HYVÄSTI 21.12. JA VUOSI 2012
Kirjoittanut Dana Mrkich (www.danamrkich.com)
31.12.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Miten voi kuvata sitä, mitä kaikki tuntevat tällä hetkellä? Voimme yhtä hyvin mennä sellaiselle pyöreälle kulholle, millaisia on monen metafyysisen kaupan tiskillä ja mikä on täynnä pikkukortteja, kussakin tietty tunne: tyyni, vihainen, innostunut, pettynyt, kiitollinen, turhautunut, rauhallinen, myllertävä, luottavainen, masentunut, motivoitunut, alakuloinen, sitoutunut, petetty, onnellinen, surullinen. Jotkut teistä tuntevat ehkä enemmän kohonneita fiiliksiä, toiset tuntevat tulleensa imetyksi raskaampien fiilisten pyörteeseen, kun taas monet teistä ovat katsoneet pyöreää kulhoa, kaataneet sen kumoon ja osoittaneet kaikkia kortteja sanoen: "Jep, kaikkea tuota, sitä tunnen."
Loogisesti ja sydämessä tiedämme, ettei siirtymä ole yhden päivän tapahtuma, vaan aikaikkuna, jonka aikana näemme valtavia muutoksia joka tasolla - henkilökohtainen, yhteiskunnallinen ja maailmanlaajuinen - sen tietoisuuden lisääntymisen vuoksi, mikä vaikuttaa koko maapalloon ja ihmiskuntaan. Tiedämme, että 21.12. merkitsi pitkän syklin viimeistä päivää - merkittävä muttei välttämättä ennustanut, että jotain suurta ja ilmiselvää tapahtuisi juuri tuona päivänä. (Myös paljon, paljon lyhyemmissä astrologissa kierroissa, sanotaan vaikka henkilökohtainen Saturnuksen paluu 28 vuoden päästä, et yleensä koe suurta elämää muuttavaa tapahtumaa juuri tuona päivänä, kun transiitti on tarkasti syntymäkarttasi asteluvussa. Tässä tapauksessa vaikutus ulottuu noin vuoden ajalle. Kuvittele sitä, kun kierto on 5125 vuotta! Tai 26000 vuotta!) Kuitenkin syvällä sisällä monet meistä toivoivat jotain tapahtuvan, mitä tahansa, ja antavan meille jonkinlaisen merkin, että olemme menossa oikeaan suuntaan, että ihmiskunta herää ja ettei kaikki sisäinen ja ulkoinen työmme ole ollut turhaa.
Emme ehkä ole edes käsittäneet, miten paljon toivoimme sitä, kunnes tuo päivä tuli ja meni ja monille meille jäi tyhjä antikliimaksin tunne. Ei ehkä välittömästi. Ei ehkä 22.12. tai 23.12., vaan hitaasti päivien kuluessa me kaikki ikään kuin huusimme: "Kolme, kaksi, yksi, hyvää uutta vuotta!" ja odotimme ilotulitusta, mutta sitä ei tullut. Niinpä odotimme vähän lisää, kenties oli jokin viivytys. Odotimme vähän lisää. Lisää päiviä ja öitä kului. Ihmiset alkoivat lähteä purnaten: "Onko teillä aavistustakaan, miten paljon oli ponnisteltava päästäkseen tänne, eikä ole mitään show'ta!" "Tulimme tosi aikaisin saadaksemme hyvät paikat eikä mitään!" "Haluan rahani takaisin!" "No, viimeisen kerran uskoin tähän firmaan. Se voi ottaa rakettinsa ja työntää ne, sanonko minne!" Sillä aikaa uskolliset uskovaiset pitävät edelleen kiinni "kannustuslakanoistaan" ja sanovat: "Ei, älkää menkö, odottakaa, ilotulitus tulee vielä. Se on vain myöhässä, meille annetaan uusi päivä." Vielä toiset hymyilevät sanoen: "Hei, katsokaa ympärillenne. Kyse ei koskaan ole ollut ilotulituksesta. Katsokaa, missä olette! Miten hämmästyttävä tämä planeetta on! Ajatelkaa kaikkia niitä upeita muutoksia, joita tapahtuu. Saatte osallistua siihen!"
Olemme kokeneet koko vuoden aalto toisensa jälkeen voimakkaita energiatulvia, yllin kyllin auringonpurkauksia - mitä valmistelua! Kuitenkin 21.12. … hiljaista, pysähtynyttä, hiljaisuutta. Monet - myös minä - kokivat sen hyvin pehmeänä ja tyynenä päivänä. Monet - myös minä - kokivat paljon hämmästyttävää synkronismia siihen johtavina päivinä ja saivat vastauksia elämän pituisiin, henkilökohtaisiin kysymyksiin, hyvin odottamattomilla ja hienovaraisilla tavoilla.
Yksi suurimmista kysymyksistä itselläni on aina ollut: "Teenkö sitä, mitä tulin tänne tekemään, autanko mahdollisimman monia ihmisiä parhaalla mahdollisella tavalla?" Ja yksi suurimmista peloistani oli päästä toiselle puolelle vain havaitakseni, etten ollut tehnyt kaikkea, mitä olisin voinut tai minun olisi "pitänyt" tehdä! Tuohon kysymykseeni vastattiin selvästi ja tuo pelko hävisi täysin mitä odottamattomimmalla tavalla - eikä se tullut hurjana kosmisena latauksena tai kahdeksan minuutin meditointina. Se tuli sähköpostilla naiselta, joka oli ajatellut elämänsä lopettamista tuona päivänä ja etsi tapoja sen tekemiseen internetistä. Kun hän teki sitä, kurssini yksi oppitunti tuli juuri hänen postilaatikkoonsa, joten hän avasi sen ja luki. Ja se mitä hän luki, antoi hänelle mitä kaivatuimman ahaa-elämyksen tuolla hetkellä voidakseen siirtyä eteenpäin vahvana. Omilla sanoillaan ilmaistuna hän "lepäsi nyt rauhassa kuolematta varsinaisesti".
Heti luettuani sähköpostin itkin ja itkin hyviä kyyneliä, ajatellen tätä naista, kiitollisena siitä, että hän oli löytänyt tarvitsemansa jatkaakseen. Itkin tuntien, että ikään kuin joku yläkerrasta oli antanut minulle miljoonan dollarin shekin ja valmistumissertifikaatin sanoen: "Teet riittävästi, olet tehnyt riittävästi, saavutat juuri ne, ketkä sinun on tarkoitus saavuttaa". Se on mielenkiintoista. Kerron usein ihmisille, ettei koskaan tiedä, ketä auttaa, ei koskaan tiedä, miten valtavia pienet teot voivat olla toiselle ihmiselle. Kerron usein tarinan miehestä, joka törmäsi vanhaan koulutoveriin vuosia myöhemmin ja kiitti tätä elämänsä pelastamisesta. Hän kertoi, että yhtenä päivänä hän oli matkalla koulusta kotiin ja taas kerran kiusaajalapset kiusasivat häntä. Kyseinen koulutoveri puolusti häntä. Hän sanoi tälle: "Olin menossa kotiin tappamaan itseni tuona päivänä, mutta en tehdyt sitä sen vuoksi, mitä sinä teit tuolloin."
