HENKILÖKOHTAINEN MATKA UUTEEN TODELLISUUTEEN - EAT, PRAY, LOVE UUDELLA MAAPALLOLLA
Kirjoittanut Celia Fenn ( www.starchildascension.org)
11.12.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Ihmiset ovat viime aikoina kyselleet minulta, miksi en ole kirjoittanut nettisivuilleni kovin usein viime kuukausina. No, olen elänyt totuuttani "tuolla jossain" ja kokenut uutta todellisuutta. Tässä seuraavassa vaiheessa matkallamme uuteen todellisuuteen kyvystä maadoittaa ja ilmentää tulee tärkeä. Ja kyllä, voi olla ja on uuvuttavaa todella olla hereillä ja tietoinen ja elää uutta energiaa fyysisen kehon kautta. Viimeisten viiden kuukauden aikana olen käynyt Venäjällä, Saksassa, Sveitsissä, Australiassa, Italiassa, Ranskassa, Portugalissa, Kolumbiassa ja Turkissa, työskennellen valoperheen kanssa ja kokien uutta energiaa maailmalaajuisesti. Tämä artikkeli on siis tavallaan raportti siitä, missä olen ollut sekä kirjaimellisesti että henkisesti ja se on myös henkilökohtainen julistus uuteen energiaan ja uuteen vuoteen. Olen taas "kotona" ja valmis jakamaan näkemykseni matkasta.
Elämä on jatkuvaa löytämisen matkaa tai seikkailua - itsensä, toisten ja sen löytämisen, miten toisten matkat ja luomukset risteävät omiesi kanssa tässä kanssaluomisessa. Emme ole koskaan yksin, uudessa viidennen ulottuvuuden todellisuudessa jokaisella valinnalla ja luomisteolla on seuraamuksensa itselle ja toisille. Elämän kokeminen on ääretön ja monisyinen luomisen ja kokemisen verkko, minkä teemme omia uskomuksiamme, ajatuksiamme ja havaintojamme vastaavasti ja omien halujemme ja intohimojemme kautta.
Mutta … näiden eläminen aktiivisesti on hyvin erilaista kuin niistä puhuminen ja uneksiminen. Uneksiminen ja puhuminen ovat ensimmäinen askel, mutta unelmiemme ja intohimojemme maadoittaminen vaatii energiaa, sitoutumista ja keskittymistä ja tämä määrittelee, jäävätkö nämä unelmat unelmiksi vai ilmentyvätkö ne viidennen ulottuvuuden fyysisen tason todellisuuteen.
Ja kyllä, näiden uusien nopeutuvien energioiden myötä mahdollisten ja todennäköisten luomusten määrä lisääntyy ja tulee aina vain tärkeämmäksi käyttää erottelukykyä ja keskittyä. Ei voi luoda kaikkea kerralla eikä pitäisi halutakaan. Vain antamalla etusijan sille, mitä haluaa luoda, ja keskittymällä sen energiaan voi tehdä unelmista totta ja maadoittaa unelmansa uuvuttamatta itseään tai näkemättä unelmien hajoavan, koska niiden perusta ei ole riittävän vahva aineellisessa maailmassa.
Ja kyllä, uudet energiat vaativat uutta ajattelu-, havainto- ja maadoittamistapaa. Uuden maan unelmat eivät ilmenny vanhan maan perustalle. Tätä tapahtuu monilla unelmille ja toiveille tässä siirtymä- ja transformaatioajassa - unelmat eivät voi löytää tilaa tulla, koska ne eivät voi maadoittua vanhan energian todellisuusrakenteisiin, jotka ovat murenemassa pois.
Tämä on ollut kokemukseni muutamana viime kuukautena ja haluaisin jakaa kanssanne oivallukseni ja havainnot, joita tein matkoillani. Kyse on uusista havaintotavoista, uusista ajattelu- ja olemistavoista ja uuden maatodellisuuden ilmentämisestä todella, tekemällä uuden maan valintoja.
Tämä matka ei ollut minulle helppo millään tasolla. Tulin kotiin uupuneena sekä fyysisesti että tunteellisesti ja kera keuhkoputken- ja sivuontelotulehduksen. Mutta koin syvän sisäisen todellisuusmuutoksen, mikä on auttanut minua tässä todellisuuden luomisen jatkuvassa seikkailussa, kun siirrymme vuoteen 2011 ja sen jälkeen vuoteen 2012.
Ajattelin, että leikkisänä viittauksena populaarikulttuuriin kirjoittaisin oman "Eat, Pray, Love" -versioni. Nämä toiminnot näyttävät olevan niin keskeisiä ihmisen olemassaolon kokemuksessa, että ne ovat tarttuneet yleiseen mielikuvitukseen. Tämä ei kuitenkaan ole Hollywood-versio, jota tähdittää Julia Roberts ja jossa on enimmäkseen kyse sisäisestä matkasta - Celia Fennin versiossa on kyse yhteisön, jakamisen ja tukemisen merkityksestä, tasapainoisena ilmaisuna uudesta viidennen ulottuvuuden keskinäisen yhteyden ja ykseystietoisuuden todellisuudesta. Yhteyden ja rakkauden ulkoisen todellisuuden kokeminen on yhtä tärkeä kuin parantumisen ja itsensä oivaltamisen sisäinen matka eikä niitä voi oikeastaan kokea ilman toisiaan. Ja kun hyväksymme tämän osana uutta todellisuutta, kohtamme tarpeen tehdä elämässämme valintoja, jotka heijastavat tätä.
Niinpä Celia Fennin "Eat, Pray, Love" -versiossa joulukuussa 2010 ajatellaan matkaa jaettuna luomisena tai ilmaisuna ihmiskokemuksesta, kanssaluomisena enkelien ja korkeampien henkiolemusten kanssa sekä rakkauden ja kiitollisuuden ilmentämisenä koko luomakunnalle. Se on yhtä paljon "me" kuin "minä olen" ja sitä, miten määrittelemme itsemme kollektiivisesti tässä uuden todellisuuden toimintamallissa.
EAT (SYÖ) … Napoli ja Sorrento … marraskuu 2010
Kirjoittanut Celia Fenn ( www.starchildascension.org)
11.12.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Ihmiset ovat viime aikoina kyselleet minulta, miksi en ole kirjoittanut nettisivuilleni kovin usein viime kuukausina. No, olen elänyt totuuttani "tuolla jossain" ja kokenut uutta todellisuutta. Tässä seuraavassa vaiheessa matkallamme uuteen todellisuuteen kyvystä maadoittaa ja ilmentää tulee tärkeä. Ja kyllä, voi olla ja on uuvuttavaa todella olla hereillä ja tietoinen ja elää uutta energiaa fyysisen kehon kautta. Viimeisten viiden kuukauden aikana olen käynyt Venäjällä, Saksassa, Sveitsissä, Australiassa, Italiassa, Ranskassa, Portugalissa, Kolumbiassa ja Turkissa, työskennellen valoperheen kanssa ja kokien uutta energiaa maailmalaajuisesti. Tämä artikkeli on siis tavallaan raportti siitä, missä olen ollut sekä kirjaimellisesti että henkisesti ja se on myös henkilökohtainen julistus uuteen energiaan ja uuteen vuoteen. Olen taas "kotona" ja valmis jakamaan näkemykseni matkasta.
Elämä on jatkuvaa löytämisen matkaa tai seikkailua - itsensä, toisten ja sen löytämisen, miten toisten matkat ja luomukset risteävät omiesi kanssa tässä kanssaluomisessa. Emme ole koskaan yksin, uudessa viidennen ulottuvuuden todellisuudessa jokaisella valinnalla ja luomisteolla on seuraamuksensa itselle ja toisille. Elämän kokeminen on ääretön ja monisyinen luomisen ja kokemisen verkko, minkä teemme omia uskomuksiamme, ajatuksiamme ja havaintojamme vastaavasti ja omien halujemme ja intohimojemme kautta.
Mutta … näiden eläminen aktiivisesti on hyvin erilaista kuin niistä puhuminen ja uneksiminen. Uneksiminen ja puhuminen ovat ensimmäinen askel, mutta unelmiemme ja intohimojemme maadoittaminen vaatii energiaa, sitoutumista ja keskittymistä ja tämä määrittelee, jäävätkö nämä unelmat unelmiksi vai ilmentyvätkö ne viidennen ulottuvuuden fyysisen tason todellisuuteen.
Ja kyllä, näiden uusien nopeutuvien energioiden myötä mahdollisten ja todennäköisten luomusten määrä lisääntyy ja tulee aina vain tärkeämmäksi käyttää erottelukykyä ja keskittyä. Ei voi luoda kaikkea kerralla eikä pitäisi halutakaan. Vain antamalla etusijan sille, mitä haluaa luoda, ja keskittymällä sen energiaan voi tehdä unelmista totta ja maadoittaa unelmansa uuvuttamatta itseään tai näkemättä unelmien hajoavan, koska niiden perusta ei ole riittävän vahva aineellisessa maailmassa.
Ja kyllä, uudet energiat vaativat uutta ajattelu-, havainto- ja maadoittamistapaa. Uuden maan unelmat eivät ilmenny vanhan maan perustalle. Tätä tapahtuu monilla unelmille ja toiveille tässä siirtymä- ja transformaatioajassa - unelmat eivät voi löytää tilaa tulla, koska ne eivät voi maadoittua vanhan energian todellisuusrakenteisiin, jotka ovat murenemassa pois.
Tämä on ollut kokemukseni muutamana viime kuukautena ja haluaisin jakaa kanssanne oivallukseni ja havainnot, joita tein matkoillani. Kyse on uusista havaintotavoista, uusista ajattelu- ja olemistavoista ja uuden maatodellisuuden ilmentämisestä todella, tekemällä uuden maan valintoja.
Tämä matka ei ollut minulle helppo millään tasolla. Tulin kotiin uupuneena sekä fyysisesti että tunteellisesti ja kera keuhkoputken- ja sivuontelotulehduksen. Mutta koin syvän sisäisen todellisuusmuutoksen, mikä on auttanut minua tässä todellisuuden luomisen jatkuvassa seikkailussa, kun siirrymme vuoteen 2011 ja sen jälkeen vuoteen 2012.
Ajattelin, että leikkisänä viittauksena populaarikulttuuriin kirjoittaisin oman "Eat, Pray, Love" -versioni. Nämä toiminnot näyttävät olevan niin keskeisiä ihmisen olemassaolon kokemuksessa, että ne ovat tarttuneet yleiseen mielikuvitukseen. Tämä ei kuitenkaan ole Hollywood-versio, jota tähdittää Julia Roberts ja jossa on enimmäkseen kyse sisäisestä matkasta - Celia Fennin versiossa on kyse yhteisön, jakamisen ja tukemisen merkityksestä, tasapainoisena ilmaisuna uudesta viidennen ulottuvuuden keskinäisen yhteyden ja ykseystietoisuuden todellisuudesta. Yhteyden ja rakkauden ulkoisen todellisuuden kokeminen on yhtä tärkeä kuin parantumisen ja itsensä oivaltamisen sisäinen matka eikä niitä voi oikeastaan kokea ilman toisiaan. Ja kun hyväksymme tämän osana uutta todellisuutta, kohtamme tarpeen tehdä elämässämme valintoja, jotka heijastavat tätä.
Niinpä Celia Fennin "Eat, Pray, Love" -versiossa joulukuussa 2010 ajatellaan matkaa jaettuna luomisena tai ilmaisuna ihmiskokemuksesta, kanssaluomisena enkelien ja korkeampien henkiolemusten kanssa sekä rakkauden ja kiitollisuuden ilmentämisenä koko luomakunnalle. Se on yhtä paljon "me" kuin "minä olen" ja sitä, miten määrittelemme itsemme kollektiivisesti tässä uuden todellisuuden toimintamallissa.
EAT (SYÖ) … Napoli ja Sorrento … marraskuu 2010
Kuva: Auringonlasku Sorrentossa
Kuva: Napolin lahti, katse kohti Sorrentoa
Saavuin Napoliin viileänä ja raikkaana syyspäivänä. Siitä oli 20 vuotta, kun viimeksi olin ollut Italiassa ja Napolin alueella. Muistin Napolin suurena ja likaisena kaupunkina, joka oli vaarallinen eikä kovin mukava vierailupaikka. Olin yllättynyt nähdessäni, että Napoli oli muuttunut joksikin, mikä muistutti kaunista - tai kenties kyse oli vain siitä, että olin vanhempi ja kykenevämpi näkemään kauneutta tässä ikivanhassa kaupungissa.
