HomeViestejäCheryl Richardson22.3.2026 - Minkä on kuoltava ennen meitä

22.3.2026 - Minkä on kuoltava ennen meitä

MINKÄ ON KUOLTAVA ENNEN MEITÄ

Kirjoittanut Cheryl Richardson (cherylrichardson.com)
22.3.2026
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tuijotin kiiltävän valkoisia seiniä, kun ne hehkuivat kirkkaasta valosta, joka roikkui pääni yläpuolella. Kietoutuneena paperinohueen puuvillakaapuun, puristin tiukasti sen aukkoa rintani päällä – ihmetellen, ettei kukaan ollut vieläkään keksinyt mitään mukavampaa peitettä. Kun odotin ihotautilääkärin tapaamista vuosittaisessa ihokontrollissani, kyseenalaistin päätökseni jättää puhelimeni autoon. Minulle on tärkeää oppia pysymään läsnä, mutta tänään olisin valinnut mieluummin häiriötekijän.

Yritettyäni melkein puoli tuntia meditoida, kuullen samaan aikaan henkilökunnan vastaavan puhelimeen, tulin levottomaksi. Silloin katsoin alas jalkoihini. ”Yäk”, ajattelin itsekseni, kun vääntelin varpaitani sinne tänne. ”Minun olisi pitänyt ottaa jalkahoito. Jalkani ovat kamalassa kunnossa.” Pidin käsiä edessäni ja levittelin sormiani. ”Ja vihaan tätä niveltulehdusta käsissäni. Se saa ne näyttämään niin vanhoilta.”

Kun nostin jalkojani, etsien epäilyttäviä maksaläiskiä sääristäni, yllättävä sisäinen ääni käski minua lopettamaan.

”Anna jo olla, Cheryl”, se määräsi. ”Olet sättinyt kehoasi jo vuosikymmeniä. Tätäkö aiot tehdä elämäsi loppuvuodet?”

Tuon kysymyksen vaikutus yllätti minut. Nojauduin päänojaa vasten, ja päästin turhautuneen huokauksen. Vikojen löytäminen oli hyvin hiottu tapa – jotain minkä olin oppinut äidiltäni, joka epäilemättä oppi sen omalta äidiltään. Olemme olleet sukupolvien ajan mestareita huomaamaan fyysisiä vikoja.

Halusinko jatkaa kehoni kohtelemista vihollisena vielä elämäni tässä vaiheessa? Oliko siitä ollut mitään hyötyä? Motivoiko vikojen nimeäminen minua korjaamaan ne? Tunsinko olevani rakastetumpi tällaisen silmälläpidon ja tuomitsemisen alla?

Ei. Koskaan. Lainkaan.

Nousin seisomaan, nappasin muistilehtiön ja kynän viereiseltä tiskiltä, ja kirjoitin seuraavan tekstin itselleni:

Kehosi on siunaus. Kätesi ovat kirjoittaneet rakkauskirjeitä, syntymäpäiväkortteja, blogeja ja kirjoja. Jalkasi ovat kantaneet sinut tapaamaan useampia kauniita ihmisiä ja paikkoja, kuin voit edes muistaa. Ei enää kritiikkiä. Vain rakkautta. Ole kiltti, ja pidä tämä lupaus.

Vastaanottoajan jälkeen, ajaessani pitkää kotimatkaa, ajattelin, miten hyvin koulutettuja olemme tuomitsemaan itsemme ja miten tästä käyttäytymistavasta tulee niin tiedostamatonta ja automaattista, ettemme edes huomaa sitä enää. Mutta tällä viikolla minä huomasin. Sain itseni kiinni, ja olen valmis luopumaan näistä vanhoista tavoista.

Joidenkin asioiden täytyy kuolla ennen meitä, jotta voimme ikääntyä hyvin.

Tule mukaan tämän viikon Zoom-kokoontumiseen … …

Rakkautta,

Cheryl

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

< PrevNext >