Kerron tuota tarinaa paljon, koska haluan ihmisten tietävän, että me emme oikeasti tiedä, miten paljon autamme, emmekä välttämättä edes tiedä, ketä autamme. Saan paljon ihania sähköposteja, joissa kerrotaan minulle, enkä VIELÄKÄÄN ollut selvästi tajunnut tuota viestiä, koska vaadittiin tämä yksi havainnollinen, tunteellinen ja rehellinen sähköposti, jotta oikeasti tajuaisin sen … syvällä sydämessäni.
Yksi asia jonka todella haluan sanoa tästä uuden syklin alusta, on, että me emme ehkä ole saaneet sitä ilotulitusta, mitä monet odottivat tai salaa toivoivat, mutta toivon, että jollain tavalla olet saanut jonkin merkin jatkaaksesi, vaikka se olisi ollut pientä tai hienovaraista. Ja jos et saanut, harkitse käyttäväsi väliaikaisesti toisten ihmisten kokemuksia inspiraatiolähteenäsi, jotta pystyt jatkamaan, kunnes saat oman henkilökohtaisen "tämä minun tarvitsi kuulla, nähdä tai tietää" -hetkesi.
Joulukuun 20. päivä koin kolme hämmästyttävää synkronismia (voit lukea ne Facebookista tai Twitteristä) ja olen sen jälkeen kokenut lisää sellaisia asioita kuin synronistiset tapaamiset, tekstaaminen jollekin samalla hetkellä kun hän tekstaa minulle tai jonkin ajatteleminen ja se ilmentyy lähes välittömästi (se vastaus esitettyyn kysymykseen odottamattomasta paikasta, että vastustaa jotain, ja saa välittömästi vastustusta peilaavan fyysisen keho-oireen!) On aika olla superselkeä ja tietoinen ajatuksistaan!
Monet ihmiset raportoivat, että hekin kokevat paljon tai hämmästyttävää synkronismia tänä aikana, joten taas kerran, vaikkei tämä ole varsinaisesti koko maailmassa näkyvä valoräjähdys taivaalta, niin meidän on tunnustettava, että se sopii täsmälleen siihen, miltä korkeammalla värähtelevä elämä näyttää jokapäiväisellä tasolla. Olemme niin selkeitä visioissamme heränneestä yhteiskunnasta (ja ajattelemme, että todellinen nyky-yhteiskuntamme näyttää täysin erilaiselta!), että on helppoa ohittaa "merkit joita tulee silloinkin, kun et voi nähdä niitä", kuten Florence Scovel Shinn asian ilmaisi - vedessä kelluvat risut ja laivaa kiertävät linnut kertovat meille, että menemme oikeaan suuntaan.
Ei ole epäilystäkään siitä, että olemme "uudelleenkäynnistysjaksossa", kun monet on 21.12. jälkeen nujerrettu - ihmisten raportoidessa päänsärystä, vilustumisesta ja flunssasta, mikä vaatii vuodelepoa, sähkökatkoksista, tyhjistä paristoista kotona tai akusta autossa, puhelimen ja internetin toimimattomuudesta ja yleisestä tyhjyyden tai latteuden tunteesta. Tämä on äärimmäisempi versio siitä "helvetin esikartanotunteesta", mitä monet tunsivat vuoden 2012 aikana. Vuoden aikana ikään kuin odotimme uusia "ohjelmiamme", kun taas nyt uudet ohjelmat ovat saapuneet ja käymme nyt läpi aktivointiprosessia. Kuten tiedät tietokoneestasi, silloin kun asennat uuden järjestelmän, sinun on suljettava tietokone ja käynnistettävä se uudestaan uuden ohjelmiston aktivoimiseksi. Näin on tätä tunnetta monilla, että haluaa lähteä planeetalta tai on suuressa ja mustassa tyhjyydessä - tämä menee ohi. Vanha identiteettisi on poissa ja uutta identiteettiäsi ladataan ja aktivoidaan ja osalla sinusta ei ole aavistustakaan, mistä uudessa identiteetissäsi on kyse. Vanhat sopimukset ovat loppu ja uuden tyhjät sivusi odottavat.
Joillekin tuntematon on taianomainen ja upea mysteeri, he ovat innoissaan se avaamisesta. Toisille tuntematon on ylivoimaisen pelottava paikka ja altis tuomaan ahdistusta, paniikkikohtauksia tai masennusta. Jos katsot tietä edessäsi ja näet vain tyhjyyttä, suosittelen vahvasti selaamaan kasan lehtiä ja repimään kuvia, jotka tulevat luoksesi. (Tein tämän itse luovien tönäisyjen inspiroimana ja minusta se oli hyvin hyödyllistä.) Tämän ei ole tarkoitus olla aarrekartta - ainoastaan nopea tapa todella määritellä, missä oma energia on ja mitä uusi todellinen itsesi haluaa kertoa sinulle siitä, mitä oikeasti tapahtuu keskuksessasi - vastakohtana joutumiselle kiinni siihen ristiriitaisten tunteiden ja viestien puuskaan, mikä pyörii ympärilläsi. Luultavimmin yllätyt valitsemistasi kuvista. Tämä auttaa "päätäsi" saamaan kiinni siitä, missä energiasi ja sydämesi on.
Kun siirrymme eteenpäin uuden fyysisen itsemme ja fyysisen elämämme kanssa korkeamman värähtelyn todellisuustasolla, vanha tiheämpi fyysinen todellisuus on edelleen ympärillämme, kun se käy läpi sitä transformaatioprosessia, minkä olemme käyneet läpi jo sisällämme. Ihmiset kysyvät sitä, että jos olemme siirtyneet uuteen värähtelyyn, miten vanha värähtelytodellisuus voi edelleen olla läsnä? Tämän päivän fyysinen todellisuutemme on tulosta eilisen energiatodellisuudestamme. Samalla kun kollektiivinen värähtelymuutoksemme alkaa näkyä selvemmin fyysisyydessä tulevina kuukausina ja vuosina, jonkin aikaa elämme edelleen vanhan värähtelykollektiivimme fyysisten ilmentymien kanssa. Henkilökohtainen elämäsi voi olla 70% tai 90% uutta värähtelyä, mutta silloinkin sinun on vielä oltava vuorovaikutuksessa ihmisten ja järjestelmien kanssa, jotka ovat siirtymävaiheessa. Energiatasolla heitä on kutsuttu muuttumaan, mutta fyysisellä, näkyvällä tasolla he toteuttavat vielä vanhaa värähtelyä.
Fyysisyys on kuin järjestelmä, mihin on syötetty roppakaupalla eteerisiä lantteja soittamaan - kun lantti putoaa, vastaava kappale soi. Uusia korkean värähtelyn lantteja virtaa nyt kaikkiin järjestelmiimme, mutta joillakin ihmisillä on kasaantunut jonoon vanhan värähtelyn lantteja, jotka soittavat edelleen vanhoja kappaleita. Nuo kappaleet on soitettava fyysisyydessä, ennen kuin uudet kappaleet voivat alkaa soida noilla ihmisillä ja tietyissä järjestelmissä, tilanteissa, maissa jne. Monet ovat pitkään puhdistaneet omaa "kasaansa" ja alkaneet pudottaa uuden värähtelyn lantteja omaan järjestelmäänsä jokin aika sitten, ja näin nuo ihmiset näkevät jo paljon uusia kappaleita soivan päivittäisessä elämässään eri elämän alueilla. Se on samanlaista kuin uuden kolikon tullessa rahajärjestelmään: on jakso, jolloin vanhoja ja uusia versioita on liikkeellä, mutta kun lisää uusia tulee ja vanhoja kerätään pois, lopulta on hyvin harvinaista nähdä vanha kolikko ja uudesta tulee uusi standardi.