Vesuviuksen - Pompeijin tuhansia vuosia sitten tuhonneen ja edelleen aktiivisen tulivuoren - huiput muodostivat edelleen kaupungin taustan, mikä syleilee rannikkoa Napolin lahdella. Itse lahti on hyvin syvän ja voimakkaan sininen ja kun ajaa Sorrentoon, määränpäähäni, kivisten kallioiden, poukamien ja kalastajakylien loisto ja kauneus viettelee.
Huomasin lähes välittömästi kasvavan ruuan ja pienten puutarhojen määrän - niitä oli kaikkialla. Myös kaupunkiasuntokorttelien välissä oli puutarhojen ja muovitunneleiden vihreitä tilkkuja, missä kasvoi ruokaa rinta rinnan modernin, urbaanin elämäntyylin kanssa.
Italialaisilla on rakkaussuhde ruokaan. Erityinen Välimeren ilmasto ja heidän intohimonsa yksilöinä on tuottanut kulttuurin, joka perustuu syvään tunne- ja aistikokemukseen. Se on kulttuuri, joka ylistää muinaisaikaansa historiansa kautta ja yhteyttään nykyhetkeen ruuan, perheen ja yhteisön ylistämisen kautta. Ja ruoka on sen luomien elementtien ylistystä - auringonpaiste, hyvä maaperä, vesi ja tuuli.
Italiassa on lähes mahdotonta saada huonoa ateriaa. Ruoka on tuoretta, maukasta ja hyvin valmistettua, koska tämä on italialaisille kunnia-asia. Se tarjoillaan rakkauden, intohimon, musiikin, keskustelun ja hyvän viinin kera ja se vie aikaa. Kyllä … La Dolce Vita. Ei pikaruokaa, ei prosessoitua ruokaa, ei keinotekoista ruokaa. Ja italialaiset ovat ylpeitä ruuanlaittotaidoistaan. Minua kosketti seminaaritapahtumassa Sorrentossa, kun ihastuttava, keskuksessa työskennellyt nainen nimeltään Guiliana leipoi ihanan tuoreen Caprese-suklaakakun yhden osallistujan syntymäpäivän kunniaksi. Se oli vielä lämmintä, leivottu taidolla ja maistui ihanalta. Se oli elegantti ja yksinkertainen, ei liioiteltu - ei kuorrutusta tai "möhnää", vain puhtaan raikkaita aineksia, rakkautta ja taitoa. Mikä syntymäpäiväyllätys meille kaikille!
Italiasta matkustin eteenpäin ja sain paljon ruokaa, joka oli täydellinen vastakohta tälle - raskasta, prosessoitua, rasvaista, mautonta, keinotekoista, nopeasti tehtyä ja kamalaa. Näin ero vanhassa energiassa syömisen ja uudessa todellisuudessa syömisen välillä tuli selvemmäksi minulle.
Viime vuosina ruuasta ja suhteestamme siihen on tullut keskeinen kohta ylösnousemusmatkallamme korkeampaan tietoisuuteen. Reaktiot vaihtelevat niistä, jotka haluavat lopettaa syömisen kokonaan ja elää valolla, niihin jotka uskovat, että he voivat syödä mitä tahansa eikä sillä ole oikeastaan merkitystä. On vegaaneja ja vegetaristeja ja niitä, jotka syövät lihaa ja ovat ylpeitä siitä. Muistan muutama vuosi sitten saaneeni joltain läksytyksen vegetaristisen elämäntyylin tukemisesta, koska se oli omituista ja vastuutonta "minun asemassani" olevalta. Se tosiasia, että suurin osa aasialaisista on ja on ollut tuhansia vuosia vegetaristeja, sivuutettiin valtavirran syömistapojen ja riippuvuuksien hyväksi.
Mutta minusta näyttää uuden havaintotapani ja uusien energioiden myötä, että ihmiset suunniteltiin syömään. Meillä on hampaat ja ruuansulatusjärjestelmä, mikä on suunniteltu täydellisesti käsittelemään ruokaa. Mutta minusta näyttää myös siltä, ettei kyse ole niinkään siitä, mitä päätämme syödä, vaan miten tuo ruoka tuotetaan tai kasvatetaan ja miten se saadaan pöytäämme ja ateriaksemme!
Keskenään yhteydessä olevassa maailmassa olemme vastuullisia, tiedostavia ja tietoisia. Valintamme eivät ole yksilöllisiä tekoja, vaan niillä on vaikutuksia muihin tällä planeetalla. Esimerkiksi lihan syöminen vetää mukaan - kohdataanpa tämä - julmuuden ja eläinten hyväksikäytön ketjuun. Olen aivan varma, että jos keskivertoihmisen pitäisi käydä teurastamolla tai nähdä, miten eläimiä kasvatetaan maatalouden liikeyrityksissä, heiltä menisi innostus kuluttaa lihaa modernin maailman ihmisten tavalla. Vain vanhan energian yhteydettömyys sallii sen, ettei ihmisillä ole kerrassaan mitään yhteyttä lautasellaan olevan ruuan ja sen tuottamiseen liittyvän kärsimyksen kanssa. Ja jos on tiedostava ja tietoinen, voiko jatkaa syömistä sillä tavalla? Voiko ylistää ruokaa, joka on täynnä kärsimystä ja tuskaa?
No, jos on tiedostamaton ja tietämätön, niin voi. Silloin näkee vain lihan lautasella ja reagoi vastaavasti tunteisiin ja ruokahaluun. Korkeammat ja hienovaraisemmat impulssit suljetaan "ruokariippuvuuden" ja tällaisen ruuan jatkuvan syömisen hyväksi. Ei ole ajattelua, tietoisuutta ja tiedostamista, vain syömisen perustoiminto ja ruokahalun tyydyttäminen fyysisellä tasolla.
Luulen, että tällainen syömis- ja elämistapa on ollut tulosta ihmisten "yhteydettömyydestä" siihen maahan, mikä tukee ja ravitsee heitä. Ennen yhteiskunnan teollistumista ja mekanisoitumista ihmisillä oli paljon suurempi rooli oman ruokansa kasvattamisessa ja valmistamisessa. Isovanhempieni lapsuudessa joka kodissa oli hedelmäpuita ja kasvimaa. Joskus oli kanoja, joita pidettiin munien ja ruuan vuoksi. Jos ei ollut omia kanoja, saattoi ostaa elävän kanan katukauppiailta. Perheen äiti tappoi, kyni ja valmisti itse perheen paistetun sunnuntaikanan. Ymmärrettiin, että ruoka oli osa elämän ja kuoleman kiertoa ja että se oli siunaus Jumalalta. Siksi ruokarukous sanottiin aina vakaumuksella ja kiitollisuudella ja ruoka syötiin ilolla.
Emme näe usein yhteydettömässä tilassamme ruokaa Jumalan siunauksena ja armona ja oleellisena osana elämänkiertoa. Näemme sen "tuolla jossain" jonain, mikä houkuttelee meitä, lihottaa meitä, on ärsyttävää (ostaminen ja laittaminen) tai vain tylsää. Olemme unohtaneet, miten ylistää ruokaa, yhteisöä, jakamista ja Jumalan armoa, mitä ilmaistaan fyysisen kehomme ylläpitämisenä ja ravitsemisena. Jumalan armo on osa kaikkea elämää, jos sallimme itsemme nähdä sen - myös ruokaa mitä syömme joka päivä.
Tässä kohtaa italialaiset tulevat kuvaan mukaan. He tietävät edelleen, että ruoka on juhlaa ja iloa, että tuore ja aito on parasta ja että ruoka joka tehdään rakkaudella ja intohimolla, on lahja Jumalan antamille aisteille. Kyllä, todellakin! He tietävät myös, että näiden lahjojen ja siunausten jakaminen yhteisönä on armon ja rakkauden piirre. Vanhemmissa perinteissä niin on - Italian kylissä, pikkukaupungeissa ja jopa Napolin kaltaisissa suurkaupungeissa, missä oman ruuan kasvattaminen luo tunteen ja tiedon olemisesta osa jatkuvaa elämän ja kuoleman kiertoa. Se luo kunnioitusta eläinten ja kasvien elämää ja kuolemaa kohtaan ruokaketjussa. Ja tämä kunnioitus muuttaa suhteemme ruokaan riippuvuudesta ja kuluttamisesta armoksi ja kiitollisuudeksi. Huomaan, että syödessäni omasta puutarhastani minulla on taipumus valmistaa ruoka kunnioittavammin ja nauttia enemmän siitä, mitä syön. Juuri nyt odotan tomaattien kypsymistä, mutta se on toinen tarina …
Kyse on hyvin yksinkertaisesta asiasta, jonka isovanhempamme tiesivät, mutta joka on hukkunut 1900-luvun lopun liikakulutukseen. Uudella maapallolla ei tarvitse olla nälkää, tarvitaan koulutusta tai uudelleenkoulutusta ja toinen ajattelutapa suhteesta ihmisten ja meidät elättävän maan ja veden välille.
Uudessa maapallossa on kyse armosta, kiitollisuudesta ja vilpittömyydestä, kulkemisesta ja elämisestä vilpittömyydessä. Ruuan ja sen elämänkiertojen kunnioittaminen, osallistuminen kasvatus- ja tuotantoprosesseihin ja sadon juhliminen ovat osa sekä muinaishistoriaamme että välttämätön osa tulevaisuuttamme tällä planeetalla. Kyse on olemisesta tiedostava, hereillä ja täysin tietoinen sekä sellaisten valintojen tekemisestä, jotka heijastavat tuota tiedostamista. Kyse on ruuan näkemisestä armolahjana ja polkuna armoon kiitollisuuden kautta, silloin kun syömämme ruuan energia on puhdasta ja täynnä myötätuntoa ja kunnioitusta.
Saavuin Napoliin viileänä ja raikkaana syyspäivänä. Siitä oli 20 vuotta, kun viimeksi olin ollut Italiassa ja Napolin alueella. Muistin Napolin suurena ja likaisena kaupunkina, joka oli vaarallinen eikä kovin mukava vierailupaikka. Olin yllättynyt nähdessäni, että Napoli oli muuttunut joksikin, mikä muistutti kaunista - tai kenties kyse oli vain siitä, että olin vanhempi ja kykenevämpi näkemään kauneutta tässä ikivanhassa kaupungissa.
Vesuviuksen - Pompeijin tuhansia vuosia sitten tuhonneen ja edelleen aktiivisen tulivuoren - huiput muodostivat edelleen kaupungin taustan, mikä syleilee rannikkoa Napolin lahdella. Itse lahti on hyvin syvän ja voimakkaan sininen ja kun ajaa Sorrentoon, määränpäähäni, kivisten kallioiden, poukamien ja kalastajakylien loisto ja kauneus viettelee.
Huomasin lähes välittömästi kasvavan ruuan ja pienten puutarhojen määrän - niitä oli kaikkialla. Myös kaupunkiasuntokorttelien välissä oli puutarhojen ja muovitunneleiden vihreitä tilkkuja, missä kasvoi ruokaa rinta rinnan modernin, urbaanin elämäntyylin kanssa.
Italialaisilla on rakkaussuhde ruokaan. Erityinen Välimeren ilmasto ja heidän intohimonsa yksilöinä on tuottanut kulttuurin, joka perustuu syvään tunne- ja aistikokemukseen. Se on kulttuuri, joka ylistää muinaisaikaansa historiansa kautta ja yhteyttään nykyhetkeen ruuan, perheen ja yhteisön ylistämisen kautta. Ja ruoka on sen luomien elementtien ylistystä - auringonpaiste, hyvä maaperä, vesi ja tuuli.
