YHDISTYMINEN KAIKKEEN MITÄ OLET
Kirjoittanut Jenny Schiltz (jennyschiltz.com)
3.7.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Tein hiljattain matkan, ja minut vietiin tyhjään maisemaan. Siellä ei ollut mitään, paitsi korkea kirkas kristalli etäällä. Kävelin sen luo, ja se alkoi sykkiä valoa suoraan sydänchakraani. Huomasin, että kristallin toinen puoli teki samaa. Se lähetti sykkivää valoa valtavaan tyhjään tilaan.
Ei mennyt kauankaan, kun katselin miehen lähestyvän. Tunsin hänet, sydämeni ja sieluni tunsivat hänet, vaikkei minulla ole mitään viitettä, kuka hän on valvetodellisuudessani. Sydämeni paisui rakkaudesta, ja olin hyvin onnellinen nähdessäni hänet. Se oli syvä sieluyhteys.
Sanattomasti tiesimme kumpikin, mitä tehdä. Astuimme tuohon kristalliin, ja kun teimme sen, emme olleet enää kehoja, olimme vain energiaa. Kenttämme sulautuivat yhteen, chakramme sulautuivat yhteen. Tiesin, että hän oli auttamassa minua yhdistymään jumalaiseen maskuliinisuuteeni, ja minä olin auttamassa häntä yhdistymään jumalaiseen feminiinisyyteensä. Hän oli kuin vastakohtani, eikä kuitenkaan ollut. Hänellä oli piirteitä, jotka minulta puuttuivat, ja minulla oli piirteitä, jotka häneltä puuttuivat.
Energiamme sulautuivat yhteen ja tulivat uudeksi. Kun se oli tehty, poistuimme kristallista. Kun poistuimme, otimme tuon uuden, yhdistyneen energian ja palautimme sen kehoihimme. Tuijotimme toisiamme silmiin ja hymyilimme, ja sitten lähdimme omille teillemme.
Tuon kokemuksen jälkeen minusta tuntui todella hyvältä, keskittyneeltä, kokonaisemmalta ja vähän yllättyneeltä kaikesta siitä, mutta muuten en huomannut juurikaan muutosta. Kuitenkin noin viikon kuluttua katselimme jotain ohjelmaa, ja siinä oli sotakohtaus. Kuten tavallista, naiset olivat tykinruokaa. Heitä hakattiin, raiskattiin ja ryöstettiin. Sen raivon voima jota kupli esiin minusta, oli uskomaton.
Olen nähnyt tällaisia kohtauksia aiemminkin, ja vaikka se tekee minusta vihaisen ja surullisen, tämä oli täysin uusi taso. Niinpä olin sen kanssa, ja kehoni tärisi raivosta. En ruokkinut sitä – tarkkailin vain uteliaana. Raivo muuttui syväksi, syväksi suruksi ja sitten häpeäksi. Kun häpeä huuhtoi olemukseni yli, tiesin sen olevan maskuliinisuudesta, jonka kanssa olin yhdistynyt aiemmin.
Minulle näytettiin sitten aika, jolloin naisia pidettiin ovina luomiseen, ja he olivat virittyneet Maahan ja sen sykleihin. Naisen opastusta etsittiin, hänen neuvojaan noudatettiin ja häntä arvostettiin kaikissa vaiheissa – neito, äiti ja eukko.
Minulle näytettiin, milloin ajan kuluessa tuli elementti, joka aiheutti vaaran naisille. Miespuolisten reaktio oli suojella, rajoittaa ja sulkea pääsy arvokkaiden ja vaalittujen naistensa luo.
Ajan kuluessa, erityisesti miesten hallitsemien uskontojen leviämisen myötä, ihmiset alkoivat olla vähemmän yhteydessä maahan, sykleihin ja viisaisiin naisiinsa. Siitä mikä alkoi suojeluna, tuli hallintaa ja kontrollointia. Mitä enemmän tämä jatkui, sitä enemmän irrallisuus, pelko ja ego kasvoivat.
Feminiinisyyden vaientaminen oli hidasta ja salakavalaa, ja se alkoi usein halusta suojata tai suojella. Sitten tulivat uskomusjärjestelmät, jotka syyttivät feminiinisyyttä, viisasta naista, yrteillä parantajaa, parantajaa, kätilöä ja tietäjää kaikista ongelmista maailmassa, myrskyistä sotiin.
Tämä irrallisuus, syyttäminen, pelko ja ego johtivat siihen, että naiset nähtiin omaisuutena, vähempiarvoisina ja astiana tarpeiden tyydyttämiseen. Kun maskuliinisuus kadotti yhteyden feminiinisyyteen ja Maahan, se kadotti yhteyden itseensä.
Katselin tuon tiivistelmän virtaavan lävitseni. Näin elämiäni miehenä, ja näin osani puhtaan irrallisuusjärjestelmän luomisessa ja jatkamisessa. Tunsin häpeän väreilevän lävitseni, ja tuolla hetkellä näin hyvin selkeästi, että ainoa tie läpi on anteeksianto.
Kun pidin itseäni sylissä, annoin anteeksi itselleni ja rakastin itseäni, maskuliinisuuden tuska hellitti. Kun annoin kaiken sen mennä, pystyin yhdistymään vapaasti jumalaiseen feminiinisyyteen – en haavoittuneeseen enkä toksiseen feminiinisyyteen, vaan jumalaiseen.
Jumalainen feminiinisyys ja jumalainen maskuliinisuus ovat kokonaisuuden kaksi puolikasta – ne eivät ole erillisiä. Voidaksesi tulla kokonaisuudeksesi, sisäisen feminiinisyys ja maskuliinisuus tarvitsee yhdistää, nähdä, kuulla, niitä täytyy rakastaa ja niille täytyy antaa anteeksi. Tästä tilasta pääsemme käsiksi aitoon jumaluuteemme. Tästä tilasta voimme nähdä, ettei ole mitään anteeksiannettavaa – kuitenkin siihen pääsemiseksi vaaditaan anteeksiantoa.
Olemme olleet kaikkea, tehneet kaikkea, kokeneet vaihtelevasti valoa ja pimeyttä, jiniä ja jangia. OLET KAIKKI. Sisällät uskomatonta tietoa, tietämistä ja totuutta. OLET KAIKKI.
Kaikkien osiesi ja kokemustesi sovittaminen, rakastaminen ja anteeksiantaminen on polku eheyteesi ja kaikkeen, mitä olet.
Kun kirjoitan näitä sanoja, minua muistutetaan viestistä, jonka sain päiväntasauksen aikaan maaliskuussa (Viesti Kohtalottarilta 26.3.2021). Siitä tulee nyt selvempi.
Olemme kauniin, Auringon ja Siriuksen välisen asetelman keskellä (3.–7.7.). Tämä asetelma luo aukon, joka auttaa meitä tärkeillä koodeilla. Täysivaltaisuuskoodeilla kun yhdistymme enemmän ja enemmän aidoimpaan itseemme.
Kiitos teille kaikille, jotka jaatte ja tuette tätä työtä. Lähetän teille kaikille paljon rakkautta!
Jenny
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.