Se aikamäärä joka vietetään vanhan todellisuuden energiassa, vaihtelee henkilöstä toiseen ja päivästä toiseen. Se riippuu siitä, miten paljon elämästäsi on jo muuttunut fyysisellä ja tunnetasolla ja miten paljon on vielä muutettavaa. Esimerkiksi teetkö töitä tehtävässä, minkä kanssa olet harmoniassa vai mikä tekee sinusta sairaan? Onko ympärilläsi tukevia ystäviä ja perhettä vai oleskeletko edelleen myrkyllisten ihmisten kanssa? Ajatteletko ja elät harmoniassa oman totuutesi ja sydämesi kanssa vai sallitko itsesi langeta heikentäviin ajatuksiin ja tekoihin? Energiaero näiden kahden välillä tulee selvemmäksi ja selvemmäksi ja näin olen jokainen "putoaminen" vanhaan todellisuuteen tuntuu aina vain kovemmalta, raskaammalta ja suorastaan tukahduttavalta.
Huom. "putoaminen" liittyy enemmän sisäiseen energiaasi ja vähemmän ulkoiseen ympäristöösi. Esimerkiksi voit olla haastavassa ympäristössä harmonisen energian kera ja voit tehdä suuren palveluksen muille tuolla tavalla. Vastaavasti voit myös olla rakastavassa ja tukevassa ympäristössä rajoittavien tai vihamielisten ajatusten kera ja tehdä suuren karhunpalveluksen itsellesi sillä tavalla.
Joulukuun 21. päivän kynnyksen ylittäminen on laukaissut merkittäviä tunteita kaikissa niissä, jotka ovat kauan odottaneet tätä päivää. On vapautumisen tunnetta - vapautumista vanhoista pelkopohjaisista ennusteista ja profetioista, jotka pitivät monia jumissa, ja vapautumista vanhoista muinaisenergioista, jotka ovat hallinneet tätä planeettaa. On vapauden tunnetta - vapaus tehdä nyt todella sitä, mitä tulimme tänne tekemään, vapaus vanhoista (havaituista ja todellisista) rajoituksista, vapaus vanhoista uskomuksista, vanhasta karmasta ja vanhasta toimintamallista, mikä hajoaa nopeammin kuin pystymme sanomaan "uusi todellisuus".
On pettymyksen, vihan ja hämmennyksen tunnetta - miksi asiat eivät tapahdu nopeammin (hajoa nopeammin!) ja selvemmin? Miksi niin monet ihmiset ennustivat tiettyjä asioita, joita ei tapahtunut? (Massalaskeutumiset, Nibirun ohitus, kolmen päivän pimeys jne.) Ensin mainittuun kysymykseen. Monet liittivät 21.12. aikaan, jolloin kaikki muutokset olisivat tapahtuneet, kun se oli todellisuudessa enemmänkin merkki käännekohdastamme, ajasta jolloin meidän oli kollektiivisesti tehtävä valintamme. Kulkisimmeko suoraan ja osuisimme tiiliseinään vai kääntyisimmekö oikealle ja muuttuisimme maapallon kanssa tehden tarvittavia muutoksia, pysyäksemme elossa sen pinnalla rauhallisella ja kestävällä tavalla?
Niin turhautunut kuin osa ihmisitseäni onkin siitä, miten kauas meidän on vielä kuljettava, sisäisen itseni jatkaa siitä muistuttamista, miten kauas olemme tulleet ja miten paljon on muuttunut jopa kuluneen vuoden aikana, puhumattakaan viimeisistä 5-10 vuodesta. Niin paljon kuin katsonkin valtavirtamediaa epäuskoisena siitä, miten se ohittaa informatiiviset uutiset, mieltäni kohottavat netin vaihtoehtouutiset ja tuhannet inspiroituneet ihmiset ja sivustot, joihin miljoonat virittyvät nyt keräämään totuudellista ja voimaannuttavaa informaatiota. Niin valtavia kuin miljardien kohtaamat ongelmat edelleen ovatkin, olen hämmästynyt päivittäin siitä ihmismäärästä, joka herää omalla tavallaan esittäen kysymyksiä, kaivaten merkityksellistä elämää, haluten harmonisempaa maailmaa, etsien ratkaisuja, vaatien muutosta ja ojentaen kätensä toisille niin, kuin pystyvät.
Vaikka siirtymä ei ole yhden yön muutos, ei myöskään mene sukupolvia, jotta se alkaa ilmentyä selvästi, näkyvästi ja konkreettisesti. Emme tietenkään voi edes kuvitella lastenlastemme parempaa maailmaa, mutta osan siitä todellisesta muutoksesta, mitä niin syvästi kaipaamme, saamme kokea omana elinaikanamme. Miten voin olla niin varma? Miksi edes uskoisi mihinkään enää joulukuun 21. päivän "tapahtumattomuuden" jälkeen? No, ensinnäkin se on jo alkanut kenelle tahansa, jolla on silmät auki todella nähdäkseen. Toiseksi siinä ei ole järkeä, ette niin monet meistä inkarnoituisivat hyvin selkeän fokuksen, selkeän aikomuksen, selkeän tehtävän, selkeän vision ja selkeän kutsumuksen kera luoda uutta todellisuutta ja sitten saisimme tilaisuuden osallistua vain "normaaliin" muutokseen, mitä tapahtuu joka vuosikymmen ja joka sukupolvi.
Tämä on siementemme kylvämisen aikaa ja me tähtisiemenet teemme tuon kylvämisen. Olemme aina tienneet, että olette täällä tekemässä tämän, mutta vanhassa syklissä siemenillemme oli vain vaikea juurtua siihen maaperään. Vanhan syklin "maaperä" ei ollut yhteensopiva siementemme kanssa, jotka oli ohjelmoitu uuden syklin "maaperää" varten. Se on kuin kasvimaata kylväessä - jos maaperä ei ole sopiva, vihannekset eivät kasva. Olemme nyt lopultakin sen rikkaan ja vehmaan maaperän ajassa, mikä sopii täydellisesti siemenillemme, ja nyt ei todellakaan ole aika antaa periksi tai saada kiukkupuuskaa, että on saanut tarpeekseen!
Jälkimmäiseen ennustuksia koskevaan kysymykseen liittyen ajattelen, että meidän pitää odottaa villikortteja, asioita joita kukaan ei ole ennustanut ja joitain tapahtuu positiivisella tavalla jonain satunnaisena tiistaina, silloin kun vähiten odotamme. Unohtakaa tuomiopäivä, unohtakaa maan alla eläminen kolme vuotta - tuo aikajana-alus on jo kauan sitten purjehtinut.
Kautta historian meillä on ollut myriadeja aikajanoja, jotka ovat menneet moniin mahdollisiin tulevaisuuksiin, ja on mahdollista, että ihmiset jotka ennustivat erityistapahtumia, virittyivät aikajanaan, joka ei yksinkertaisesti ollut enää vaihtoehtona silloin, kun pääsimme tuohon ajankohtaan. Ihmiset ovat puhuneet, että jäljellä oli kaksi aikajanaa, jotka johtivat joulukuun 21. päivään - herääminen ja maailmanlaajuinen transformaatio tai tuhoutuminen. Tämä ei merkinnyt, että kumpikaan noista asioista tapahtuisi juuri tuona päivänä, vaan että ihmiskunta valitsisi toisen noista raiteista, kun astuimme uuteen sykliin - molemmat eivät voineet enää olla vaihtoehtona.