Italiassa on lähes mahdotonta saada huonoa ateriaa. Ruoka on tuoretta, maukasta ja hyvin valmistettua, koska tämä on italialaisille kunnia-asia. Se tarjoillaan rakkauden, intohimon, musiikin, keskustelun ja hyvän viinin kera ja se vie aikaa. Kyllä … La Dolce Vita. Ei pikaruokaa, ei prosessoitua ruokaa, ei keinotekoista ruokaa. Ja italialaiset ovat ylpeitä ruuanlaittotaidoistaan. Minua kosketti seminaaritapahtumassa Sorrentossa, kun ihastuttava, keskuksessa työskennellyt nainen nimeltään Guiliana leipoi ihanan tuoreen Caprese-suklaakakun yhden osallistujan syntymäpäivän kunniaksi. Se oli vielä lämmintä, leivottu taidolla ja maistui ihanalta. Se oli elegantti ja yksinkertainen, ei liioiteltu - ei kuorrutusta tai "möhnää", vain puhtaan raikkaita aineksia, rakkautta ja taitoa. Mikä syntymäpäiväyllätys meille kaikille!
Italiasta matkustin eteenpäin ja sain paljon ruokaa, joka oli täydellinen vastakohta tälle - raskasta, prosessoitua, rasvaista, mautonta, keinotekoista, nopeasti tehtyä ja kamalaa. Näin ero vanhassa energiassa syömisen ja uudessa todellisuudessa syömisen välillä tuli selvemmäksi minulle.
Viime vuosina ruuasta ja suhteestamme siihen on tullut keskeinen kohta ylösnousemusmatkallamme korkeampaan tietoisuuteen. Reaktiot vaihtelevat niistä, jotka haluavat lopettaa syömisen kokonaan ja elää valolla, niihin jotka uskovat, että he voivat syödä mitä tahansa eikä sillä ole oikeastaan merkitystä. On vegaaneja ja vegetaristeja ja niitä, jotka syövät lihaa ja ovat ylpeitä siitä. Muistan muutama vuosi sitten saaneeni joltain läksytyksen vegetaristisen elämäntyylin tukemisesta, koska se oli omituista ja vastuutonta "minun asemassani" olevalta. Se tosiasia, että suurin osa aasialaisista on ja on ollut tuhansia vuosia vegetaristeja, sivuutettiin valtavirran syömistapojen ja riippuvuuksien hyväksi.
Mutta minusta näyttää uuden havaintotapani ja uusien energioiden myötä, että ihmiset suunniteltiin syömään. Meillä on hampaat ja ruuansulatusjärjestelmä, mikä on suunniteltu täydellisesti käsittelemään ruokaa. Mutta minusta näyttää myös siltä, ettei kyse ole niinkään siitä, mitä päätämme syödä, vaan miten tuo ruoka tuotetaan tai kasvatetaan ja miten se saadaan pöytäämme ja ateriaksemme!
Keskenään yhteydessä olevassa maailmassa olemme vastuullisia, tiedostavia ja tietoisia. Valintamme eivät ole yksilöllisiä tekoja, vaan niillä on vaikutuksia muihin tällä planeetalla. Esimerkiksi lihan syöminen vetää mukaan - kohdataanpa tämä - julmuuden ja eläinten hyväksikäytön ketjuun. Olen aivan varma, että jos keskivertoihmisen pitäisi käydä teurastamolla tai nähdä, miten eläimiä kasvatetaan maatalouden liikeyrityksissä, heiltä menisi innostus kuluttaa lihaa modernin maailman ihmisten tavalla. Vain vanhan energian yhteydettömyys sallii sen, ettei ihmisillä ole kerrassaan mitään yhteyttä lautasellaan olevan ruuan ja sen tuottamiseen liittyvän kärsimyksen kanssa. Ja jos on tiedostava ja tietoinen, voiko jatkaa syömistä sillä tavalla? Voiko ylistää ruokaa, joka on täynnä kärsimystä ja tuskaa?
No, jos on tiedostamaton ja tietämätön, niin voi. Silloin näkee vain lihan lautasella ja reagoi vastaavasti tunteisiin ja ruokahaluun. Korkeammat ja hienovaraisemmat impulssit suljetaan "ruokariippuvuuden" ja tällaisen ruuan jatkuvan syömisen hyväksi. Ei ole ajattelua, tietoisuutta ja tiedostamista, vain syömisen perustoiminto ja ruokahalun tyydyttäminen fyysisellä tasolla.
Luulen, että tällainen syömis- ja elämistapa on ollut tulosta ihmisten "yhteydettömyydestä" siihen maahan, mikä tukee ja ravitsee heitä. Ennen yhteiskunnan teollistumista ja mekanisoitumista ihmisillä oli paljon suurempi rooli oman ruokansa kasvattamisessa ja valmistamisessa. Isovanhempieni lapsuudessa joka kodissa oli hedelmäpuita ja kasvimaa. Joskus oli kanoja, joita pidettiin munien ja ruuan vuoksi. Jos ei ollut omia kanoja, saattoi ostaa elävän kanan katukauppiailta. Perheen äiti tappoi, kyni ja valmisti itse perheen paistetun sunnuntaikanan. Ymmärrettiin, että ruoka oli osa elämän ja kuoleman kiertoa ja että se oli siunaus Jumalalta. Siksi ruokarukous sanottiin aina vakaumuksella ja kiitollisuudella ja ruoka syötiin ilolla.
Emme näe usein yhteydettömässä tilassamme ruokaa Jumalan siunauksena ja armona ja oleellisena osana elämänkiertoa. Näemme sen "tuolla jossain" jonain, mikä houkuttelee meitä, lihottaa meitä, on ärsyttävää (ostaminen ja laittaminen) tai vain tylsää. Olemme unohtaneet, miten ylistää ruokaa, yhteisöä, jakamista ja Jumalan armoa, mitä ilmaistaan fyysisen kehomme ylläpitämisenä ja ravitsemisena. Jumalan armo on osa kaikkea elämää, jos sallimme itsemme nähdä sen - myös ruokaa mitä syömme joka päivä.
Tässä kohtaa italialaiset tulevat kuvaan mukaan. He tietävät edelleen, että ruoka on juhlaa ja iloa, että tuore ja aito on parasta ja että ruoka joka tehdään rakkaudella ja intohimolla, on lahja Jumalan antamille aisteille. Kyllä, todellakin! He tietävät myös, että näiden lahjojen ja siunausten jakaminen yhteisönä on armon ja rakkauden piirre. Vanhemmissa perinteissä niin on - Italian kylissä, pikkukaupungeissa ja jopa Napolin kaltaisissa suurkaupungeissa, missä oman ruuan kasvattaminen luo tunteen ja tiedon olemisesta osa jatkuvaa elämän ja kuoleman kiertoa. Se luo kunnioitusta eläinten ja kasvien elämää ja kuolemaa kohtaan ruokaketjussa. Ja tämä kunnioitus muuttaa suhteemme ruokaan riippuvuudesta ja kuluttamisesta armoksi ja kiitollisuudeksi. Huomaan, että syödessäni omasta puutarhastani minulla on taipumus valmistaa ruoka kunnioittavammin ja nauttia enemmän siitä, mitä syön. Juuri nyt odotan tomaattien kypsymistä, mutta se on toinen tarina …
Kyse on hyvin yksinkertaisesta asiasta, jonka isovanhempamme tiesivät, mutta joka on hukkunut 1900-luvun lopun liikakulutukseen. Uudella maapallolla ei tarvitse olla nälkää, tarvitaan koulutusta tai uudelleenkoulutusta ja toinen ajattelutapa suhteesta ihmisten ja meidät elättävän maan ja veden välille.
Uudessa maapallossa on kyse armosta, kiitollisuudesta ja vilpittömyydestä, kulkemisesta ja elämisestä vilpittömyydessä. Ruuan ja sen elämänkiertojen kunnioittaminen, osallistuminen kasvatus- ja tuotantoprosesseihin ja sadon juhliminen ovat osa sekä muinaishistoriaamme että välttämätön osa tulevaisuuttamme tällä planeetalla. Kyse on olemisesta tiedostava, hereillä ja täysin tietoinen sekä sellaisten valintojen tekemisestä, jotka heijastavat tuota tiedostamista. Kyse on ruuan näkemisestä armolahjana ja polkuna armoon kiitollisuuden kautta, silloin kun syömämme ruuan energia on puhdasta ja täynnä myötätuntoa ja kunnioitusta.
Kuva: Isäntieni omistaman kasvisravintolan "Magie della Natura" kokki Sorrentossa.
Kuva: Luonnon ruokaa valmistettuna rakkaudella ja intohimolla!
Kuva: Ystäväni Anna keskustelee ruokavalinnoistaan kokin kanssa.
PRAY (RUKOILE) … Bogota, Kolumbia ja Istanbul, Turkki
Ruuan kunnioittamisesta armon ja rukouksen kautta siirrymme itse rukoiluun. Olemme alkaneet tunnistaa, ettei rukoilu ole lista pyyntöjä Jumalalle, vaan kiitollisuutta siitä, mitä Jumala meille on antanut. Tiedämme kvanttifysiikasta, että Jumala ja Jumalvoima ei ole meidän ulkopuolellamme eikä sitä tarvitse anoa, vaan se on energia, mikä liikkuu lävitsemme ja on osa meitä. Uudessa todellisuudessa kunnioitamme sisäistä Jumalvoimaa ilmaisemalla rakkautta ja kiitollisuutta. Tiedämme myös Masuru Emoton työstä, että rakkaus ja kiitollisuus ovat korkeimpia tunnetaajuuksia ajattelumuotojen ja tietoisten luomismallien kristallimaailmassa.
Olemme oppineet itämaisista opetuksista myös, että rukoilu voi olla asenne ja päivittäistä meditointia, missä kiitollisuutta ja rakkautta ilmaistaan päivittäisen elämän pienissä teoissa, kuten lattian lakaisemisessa, veden kantamisessa ja ruuan laittamisessa. Näissä näennäisen maallisissa rituaaleissa tietoisuus voi ylistää kiitollisuudella kodin antia ja fyysisen muodon ylläpitoa. Rukouksen ja meditoinnin taajuus yhdessä rakkauden ja kiitollisuuden kanssa luo syvän rauhan ja myötätunnon energian, mikä sallii meidän kokea ykseystietoisuuden ja kaikkien sydänten yhteyden ehdottoman rakkauden verkossa, mikä on uuden todellisuuden toimintamallin perusta.
Mutta tässä kohtaa olemme kahden energiamuodon välillä: vanha todellisuus missä rukous ja meditointi nähdään yksilökokemuksina, missä asioita pyydetään tai "tilataan" Jumalolemukselta, ja uusi todellisuus missä rukous on ilmaisua kiitollisuudesta ja kollektiivista keskittymistä tuomaan rauhaa ja parannusta sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Viime vuosina olen oppinut, miten työskennellä kollektiivisesti voimakkaiden meditointienergioiden keskittämiseksi planeetan kriisipaikkoihin. Luulen, että kun astumme täydemmin kokemukseen ja ymmärrykseen rukouksen ja kiitollisuuden merkityksestä parantavana voimana, sekä yksilöllisesti että kollektiivisesti, alamme nähdä, miten voimakkaita voimme olla, kun keskitämme energiaa näin. Luomme puhtaan tilan jumalaisen energian virtaamiselle ja ihmeiden ilmentymiselle.
Yksi häiritsevimpiä voimia maan päällä tänä päivänä on uskonnollisen fundamentalismin ja suvaitsemattomuuden vanha energia. Nämä näkevät oman ilmaisunsa rukouksesta ja "totuudesta" ainoaksi totuudeksi ja ne ovat valmiita tappamaan ja kuolemaan tuon totuushavaintonsa puolesta. Tämä on vanhaa kolmannen ulottuvuuden kaksinaisuusenergiaa, missä jumalainen energiakin jaetaan hyviin ja pahoihin muotoihin ja mikä sallii vihamielisyyden ja aggressiivisuuden Jumalan nimissä.
Uuden maan todellisuudessa ykseystietoisuuden voima ja kokemus keskinäisestä yhteydestä ja yhtenä perheenä olemisesta voi siirtää meidät suvaitsemattomuudesta ja jakautuneisuudesta erilaisten henkisten polkujen ja perinteiden juhlimiseen niiden puhtaassa muodossa - sen manipuloinnin ja vääristelyn tuolla puolen, mitä tapahtuu, kun valtapolitiikka näkee uskonnon työkaluna ihmisten ja heidän elämänsä kontrolloimiseen. Tässä paikassa pelon, manipuloinnin ja kontrolloinnin tuolla puolen, voimme alkaa nähdä, miten impulssia sisäisen jumalhengen kunnioittamiseen on ilmaistu monin eri tavoin ja monissa eri perinteissä. Jokaisen ytimessä on halu tuntea Jumala ja elää harmoniassa jumalaisen tahdon kanssa sellaisena, kuin se havaitaan ja ymmärretään.
