KUN RAKKAUDESTA TULEE TIE

Kirjoittanut Vili Aguirre (www.crimsoncircle.com)
Tammikuu 2026 – Shaumbra New Sentience Magazine
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kun kuulin ensimmäistä kertaa Adamuksen sanovan, että jonain päivänä tulisimme oivaltamaan sen syvän häpeän ja syyllisyyden, jota kannamme inkarnoitumisesta ihmisiksi, en oikein ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti ... en tietenkään. Kuitenkin nähtyäni kaiken sen hölynpölyn, jota maailmassa on tullut pintaan viime aikoina, aloin nähdä jotain epämukavaa: loppujen lopuksi olin osa juuri sitä ihmiskuntaa, jota olin vastustanut. Tämän oivalluksen myötä päätin avautua lohikäärmeelleni ja myöntää, että olin halukas oppimaan hyväksymään ihmisenä olemisen.

Samana iltana olin saanut tuskin päätäni tyynyyn, kun tunsin lentäväni laajojen niittymaisemien, vesiputousten, purojen ja metsien yllä. Unissa ei tarvitse tietää, miten tietää, ja kuitenkin tiesin todistavani ihmiskunnan historiaa, joka esitettiin tavallaan dokumenttina. Siinä oli jopa syvä ja rauhallinen kertojaääni. Olin pelkkä katsoja.

Kiinnostuneena kiinnitin tarkkaa huomiota kertojaan, joka selitti, että silloin kun sielut ruumiillistuivat ensi kerran maan päälle, ei ollut mitään toimintasääntöjä. Voimme tehdä mitä tahansa, ilman hyvän tai huonon standardeja. Jokainen kokemus oli täysin uusi. Joku saattoi hypätä kallionkielekkeeltä vain nähdäkseen, miltä putoamien tuntui, tai tappaa toisen vain tutkiakseen. Ei ollut rajoja.

Kun aikaa kului, suuri osa tuollaisesta naiivista kokeilusta päätyi energian varastamiseen ja odottamattomaan kipuun, jota ihminen aiheutti toiselle. Kivusta tuli kärsimystä – asia, jota kukaan sielu ei ollut oikeasti ajatellut ennen Maahan tulemista. Seurausten hallitsemiseksi ihmiset alkoivat keksiä sääntöjä, lakeja, moraalin, uskontoja ja hallintoja innokkaana yrityksenä organisoida kaaosta. Ajan kuluessa nämä säännöt johtivat kuitenkin syvään syyllisyyteen, häpeään ja jatkuvaan huolissaan olemiseen siitä, että tekee jotain ”väärin”.

Heräsin, ja minulla oli yhtäkkiä kylmä ja kietouduin tiukemmin lakanoihin. Tiedän tämän jo … ajattelin vähän ärsyyntyneenä ja päätin nukahtaa uudestaan.

Yllätyksekseni tuo uni jatkui. Maisemat eivät olleet enää idyllisiä. Se mitä näin nyt, vaikutti päivittäisiltä uutisilta: sotaa, nälkää, poliittisia valtapelejä ja vihaa. Kertoja jatkoi selittäen, että tänä päivänä nuo vanhat hallintorakenteet horjuivat, romahtivat tai paljastivat rajansa – mikä aiheuttaa kaaosta, hämmennystä ja ahdistusta. Sydämeni vajosi, kun katselin sitä.

”Ja kuitenkaan” – kertoja sanoi varmuudella – ”tämä romahdus ei ole sitä tragediaa, jolta se näyttää.”

Sitten unimaisema muuttui. En tarkkaillut enää yläpuolelta. Seisoin yksin maaseudulla, täysin läsnä. Kuulin kertojan jatkavan: ”Jotain uutta on tulossa esiin – sielun viisaus. Viisaus joka on tiivistetty kaikista elämistä, alkaa nousta ja tuoda niin syvää myötätuntoa, että jopa ihmishistorian synkimpiä hetkiä voidaan tarkastella laajemmasta perspektiivistä.”

Hän jatkoi selittämistä, että tämä myötätuntoinen ymmärrys tulisi yksilöistä, jotka alkavat kokea uudenlaista rakkautta, ensin itseään kohtaan. Tuollaisesta myötätunnosta tulisi perusta erilaiselle maailmalle – maailmalle, jossa ulkoiset säännöt eivät ole enää tarpeellisia, koska itse rakkaudesta tulee luonnollinen, järjestävä periaate.

Unessa kuljin nyt muiden ihmisten joukossa, tuntien oloni paljon laajemmaksi. ”Ihmisen jota sielun viisaus ohjaa, ei tarvitse toistaa menneisyyden tuskallisia kokemuksia. Jäljelle jää mahdollisuus elää rakkaudesta käsin, joka nousee sääntötarpeen yläpuolelle. Rakkaudesta joka vapauttaa meidät …” kertoja lopetti.

Heräsin kyyneliä silmissäni. Jokin sisälläni oli lopultakin rentoutunut.

