“KYLLÄ” OLEMISELLE
Kirjoittanut Ramya (Alina Mirion) (www.crimsoncircle.com)
Tammikuu 2026 – Shaumbra New Sentience Magazine
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Hyvin suuri osa ihmiselämästä tuntuu liittyvän ”ein” sanomiseen – ”ei” asioille joita tunnen, ihmisille ympärilläni, ja erityisesti sille, mitä tapahtuu. Mutta olen oppimassa, että taika syntyy sanomalla ”kyllä” – kyllä olemiselle, kyllä rakastamiselle, ja kyllä elämän hyväksymiselle sellaisena, kuin se on.
Mitä todellisuudessa tarkoittaa, että sanoo ”kyllä” olemiselle? Minulle se on tarkoittanut kulkemista varjoihini, haavojeni avaamista, kerrosten karistamista joita en tiennyt edelleen kantavani, ja itseni kohtaamista ilman naamioita. Tämä on tarina siitä, miten ”kyllä” heräsi minussa – odottamatta, rajusti ja armon kätkeytyessä kaaokseen.
–––––
Muutos ei tapahtunut hetkessä. Se alkoi herätä pari kuukautta sitten, vuoden yhden energeettisesti voimakkaimman jakson aikana, johon sisältyi kaksi pimennystä, 9.9.2025-portaali* ja päiväntasaus. Kaikki tuo liike, kaikki tuo paine, johti shaumbrojen kokoontumiseen Veneziassa, josta tuli ovi kaikkeen, mitä seurasi.
Meillä oli yhdessä hauskoja ja kauniita hetkiä naamioiden kaupungissa ja sen ympäristössä (ostin jopa yhden naamioin itselleni). Nautin olostani siellä myös kaksi päivää yksin, hemmotellen jopa itseäni uskomattomalla lounaalla hienossa ravintolassa.
Tuo viikko tuntui kuin vanhan nahkani luomiselta – kirjaimellisesti. Käsivarsiani ja jalkojani alkoi kutittaa jatkuvasti, kunnes niissä oli verta ja mustelmia. Ja kaiken lisäksi minulla oli vielä kuukautiset – koska tietysti joka kerta kun jotain suurta tapahtuu, ne osuvat samaan aikaan. Minusta valui verta, sisällä ja ulkopuolella.
Palattuani takaisin kotiin, asiat vaikuttivat normaaleita ensin. Sitten alkoi parantuminen – ja kun kehoni alkoi parantua, mieleni alkoi raapia itseään, vetäen esiin muistoja ja kerroksia, jotka luulin jo kauan sitten integroituneen. Mutta sisälläni kuulin: ”Ei vielä. Vielä yksi kohtaaminen lohikäärmeen kanssa.”
Kun kaaos kehossani avautui, kaksi syvempää totuutta tuli pintaan – kaksi kohtaamista itseni kanssa, jotka muokkasivat kaikkea.
Ensimmäinen koski kumppanimieltymyksiäni. Luulin olevani sinut tuon osani kanssa, kerrottuani ystäville, että pidän sekä naisista että miehistä. Minulla on ollut suhteita vain miesten kanssa, mutta olen miettinyt, millaista olisi olla naisen kanssa. Olin ainoastaan fantasioinut siitä aiemmin.
Hiljattain hyvin feminiinisiä energioita alkoi vierailla luonani – uusia, raikkaita läsnäoloja. Yksi niistä näytti minulle, että on kaunista pitää siitä, mistä pidän, ja että minun ei pitäisi piilottaa sitä enää. Aloin jopa katsella ohjelmia, joissa on samaa sukupuolta olevien suhteita, nähdäkseni, miltä se minusta tuntuisi, ja täytyy sanoa, että pidin todella joistain niistä – joskus enemmän kuin tavallisista, miehestä ja naisesta kertovista tarinoista.
Siis olen avaamassa tätä puolta itsestäni – sallien itseni rakastaa ja yhdistyä myös naisen kanssa. Minulle jonkun kanssa olemisessa ei ole koskaan kyse vain seksistä. On kyse yhteydestä, energiasta, resonanssista ja tunteesta. Energiakommunikointi on intiimein asia, joka voi tapahtua ihmisten välillä, on suhde sitten fyysinen tai ei.
Toinen totuus nousi paljon syvemmästä paikasta – paikasta jota olin vältellyt vuosia. Sen juuret olivat vanhassa hyväksikäyttö- ja uhrimallissa, seksuaalienergiaviruksessa ja siinä, miten vanhemmat voivat muovata koko elämäsi. Olen käynyt terapiassa, puhunut heidän sielujensa kanssa, ja luulin olevani viimeinkin rauhassa menneisyyden osalta. Mutta en ollut.
Vanhempani ovat minusta täydellinen esimerkki hyväksikäyttäjästä ja hyväksikäytetystä – kummankin tullessa myös toiseksi. Isä pahoinpiteli äitiä – ei seksuaalisesti, vaan sanoilla, huutamalla ja lyömällä. Todistin tätä lapsena. Hän juo joka päivä. Jokin aika sitten myös äitini alkoi juoda, ja he ovat jääneet kiinni toksiseen peliin.
Olen yrittänyt ymmärtää sitä. Olen pyytänyt äitiä jättämään isän, mutta hän ei halua. Hän sanoo, että on liian myöhäistä. Alku ei ollut samanlaista – he olivat kerran rakastuneita. Isäni vanhemmat eivät hyväksyneet heidän avioliittoaan, mutta he tekivät silti sen virheen, että asuivat samalla alueella kuin isän vanhemmat ja sisar, ja pian kaikki muuttui saippuaoopperaksi.