Marraskuun alkupuolella matkustin Bogotaan, Kolumbiaan osallistuakseni Rauhan pyhiinvaellukseen, minkä järjesti portugalilainen Tamera-armosäätiö Sabine Lichetenfelsin johdolla. Tamera on kansainvälinen rauhanyhteisö Etelä-Portugalissa, joka perustuu ajatukseen sodattoman ja konfliktittoman yhteiskunnan luomisesta. Heidän pyhiinvaelluksensa ovat tilaisuuksia viedä rauhan ja armon siemenenergioita syvän konfliktin ja trauman paikkoihin maan päällä, kuten esim. Israel/Palestiina ja Kolumbia. Pimeiden ja raskaiden energioiden läpi murtautuminen näissä paikoissa vaatii osallistujilta sitoutumista, rohkeutta ja keskittymistä. Nämä pyhiinvaellukset ovat haastavia henkisellä, mentaalisella, tunne- ja fyysisellä tasolla.
Kokemukseni Bogotassa oli, että armon, kiitollisuuden ja rukouksen voima on silta ja parannuslähde konfliktisessa ja traumatisoituneessa yhteisössä, kuten Kolumbia. Pyhiinvaellus järjestettiin yhteistyössä kolumbialaisen San Jose de Apartodo at Mulatos -rauhanyhteisön kanssa. Rauhanyhteisö oli kärsinyt Kolumbian konflikteista ja osana pyhiinvaelluksen tarkoitusta oli kohottaa tietoisuutta rauhasta vaihtoehtona syvään juurtuneille konflikteille. Minulle oli ilo ja etuoikeus kulkea ja työskennellä rinta rinnan osallistujien kanssa San Josesta ja kansainvälisestä yhteisöstä. On myönnettävä, etten pystynyt tekemään koko pyhiinvaellusta aikataulupäällekkäisyyksien, jet lagin, uupumuksen ja unen puutteen vuoksi. Mutta onnistuin kokemaan kuitenkin Ciudad Bolivar -vuoren ylityksen Bototan eteläpuolella enkä koskaan unohda tuota päivää. Meitä suojelivat Rauhanprikaati ja Bogota Activa -järjestön "marsalkat", mutta se oli silti vaikea ja haastava kokemus.
Tuon kokemuksen kohokohtina muistan Cuidad Bolivarin ylityksen jälkeen kaksi katolilaista messua, joihin osallistuin. Minut kasvatettiin protestanttikristityksi, mutta olen aina nauttinut katolilaisen messun loistosta ja rituaaleista. Ensimmäinen messu oli pienessä kirkossa Bosassa, myös Bogotan eteläpuolella, ja siellä paikallinen pappi kutsui meidät liittymään paikalliseen yhteisöön messussa, jossa kunnioitettiin pyhiinvaellusta ja sen päämääriä. Se oli kaunis kokemus, jossa todella tunsin heidän kiitollisuutensa ja se hyväksymisen, keitä olimme ja mitä halusimme saavuttaa. Se oli kolumbialaisten ja kansainvälisten ihmisten kokoontuminen kiitollisuusrukoukseen rauhan ja niiden puolesta, jotka tulivat rauhan ja armon nimissä.
On sanottava, että minuun teki syvän vaikutuksen pyhiinvaellukseen osallistuneiden rohkeus ja sitoutuminen. Ei ollut koskaan helppoa ja kuitenkin oli ilon ja voiman hetkiä, jolloin rakkaus ja myötätunto olivat yhteisö- ja ykseystunteen luovia energioita. Olen syvän kiitollinen ystävälliselle ja kauniille naiselle Israelista nimeltään Emma, joka piti minua kädestä ja "kantoi" minua vuoren yli rakkaudellaan ja tuellaan. Kun sanoin sisäiselle opastukselleni, että tuntui mitättömältä tarvita sellaista tukea, sain vastauksen, että olin tukenut niin monia, että nyt oli oma vuoroni tuntea, miltä tuntui saada tukea haastavassa "ylösnousemisessa". Kyllä, mitä muuta voin sanoa kuin ilmaista tuntemaani kiitollisuutta ja sanoa, että itkin tuolloin ja saan edelleen kyyneleitä silmiin, kun ajattelen tuota päivää.
Toinen kokemus oli juhlamessu pyhiinvaelluksen lopussa, Keski-Bogotan La Calendaria -alueella. Tämä oli kaunis kokemus leivän ja viinin sakramentista yhteisön juhliessa yhteistä saavutusta. Pappi piti kauniin palveluksen, mitä seurasi perinteinen rituaali leivän murtamisesta, viiniin kastamisesta ja antamisesta jokaiselle osallistujalle. Se oli syvän ilon ja kiitollisuuden seremonia yhteisössä, joka oli jakanut ja työskennellyt yhdessä, yhteisen tavoitteen hyväksi - tuoda rauhaa ja luoda yhteiskunta ilman pelkoa ja konfliktia. Ja kyllä, itkin myös siellä!
Ihmiset jotka osallistuivat näihin palveluksiin, eivät suinkaan olleet kaikki katolilaisia. Oli juutalaisia Israelista ja ihmisiä, joille katolilainen perinne ei ollut tuttua. Mutta energia oli perhettä ja jakamista kiitollisuusrukouksen rituaalissa, mikä ylitti uskonnolliset opit ja historian ja siirtyi valon ja ehdottoman rakkauden ulottuvuuteen. Rukous on varmasti tehokas voima ihmisten yhdistämiseen yhteiseen rauhan, rakkauden ja kiitollisuuden energiaan. Uudessa todellisuudessa ymmärrämme todella, että rukous ja henkisyys ovat heijastusta siitä, mitä sydämessämme on, ja jos sydämessämme on rauha, niin rauhaa koemme palvelun ja rakkauden ilmaisemisessamme riippumatta siitä, mitä uskoa tai rituaalia käytämme näiden energioiden ilmaisemiseen, sillä Jumalan armo virtaa kaikkien asioiden ja muotojen läpi, missä on rakkautta ja rauhaa.
PRAY (RUKOILE) … Bogota, Kolumbia ja Istanbul, Turkki
Ruuan kunnioittamisesta armon ja rukouksen kautta siirrymme itse rukoiluun. Olemme alkaneet tunnistaa, ettei rukoilu ole lista pyyntöjä Jumalalle, vaan kiitollisuutta siitä, mitä Jumala meille on antanut. Tiedämme kvanttifysiikasta, että Jumala ja Jumalvoima ei ole meidän ulkopuolellamme eikä sitä tarvitse anoa, vaan se on energia, mikä liikkuu lävitsemme ja on osa meitä. Uudessa todellisuudessa kunnioitamme sisäistä Jumalvoimaa ilmaisemalla rakkautta ja kiitollisuutta. Tiedämme myös Masuru Emoton työstä, että rakkaus ja kiitollisuus ovat korkeimpia tunnetaajuuksia ajattelumuotojen ja tietoisten luomismallien kristallimaailmassa.
Olemme oppineet itämaisista opetuksista myös, että rukoilu voi olla asenne ja päivittäistä meditointia, missä kiitollisuutta ja rakkautta ilmaistaan päivittäisen elämän pienissä teoissa, kuten lattian lakaisemisessa, veden kantamisessa ja ruuan laittamisessa. Näissä näennäisen maallisissa rituaaleissa tietoisuus voi ylistää kiitollisuudella kodin antia ja fyysisen muodon ylläpitoa. Rukouksen ja meditoinnin taajuus yhdessä rakkauden ja kiitollisuuden kanssa luo syvän rauhan ja myötätunnon energian, mikä sallii meidän kokea ykseystietoisuuden ja kaikkien sydänten yhteyden ehdottoman rakkauden verkossa, mikä on uuden todellisuuden toimintamallin perusta.
Mutta tässä kohtaa olemme kahden energiamuodon välillä: vanha todellisuus missä rukous ja meditointi nähdään yksilökokemuksina, missä asioita pyydetään tai "tilataan" Jumalolemukselta, ja uusi todellisuus missä rukous on ilmaisua kiitollisuudesta ja kollektiivista keskittymistä tuomaan rauhaa ja parannusta sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Viime vuosina olen oppinut, miten työskennellä kollektiivisesti voimakkaiden meditointienergioiden keskittämiseksi planeetan kriisipaikkoihin. Luulen, että kun astumme täydemmin kokemukseen ja ymmärrykseen rukouksen ja kiitollisuuden merkityksestä parantavana voimana, sekä yksilöllisesti että kollektiivisesti, alamme nähdä, miten voimakkaita voimme olla, kun keskitämme energiaa näin. Luomme puhtaan tilan jumalaisen energian virtaamiselle ja ihmeiden ilmentymiselle.
Yksi häiritsevimpiä voimia maan päällä tänä päivänä on uskonnollisen fundamentalismin ja suvaitsemattomuuden vanha energia. Nämä näkevät oman ilmaisunsa rukouksesta ja "totuudesta" ainoaksi totuudeksi ja ne ovat valmiita tappamaan ja kuolemaan tuon totuushavaintonsa puolesta. Tämä on vanhaa kolmannen ulottuvuuden kaksinaisuusenergiaa, missä jumalainen energiakin jaetaan hyviin ja pahoihin muotoihin ja mikä sallii vihamielisyyden ja aggressiivisuuden Jumalan nimissä.
Uuden maan todellisuudessa ykseystietoisuuden voima ja kokemus keskinäisestä yhteydestä ja yhtenä perheenä olemisesta voi siirtää meidät suvaitsemattomuudesta ja jakautuneisuudesta erilaisten henkisten polkujen ja perinteiden juhlimiseen niiden puhtaassa muodossa - sen manipuloinnin ja vääristelyn tuolla puolen, mitä tapahtuu, kun valtapolitiikka näkee uskonnon työkaluna ihmisten ja heidän elämänsä kontrolloimiseen. Tässä paikassa pelon, manipuloinnin ja kontrolloinnin tuolla puolen, voimme alkaa nähdä, miten impulssia sisäisen jumalhengen kunnioittamiseen on ilmaistu monin eri tavoin ja monissa eri perinteissä. Jokaisen ytimessä on halu tuntea Jumala ja elää harmoniassa jumalaisen tahdon kanssa sellaisena, kuin se havaitaan ja ymmärretään.
Marraskuun alkupuolella matkustin Bogotaan, Kolumbiaan osallistuakseni Rauhan pyhiinvaellukseen, minkä järjesti portugalilainen Tamera-armosäätiö Sabine Lichetenfelsin johdolla. Tamera on kansainvälinen rauhanyhteisö Etelä-Portugalissa, joka perustuu ajatukseen sodattoman ja konfliktittoman yhteiskunnan luomisesta. Heidän pyhiinvaelluksensa ovat tilaisuuksia viedä rauhan ja armon siemenenergioita syvän konfliktin ja trauman paikkoihin maan päällä, kuten esim. Israel/Palestiina ja Kolumbia. Pimeiden ja raskaiden energioiden läpi murtautuminen näissä paikoissa vaatii osallistujilta sitoutumista, rohkeutta ja keskittymistä. Nämä pyhiinvaellukset ovat haastavia henkisellä, mentaalisella, tunne- ja fyysisellä tasolla.
Kokemukseni Bogotassa oli, että armon, kiitollisuuden ja rukouksen voima on silta ja parannuslähde konfliktisessa ja traumatisoituneessa yhteisössä, kuten Kolumbia. Pyhiinvaellus järjestettiin yhteistyössä kolumbialaisen San Jose de Apartodo at Mulatos -rauhanyhteisön kanssa. Rauhanyhteisö oli kärsinyt Kolumbian konflikteista ja osana pyhiinvaelluksen tarkoitusta oli kohottaa tietoisuutta rauhasta vaihtoehtona syvään juurtuneille konflikteille. Minulle oli ilo ja etuoikeus kulkea ja työskennellä rinta rinnan osallistujien kanssa San Josesta ja kansainvälisestä yhteisöstä. On myönnettävä, etten pystynyt tekemään koko pyhiinvaellusta aikataulupäällekkäisyyksien, jet lagin, uupumuksen ja unen puutteen vuoksi. Mutta onnistuin kokemaan kuitenkin Ciudad Bolivar -vuoren ylityksen Bototan eteläpuolella enkä koskaan unohda tuota päivää. Meitä suojelivat Rauhanprikaati ja Bogota Activa -järjestön "marsalkat", mutta se oli silti vaikea ja haastava kokemus.