Oma tuntemukseni on aina ollut, että tiesimme jo kauan sitten, kumman aikajanan valitsisimme lopulta - herääminen ja maailmanlaajuinen transformaatio - ja olemme tehneet sen. Älä usko minun sanaani siitä, vaan etsi omia todisteitasi, mene omaan sydämeesi ja totuuteesi etsimään omia neuvojasi. Jos "väärät" ennusteet ovat opettaneet meille jotain, niin käyttämään omaa erottelukykyämme, kulkemaan oman intuitiomme ja vaistojemme mukaan. Oma keskuksesi on aina paras paikka löytää turvallisuuden ja selkeyden tunne sekä opastusta.
Oma tuntemukseni massalaskeutumisista on, ettei mikään hyväntahtoinen rotu laskeutuisi tänne, ennen kuin he ovat varmoja, että a) emme juokse huutaen karkuun ja/tai yritä ampua heitä alas ja b) emme kunnioita heitä jumalinamme tai pelastajinamme. Joulukuun 21. päivän jälkeen tuli viesti, että "massalaskeutuminen" kyllä tapahtui, muttei todellakaan odottamallamme tavalla. Kun olemme nyt heränneet (aktivoituneet) vielä enemmän sille, kuka oikeasti olemme (myös piilevien kykyjemme aktivoituminen), heräämme muistikuvaan itsestämme tähtiolentoina. Se tähtilaivallinen plejadilaisia joita olet odottanut koko ikäsi, ovat itse asiassa niitä todella ihastuttavia ihmisiä, jotka tapasit viime viikonlopun juhlissa. Ne siriuslaiset joiden kanssa olet halunnut aina puhua, ovat ihmisiä, joiden keskellä istuit kurssilla eilen. Arcturuslaisia joilla on voimakkaat parannuskyvyt, ovat ne terapeutit ja hoitajat, jotka ovat auttaneet sinua.
He eivät mene kotiin ja avaa salaa ihmisasunsa vetoketjua loikoillen sohvalla valokehossaan. He eivät keräänny salaliitoryhmiin ja naura sille, miten ihmiset eivät ole vielä tajunneet heidän soluttautuneen ihmisten joukkoon. He eivät ole pelottavia muukalaisia yhtään sen enempää kuin sinäkään. Jos et resonoi tämän kanssa vähääkään, niin ok, mutta jos resonoit, niin olet yksi näistä tähtisiemenistä, näistä tähtiolennoista jotka ovat tulleet maan päälle tässä elämässä ja inkarnoituneet ihmiseksi auttaakseen uuden maailman luomisessa omalla erityisellä värähtelyjalanjäljellään tai tavallaan valojäljellään. Hopit ovat sanoneet: "Me olemme niitä, joita olemme odottaneet." Tajuammeko sen jo?
Olen ensimmäisenä sanomassa, etten jaksa odottaa sitä päivää, kun koko maailma tunnistaa galaktiset naapurimme normaalitodellisuudeksi. Kuitenkin sen odottaminen, että tähtikansa toiselta planeetalta tulee auttamaan meitä tai pelastamaan meidät, ei tunnusta omaa kykyämme ja vastuutamme auttaa itse itseämme, pelastaa itse itsemme ja vaihtaa itsemme fyysiseen todellisuuteen, mikä sopii yhteen sen värähtelytodellisuuden kanssa, mihin tiedämme kykenevämme ja mitä pidämme jo sisällämme. Meidän on täytynyt astua omaan voimaamme ensin. Meidän on täytynyt lakata odottamasta jotain päivämäärää - ylösnousemukselle tai maan ulkopuolisen elämän paljastumiselle. Meidän on täytynyt vain jatkaa sen tekemistä, mihin tunnemme kutsun, ja nyt enemmän kuin koskaan saamme tilaisuuden saada selville, miksi teemme sitä.
Pettynyt universumiin? Oletko yli oppaistasi? Väsynyt kanavointeihin ja lupauksiin upeammasta todellisuudesta? Hyvä. Tämä on siis hyvä hetki kysyä itseltäsi: "Teenkö sitä, mitä teen, koska universumi tai oppaani tai kanavat sanovat niin, vain teenkö sitä, mitä teen, koska en voi olla tekemättä sitä? Teenkö sitä, koska katson ihmisiä, yhteiskuntaa ja maailmaa ja näen, että voi olla uusia tapoja tehdä asioita? Aionko tehdä sitä, mitä aion tehdä, koska joku on luvannut minulle, että tapahtuu massaherääminen, vai koska lapseni ja lapsenlapseni sanovat jonain päivänä: 'Ja mitä teitä asioiden muuttamiseksi? Mitä teit omilla "siemenilläsi" ja heränneellä itselläsi?'"
Kun äidilläni diagnosoitiin kymmenen vuotta sitten pitkälle kehittynyt rintasyöpä ja kuusi aivokasvainta, hän oli 50-vuotias parantaja ja taiteilija ja kiukuttelin valtavasti universumille. Kerroin sanoutuvani irti, jos äidille tapahtui jotain, enkä uskoisi enää koskaan mihinkään! No, tuon kolmen kuukauden lyhyen matkan aikana ennen hänen kuolemaansa opin jotain, mikä oli merkittävä käännekohta elämässäni. Opin, ettet voi sanoa kaiken tapahtuvan syystä ja sitten kiukutella, kun et vielä ymmärrä tuota syytä. Opin, että parantumista tulee monissa muodoissa eikä kuolema ole epäonnistuminen tai loppu - eikä ole odottamattomia lopputuloksia. Minua muistutetaan tuosta ajasta elämässäni, koska tiedän monien teistä tällä hetkellä huutavan universumille, että olette saaneet tarpeeksenne, aiotte irtisanoutua ja olla uskomatta koskaan enää mihinkään. Kasvon itse tuona aikana henkisesti ja aloin ilmentää totuuttani - ruumiillistaa sen, mitä tiesin, ja aloin todella elää sitä. On aika katsoa kunnolla, mitä teemme ja miksi, ja tietää, kenen vuoksi teemme sitä. On hyvä aika alkaa alusta ja ottaa vain se, mikä oikeasti resonoi kanssamme, kun siirrymme tulevaisuuteen.
Kyllä, ansaitsemme jotain suurta, selvää ja hämmästyttävää tapahtuvan. Kyllä, haluamme kosmisen rakkaus- ja heräämissuihkun leviävän kaikkien päälle koko planeetalla niin, että he voivat oikeasti tuntea ja tietää sen. Mutta loppujen lopuksi meille jää vain kysymys: ja mitä sitten? No, olemme nyt saapuneet aikaan, missä meidän on vastattava tuohon kysymykseen - oli tähtialuksia tai ei, oli maailmanlaajuista rakkausaaltoa tai ei. Se aika on täällä. Tähtikansat eivät tee sitä puolestamme, maailmanlaajuinen rakkausaalto on ehkä tullut ja mennyt jo sata kertaa, mutta se ei silti tee sitä meidän puolestamme. Meidän on tehtävä se itse. Me olemme niitä, joita olemme odottaneet. On aika tajuta se nyt.