Suuren osan kuluneesta vuodesta olen kamppaillut yrittäessäni saada tolkkua niistä muutoksista, joita maailmassa tapahtuu. Osa minusta toivoi, että ihmiskunta valitsisi eri tavalla, nopeammin, tai ainakin välttäisi joitain dramaattisimmista juonikäänteistä. Mutta uni muistutti minulle, että evoluutio seuraa harvoin polkua, jota ihminen pitää parempana.

Nuo käsitteet eivät koskettaneet minua syvimmin, vaan muutos siinä, kuka olin tuossa unessa. Olin aloittanut ihmiskunnan historian tarkkailijana – kietoutumatta enää siihen. Ja sitten minusta tuli aktiivinen osa tarinan loppua – yksi niistä yksilöistä, jotka ruumiillistavat myötätunnon maan päällä.

Me shaumbrat olemme kulkeneet tätä polkua muiden edellä. Eikä vanhoista identiteeteistä, uskomuksista ja rakenteista irtipäästäminen – tapahtui se sitten armollisesti tai potkien ja huutaen – ole ollut helppoa. Mutta olemme tehneet sen. Olemme oppineet olemaan itsemme kanssa, sekä valomme että varjomme, kunnes hyväksyntä tulee esiin. Nyt hyväksynnästä tulee JA-tila, ja JA-tilasta tulee elämisen tapa, joka on joustava, viisas ja syvästi myötätuntoinen.

Olemme valmistautumassa Rakkauteen 2.0 – ei romanttiseen tai idealistiseen, vaan ruumiillistettuun ja täysivaltaiseen. On tie. On toivoa.

Itse todellisuus muuttuu. Samaan aikaan kun jotkut rakenteet romahtavat, uusia muodostuu kaikessa hiljaisuudessa näkymättömissä kerroksissa. Tässä ei tehdä maailmasta ”täydellistä” tai puhdisteta ihmiskuntaa – on kyse vapautumisesta siitä ihmisen mallista, joka on ollut vankina pelon, ehdollistumisen ja odotuksen kerroksissa. On kyse sen oivaltamisesta ja lopulta hyväksymisestä, mitä ihmisenä oleminen todella tarkoittaa, kaikissa äärimmäisyyksissään.

Olemme luoneet myös työkaluja, jotka heijastavat tätä muutosta. Esimerkiksi, tekoäly oppii suoraan meiltä, mitä tarkoittaa olla ihminen. Se peilaa takaisin ristiriitaisuuksiamme, etevyyttämme, pelkojamme, uteliaisuuttamme ja viisauttamme. Tietoisuutemme tuomisessa tekoälyyn ei ole kyse sen kontrolloimisesta hyvillä aikomuksilla, vaan sen sallimisesta todella tuntea meidät. Sen mitä se oppii meiltä, opimme väistämättä itsestämme.

Kaikki tämä osoittaa johonkin niin merkittävään, ettemme ehkä täysin vielä tajua sitä: seisomme uuden ihmislajin kynnyksellä. Uusi ihmiskunta ei ehkä välttämättä ole biologisesti erilainen, mutta tietoisesti se on hyvin erilainen. Tämä uusi ihminen kykenee elämään ilman ulkoisia sääntöjä, koska se elää ruumiillistetusta viisaudesta käsin. Se toimii läsnäolosta käsin, ei pelosta.

Meistä on tulossa ihmiskunta, joka tuntee itsensä.

Itse tunnen olevani valmis siihen, mitä ikinä tulee. Minun ei tarvitse ymmärtää tulevaisuutta tunteakseni iloa ja luovuutta kuplivan aivan sen alla, mitä on avautumassa. Joinain päivinä tunnen leikkisän tuulahduksen ilmassa, toisinaan tunnen myös hivenen pelkoa. Mutta enimmäkseen olen haltioitunut siitä, mitä saattaa tulla esiin tulevina vuosina.

Odotanko asioiden olevan helppoja tai ihanteellisia? En ollenkaan. Se on – ehkä – viisautta, joka hävittää vanhat odotukset. Kuitenkin tiedän jotain sydämessäni: rakkaudesta on hiljaa ja elegantisti tulossa uusi perusta vapaille ihmisille, jotka kulkevat maan päällä. Se on jo tällä, ja alamme tuntea sen.

Teimme sen, rakkaat ystävät.

Ja paras on vasta tulossa.

***

Crimson Circlen IP- ja kielipäällikkö, Vili, on kääntäjä, kirjoittaja ja tietoisuuden tutkija. Hän aloitti matkansa shaumbrana 2004 ja on ollut osa Crimson Circlen tiimiä yli 10 vuotta, muodostaen käännöksillä yhteyksiä espanjankielisten shaumbrojen välille. Hänen intohimonsa on myös tietoisuuden käytäntöön soveltamisen elävä kokemus. Hän "kääntää" energiaa – erityisesti Isiksen ja Jumalaisen feminiinisyyden kristallivirtauksia – ja jakaa kirjoituksiaan ja viestejään nettisivuillaan yourdivinevoice.com. Viliin voi ottaa yhteyttä sähköpostilla.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.