Tuon kokemuksen kohokohtina muistan Cuidad Bolivarin ylityksen jälkeen kaksi katolilaista messua, joihin osallistuin. Minut kasvatettiin protestanttikristityksi, mutta olen aina nauttinut katolilaisen messun loistosta ja rituaaleista. Ensimmäinen messu oli pienessä kirkossa Bosassa, myös Bogotan eteläpuolella, ja siellä paikallinen pappi kutsui meidät liittymään paikalliseen yhteisöön messussa, jossa kunnioitettiin pyhiinvaellusta ja sen päämääriä. Se oli kaunis kokemus, jossa todella tunsin heidän kiitollisuutensa ja se hyväksymisen, keitä olimme ja mitä halusimme saavuttaa. Se oli kolumbialaisten ja kansainvälisten ihmisten kokoontuminen kiitollisuusrukoukseen rauhan ja niiden puolesta, jotka tulivat rauhan ja armon nimissä.
On sanottava, että minuun teki syvän vaikutuksen pyhiinvaellukseen osallistuneiden rohkeus ja sitoutuminen. Ei ollut koskaan helppoa ja kuitenkin oli ilon ja voiman hetkiä, jolloin rakkaus ja myötätunto olivat yhteisö- ja ykseystunteen luovia energioita. Olen syvän kiitollinen ystävälliselle ja kauniille naiselle Israelista nimeltään Emma, joka piti minua kädestä ja "kantoi" minua vuoren yli rakkaudellaan ja tuellaan. Kun sanoin sisäiselle opastukselleni, että tuntui mitättömältä tarvita sellaista tukea, sain vastauksen, että olin tukenut niin monia, että nyt oli oma vuoroni tuntea, miltä tuntui saada tukea haastavassa "ylösnousemisessa". Kyllä, mitä muuta voin sanoa kuin ilmaista tuntemaani kiitollisuutta ja sanoa, että itkin tuolloin ja saan edelleen kyyneleitä silmiin, kun ajattelen tuota päivää.
Toinen kokemus oli juhlamessu pyhiinvaelluksen lopussa, Keski-Bogotan La Calendaria -alueella. Tämä oli kaunis kokemus leivän ja viinin sakramentista yhteisön juhliessa yhteistä saavutusta. Pappi piti kauniin palveluksen, mitä seurasi perinteinen rituaali leivän murtamisesta, viiniin kastamisesta ja antamisesta jokaiselle osallistujalle. Se oli syvän ilon ja kiitollisuuden seremonia yhteisössä, joka oli jakanut ja työskennellyt yhdessä, yhteisen tavoitteen hyväksi - tuoda rauhaa ja luoda yhteiskunta ilman pelkoa ja konfliktia. Ja kyllä, itkin myös siellä!
Ihmiset jotka osallistuivat näihin palveluksiin, eivät suinkaan olleet kaikki katolilaisia. Oli juutalaisia Israelista ja ihmisiä, joille katolilainen perinne ei ollut tuttua. Mutta energia oli perhettä ja jakamista kiitollisuusrukouksen rituaalissa, mikä ylitti uskonnolliset opit ja historian ja siirtyi valon ja ehdottoman rakkauden ulottuvuuteen. Rukous on varmasti tehokas voima ihmisten yhdistämiseen yhteiseen rauhan, rakkauden ja kiitollisuuden energiaan. Uudessa todellisuudessa ymmärrämme todella, että rukous ja henkisyys ovat heijastusta siitä, mitä sydämessämme on, ja jos sydämessämme on rauha, niin rauhaa koemme palvelun ja rakkauden ilmaisemisessamme riippumatta siitä, mitä uskoa tai rituaalia käytämme näiden energioiden ilmaisemiseen, sillä Jumalan armo virtaa kaikkien asioiden ja muotojen läpi, missä on rakkautta ja rauhaa.
Kuva: Sabine Lichetenfels puhuu messun aikana
Kuva: Pappi pitämässä messua espanja/englanti-tulkin kanssa
Kuva: Kolumbialainen osallistuja San Jose de Apartodosta
Kuva: Eurooppa ja Latinalais-Amerikka … yhtenä …
Bogotan jälkeen lensin kotiin Pariisin ja Istanbulin kautta ja vietin kaksi päivää Istanbulissa tutustuen kaupunkiin valoperheystävien kanssa. Se oli erilainen maailma ja erilainen kulttuuri. Latinalais-Amerikasta Lähi-itään, katolilaisesta kulttuurista muslimikulttuuriin. Olin aina halunnut nähdä kauniin Hagia Sofian muinaiskirkon Istanbulissa ja niinpä olin valinnut hotellin vanhasta kaupungista läheltä Sultanahmetia, missä Hagia Sofia sijaitsee "kaksosensa", kuuluisen Sinisen moskeijan kanssa.
Ja niipä kauniina ja leutona syysiltapäivänä ja -iltana saatoin tutkia rukousenergiaa näissä kahdessa kauniissa ja upeassa rakennuksessa. Ensin Hagia Sofia, mikä on nyt museo. Koska se muutettiin ensin moskeijaksi ja sitten museoksi, pyhyyden energia on pirstoutunut ja sitä on vaikeaa löytää Hagia Sofiassa. Se on mahtava vanha rouva ja voi vain kuvitella, miten kaunis se on varmasti ollut, silloin kun se palveli alkuperäisessä tarkoituksessaan jumalaisen feminiiniviisauden, Sofian, kirkkona. Se rakennettiin edustamaan myös kosmosta sellaisena, kuin se tuolloin ymmärrettiin, ja myös koko kristinuskon vaikuttavimmaksi kirkoksi ja näin tuomaan uskovia Konstantinopoliin, minä Istanbul tunnettiin sen ollessa bysanttilaisen kristillisyyden keskus. Mutta siitä tuli muslimikaupunki ja Hagia Sofiasta moskeija.
Kuiskauksia menneisyydestä, menneistä uskon ja rakkauden energioista on edelleen siellä, vaikka se on nyt maallinen rakennus. Rukouksen ja hartauden energia usein jää kaiuksi, sitten kun pyhä tila on maallistunut. Tässä on kuva minusta ystävieni Mahastin ja Nazilin kanssa Hagia Sofian kupolin keskikohdan alla.
Bogotan jälkeen lensin kotiin Pariisin ja Istanbulin kautta ja vietin kaksi päivää Istanbulissa tutustuen kaupunkiin valoperheystävien kanssa. Se oli erilainen maailma ja erilainen kulttuuri. Latinalais-Amerikasta Lähi-itään, katolilaisesta kulttuurista muslimikulttuuriin. Olin aina halunnut nähdä kauniin Hagia Sofian muinaiskirkon Istanbulissa ja niinpä olin valinnut hotellin vanhasta kaupungista läheltä Sultanahmetia, missä Hagia Sofia sijaitsee "kaksosensa", kuuluisen Sinisen moskeijan kanssa.
Ja niipä kauniina ja leutona syysiltapäivänä ja -iltana saatoin tutkia rukousenergiaa näissä kahdessa kauniissa ja upeassa rakennuksessa. Ensin Hagia Sofia, mikä on nyt museo. Koska se muutettiin ensin moskeijaksi ja sitten museoksi, pyhyyden energia on pirstoutunut ja sitä on vaikeaa löytää Hagia Sofiassa. Se on mahtava vanha rouva ja voi vain kuvitella, miten kaunis se on varmasti ollut, silloin kun se palveli alkuperäisessä tarkoituksessaan jumalaisen feminiiniviisauden, Sofian, kirkkona. Se rakennettiin edustamaan myös kosmosta sellaisena, kuin se tuolloin ymmärrettiin, ja myös koko kristinuskon vaikuttavimmaksi kirkoksi ja näin tuomaan uskovia Konstantinopoliin, minä Istanbul tunnettiin sen ollessa bysanttilaisen kristillisyyden keskus. Mutta siitä tuli muslimikaupunki ja Hagia Sofiasta moskeija.
Kuiskauksia menneisyydestä, menneistä uskon ja rakkauden energioista on edelleen siellä, vaikka se on nyt maallinen rakennus. Rukouksen ja hartauden energia usein jää kaiuksi, sitten kun pyhä tila on maallistunut. Tässä on kuva minusta ystävieni Mahastin ja Nazilin kanssa Hagia Sofian kupolin keskikohdan alla.
Kuva: Nazil ja minä Hagia Sofian kupoli taustana
Kuva: Kuunnousu Hagia Sofian ylle … jumalaisen feminiiniviisauden kaksi muinaissymbolia
Ja niin olin alkuillasta Sinisessä moskeijassa, samantyylisessä "kaksoisrakennuksessa" lähistöllä. Se on tärkeä ja aktiivinen muslimien palvontakeskus, enemmistöltään muslimien kaupungissa. Se on hyvin näyttävä ja kaunis rakennus. Vierailijoita päästetään moskeijaan, mutta naisena se merkitsee pään ja kehon peittämistä. Huivi päähän ja menoksi tähän rukous- ja hartauskeskukseen.
Energiaa moskeijassa voi kuvata vain rauhalliseksi ja kauniiksi. Monien rukoilevien ihmisen energia tuntuu syvänä rauhana ja rakkautena. Vietin vähän aikaan turistialueella, mutta naisina meitä ei päästetty päärukousalueelle. Niinpä menimme naisten osioon. Kyllä, se oli minulle kaunis kokemus. Yhdessä meditoivien ja rukoilevien naisten energia oli erityistä. Siellä oli myös paljon rennompaa ja epävirallisempaa, lapset leikkivät hiljaa ja naiset omistautuivat syvään rukoiluun. Me kolme istuimme hiljaa matolla meditoimassa ja sitten Mahasti luki meille Koraania. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä hän luki arabiaksi, mutta energia oli rauhallista ja kaunista. Tämän kokemuksen muistan myös - tunteen millaista oli olla osallisena muslimien hartauskeskuksessa.
Tietysti kysymys miesten ja naisten erottamisesta palveluksessa tuli esiin, kun sen piti tulla. Tällainen erottaminen on yksi asia, mikä poistuu uuden energian vahvistuessa. Nazil ehdotti, että meidän pitäisi vain mennä miesten osioon läpimurron ja julkilausuman tekemisenä. Koska minut oli kädestä ohjattu ulos jo pyhästä tilasta Al Aksa -moskeijasta Jerusalemissa, minulla ei ollut kiirettä toistaa tuota kokemusta. Tunsin oikeaksi ehdottaa hänelle, että meidän pitäisi odottaa, kunnes meidät kutsuttaisiin tuohon tilaan.
Ja se tulee tapahtumaan. Arkkienkeli Mikael näytti minulle tulevaisuuden kuvan tästä Sultanahmetin alueesta. Nämä kaksi rakennusta olivat kuin kaksoisliekit, Hagia Sofian ylläpitäessä jumalaista feminiinisyyttä ja Sinisen moskeijan jumalaista maskuliinisuutta. On osa jumalaista transformaatiosuunnitelmaa, että nämä kaksi rakennusta ovat eräänä päivänä yksi kokonaisuus, missä ne edustavat pyhän sydämen ja jumalaisen liiton energiaa. Rakennusten ympärille tehdään laajat puutarhat, Bosporinsalmelle asti, ja ihmisiä tulee merta pitkin kävelemään pyhän sydämen temppeleille ja osallistumaan rukoukseen ja meditointiin tässä muinaiskaupungissa, mikä yhdistää Euroopan ja Aasian, idän ja lännen. Istanbulista tulee Lähi-idän sydän.
On hyvä muistaa, että evoluutiotamme varten on jumalainen suunnitelma ja että arkkienkeli Mikaelin mukaan monista pyhistä rakennuksista on suunniteltu tulevan kultaisen valon ja solaaritemppeleiden keskuksia uutta viisautta ja uutta maapalloa varten. Tulevaisuudessa tulee aika, jolloin ihmisperheestä tulee yhtä, jolloin katsotaan taaksepäin tätä aikaa ja ajatellaan, miten barbaarisia olimme uskomis- ja ilmaisumuodoissamme, ja juhlitaan yhtä sydäntä ja yhtä perhettä näissä kauniissa rakennuksissa. Tulee aika, jolloin miehet ja naiset kulkevat ja rukoilevat vapaasti tällä alueella ja kunnioittavat jumalaista henkeä, joka opasti ihmiset luomaan pyhiä tiloja ilmaisemaan jumalolemusta.