-----------
Kirjoittanut Dana Mrkich (www.danamrkich.com)
31.12.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Miten voi kuvata sitä, mitä kaikki tuntevat tällä hetkellä? Voimme yhtä hyvin mennä sellaiselle pyöreälle kulholle, millaisia on monen metafyysisen kaupan tiskillä ja mikä on täynnä pikkukortteja, kussakin tietty tunne: tyyni, vihainen, innostunut, pettynyt, kiitollinen, turhautunut, rauhallinen, myllertävä, luottavainen, masentunut, motivoitunut, alakuloinen, sitoutunut, petetty, onnellinen, surullinen. Jotkut teistä tuntevat ehkä enemmän kohonneita fiiliksiä, toiset tuntevat tulleensa imetyksi raskaampien fiilisten pyörteeseen, kun taas monet teistä ovat katsoneet pyöreää kulhoa, kaataneet sen kumoon ja osoittaneet kaikkia kortteja sanoen: "Jep, kaikkea tuota, sitä tunnen."
Loogisesti ja sydämessä tiedämme, ettei siirtymä ole yhden päivän tapahtuma, vaan aikaikkuna, jonka aikana näemme valtavia muutoksia joka tasolla - henkilökohtainen, yhteiskunnallinen ja maailmanlaajuinen - sen tietoisuuden lisääntymisen vuoksi, mikä vaikuttaa koko maapalloon ja ihmiskuntaan. Tiedämme, että 21.12. merkitsi pitkän syklin viimeistä päivää - merkittävä muttei välttämättä ennustanut, että jotain suurta ja ilmiselvää tapahtuisi juuri tuona päivänä. (Myös paljon, paljon lyhyemmissä astrologissa kierroissa, sanotaan vaikka henkilökohtainen Saturnuksen paluu 28 vuoden päästä, et yleensä koe suurta elämää muuttavaa tapahtumaa juuri tuona päivänä, kun transiitti on tarkasti syntymäkarttasi asteluvussa. Tässä tapauksessa vaikutus ulottuu noin vuoden ajalle. Kuvittele sitä, kun kierto on 5125 vuotta! Tai 26000 vuotta!) Kuitenkin syvällä sisällä monet meistä toivoivat jotain tapahtuvan, mitä tahansa, ja antavan meille jonkinlaisen merkin, että olemme menossa oikeaan suuntaan, että ihmiskunta herää ja ettei kaikki sisäinen ja ulkoinen työmme ole ollut turhaa.
Emme ehkä ole edes käsittäneet, miten paljon toivoimme sitä, kunnes tuo päivä tuli ja meni ja monille meille jäi tyhjä antikliimaksin tunne. Ei ehkä välittömästi. Ei ehkä 22.12. tai 23.12., vaan hitaasti päivien kuluessa me kaikki ikään kuin huusimme: "Kolme, kaksi, yksi, hyvää uutta vuotta!" ja odotimme ilotulitusta, mutta sitä ei tullut. Niinpä odotimme vähän lisää, kenties oli jokin viivytys. Odotimme vähän lisää. Lisää päiviä ja öitä kului. Ihmiset alkoivat lähteä purnaten: "Onko teillä aavistustakaan, miten paljon oli ponnisteltava päästäkseen tänne, eikä ole mitään show'ta!" "Tulimme tosi aikaisin saadaksemme hyvät paikat eikä mitään!" "Haluan rahani takaisin!" "No, viimeisen kerran uskoin tähän firmaan. Se voi ottaa rakettinsa ja työntää ne, sanonko minne!" Sillä aikaa uskolliset uskovaiset pitävät edelleen kiinni "kannustuslakanoistaan" ja sanovat: "Ei, älkää menkö, odottakaa, ilotulitus tulee vielä. Se on vain myöhässä, meille annetaan uusi päivä." Vielä toiset hymyilevät sanoen: "Hei, katsokaa ympärillenne. Kyse ei koskaan ole ollut ilotulituksesta. Katsokaa, missä olette! Miten hämmästyttävä tämä planeetta on! Ajatelkaa kaikkia niitä upeita muutoksia, joita tapahtuu. Saatte osallistua siihen!"
Olemme kokeneet koko vuoden aalto toisensa jälkeen voimakkaita energiatulvia, yllin kyllin auringonpurkauksia - mitä valmistelua! Kuitenkin 21.12. … hiljaista, pysähtynyttä, hiljaisuutta. Monet - myös minä - kokivat sen hyvin pehmeänä ja tyynenä päivänä. Monet - myös minä - kokivat paljon hämmästyttävää synkronismia siihen johtavina päivinä ja saivat vastauksia elämän pituisiin, henkilökohtaisiin kysymyksiin, hyvin odottamattomilla ja hienovaraisilla tavoilla.
Yksi suurimmista kysymyksistä itselläni on aina ollut: "Teenkö sitä, mitä tulin tänne tekemään, autanko mahdollisimman monia ihmisiä parhaalla mahdollisella tavalla?" Ja yksi suurimmista peloistani oli päästä toiselle puolelle vain havaitakseni, etten ollut tehnyt kaikkea, mitä olisin voinut tai minun olisi "pitänyt" tehdä! Tuohon kysymykseeni vastattiin selvästi ja tuo pelko hävisi täysin mitä odottamattomimmalla tavalla - eikä se tullut hurjana kosmisena latauksena tai kahdeksan minuutin meditointina. Se tuli sähköpostilla naiselta, joka oli ajatellut elämänsä lopettamista tuona päivänä ja etsi tapoja sen tekemiseen internetistä. Kun hän teki sitä, kurssini yksi oppitunti tuli juuri hänen postilaatikkoonsa, joten hän avasi sen ja luki. Ja se mitä hän luki, antoi hänelle mitä kaivatuimman ahaa-elämyksen tuolla hetkellä voidakseen siirtyä eteenpäin vahvana. Omilla sanoillaan ilmaistuna hän "lepäsi nyt rauhassa kuolematta varsinaisesti".
Heti luettuani sähköpostin itkin ja itkin hyviä kyyneliä, ajatellen tätä naista, kiitollisena siitä, että hän oli löytänyt tarvitsemansa jatkaakseen. Itkin tuntien, että ikään kuin joku yläkerrasta oli antanut minulle miljoonan dollarin shekin ja valmistumissertifikaatin sanoen: "Teet riittävästi, olet tehnyt riittävästi, saavutat juuri ne, ketkä sinun on tarkoitus saavuttaa". Se on mielenkiintoista. Kerron usein ihmisille, ettei koskaan tiedä, ketä auttaa, ei koskaan tiedä, miten valtavia pienet teot voivat olla toiselle ihmiselle. Kerron usein tarinan miehestä, joka törmäsi vanhaan koulutoveriin vuosia myöhemmin ja kiitti tätä elämänsä pelastamisesta. Hän kertoi, että yhtenä päivänä hän oli matkalla koulusta kotiin ja taas kerran kiusaajalapset kiusasivat häntä. Kyseinen koulutoveri puolusti häntä. Hän sanoi tälle: "Olin menossa kotiin tappamaan itseni tuona päivänä, mutta en tehdyt sitä sen vuoksi, mitä sinä teit tuolloin."
