TUKEUDU MINUUN
Kirjoittanut Cheryl Richardson (cherylrichardson.com)
1.3.2026
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Heräsin tänä aamuna ja vedin peiton pääni yli, voihkien siitä ajatuksesta, että pitää harjata hampaat, ruokkia kissat, siivota niiden hiekkalaatikko ja tehdä aamiaista. Silloin tiesin, että jotain oli tekeillä. Kun yksinkertaiset arjen rituaalit, joista normaalisti nautin, tuntuvat ylivoimaisilta tehtäviltä, tiedän, että on aika tarkistaa tilanne.
Joinain päivinä tuntuu siltä, kuin raahaisin ladattua selkäreppua, täynnä tunneräjähteitä, jotka voisivat laueta koska tahansa. Tuo reppu sisältää sellaisia asioita, kuin raivo johtajille, jotka tekevät jatkuvasti näytelmän Epstein-tiedostoista, jättäen uhrit jatkuvaan traumatilaan; suru liian monista menetyksistä lyhyessä ajassa; ja ahdistus olemisesta nainen maailmassa, jota johtavat miehet, jotka eivät heijasta lähimainkaan omia arvojani. Ja nyt meillä on vielä sota Lähi-idässä.
Päivinä jolloin olen uupunut, unohdan muistaa, että tämä on reppu takanani, pyörii taustalla ja imee jatkuvasti energiaa elämästäni. Ottaen huomioon ryhmämme kokoonpanon, epäilen, että moni teistä pystyy samaistumaan.
Mitä teemme, kun tuntuu niin raskaalta? Mistä löydämme rauhan, kun taakkoja kerääntyy päivittäin? Ja miten otamme takaisin voimamme, kun paljon siitä, mitä maailmassa tapahtuu, tuntuu olevan kontrollimme ulkopuolella?
Tässä se, mitä minä teen. Aloitan perusitsehoidosta. Yritän parhaani mukaan saada kunnon unet, liikuttaa kehoani joka päivä, syödä hyvin ja mikä tärkeintä, rajoittaa sitoumuksiani, jotta on tilaa, joka antaa minulle emotionaalista kapasiteettia toimia keskittyneestä, vahvasta ytimestä käsin.
Teen hermoston säätelystä päivittäisen prioriteettini. Liikun hitaampaa tahtia. Teen syväänhengityksiä pitkin päivää. Meditoin. Ja pidän silmällä taipumustani keksiä päässäni tarinoita, joihin sitten reagoin, kun ne olisivat totta. Mieleni voi nopeasti lähteä laukalla, ja kun se tapahtuu, painan jarrua nimeämällä asioita ympärilläni. Puu. Kissa. Pöytä. Valopöytä. Piano. Nenäliinoja. Paavalinkukat. On hämmästyttävää, miten hyvin tämä tekniikka toimii.
Raivoan myös rakentavilla tavoilla. Sen sijaan, että purkaisin reaktioni muihin, erityisesti sosiaaliseen mediaan, nostan painoja ja kuvittelen vihani antavan polttoainetta jokaiseen toistoon. Tanssin joka päivä, joskus jonkin nettikunto-ohjelman tahtiin ja joskus sellaisen musiikin tahtiin, joka avaa huokoseni ja antaa energian lentää. (Tiesitkö, että musiikkikanavilta voit löytää raivo-soittolistoja?)
Ja ystäväni, Kimmien, inspiroimana rakastan kovasti. Tarkistan ystävien tilanteen, jotka kamppailevat, ja tarjoan tukea. Voimaannutan naisia elämässäni käyttämään ääntään. Autan ihmisiä saamaan taitavasti tarpeensa tyydytettyä. Ja teen omaa parannustyötäni, jotta voin olla tehokas roolimalli, joka ei lisää melua.
Lopuksi, se mikä todella auttaa, on asia, jonka opin jo kauan sitten 12 askeleen tapaamisissa: meidän täytyy tukeutua toisiimme. Emme parannu yksin. Emme kasva yksin. Emme ikäänny hyvin yksin. Ja emme selviä vaikeiden aikojen läpi yksin. Tarvitsemme toisiamme. Yhteisö on perusta vakaalle tielle eteenpäin, ja tuen hengessä ajattelin emännöidä Zoom-kokoontumisen tällä viikolla … …
Rakkautta,
Cheryl
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.