Kuva: Katse kohti Sinistä moskeijaa Hagia Sofian porteilta
Kuva: Sinisen moskeijan kupoli sisäpuolelta
Kuva: Mahasti ja minä Sinisen moskeijan ulkopuolella
LOVE (RAKASTA) … Berchtesgaden, Saksa ja Zürich, Sveitsi
Tämä muutos, transformaatio, ylösnousemus tai havaintotavan muutos keskittyy muutokseen ensisijaisesti mieleen perustuvasta olemistavasta sydämeen perustuvaan olemistapaa, mikä perustuu tuntemiseen, intuitioon ja mielen prosesseihin. Tässä uuden maan olemistavassa rakkaus määrää valintamme ja tekomme maailmassa.
Ja kuitenkin on äärimmäisen vaikeaa määritellä rakkaus. Länsimaisessa kulttuurissa meillä on usein vain yksi sana "rakkaus", mikä kattaa monia eri tapoja tuntea ja ilmaista rakkautta. Muinaiskreikkalaiset jotka ajattelivat melkoisesti asioita, keksivät noin 30 eri sanaa kuvaamaan erilaista rakkautta. Ajatuksena on, että rakkaus on erittäin suuri käsite, erittäin virtaava käsite ja että se sulkee sisäänsä paljon, kenties paljon enemmän, kuin olemme ehdollistuneet liittämään sanaan "rakkaus".
Länsimaisessa kulttuurissa rakkaus on pääasiassa romanttinen käsite, viihdeteollisuuden tuotannon keskipiste kera voimakkaan seksuaalisen ja eroottisen vivahteen. Sitten on perheen rakkaus, jonka biologisten perheryhmien ihmisen jakavat. Ja siinä se melkein on. Meillä on erittäin vähän yhteyttä myötätuntoiseen rakkauteen ja humanitaariseen rakkauteen, missä rakkautta ilmaistaan ihmisperheen kaikille jäsenille, maalle ja tietoisille olennoille. Emme yleensä ylistä sellaista rakkautta populaarikulttuurissamme ja niinpä siitä tulee marginaalista elämässämme.
Mutta uuden maan viidennen ulottuvuuden todellisuudessa, kun koemme yhteyden ja ykseystietoisuuden luonteen, meistä tulee tietoisempia tällaisesta rakkaudesta. Se on jumalaista rakkautta, Lähteen suurta ja ehdotonta rakkautta koko luomakuntaa kohtaan, koska koko luomakunta on hyvä ja kaunis. Tämä rakkaus tunnistaa, että olemme yhtä perhettä ja että olemme vastuussa itsestämme ja toisistamme elämänverkossa. Tämä rakkaus sanoo, ettemme voi elää vain itsellemme, koska emme ole vain ainutlaatuisia yksilöitä, vaan myös oleellinen osa elämänverkkoa ja sillä mitä teemme ja valitsemme, on merkitystä.
On myös totta, että kun siirrymme vanhasta kolmannen ulottuvuuden kaksinaistietoisuudesta viidennen ulottuvuuden ykseystietoisuuteen, meidän on ymmärrettävä rakkaus kaikkialle leviäväksi energiaksi ja valoksi. Meidän on myös ymmärrettävä paremmin, mitä tapahtuu, silloin kun tuo valo ja rakkaus vääristyy tai tukkeutuu ihmisten tekemistä valinnoista. Tämän selittämiseksi voin ehkä jakaa kanssanne kokemukseni Saksassa lokakuussa. Nautin työskentelystä Saksassa ja saksalaisen valoperheen kanssa ja käyn siellä usein. Nautin keskittymisestä "vihreään" energiaan ja luonnonmukaiseen elämäntyyliin, mikä on hyvin voimakasta Saksassa, ja nautin siitä kovasta työstä, mitä monet Saksan ja myös Itävallan ja Sveitsin valoperheen jäsenet tekevät antaumuksella. Tällä kertaa ystäväni ehdottivat, että koska työskentelimme Münchenissä, tekisimme matkan Berchtesgadeniin Baijerin Alpeilla, kun olin aiemmin ilmaissut kiinnostukseni tämän kuuluisan paikan näkemiseen.
Berchtesgaden on kuuluisa yhteydestään Hitleriin ja natsiliikkeeseen sekä Kotkanpesästä, talosta joka rakennettiin Hitlerille korkealle vuoristoon. Minusta oli kiinnostavaa, että kävisin tällä alueella ennen matkustamista Bogotaan, missä "rakkaudettomuuden" synkkä ja raskas energia oli edelleen läsnä, väkivallan ja kuoleman trauman kera.
Berchtesgaden ja ympäröivä alue on erittäin kaunis ja on vaikeaa ymmärtää, miten niin synkkä ja paha poliittinen energia olisi koskaan voinut syntyä ja kukoistaa näillä turmeltumattomilla vuorilla. Kun saavuimme sinne lokakuun lopulla, yöllä oli satanut lunta ja jotkut puut olivat lumen peitossa, mutta niillä oli edelleen syksyn kultaiset ja punaiset lehtensä. Tämän alueen energia on korkeata taajuutta ja puhdasta, luonnon ja hyvin aktiivisen elementaalienergian tukemaa. Mutta kun lähestyimme Kotkanpesän aluetta, energia oli synkkää ja raskasta.
LOVE (RAKASTA) … Berchtesgaden, Saksa ja Zürich, Sveitsi
Tämä muutos, transformaatio, ylösnousemus tai havaintotavan muutos keskittyy muutokseen ensisijaisesti mieleen perustuvasta olemistavasta sydämeen perustuvaan olemistapaa, mikä perustuu tuntemiseen, intuitioon ja mielen prosesseihin. Tässä uuden maan olemistavassa rakkaus määrää valintamme ja tekomme maailmassa.
Ja kuitenkin on äärimmäisen vaikeaa määritellä rakkaus. Länsimaisessa kulttuurissa meillä on usein vain yksi sana "rakkaus", mikä kattaa monia eri tapoja tuntea ja ilmaista rakkautta. Muinaiskreikkalaiset jotka ajattelivat melkoisesti asioita, keksivät noin 30 eri sanaa kuvaamaan erilaista rakkautta. Ajatuksena on, että rakkaus on erittäin suuri käsite, erittäin virtaava käsite ja että se sulkee sisäänsä paljon, kenties paljon enemmän, kuin olemme ehdollistuneet liittämään sanaan "rakkaus".
Länsimaisessa kulttuurissa rakkaus on pääasiassa romanttinen käsite, viihdeteollisuuden tuotannon keskipiste kera voimakkaan seksuaalisen ja eroottisen vivahteen. Sitten on perheen rakkaus, jonka biologisten perheryhmien ihmisen jakavat. Ja siinä se melkein on. Meillä on erittäin vähän yhteyttä myötätuntoiseen rakkauteen ja humanitaariseen rakkauteen, missä rakkautta ilmaistaan ihmisperheen kaikille jäsenille, maalle ja tietoisille olennoille. Emme yleensä ylistä sellaista rakkautta populaarikulttuurissamme ja niinpä siitä tulee marginaalista elämässämme.
Mutta uuden maan viidennen ulottuvuuden todellisuudessa, kun koemme yhteyden ja ykseystietoisuuden luonteen, meistä tulee tietoisempia tällaisesta rakkaudesta. Se on jumalaista rakkautta, Lähteen suurta ja ehdotonta rakkautta koko luomakuntaa kohtaan, koska koko luomakunta on hyvä ja kaunis. Tämä rakkaus tunnistaa, että olemme yhtä perhettä ja että olemme vastuussa itsestämme ja toisistamme elämänverkossa. Tämä rakkaus sanoo, ettemme voi elää vain itsellemme, koska emme ole vain ainutlaatuisia yksilöitä, vaan myös oleellinen osa elämänverkkoa ja sillä mitä teemme ja valitsemme, on merkitystä.
On myös totta, että kun siirrymme vanhasta kolmannen ulottuvuuden kaksinaistietoisuudesta viidennen ulottuvuuden ykseystietoisuuteen, meidän on ymmärrettävä rakkaus kaikkialle leviäväksi energiaksi ja valoksi. Meidän on myös ymmärrettävä paremmin, mitä tapahtuu, silloin kun tuo valo ja rakkaus vääristyy tai tukkeutuu ihmisten tekemistä valinnoista. Tämän selittämiseksi voin ehkä jakaa kanssanne kokemukseni Saksassa lokakuussa. Nautin työskentelystä Saksassa ja saksalaisen valoperheen kanssa ja käyn siellä usein. Nautin keskittymisestä "vihreään" energiaan ja luonnonmukaiseen elämäntyyliin, mikä on hyvin voimakasta Saksassa, ja nautin siitä kovasta työstä, mitä monet Saksan ja myös Itävallan ja Sveitsin valoperheen jäsenet tekevät antaumuksella. Tällä kertaa ystäväni ehdottivat, että koska työskentelimme Münchenissä, tekisimme matkan Berchtesgadeniin Baijerin Alpeilla, kun olin aiemmin ilmaissut kiinnostukseni tämän kuuluisan paikan näkemiseen.
Berchtesgaden on kuuluisa yhteydestään Hitleriin ja natsiliikkeeseen sekä Kotkanpesästä, talosta joka rakennettiin Hitlerille korkealle vuoristoon. Minusta oli kiinnostavaa, että kävisin tällä alueella ennen matkustamista Bogotaan, missä "rakkaudettomuuden" synkkä ja raskas energia oli edelleen läsnä, väkivallan ja kuoleman trauman kera.
Berchtesgaden ja ympäröivä alue on erittäin kaunis ja on vaikeaa ymmärtää, miten niin synkkä ja paha poliittinen energia olisi koskaan voinut syntyä ja kukoistaa näillä turmeltumattomilla vuorilla. Kun saavuimme sinne lokakuun lopulla, yöllä oli satanut lunta ja jotkut puut olivat lumen peitossa, mutta niillä oli edelleen syksyn kultaiset ja punaiset lehtensä. Tämän alueen energia on korkeata taajuutta ja puhdasta, luonnon ja hyvin aktiivisen elementaalienergian tukemaa. Mutta kun lähestyimme Kotkanpesän aluetta, energia oli synkkää ja raskasta.
Kuva: Talven ensilumi …
Kuva: Tauko lumipallohauskanpitoon lähellä Dokumentointikeskusta. Onneksi minuun tähdätty lumipallo ei osunut …
Kuva: Kotkanpesä, kääriytyneenä usvaan ikään kuin heijastamaan menneisyyden synkkää energiaa …
Meitä lähti kuusi ihmistä tälle matkalle ja olimme kaikki voimakkaita ja kokeneita valotyöntekijöitä, jotka olivat aiemmin työskennelleet energioiden kanssa Saksassa. Olimme kaikki hyvin tietoisia siitä, että ne energiat joita meidät kutsuttiin muuntamaan tällä kertaa, olivat hyvin pimeitä ja raskaita. Me kaikki tunsimme sen intensiivisesti, vaikkemme puhuneet siitä paljon. Minusta on myös kiinnostavaa, että saksalaiset ystäväni eivät yleensä tiedä yhtä paljon Kolmannesta valtakunnasta ja Hitleristä kuin minä. Minulla oli historiaa koulussa ja yliopistossa sekä näin "Maailma sodassa" -dokumentin televisiosta. Sodan jälkeen natsismin tukahduttaminen merkitsi Saksassa, että uusi sukupolvi pääsi käsiksi hyvin vähän menneisyyttään koskevaan informaatioon. Yksi ystävistäni tuona päivänä oli pyrkinyt lukemaan ja oppimaan mahdollisimman paljon tuosta jaksosta, jotta hän voisi paremmin ymmärtää omaa ja kansansa menneisyyttä.