Kerron tuota tarinaa paljon, koska haluan ihmisten tietävän, että me emme oikeasti tiedä, miten paljon autamme, emmekä välttämättä edes tiedä, ketä autamme. Saan paljon ihania sähköposteja, joissa kerrotaan minulle, enkä VIELÄKÄÄN ollut selvästi tajunnut tuota viestiä, koska vaadittiin tämä yksi havainnollinen, tunteellinen ja rehellinen sähköposti, jotta oikeasti tajuaisin sen … syvällä sydämessäni.
Yksi asia jonka todella haluan sanoa tästä uuden syklin alusta, on, että me emme ehkä ole saaneet sitä ilotulitusta, mitä monet odottivat tai salaa toivoivat, mutta toivon, että jollain tavalla olet saanut jonkin merkin jatkaaksesi, vaikka se olisi ollut pientä tai hienovaraista. Ja jos et saanut, harkitse käyttäväsi väliaikaisesti toisten ihmisten kokemuksia inspiraatiolähteenäsi, jotta pystyt jatkamaan, kunnes saat oman henkilökohtaisen "tämä minun tarvitsi kuulla, nähdä tai tietää" -hetkesi.
Joulukuun 20. päivä koin kolme hämmästyttävää synkronismia (voit lukea ne Facebookista tai Twitteristä) ja olen sen jälkeen kokenut lisää sellaisia asioita kuin synronistiset tapaamiset, tekstaaminen jollekin samalla hetkellä kun hän tekstaa minulle tai jonkin ajatteleminen ja se ilmentyy lähes välittömästi (se vastaus esitettyyn kysymykseen odottamattomasta paikasta, että vastustaa jotain, ja saa välittömästi vastustusta peilaavan fyysisen keho-oireen!) On aika olla superselkeä ja tietoinen ajatuksistaan!
Monet ihmiset raportoivat, että hekin kokevat paljon tai hämmästyttävää synkronismia tänä aikana, joten taas kerran, vaikkei tämä ole varsinaisesti koko maailmassa näkyvä valoräjähdys taivaalta, niin meidän on tunnustettava, että se sopii täsmälleen siihen, miltä korkeammalla värähtelevä elämä näyttää jokapäiväisellä tasolla. Olemme niin selkeitä visioissamme heränneestä yhteiskunnasta (ja ajattelemme, että todellinen nyky-yhteiskuntamme näyttää täysin erilaiselta!), että on helppoa ohittaa "merkit joita tulee silloinkin, kun et voi nähdä niitä", kuten Florence Scovel Shinn asian ilmaisi - vedessä kelluvat risut ja laivaa kiertävät linnut kertovat meille, että menemme oikeaan suuntaan.
Ei ole epäilystäkään siitä, että olemme "uudelleenkäynnistysjaksossa", kun monet on 21.12. jälkeen nujerrettu - ihmisten raportoidessa päänsärystä, vilustumisesta ja flunssasta, mikä vaatii vuodelepoa, sähkökatkoksista, tyhjistä paristoista kotona tai akusta autossa, puhelimen ja internetin toimimattomuudesta ja yleisestä tyhjyyden tai latteuden tunteesta. Tämä on äärimmäisempi versio siitä "helvetin esikartanotunteesta", mitä monet tunsivat vuoden 2012 aikana. Vuoden aikana ikään kuin odotimme uusia "ohjelmiamme", kun taas nyt uudet ohjelmat ovat saapuneet ja käymme nyt läpi aktivointiprosessia. Kuten tiedät tietokoneestasi, silloin kun asennat uuden järjestelmän, sinun on suljettava tietokone ja käynnistettävä se uudestaan uuden ohjelmiston aktivoimiseksi. Näin on tätä tunnetta monilla, että haluaa lähteä planeetalta tai on suuressa ja mustassa tyhjyydessä - tämä menee ohi. Vanha identiteettisi on poissa ja uutta identiteettiäsi ladataan ja aktivoidaan ja osalla sinusta ei ole aavistustakaan, mistä uudessa identiteetissäsi on kyse. Vanhat sopimukset ovat loppu ja uuden tyhjät sivusi odottavat.
Joillekin tuntematon on taianomainen ja upea mysteeri, he ovat innoissaan se avaamisesta. Toisille tuntematon on ylivoimaisen pelottava paikka ja altis tuomaan ahdistusta, paniikkikohtauksia tai masennusta. Jos katsot tietä edessäsi ja näet vain tyhjyyttä, suosittelen vahvasti selaamaan kasan lehtiä ja repimään kuvia, jotka tulevat luoksesi. (Tein tämän itse luovien tönäisyjen inspiroimana ja minusta se oli hyvin hyödyllistä.) Tämän ei ole tarkoitus olla aarrekartta - ainoastaan nopea tapa todella määritellä, missä oma energia on ja mitä uusi todellinen itsesi haluaa kertoa sinulle siitä, mitä oikeasti tapahtuu keskuksessasi - vastakohtana joutumiselle kiinni siihen ristiriitaisten tunteiden ja viestien puuskaan, mikä pyörii ympärilläsi. Luultavimmin yllätyt valitsemistasi kuvista. Tämä auttaa "päätäsi" saamaan kiinni siitä, missä energiasi ja sydämesi on.
Kun siirrymme eteenpäin uuden fyysisen itsemme ja fyysisen elämämme kanssa korkeamman värähtelyn todellisuustasolla, vanha tiheämpi fyysinen todellisuus on edelleen ympärillämme, kun se käy läpi sitä transformaatioprosessia, minkä olemme käyneet läpi jo sisällämme. Ihmiset kysyvät sitä, että jos olemme siirtyneet uuteen värähtelyyn, miten vanha värähtelytodellisuus voi edelleen olla läsnä? Tämän päivän fyysinen todellisuutemme on tulosta eilisen energiatodellisuudestamme. Samalla kun kollektiivinen värähtelymuutoksemme alkaa näkyä selvemmin fyysisyydessä tulevina kuukausina ja vuosina, jonkin aikaa elämme edelleen vanhan värähtelykollektiivimme fyysisten ilmentymien kanssa. Henkilökohtainen elämäsi voi olla 70% tai 90% uutta värähtelyä, mutta silloinkin sinun on vielä oltava vuorovaikutuksessa ihmisten ja järjestelmien kanssa, jotka ovat siirtymävaiheessa. Energiatasolla heitä on kutsuttu muuttumaan, mutta fyysisellä, näkyvällä tasolla he toteuttavat vielä vanhaa värähtelyä.
Fyysisyys on kuin järjestelmä, mihin on syötetty roppakaupalla eteerisiä lantteja soittamaan - kun lantti putoaa, vastaava kappale soi. Uusia korkean värähtelyn lantteja virtaa nyt kaikkiin järjestelmiimme, mutta joillakin ihmisillä on kasaantunut jonoon vanhan värähtelyn lantteja, jotka soittavat edelleen vanhoja kappaleita. Nuo kappaleet on soitettava fyysisyydessä, ennen kuin uudet kappaleet voivat alkaa soida noilla ihmisillä ja tietyissä järjestelmissä, tilanteissa, maissa jne. Monet ovat pitkään puhdistaneet omaa "kasaansa" ja alkaneet pudottaa uuden värähtelyn lantteja omaan järjestelmäänsä jokin aika sitten, ja näin nuo ihmiset näkevät jo paljon uusia kappaleita soivan päivittäisessä elämässään eri elämän alueilla. Se on samanlaista kuin uuden kolikon tullessa rahajärjestelmään: on jakso, jolloin vanhoja ja uusia versioita on liikkeellä, mutta kun lisää uusia tulee ja vanhoja kerätään pois, lopulta on hyvin harvinaista nähdä vanha kolikko ja uudesta tulee uusi standardi.
