ROHKEUS – MESTARIN HILJAINEN TIE
Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Huhtikuu 2026 – Shaumbra New Sentience Magazine
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
On sana, joka tuli esiin toistuvasti äskettäisessä työpajassa ja Keahak-sessiossa Adamuksen kanssa, eikä se ollut prameileva tai dramaattinen. Se ei tullut pelottomien julistusten tai sankarikuvaston kera. Itse asiassa, se melkein livahti ohi huomaamatta.
Tuo sana oli rohkeus. Kun useimmat ihmiset kuulevat tuon sanan, he ajattelevat välittömästi jotain suurta ja pelotonta, kuten hyökätä taisteluun, kohdata vaara, tai voittaa pelko silkalla tahdonvoimalla. Kulttuurinen kuva on soturi ja sankari, joka puskee vastoinkäymisten läpi ja selviytyy niistä voittajana. Mutta Adamus ei puhu siitä, eikä shaumbroissa ole kyse siitä. Emme ole täällä valloittamassa maailmaa tai voittamassa taisteluja. Useimmat meistä ovat itse asiassa hyvin kyllästyneitä taisteluihin, sekä sisäisiin että ulkoisiin. Olemme viettäneet elämiä taistellen, korjaten, kamppaillen ja yrittäen saada kaiken oikein. Niinpä puhuessaan rohkeudesta Adamus osoittaa johonkin hyvin erilaiseen. Se on joitain paljon hiljaisempaa ja paljon intiimimpää.
Jos minun pitäisi tiivistää se yhteen yksinkertaiseen lauseeseen, se olisi tämä: rohkeus on halukkuutta kokea itsesi juoksematta karkuun. Tällaisessa rohkeudessa ei ole aseita, ei haarniskaa, ei dramaattisia voiton hetkiä. Siinä olet ainoastaan sinä, pysyen läsnä itsesi kanssa. Kaiken sen perusteella, mitä olen huomannut omasta elämästäni ja katsellessani shaumbroja vuosien saatossa, tämä saattaa olla yksi radikaaleimmista asioista, jonka ihminen voi tehdä. Ihmismieli on suunniteltu välttämään epämukavuutta. Se etsii vakautta, varmuutta ja kontrollia, ja se tekee lähes mitä tahansa välttääkseen epävarmuuden tai emotionaalisen intensiteetin. Mutta mestarin polku pyytää jotain täysin muuta. Se pyytää sinua jäämään. Ei korjaamaan tai ratkaisemaan, ei pakenemaan – vaan pysymään läsnä oman kokemuksesi kanssa.
Useimmat teistä tietävät jo asian tai pari rohkeudesta, vaikket olisi koskaan nimennyt sitä sillä tavalla. Osoitit rohkeutta sillä hetkellä, kun aloit kyseenalaistaa todellisuuden. Lähdit pois uskomusjärjestelmistä, identiteeteistä, rooleista ja odotuksista, jotka kerran määrittelivät sinut. Olipa kyse uskonnosta, urasta, suhteista tai pelkästään tavasta, jolla ajattelit itsestäsi, sallit näiden rakenteiden pudota pois, koska jokin syvempi kutsui sisälläsi. Se ei ollut helppoa. Mieli vastustaa tuollaista muutosta, perhe ja yhteiskunta vastustavat sitä usein, ja jopa aspektisi voivat vastustaa sitä. Kuitenkin seurasit tuota sisäistä tietämistä. Se oli rohkeutta – ei äänekästä tai dramaattista, vaan syvästi transformoivaa.
Toinen rohkeuden muoto joka menee usein huomaamatta, on rohkeus tuntea. Useimmat ihmiset viettävät suuren osan elämästään välttäen tunteita, vieden huomionsa muualle, tukahduttaen tunteita tai analysoiden kaiken, jottei heidän tarvitse todella kokea, mitä sisällä tapahtuu. Shaumbrat tekevät usein päinvastoin. Menemme suoraan kokemukseen – iloon, suruun, hämmennykseen, transformaatioaaltoihin – koska jossain syvällä sisällä tiedämme, että itse kokemus on se syy, miksi tulimme tänne. Tämä ei ole tunteisiin uppoutumista tai niihin eksymistä (vaikka olemme hyviä myös siinä), vaan paremminkin niiden sallimista tulla koetuksi vastustamatta. Se vaatii todellista rohkeutta, erityisesti hetkinä, jolloin ei ole tiekarttaa, selitystä tai takuuta siitä, mitä sen toisella puolella on.