Mutta sittenkin ero tapahtumien tulkinnassa on selvä ja tuli vielä selvemmäksi, kun kävimme Dokumentointikeskuksessa, mikä on käytännössä museo Hitlerin ja Kolmannen valtakunnan historiasta ja heidän toiminnastaan Obersalzbergissä, kuten tämä paikka tunnetaan. Katsoin videoita Hitleristä ja kuuntelin hänen puheitaan Nürnbergin joukkokokouksissa saksalaisten rinnalla ja mietin, mitä he ajattelivat. Minulle se oli mahdollisuus tarkastella pimeyttä ja raskautta, mutta myös siirtyä yli yhteiskuntamme taipumuksesta syyttää siitä kaikesta yhtä ihmistä ja hänen seuraajiaan. Minusta tuntui, että Hitler ilmaisi kollektiivienergiaa, hyvin pimeää ja raskasta energiaa, mikä tarvitsi ehdottomasti vapauttaa ja ilmaista, jotta maapallo voisi transformoitua.
Meidän on muistettava, että ennen kuin Saksa oli yhdistynyt maa, se oli pyhää Rooman valtakuntaa, jota hallitsi katolinen uskonto, ja että Hitleriä hänen pyrkimyksissään tukivat Mussolini Italiassa ja Franco Espanjassa - myös maita joissa vääristynyt katolilainen energia oli hallitsevaa. Siellä oli vääristyneen vallan, uhrien vainoamisen, noitavainojen ja inkvisition historia. Ennen sitä tapahtui pakanoiden ihmisten kukistaminen ja heidän pyhien paikkojensa valtaaminen kristinuskon laajentumisen nimissä. Kyllä, siellä oli tuhansia vuosia hallintaa, kontrollointia, pimeitä energioita - pimeää karmaa jos haluatte - mikä piti ilmaista ja missä uhrin ja hyväksikäyttäjän draamaa esitettäisiin niin, että se puhdistaisi maan tuosta energiasta ja tekisi tilaa uudelle maalle ja korkeammille taajuuksille. Maan täytyi vapautta nämä pimeät energiat verkoistaan, jotta se voisi harmonisoitua korkeampien kosmisten taajuuksien kanssa.
Kyllä, "rakkaudettomuuden" energiasta oli tullut niin voimakasta, että se oli luonut pimeyden, mikä oli käärinyt sisäänsä Euroopan mantereen ja esti sitä kehittymästä jumalaisen suunnitelmansa ja korkeamman tarkoituksensa mukaisesti. Ja näin pimeän energian sallittiin nousta ja se esitettiin sodassa. Aina kun rakkaus korvataan aatteilla, ideologialla, pelolla ja vallanhalulla, niin nämä vääristymät voivat luoda pimeää energiaa, mistä tulee myös pyörre, mikä vetää ihmisiä voimaansa. Tässä kohtaa tavalliset ja "hyvät" ihmiset tulevat vedetyksi näihin pimeisiin pyörteisiin ja heistä tulee osa "rakkaudettomuuden" synkkää draamaa.
Nämä pimeät energiat puhdistamalla avattiin sodan jälkeen tie monille voimakkaille ja kehittyneille sieluille inkarnoitua Eurooppaan kera tehtävän tuoda takaisin valo, ja tästä syystä valoperhe on niin voimakas Saksassa. Nämä kehittyneet sielut toivat rakkausenergiaa, pitivät sitä sydämessään ja maadoittivat maahan, puhdistaakseen ja rakentakseen uudelleen maan verkkoja ja sydänverkkoja, jotta valo voi taas kerran virrata vapaasti. Ja tietysti nyt siellä on myös lukuisia indigo- ja kristallilapsia, jotka vaikuttavat energiaan ja tuovat sydämen valoa.
Me kuusi teimme tällaista työtä tuona päivänä. Meitä käytettiin kanavana puhdistamaan, transformoimaan ja ankkuroimaan uusia kulta- ja platinaenergioita, jotka luovat uuden maan verkot. Nämä ovat Kristus-valon ja ehdottoman rakkauden energioita maata ja ihmisperhettä varten ja Shekinan korkeita taajuuksia, Suuren kosmisen äidin jumalaista feminiinirakkautta. Se oli hyvin rankka päivä meille kaikille, mutta arvostimme sitä, että tämä työ täytyi tehdä tänä aikana.
Tässä on ottamani kuva päivän lopusta. Aurinko oli laskenut ja hyvin kaunis kultainen valo ympäröi Kotkanpesän ikään kuin merkiksi siitä, että Kristus-valon kultainen liekki oli kietonut rakennuksen sisäänsä ja puhdistanut sen täysin, jotta se voitaisiin yhdistää uuteen maapalloon. Siirtymällä kaksinaisuuden yli ykseystietoisuuteen, voimme nähdä, miten alueen tapahtumat olivat osa suurempaa kollektiivienergiaa, mikä täytyi ilmaista, jotta se voitiin puhdistaa maasta. Se oli armonteko, miten pimeä ja tuhoava se olikin, mikä salli maan jatkaa kehittymistä sen sijaan, että pimeän ja raskaan energian kumuloituminen olisi tuhonnut sen.
Meitä lähti kuusi ihmistä tälle matkalle ja olimme kaikki voimakkaita ja kokeneita valotyöntekijöitä, jotka olivat aiemmin työskennelleet energioiden kanssa Saksassa. Olimme kaikki hyvin tietoisia siitä, että ne energiat joita meidät kutsuttiin muuntamaan tällä kertaa, olivat hyvin pimeitä ja raskaita. Me kaikki tunsimme sen intensiivisesti, vaikkemme puhuneet siitä paljon. Minusta on myös kiinnostavaa, että saksalaiset ystäväni eivät yleensä tiedä yhtä paljon Kolmannesta valtakunnasta ja Hitleristä kuin minä. Minulla oli historiaa koulussa ja yliopistossa sekä näin "Maailma sodassa" -dokumentin televisiosta. Sodan jälkeen natsismin tukahduttaminen merkitsi Saksassa, että uusi sukupolvi pääsi käsiksi hyvin vähän menneisyyttään koskevaan informaatioon. Yksi ystävistäni tuona päivänä oli pyrkinyt lukemaan ja oppimaan mahdollisimman paljon tuosta jaksosta, jotta hän voisi paremmin ymmärtää omaa ja kansansa menneisyyttä.
Mutta sittenkin ero tapahtumien tulkinnassa on selvä ja tuli vielä selvemmäksi, kun kävimme Dokumentointikeskuksessa, mikä on käytännössä museo Hitlerin ja Kolmannen valtakunnan historiasta ja heidän toiminnastaan Obersalzbergissä, kuten tämä paikka tunnetaan. Katsoin videoita Hitleristä ja kuuntelin hänen puheitaan Nürnbergin joukkokokouksissa saksalaisten rinnalla ja mietin, mitä he ajattelivat. Minulle se oli mahdollisuus tarkastella pimeyttä ja raskautta, mutta myös siirtyä yli yhteiskuntamme taipumuksesta syyttää siitä kaikesta yhtä ihmistä ja hänen seuraajiaan. Minusta tuntui, että Hitler ilmaisi kollektiivienergiaa, hyvin pimeää ja raskasta energiaa, mikä tarvitsi ehdottomasti vapauttaa ja ilmaista, jotta maapallo voisi transformoitua.
Meidän on muistettava, että ennen kuin Saksa oli yhdistynyt maa, se oli pyhää Rooman valtakuntaa, jota hallitsi katolinen uskonto, ja että Hitleriä hänen pyrkimyksissään tukivat Mussolini Italiassa ja Franco Espanjassa - myös maita joissa vääristynyt katolilainen energia oli hallitsevaa. Siellä oli vääristyneen vallan, uhrien vainoamisen, noitavainojen ja inkvisition historia. Ennen sitä tapahtui pakanoiden ihmisten kukistaminen ja heidän pyhien paikkojensa valtaaminen kristinuskon laajentumisen nimissä. Kyllä, siellä oli tuhansia vuosia hallintaa, kontrollointia, pimeitä energioita - pimeää karmaa jos haluatte - mikä piti ilmaista ja missä uhrin ja hyväksikäyttäjän draamaa esitettäisiin niin, että se puhdistaisi maan tuosta energiasta ja tekisi tilaa uudelle maalle ja korkeammille taajuuksille. Maan täytyi vapautta nämä pimeät energiat verkoistaan, jotta se voisi harmonisoitua korkeampien kosmisten taajuuksien kanssa.
Kyllä, "rakkaudettomuuden" energiasta oli tullut niin voimakasta, että se oli luonut pimeyden, mikä oli käärinyt sisäänsä Euroopan mantereen ja esti sitä kehittymästä jumalaisen suunnitelmansa ja korkeamman tarkoituksensa mukaisesti. Ja näin pimeän energian sallittiin nousta ja se esitettiin sodassa. Aina kun rakkaus korvataan aatteilla, ideologialla, pelolla ja vallanhalulla, niin nämä vääristymät voivat luoda pimeää energiaa, mistä tulee myös pyörre, mikä vetää ihmisiä voimaansa. Tässä kohtaa tavalliset ja "hyvät" ihmiset tulevat vedetyksi näihin pimeisiin pyörteisiin ja heistä tulee osa "rakkaudettomuuden" synkkää draamaa.
Nämä pimeät energiat puhdistamalla avattiin sodan jälkeen tie monille voimakkaille ja kehittyneille sieluille inkarnoitua Eurooppaan kera tehtävän tuoda takaisin valo, ja tästä syystä valoperhe on niin voimakas Saksassa. Nämä kehittyneet sielut toivat rakkausenergiaa, pitivät sitä sydämessään ja maadoittivat maahan, puhdistaakseen ja rakentakseen uudelleen maan verkkoja ja sydänverkkoja, jotta valo voi taas kerran virrata vapaasti. Ja tietysti nyt siellä on myös lukuisia indigo- ja kristallilapsia, jotka vaikuttavat energiaan ja tuovat sydämen valoa.
Me kuusi teimme tällaista työtä tuona päivänä. Meitä käytettiin kanavana puhdistamaan, transformoimaan ja ankkuroimaan uusia kulta- ja platinaenergioita, jotka luovat uuden maan verkot. Nämä ovat Kristus-valon ja ehdottoman rakkauden energioita maata ja ihmisperhettä varten ja Shekinan korkeita taajuuksia, Suuren kosmisen äidin jumalaista feminiinirakkautta. Se oli hyvin rankka päivä meille kaikille, mutta arvostimme sitä, että tämä työ täytyi tehdä tänä aikana.
Tässä on ottamani kuva päivän lopusta. Aurinko oli laskenut ja hyvin kaunis kultainen valo ympäröi Kotkanpesän ikään kuin merkiksi siitä, että Kristus-valon kultainen liekki oli kietonut rakennuksen sisäänsä ja puhdistanut sen täysin, jotta se voitaisiin yhdistää uuteen maapalloon. Siirtymällä kaksinaisuuden yli ykseystietoisuuteen, voimme nähdä, miten alueen tapahtumat olivat osa suurempaa kollektiivienergiaa, mikä täytyi ilmaista, jotta se voitiin puhdistaa maasta. Se oli armonteko, miten pimeä ja tuhoava se olikin, mikä salli maan jatkaa kehittymistä sen sijaan, että pimeän ja raskaan energian kumuloituminen olisi tuhonnut sen.
Ja sitten rakkauden kokemiseen myötätuntona ja keskinäisenä yhteytenä ryhmässä. Tämä oli Zürichissä, missä pidin Sveitsin ensimmäisen viikonlopputapahtuman. Noin 30 ihmisen ryhmä koostui sodan jälkeisestä sukupolvesta sekä joistain nuoremman sukupolven indigoista ja vuorovaikutus heidän välillään oli kiehtovaa ja kaunista. Osallistujat selvästikin tunsivat vetoa työtäni kohtaan ja he olivat rentoja meditoinneissa ja aktivoinneissa, joita teimme yhdessä valoperheenä.
Energiataajuus Zürichissä oli hyvin puhdas ja ihmiset olivat avoimia ja keskittyneitä sydämeen, rakkausenergiaan. Tämä loi virtauksen ja syvän rakkauden energian ja kokemuksen. Se oli todella kokemus ihmisryhmän työskentelemisestä viidennen ulottuvuuden yhteys- ja myötätuntoenergiassa. Tavallisesti pitäessäni seminaaria teen kovasti työtä pitääkseni yllä rakkaus- ja myötätuntokenttää ryhmälle. Tässä tapauksessa energia palasi ryhmästä niin voimakkaana minulle, että minusta tuntui kohonneelta eikä väsyneeltä, kuten tavallisesti työviikonlopun jälkeen.