Se aikamäärä joka vietetään vanhan todellisuuden energiassa, vaihtelee henkilöstä toiseen ja päivästä toiseen. Se riippuu siitä, miten paljon elämästäsi on jo muuttunut fyysisellä ja tunnetasolla ja miten paljon on vielä muutettavaa. Esimerkiksi teetkö töitä tehtävässä, minkä kanssa olet harmoniassa vai mikä tekee sinusta sairaan? Onko ympärilläsi tukevia ystäviä ja perhettä vai oleskeletko edelleen myrkyllisten ihmisten kanssa? Ajatteletko ja elät harmoniassa oman totuutesi ja sydämesi kanssa vai sallitko itsesi langeta heikentäviin ajatuksiin ja tekoihin? Energiaero näiden kahden välillä tulee selvemmäksi ja selvemmäksi ja näin olen jokainen "putoaminen" vanhaan todellisuuteen tuntuu aina vain kovemmalta, raskaammalta ja suorastaan tukahduttavalta.
Huom. "putoaminen" liittyy enemmän sisäiseen energiaasi ja vähemmän ulkoiseen ympäristöösi. Esimerkiksi voit olla haastavassa ympäristössä harmonisen energian kera ja voit tehdä suuren palveluksen muille tuolla tavalla. Vastaavasti voit myös olla rakastavassa ja tukevassa ympäristössä rajoittavien tai vihamielisten ajatusten kera ja tehdä suuren karhunpalveluksen itsellesi sillä tavalla.
Joulukuun 21. päivän kynnyksen ylittäminen on laukaissut merkittäviä tunteita kaikissa niissä, jotka ovat kauan odottaneet tätä päivää. On vapautumisen tunnetta - vapautumista vanhoista pelkopohjaisista ennusteista ja profetioista, jotka pitivät monia jumissa, ja vapautumista vanhoista muinaisenergioista, jotka ovat hallinneet tätä planeettaa. On vapauden tunnetta - vapaus tehdä nyt todella sitä, mitä tulimme tänne tekemään, vapaus vanhoista (havaituista ja todellisista) rajoituksista, vapaus vanhoista uskomuksista, vanhasta karmasta ja vanhasta toimintamallista, mikä hajoaa nopeammin kuin pystymme sanomaan "uusi todellisuus".
On pettymyksen, vihan ja hämmennyksen tunnetta - miksi asiat eivät tapahdu nopeammin (hajoa nopeammin!) ja selvemmin? Miksi niin monet ihmiset ennustivat tiettyjä asioita, joita ei tapahtunut? (Massalaskeutumiset, Nibirun ohitus, kolmen päivän pimeys jne.) Ensin mainittuun kysymykseen. Monet liittivät 21.12. aikaan, jolloin kaikki muutokset olisivat tapahtuneet, kun se oli todellisuudessa enemmänkin merkki käännekohdastamme, ajasta jolloin meidän oli kollektiivisesti tehtävä valintamme. Kulkisimmeko suoraan ja osuisimme tiiliseinään vai kääntyisimmekö oikealle ja muuttuisimme maapallon kanssa tehden tarvittavia muutoksia, pysyäksemme elossa sen pinnalla rauhallisella ja kestävällä tavalla?
Niin turhautunut kuin osa ihmisitseäni onkin siitä, miten kauas meidän on vielä kuljettava, sisäisen itseni jatkaa siitä muistuttamista, miten kauas olemme tulleet ja miten paljon on muuttunut jopa kuluneen vuoden aikana, puhumattakaan viimeisistä 5-10 vuodesta. Niin paljon kuin katsonkin valtavirtamediaa epäuskoisena siitä, miten se ohittaa informatiiviset uutiset, mieltäni kohottavat netin vaihtoehtouutiset ja tuhannet inspiroituneet ihmiset ja sivustot, joihin miljoonat virittyvät nyt keräämään totuudellista ja voimaannuttavaa informaatiota. Niin valtavia kuin miljardien kohtaamat ongelmat edelleen ovatkin, olen hämmästynyt päivittäin siitä ihmismäärästä, joka herää omalla tavallaan esittäen kysymyksiä, kaivaten merkityksellistä elämää, haluten harmonisempaa maailmaa, etsien ratkaisuja, vaatien muutosta ja ojentaen kätensä toisille niin, kuin pystyvät.
Vaikka siirtymä ei ole yhden yön muutos, ei myöskään mene sukupolvia, jotta se alkaa ilmentyä selvästi, näkyvästi ja konkreettisesti. Emme tietenkään voi edes kuvitella lastenlastemme parempaa maailmaa, mutta osan siitä todellisesta muutoksesta, mitä niin syvästi kaipaamme, saamme kokea omana elinaikanamme. Miten voin olla niin varma? Miksi edes uskoisi mihinkään enää joulukuun 21. päivän "tapahtumattomuuden" jälkeen? No, ensinnäkin se on jo alkanut kenelle tahansa, jolla on silmät auki todella nähdäkseen. Toiseksi siinä ei ole järkeä, ette niin monet meistä inkarnoituisivat hyvin selkeän fokuksen, selkeän aikomuksen, selkeän tehtävän, selkeän vision ja selkeän kutsumuksen kera luoda uutta todellisuutta ja sitten saisimme tilaisuuden osallistua vain "normaaliin" muutokseen, mitä tapahtuu joka vuosikymmen ja joka sukupolvi.
Tämä on siementemme kylvämisen aikaa ja me tähtisiemenet teemme tuon kylvämisen. Olemme aina tienneet, että olette täällä tekemässä tämän, mutta vanhassa syklissä siemenillemme oli vain vaikea juurtua siihen maaperään. Vanhan syklin "maaperä" ei ollut yhteensopiva siementemme kanssa, jotka oli ohjelmoitu uuden syklin "maaperää" varten. Se on kuin kasvimaata kylväessä - jos maaperä ei ole sopiva, vihannekset eivät kasva. Olemme nyt lopultakin sen rikkaan ja vehmaan maaperän ajassa, mikä sopii täydellisesti siemenillemme, ja nyt ei todellakaan ole aika antaa periksi tai saada kiukkupuuskaa, että on saanut tarpeekseen!
Jälkimmäiseen ennustuksia koskevaan kysymykseen liittyen ajattelen, että meidän pitää odottaa villikortteja, asioita joita kukaan ei ole ennustanut ja joitain tapahtuu positiivisella tavalla jonain satunnaisena tiistaina, silloin kun vähiten odotamme. Unohtakaa tuomiopäivä, unohtakaa maan alla eläminen kolme vuotta - tuo aikajana-alus on jo kauan sitten purjehtinut.
Kautta historian meillä on ollut myriadeja aikajanoja, jotka ovat menneet moniin mahdollisiin tulevaisuuksiin, ja on mahdollista, että ihmiset jotka ennustivat erityistapahtumia, virittyivät aikajanaan, joka ei yksinkertaisesti ollut enää vaihtoehtona silloin, kun pääsimme tuohon ajankohtaan. Ihmiset ovat puhuneet, että jäljellä oli kaksi aikajanaa, jotka johtivat joulukuun 21. päivään - herääminen ja maailmanlaajuinen transformaatio tai tuhoutuminen. Tämä ei merkinnyt, että kumpikaan noista asioista tapahtuisi juuri tuona päivänä, vaan että ihmiskunta valitsisi toisen noista raiteista, kun astuimme uuteen sykliin - molemmat eivät voineet enää olla vaihtoehtona.