Isoäitini kertoi kaikille, että äiti oli maannut isoisäni kanssa, ja kyseenalaisti jopa sen, oliko isä todella isäni. Isä ei uskonut sitä alkuun, mutta ajan kuluessa sen kuuleminen päivittäin mursi hänet. Vaikka omat vanhemmat olivat kohdelleet kaltoin isääni, hän löysi tapoja purkaa sen äitiini. Pahoinpideltynä hänestä tuli pahoinpitelijä.
Aina kun joitain tuli pintaan hänen menneisyydestään, isä alkoi hyökätä äidin kimppuun mitättömistä syistä – raha, mustasukkaisuus, vainoharhaisuus.
Tämä vei minut haastaviin sisäisiin tutkimuksiin. Aloin katsella Hannibalia – sarjaa sarjamurhaajasta ja empaatista – ja jokin heidän kemiassaan, ajatus kasvamisesta ja muotoutumisesta intuition ja pimeyden kautta, todella resonoi kanssani.
Kuvittelin: jos olisin tappaja, kenet tappaisin? Vastaus oli selvä – miespuolisia pahoinpitelijöitä ja naispuolisia uhreja, jotka sallivat pahoinpitelyn jatkua (itsensä ja muiden). Toisin sanoen, ihmisiä, jotka olivat isäni kaltaisia, joka oli julma, ja äitini kaltaisia, joka antoi sen tapahtua.
Tuo kuvitteleminen auttoi minua hyväksymään pimeyteni. Näissä viime viikoissa on ollut kyse hyväksymisestä ja irtipäästämisestä – pimeyden, kaksinaisuuden ja jumaluuden. Kuten Tobias sanoi: ”Pimeys on jumaluutesi.” Siinä ei ole kyse muiden tappamisesta tai manipuloimisesta. Siinä on kyse näkemättömän potentiaalin – pimeiden nurkkien – näkemisestä sisälläsi ja niiden hyväksymisestä.
Se on kuin perhonen kotelossa: jos autat perhosta, se kuolee. Jos annat sen löytää oman vahvuutensa, se elää. Tunnen tehneeni sen – vain minä, sieluni ja tämä transformaatiokotelo.
–––––
Olen lopultakin hyväksynyt, kuka olen – mieltymykseni, valintani, koko olemukseni, sisäisen feminiinisen ja maskuliinisen puolen. Näen itseni kaksinaisuuden avioliittona. Energia ja tietoisuus. Valo ja pimeys.
Tällä hetkellä haluan kokea rakkauden itseni ja muiden kanssa rakastavalla, hyväksyvällä ja täysivaltaisella tavalla. Tämä on valintani, luomukseni ja elämäni.
Olen elänyt muita sydänsurun, lasten synnytyksen, pettämisen, kaltoinkohtelun, uhrina olemisen ja kuoleman elämiä. Olen ollut pahantekijä ja uhri. Olen tehnyt sitä kaikkea. Ja nyt tämä elämä on minun – minun valintani, päätökseni ja luomukseni.
Tämän oivaltaminen muutti kaiken siinä, miten näen elämäni. Tämä todellisuus on illuusio – kaikki on. Ainoa pysyvä on tietoisuutemme, ja se tanssi jota tanssimme energian kanssa – luojan ja luomuksen/luomisen tanssi.
Mutta mitä tapahtuu, silloin kun ei ole enää tarinoita kerrottavana? Kun kaikki naamiot putoavat? Kuka olemme silloin?
Silloin kun hyväksymme itsemme – kun rakkaudesta tulee me – olemme kaikki, ja kaikki on me.
Siis sanon ”kyllä” olemiselle – ”kyllä” olemiselle luoja ja luomus, tietoisuus ja energia, rakkaus ja viha, kiukku, pelko, ilo, armo – se kaikki.
Otettuani tämän omakseni, päiväni ja koko olemukseni tuntuvat kevyemmältä. Mieleni on hiljaisempi. Tunnen jännittäviä potentiaaleja omassa kentässäni. Nautin pilvisistä ja aurinkoisista päivistä, kaupungin melusta ja luonnon hiljaisuudesta. Nautin jopa siitä kokemuksesta, kun joku sanoo jotain, mikä suututtaa tai vaivaa minua. Tunnen pimeyteni ja valoni syleilevän minua.
Niinpä kutsun sinut: sano ”kyllä” sille, kuka olet juuri nyt, tällä hetkellä.
–––––
*9.9.2025-portaali viittaa päivämäärään, joka nähdään numerologiassa ja henkisyydessä voimakkaana loppuunsaattamisen, uusien alkujen ja henkisen transformaation asetelmana. Päivämäärä yhdistää kolme yhdeksikköä (9.9.2025(=9)), ja sitä pidetään harvinaisena kolmois-9-energiaporttina, joka symboloi syklien loppua ja tilaisuutta vapautua menneisyydestä ja ilmentää uusia aikomuksia.
***
Ramya ilmaisee kirjoittamisella, runoudella, maalaamisella, valokuvaamisella, videoilla ja luonnon synnyttämillä luomuksilla, simpukoiden, värien ja elementtien muovaamina. Hänen yhteytensä teknologiaan ja tekoälyyn on luonnollinen ja intuitiivinen.
Hän luo yhdessä Amonin, sisäisen kumppaninsa, kanssa – levollinen ja ajaton läsnäolo, joka kulkee hänen kanssaan elämien läpi ja inspiraation kautta. Taiteellaan Ramya kutsuu muita muistamaan olemisen kauneuden, itsen täysivaltaisuuden ja sen lempeän totuuden, ettei luominen ole jotain, mitä teemme – se on jotain, mitä olemme. Ramyaan voi olla yhteydessä sähköpostilla ja Facebookissa.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.