Kenties suurinta rohkeutta tällä polulla rohkeus päästää irti kontrollista. Ihmismieli on uskomattoman taitava hallitsemaan elämää, yrittämään ratkaista ongelmia, ennustamaan lopputuloksia, ja pitämään kaikessa järjestyksen tunnun. Mutta Adamus on ollut erittäin selkeä siinä, ettei mestari kontrolloi energiaa. Sen sijaan mestari sallii energian palvella itseään. Tämä kuulostaa yksinkertaiselta ja jopa houkuttelevalta, kunnes alkaa elää sitä. Kontrollista irtipäästäminen ei tarkoita, että asiat hajoavat, mutta toisinaan voi tuntua siltä. Se tarkoittaa astumista strategioiden, mielen ratkaisujen ja vanhojen selviytymismekanismien tuolle puolen, ja luottamista johonkin paljon syvempään – todelliseen Itseensä. Sellainen luottamus ei voi syntyä mielen kautta – se tulee esiin sallimalla, ja salliminen vaatii rohkeutta.
Tällä polulla on vaihe, joka on tuttu monille teistä. Se on tuo välitila, jossa vanha itse purkautuu, mutta uusi itse ei ole vielä täysin ruumiillistunut. Se voi tuntua epävarmalta, hämmentävältä, ja jopa epämukavalta. Mieli haluaa rientää sen läpi, kieltää sen, tai korjata sen, mutta mestari tekee jotain hyvin erilaista. Mestari jää. Tuo halukkuus pysyä läsnä transformaation keskellä on syvällinen rohkeuden muoto. Se on halukkuutta pysyä läsnä, samalla kun kaikki mitä luulit olevasi, häviää. Se ei ole pelkureita varten, ja kuitenkin olet täällä.
Uteliaisuudesta
Adamuksen viimeaikaisissa viesteissä on alkanut tulla esiin toinenkin sana: uteliaisuus. Ensisilmäyksellä saattaisi näyttää, ettei se liity rohkeuteen, mutta mitä enemmän tutkimme sitä, sitä selvemmäksi tulee, että uteliaisuus on itse asiassa hyvin lempeä rohkeuden muoto. Kun joitain odottamatonta tapahtuu, mieli yrittää välittömästi tulkita sen, korjata sen, tai suojautua sitä vastaan. Se tekee sellaisia kysymyksiä, kuten: ”Mitä tein väärin? tai ”Miten lopetan tämän?” Nämä ovat yrityksiä päättää tuo kokemus mahdollisimman nopeasti. Mutta uteliaisuus tekee jotain täysin erilaista. Se pitää kokemuksen avoimena. Se sanoo vain: ”Hmmmm … se on mielenkiintoista.” Se voi näyttää pieneltä muutokselta, mutta energeettisesti se on valtava. Uteliaisuus sallii tietoisuuden pysyä läsnä tuntemattoman kanssa, ja transformaatio tapahtuu juuri tuntemattomassa.
Siinä mielessä uteliaisuudesta tulee pehmeämpi ja rennompi rohkeuden muoto. Se ei puske tai pakota – se sallii. Se ei yritä kontrolloida hetkeä – se tutkii sitä. Voitaisiin sanoa, että uteliaisuus on rohkeutta ilman jännitettä. Se on halukkuutta pysyä auki, kun mieli haluaa sulkeutua – pysyä läsnä, kun mieli haluaa varmuutta. Tästä tulee erityisen tärkeää, kun siirrymme uuteen tuntemiskykyyn. Mielellä ei ole viitekohtaa uudelle tuntemiskyvylle. Se ei voi ennustaa, määritellä tai hallita sitä. Mutta uteliaisuus sallii tuon kokemuksen avautua luonnollisesti, puuttumatta siihen mielen tarpeella vastauksiin.