Luonto oli myös osa yhteistyötämme ja toisen päivän jaoimme yhdessä hyvin voimakkaissa vesi- ja tulirituaaleissa ja kunnioittaen jumalaista feminiinienergiaa. Taaskin rakkauden virtaaminen oli niin voimakasta, että jokainen rituaali vain avautui rakkauden ja jakamisen pyhänä riittinä. Se oli hyvin kaunista ja kunnioitan jokaista läsnä ollutta ihmistä, joka jakoi tässä ryhmän myötätuntoisessa rakkausluomuksessa ja työskenteli sekä ryhmän että myös ihmiskunnan korkeimmaksi parhaaksi sen jatkaessa kehittymistään rakkauteen ja valoon. Tällainen työ puhdistaa pois pimeitä energioita ja rakentaa uudelleen valomatriisia, niin että uusi maatodellisuus voi ilmestyä kaikkien ihmisten sydämeen ja sieluun tällä planeetalla.
Energiataajuus Zürichissä oli hyvin puhdas ja ihmiset olivat avoimia ja keskittyneitä sydämeen, rakkausenergiaan. Tämä loi virtauksen ja syvän rakkauden energian ja kokemuksen. Se oli todella kokemus ihmisryhmän työskentelemisestä viidennen ulottuvuuden yhteys- ja myötätuntoenergiassa. Tavallisesti pitäessäni seminaaria teen kovasti työtä pitääkseni yllä rakkaus- ja myötätuntokenttää ryhmälle. Tässä tapauksessa energia palasi ryhmästä niin voimakkaana minulle, että minusta tuntui kohonneelta eikä väsyneeltä, kuten tavallisesti työviikonlopun jälkeen.
Luonto oli myös osa yhteistyötämme ja toisen päivän jaoimme yhdessä hyvin voimakkaissa vesi- ja tulirituaaleissa ja kunnioittaen jumalaista feminiinienergiaa. Taaskin rakkauden virtaaminen oli niin voimakasta, että jokainen rituaali vain avautui rakkauden ja jakamisen pyhänä riittinä. Se oli hyvin kaunista ja kunnioitan jokaista läsnä ollutta ihmistä, joka jakoi tässä ryhmän myötätuntoisessa rakkausluomuksessa ja työskenteli sekä ryhmän että myös ihmiskunnan korkeimmaksi parhaaksi sen jatkaessa kehittymistään rakkauteen ja valoon. Tällainen työ puhdistaa pois pimeitä energioita ja rakentaa uudelleen valomatriisia, niin että uusi maatodellisuus voi ilmestyä kaikkien ihmisten sydämeen ja sieluun tällä planeetalla.
Kuva: Pyhän tulen välittämistä ympäri ryhmää veden äärellä …
Kuva: Jokainen kunnioittaa sisäistä valoa ja jakaa valoa ryhmän kanssa …
Kuva: Jumalaisen feminiinisyyden kunnioittamista tulella ja valolla
Uudessa todellisuudessa havaintomme rakkaudesta laajentuu kovasti ja sisältää tämän myötätuntoisen rakkaustason. Muinaiskreikkalaiset olisivat kutsuneet sitä agapeksi, rakkaudeksi mikä perustuu korkeampiin henkisiin periaatteisiin. Luulen, että agapesta tulee vallitseva rakkausmuoto myös yksilöiden välillä ja intiimeissä rakkaussuhteissa. Siirrymme tunneriippuvuuksista ja fyysisestä halusta rakkausilmaisuun, mikä on henkistä ja sieluyhteyttä sekä maadoittunutta sydämeen ja fyysiseen todellisuuteen.
Päätän tämän kirjoittamisen ajatellen rakkautta henkilökohtaisissa suhteissa. Henkisellä tasolla meille kaikille ovat tuttuja sielunkumppanin ja kaksoisliekin käsitteet, vaikka mielipiteissä ja määritelmissä on eroa. Mutta näiden suhteiden maadoittamisessa fyysiselle tasolle useimmilla ihmisillä on ongelmia - miten ilmaista näitä uusia suhteita tavalla, mikä ylittää vanhan energian romanttisen rakkausmallin.
Myönnän, että Bogotassa huomasin keskustelevani erään ystävän kanssa rakkaussuhteiden luonteesta. Se oli jatkoa keskustelulle, minkä olimme aloittaneet kuusi kuukautta aiemmin Portugalissa. Kumpikin keskustelu oli mielenkiintoinen, koska havaitsin, että minun oli ilmaistava sanoin käsitteitä, joita olin ajatellut muutaman viime vuoden aikana. Ymmärrykseni mukaan uudessa todellisuudessa kaikki suhteet ovat tietoisia siinä mielessä, että ne ovat sydämen valintoja, ja ne ovat maadoittuneita korkeampiin henkisiin periaatteisiin ja sydämeen ja ne ovat rakkauden ilmaisemista seksin, rahan tai vallan sijasta kuten ennen. On edelleen sijaa seksuaalisen ja eroottisen energian ilmaisemiselle, mutta nämä eivät ole kumppanuuden pääpainopiste. Eikä tarve tehdä työtä yhdessä ole yhdistymisen tavoite, kuten on ennen ehdotettu. Itse rakkaus on syy yhdistymiseen ja suhteen määrittelemiseen. Kaikki muu virtaa tuosta rakkaudesta ja intohimosta, mitä ilmaistaan korkeimmassa mahdollisessa muodossa. Ja minulle tämä merkitsee rehellisyyttä, vilpittömyyttä ja tinkimättömyyttä koko ajan.
Kun kuljin lentokenttäkirjakaupan ohi matkallani kotiin, nappasin Paulo Coelhon uusimman kirjan hänen kokemuksistaan pyhiinvaelluksesta Santiagoon. Selasin auki erään sivun ja se sattui kertomaan agapesta, eroksta ja filiasta, mikä on ystävyysrakkautta. Näyttää siltä, että tietoisuus rakkauden luonteesta ja sen ilmaisemisesta on tulossa osaksi kollektiivin fokusta tällä hetkellä.
Haluaisin myös sanoa, että ystäväni ja minä olimme samaa mieltä rakkaudesta keskustelussamme, mutta en ole varma siitä. Teemme edelleen työtä sen määrittelemiseksi, miten ilmaisemme ja kunnioitamme rakkautta välillämme korkeimmalla tasolla, niin että henkisestä periaatteesta, agapesta, voi tulla osa kaikkea maailmassa ilmaisemaamme rakkautta.
Ja nyt otan aikaa levätä ja yhdistyä kaikkiin näihin kokemuksiin ja havaintoihin - juhlia vuoden 2010 kulumista ja toivottaa tervetulleeksi vuoden 2011 energiat. Tiedän, että energia jatkaa vuonna 2011 sen vaatimista, että olemme hereillä, tiedostavia ja täysin tietoisia valinnoistamme ja mahdollisuuksistamme elämässä. Emme ole koskaan yksin, tekemämme valinnat vaikuttavat ihmisiin ympärillämme ja planeetan energiaan. Kenties 2011 on vastuullisten valintojen vuosi, kun työskentelemme yhdessä ilmentääksemme uuden maapallon, missä kaikki elävät olennot voivat elää rauhassa, harmoniassa ja rakkaudessa.
Namaste! Ja kiitollisuutta ja rakkautta kaikille, jotka jatkoivat kanssani tämän rakkauden ja kasvun seikkailun ja matkan!
Uudessa todellisuudessa havaintomme rakkaudesta laajentuu kovasti ja sisältää tämän myötätuntoisen rakkaustason. Muinaiskreikkalaiset olisivat kutsuneet sitä agapeksi, rakkaudeksi mikä perustuu korkeampiin henkisiin periaatteisiin. Luulen, että agapesta tulee vallitseva rakkausmuoto myös yksilöiden välillä ja intiimeissä rakkaussuhteissa. Siirrymme tunneriippuvuuksista ja fyysisestä halusta rakkausilmaisuun, mikä on henkistä ja sieluyhteyttä sekä maadoittunutta sydämeen ja fyysiseen todellisuuteen.
Päätän tämän kirjoittamisen ajatellen rakkautta henkilökohtaisissa suhteissa. Henkisellä tasolla meille kaikille ovat tuttuja sielunkumppanin ja kaksoisliekin käsitteet, vaikka mielipiteissä ja määritelmissä on eroa. Mutta näiden suhteiden maadoittamisessa fyysiselle tasolle useimmilla ihmisillä on ongelmia - miten ilmaista näitä uusia suhteita tavalla, mikä ylittää vanhan energian romanttisen rakkausmallin.
Myönnän, että Bogotassa huomasin keskustelevani erään ystävän kanssa rakkaussuhteiden luonteesta. Se oli jatkoa keskustelulle, minkä olimme aloittaneet kuusi kuukautta aiemmin Portugalissa. Kumpikin keskustelu oli mielenkiintoinen, koska havaitsin, että minun oli ilmaistava sanoin käsitteitä, joita olin ajatellut muutaman viime vuoden aikana. Ymmärrykseni mukaan uudessa todellisuudessa kaikki suhteet ovat tietoisia siinä mielessä, että ne ovat sydämen valintoja, ja ne ovat maadoittuneita korkeampiin henkisiin periaatteisiin ja sydämeen ja ne ovat rakkauden ilmaisemista seksin, rahan tai vallan sijasta kuten ennen. On edelleen sijaa seksuaalisen ja eroottisen energian ilmaisemiselle, mutta nämä eivät ole kumppanuuden pääpainopiste. Eikä tarve tehdä työtä yhdessä ole yhdistymisen tavoite, kuten on ennen ehdotettu. Itse rakkaus on syy yhdistymiseen ja suhteen määrittelemiseen. Kaikki muu virtaa tuosta rakkaudesta ja intohimosta, mitä ilmaistaan korkeimmassa mahdollisessa muodossa. Ja minulle tämä merkitsee rehellisyyttä, vilpittömyyttä ja tinkimättömyyttä koko ajan.
Kun kuljin lentokenttäkirjakaupan ohi matkallani kotiin, nappasin Paulo Coelhon uusimman kirjan hänen kokemuksistaan pyhiinvaelluksesta Santiagoon. Selasin auki erään sivun ja se sattui kertomaan agapesta, eroksta ja filiasta, mikä on ystävyysrakkautta. Näyttää siltä, että tietoisuus rakkauden luonteesta ja sen ilmaisemisesta on tulossa osaksi kollektiivin fokusta tällä hetkellä.
Haluaisin myös sanoa, että ystäväni ja minä olimme samaa mieltä rakkaudesta keskustelussamme, mutta en ole varma siitä. Teemme edelleen työtä sen määrittelemiseksi, miten ilmaisemme ja kunnioitamme rakkautta välillämme korkeimmalla tasolla, niin että henkisestä periaatteesta, agapesta, voi tulla osa kaikkea maailmassa ilmaisemaamme rakkautta.
Ja nyt otan aikaa levätä ja yhdistyä kaikkiin näihin kokemuksiin ja havaintoihin - juhlia vuoden 2010 kulumista ja toivottaa tervetulleeksi vuoden 2011 energiat. Tiedän, että energia jatkaa vuonna 2011 sen vaatimista, että olemme hereillä, tiedostavia ja täysin tietoisia valinnoistamme ja mahdollisuuksistamme elämässä. Emme ole koskaan yksin, tekemämme valinnat vaikuttavat ihmisiin ympärillämme ja planeetan energiaan. Kenties 2011 on vastuullisten valintojen vuosi, kun työskentelemme yhdessä ilmentääksemme uuden maapallon, missä kaikki elävät olennot voivat elää rauhassa, harmoniassa ja rakkaudessa.
Namaste! Ja kiitollisuutta ja rakkautta kaikille, jotka jatkoivat kanssani tämän rakkauden ja kasvun seikkailun ja matkan!
Kuva: Italian valoperhe kera vieraiden Kanadasta ja USA:sta vanhassa kalastussatamassa Sorrentossa merelle pidetyn vesiseremonian jälkeen … katse Napolinlahden yli, Vesuvius taustalla. Rakkautta, rauhaa ja kunnioitusta maata kohtaan! Olemme kaikki yhtä!
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.