Oma tuntemukseni on aina ollut, että tiesimme jo kauan sitten, kumman aikajanan valitsisimme lopulta - herääminen ja maailmanlaajuinen transformaatio - ja olemme tehneet sen. Älä usko minun sanaani siitä, vaan etsi omia todisteitasi, mene omaan sydämeesi ja totuuteesi etsimään omia neuvojasi. Jos "väärät" ennusteet ovat opettaneet meille jotain, niin käyttämään omaa erottelukykyämme, kulkemaan oman intuitiomme ja vaistojemme mukaan. Oma keskuksesi on aina paras paikka löytää turvallisuuden ja selkeyden tunne sekä opastusta.
Oma tuntemukseni massalaskeutumisista on, ettei mikään hyväntahtoinen rotu laskeutuisi tänne, ennen kuin he ovat varmoja, että a) emme juokse huutaen karkuun ja/tai yritä ampua heitä alas ja b) emme kunnioita heitä jumalinamme tai pelastajinamme. Joulukuun 21. päivän jälkeen tuli viesti, että "massalaskeutuminen" kyllä tapahtui, muttei todellakaan odottamallamme tavalla. Kun olemme nyt heränneet (aktivoituneet) vielä enemmän sille, kuka oikeasti olemme (myös piilevien kykyjemme aktivoituminen), heräämme muistikuvaan itsestämme tähtiolentoina. Se tähtilaivallinen plejadilaisia joita olet odottanut koko ikäsi, ovat itse asiassa niitä todella ihastuttavia ihmisiä, jotka tapasit viime viikonlopun juhlissa. Ne siriuslaiset joiden kanssa olet halunnut aina puhua, ovat ihmisiä, joiden keskellä istuit kurssilla eilen. Arcturuslaisia joilla on voimakkaat parannuskyvyt, ovat ne terapeutit ja hoitajat, jotka ovat auttaneet sinua.
He eivät mene kotiin ja avaa salaa ihmisasunsa vetoketjua loikoillen sohvalla valokehossaan. He eivät keräänny salaliitoryhmiin ja naura sille, miten ihmiset eivät ole vielä tajunneet heidän soluttautuneen ihmisten joukkoon. He eivät ole pelottavia muukalaisia yhtään sen enempää kuin sinäkään. Jos et resonoi tämän kanssa vähääkään, niin ok, mutta jos resonoit, niin olet yksi näistä tähtisiemenistä, näistä tähtiolennoista jotka ovat tulleet maan päälle tässä elämässä ja inkarnoituneet ihmiseksi auttaakseen uuden maailman luomisessa omalla erityisellä värähtelyjalanjäljellään tai tavallaan valojäljellään. Hopit ovat sanoneet: "Me olemme niitä, joita olemme odottaneet." Tajuammeko sen jo?
Olen ensimmäisenä sanomassa, etten jaksa odottaa sitä päivää, kun koko maailma tunnistaa galaktiset naapurimme normaalitodellisuudeksi. Kuitenkin sen odottaminen, että tähtikansa toiselta planeetalta tulee auttamaan meitä tai pelastamaan meidät, ei tunnusta omaa kykyämme ja vastuutamme auttaa itse itseämme, pelastaa itse itsemme ja vaihtaa itsemme fyysiseen todellisuuteen, mikä sopii yhteen sen värähtelytodellisuuden kanssa, mihin tiedämme kykenevämme ja mitä pidämme jo sisällämme. Meidän on täytynyt astua omaan voimaamme ensin. Meidän on täytynyt lakata odottamasta jotain päivämäärää - ylösnousemukselle tai maan ulkopuolisen elämän paljastumiselle. Meidän on täytynyt vain jatkaa sen tekemistä, mihin tunnemme kutsun, ja nyt enemmän kuin koskaan saamme tilaisuuden saada selville, miksi teemme sitä.
Pettynyt universumiin? Oletko yli oppaistasi? Väsynyt kanavointeihin ja lupauksiin upeammasta todellisuudesta? Hyvä. Tämä on siis hyvä hetki kysyä itseltäsi: "Teenkö sitä, mitä teen, koska universumi tai oppaani tai kanavat sanovat niin, vain teenkö sitä, mitä teen, koska en voi olla tekemättä sitä? Teenkö sitä, koska katson ihmisiä, yhteiskuntaa ja maailmaa ja näen, että voi olla uusia tapoja tehdä asioita? Aionko tehdä sitä, mitä aion tehdä, koska joku on luvannut minulle, että tapahtuu massaherääminen, vai koska lapseni ja lapsenlapseni sanovat jonain päivänä: 'Ja mitä teitä asioiden muuttamiseksi? Mitä teit omilla "siemenilläsi" ja heränneellä itselläsi?'"
Kun äidilläni diagnosoitiin kymmenen vuotta sitten pitkälle kehittynyt rintasyöpä ja kuusi aivokasvainta, hän oli 50-vuotias parantaja ja taiteilija ja kiukuttelin valtavasti universumille. Kerroin sanoutuvani irti, jos äidille tapahtui jotain, enkä uskoisi enää koskaan mihinkään! No, tuon kolmen kuukauden lyhyen matkan aikana ennen hänen kuolemaansa opin jotain, mikä oli merkittävä käännekohta elämässäni. Opin, ettet voi sanoa kaiken tapahtuvan syystä ja sitten kiukutella, kun et vielä ymmärrä tuota syytä. Opin, että parantumista tulee monissa muodoissa eikä kuolema ole epäonnistuminen tai loppu - eikä ole odottamattomia lopputuloksia. Minua muistutetaan tuosta ajasta elämässäni, koska tiedän monien teistä tällä hetkellä huutavan universumille, että olette saaneet tarpeeksenne, aiotte irtisanoutua ja olla uskomatta koskaan enää mihinkään. Kasvon itse tuona aikana henkisesti ja aloin ilmentää totuuttani - ruumiillistaa sen, mitä tiesin, ja aloin todella elää sitä. On aika katsoa kunnolla, mitä teemme ja miksi, ja tietää, kenen vuoksi teemme sitä. On hyvä aika alkaa alusta ja ottaa vain se, mikä oikeasti resonoi kanssamme, kun siirrymme tulevaisuuteen.
Kyllä, ansaitsemme jotain suurta, selvää ja hämmästyttävää tapahtuvan. Kyllä, haluamme kosmisen rakkaus- ja heräämissuihkun leviävän kaikkien päälle koko planeetalla niin, että he voivat oikeasti tuntea ja tietää sen. Mutta loppujen lopuksi meille jää vain kysymys: ja mitä sitten? No, olemme nyt saapuneet aikaan, missä meidän on vastattava tuohon kysymykseen - oli tähtialuksia tai ei, oli maailmanlaajuista rakkausaaltoa tai ei. Se aika on täällä. Tähtikansat eivät tee sitä puolestamme, maailmanlaajuinen rakkausaalto on ehkä tullut ja mennyt jo sata kertaa, mutta se ei silti tee sitä meidän puolestamme. Meidän on tehtävä se itse. Me olemme niitä, joita olemme odottaneet. On aika tajuta se nyt.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.