Tämä merkitsee syvällistä muutosta matkassa. Useimmat ihmiset käyttävät rohkeutta painaakseen elämän läpi, voittaakseen esteitä ja saavuttaakseen tavoitteita. Mutta mestari käyttää uteliaisuutta löytääkseen elämän. Sen sijaan, että pakottaisi lopputuloksia tai yrittäisi päästä jonnekin, mestari alkaa tutkia itse tietoisuutta. Matka on silloin vähemmän ponnistelua ja enemmän löytämistä. Ja tuossa löytämisessä tapahtuu jotain huomattavaa – energia alkaa vastata eri tavalla. Sen sijaan, että energia olisi jotain, mitä sinun täytyy hallita tai manipuloida, se alkaa palvella sinua. Ei siksi, että panit sen tapahtumaan, vaan koska sallit sen.
Se voi tuntua kummalliselta ensin, erityisesti teille, jotka olette viettäneet elämiä yrittäen ratkaista ongelmia ja panna asioita tapahtumaan. Kun lakkaat yrittämästä korjata ongelmiasi, voi tuntua siltä, ettet tee mitään. Mutta todellisuudessa sallit jonkin paljon luonnollisemman ja älykkäämmän tulla mukaan. Ja taas kerran, se vaatii rohkeutta – rohkeutta luottaa, ja rohkeutta päästää irti tarpeesta kontrolloida.
Kenties todellinen kysymys ei ole, onko sinulla rohkeutta. Todellinen kysymys on, oletko halukas pysymään läsnä itsesi kanssa riippumatta siitä, mitä ilmenee, koska siinä kohtaa kaikki muuttuu. Ei ponnistelun, kamppailun tai hallinnan kautta, vaan läsnäolon, sallimisen ja luottamuksen kautta. Jos Adamus summaisi sen yhteen lauseeseen, se voisi kuulostaa joltain tällaiselta:
Ihminen tarvitsi rohkeutta selviytyäkseen maailmassa – mestari käyttää uteliaisuutta löytääkseen itsensä.
Siirtyminen selviytymisestä löytämiseen muuttaa matkassa kaiken.
Istuessaan täällä Villa Ahmyossa Konassa ja katsellessaan meren liikkuvan vaivattomalla rytmillään, on helppoa ajatella, että tämän polun pitäisi tuntua aina rauhalliselta. Ja monin tavoin se tuntuukin. Mutta eipä teeskennellä, ettei se vaadi rohkeutta. Ei äänekästä ja dramaattista, vaan hiljaista ja vakaata halukkuutta pysyä auki, pysyä läsnä ja pysyä itsensä kanssa, samalla kun kaikki muuttuu. Erityisesti nyt, kun maailmasta tulee äänekkäämpi ja kaoottisempi.
Siis kun seuraavan kerran joitain odottamatonta ilmenee, sen sijaan että reagoit tai yrität korjata sen, vedä henkeä ja sano vain: ”Hmmmm …” Tuo yksinkertainen uteliaisuuden hetki saattaisi olla rohkein asia, jonka teet koko päivänä.
Ja tämän myötä, rakas shaumbra … pysy rohkeana.
***
Geoffrey Hoppe perusti Crimson Circlen 1999 käytyään keskusteluja Tobiaksena tunnetun enkeliolennon kanssa. Hän lähti yritysmaailmasta 2001, omistautuakseen kokoaikaisesti Crimson Circlelle. Geoff kanavoi Tobiasta vuoteen 2009 saakka, jolloin Tobias palasi maahan uuteen inkarnaatioon, joka tunnetaan Samina. Tobias luovutti opastusroolinsa Crimson Circlessä Adamus Saint-Germainille, joka on osa sitä rakastettua St. Germainia, joka on työskennellyt satoja vuosia ihmisten kanssa. Geoff on ollut siitä lähtien Adamus Saint-Germainin viestintuoja.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.