin vuoksi olimme hyökänneet yrittämättä puhua ja hylänneet yrittämättä parantaa.
Tämä oli oleellinen oivallus, kun siitä oli tullut yhteiskuntamme perusta. Kun havaitsimme tekojemme perustuvan pelkoon, näimme, että olimme tehneet sitä ydinluontoa vastaan, minkä olimme luulleet perustuvan rakkauteen ja hyväksyntään. Siksi meidän oli palattava historiaamme ja mitätöitävä virheemme tietoisuudestamme, jotta uudet tavanomaiset reaktiomme voisivat muuttua. Siksi tarkastelimme menneisyyttämme erottaaksemme, mitkä päätökset oli tehty pelkoasenteella ja mitkä hahmottaen oikein "vihollisemme". Määriteltyämme, mitkä olivat pelokkaita päätöksiämme, mietimme, miten olisimme voineet käyttää kommunikointia ja parantamista sen sijaan.
Pystyimme erottamaan itseä palvelevien vihollisten kanssa ne tilanteet, missä reagoimme voimataktiikalla ja missä aloimme pelätä ja juoksimme tai missä hyökkäsimme ajattelematta riittävästi. Läpikäymällä menneisyytemme pystyimme saamaan ne oppitunnit, jotka olivat piilossa "virheissämme", ja viisauden mitä olimme saaneet tehokkaista valinnoistamme. Kun toimme tämän informaation kansallemme, heille tuli helpommaksi paljastaa oma syyllisyytensä, vihansa ja pelkonsa. Kun toiset kokivat ja vapauttivat tunteitaan, hekin tunsivat tarvetta kääntyä sisäänpäin ja keskustella Henkensä kanssa.
Ensin kommunikointimme Hengen kanssa oli enimmäkseen yksilöllistä, mutta vähitellen pienryhmiä alkoi kerääntyä päästämään irti vanhasta ja tuntemaan Hengen siunauksia. Ryhmät tunsivat olevansa niin täynnä Henkeä, että he halusivat näyttää iloaan tanssimalla, laulamalla, maalaamalla, kirjoittamalla ja monilla muilla luovilla ilmaisumuodoilla. Ilo luovuutemme ilmaisemisesta vapautti tietoisuudestamme sen synkän pilven, minkä olimme unohtaneet olevan siellä.
Yhtäkkiä pelkomme ja sortamisentunteemme olivat poissa. Loimme liian kiireisinä uutta elämää ajatellaksemme pelkoa. Koska useammat ja useammat meistä kehittivät intiimin suhteen Hengen kanssa, pystyimme luovuttamaan maailmamme ja yhteiskuntamme suojelun Hengelle. Luovutimme tuon palvelun myös niille, jotka havaitsivat toisten suojelemisen olevan oman luovuutensa suurinta ilmaisemista.
Asetuimme lopultakin uuteen kotiimme ja laajensimme galaktisia tehtäviämme, kun aloimme löytää pienen äänen sisältä. Olimme aloittaneet ylösnousemuksemme seuraavan vaiheen tietämättä, että prosessimme oli alkanut.
Olemme kanssanne aina, sillä jaamme Henkenne.
Mytria ja Mytre