IKUISUUDEN LÄHESTYMINEN
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
24.1.2026
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
”Niin varmoihin asioihin, kuin kuolema ja verot, voidaan uskoa lujemmin.”
– Daniel Defoe: ”The Political History of the Devil”
Elämä oli paljon yksinkertaisempaa, ennen kuin tiesin ylösnousemuksesta ja ”med-bedeistä”, jotka (ilmeisesti) sallivat minun elää ”ikuisesti” juuri tässä kehossa. Ainoa varma asia johon aina luotin elämässä, oli, että se päättyisi kuolemaan. Uskominen ylösnousemukseen ja siihen, että jää enemmän tai vähemmän pysyvästi tähän lihakuoreen, kääntää sen päälaelleen.
Kaihdan oman kuolemani pohtimista. Loppujen lopuksi, minunhan ei tarvitsisi ”tehdä” mitään sen jälkeen – loppu vastuulle keskeneräisistä asioista maaplaneetalla. Mutta on toinen asia miettiä rakkaan äitini pysyvää poistumista planeetalta – asia, jota pohdin usein, kun hän lähestyy jo 100 ikävuotta. Paljon järjestettävää ja tehtävää. Ja kaikki se on minun vastuuni.
Niinpä on melkoinen kapula rattaissa edes ajatella, ettei sitä ehkä tapahtuisi. Minulle, äidilleni. Kahdelle rakkaalle kissallemme. Saattaisimme vain surffata rennosti, maaplaneetalla ja muualla, jonkin ikuisuutta lähestyvän ajan.
*****
Keskustelussa Dr. Peeblesin kanssa useita vuosia sitten kysyin, vaikuttaako olevan sieluni suunnitelma pysyä maisemissa tässä kehossa. ”Näen itseni ohjaamassa tähtialuksia”, kerroin hänelle. En muista hänen täsmällistä vastaustaan, mutta se oli periaatteessa peukun nosto.
Voisi olla todella, todella hauskaa elää täällä Maassa, ilman pimeiden voimien likaista päällyskerrosta? Elämä ilman fyysistä, mentaalista ja emotionaalista kurjuutta? Terveet kissat, joita ei tarvitse lääkitä eri valmisteilla pitkin päivää, ja terve äiti, jolla on muitakin kiinnostusta elämään, kuin tuijottaminen ikkunasta ulos?
Kuvittele, että mietit joka päivä: millä planeetalla vierailisin? Mihin ulottuvuuteen voisin luiskahtaa? Puhunko ääneen, vai nautin välittömästä ajatusten vaihdosta kenen tahansa kanssa, jonka tapaan päivittäisillä vaelluksillani?
Melkoinen ero siihen, että mietin, miten kauan Brownie tarvitsee monia hoitoja uuteen diagnoosiinsa kuivasilmäisyydestä … miten kauan sen diabetes pysyy vakaana … jatkuuko Fluffyn uskomaton ruuansulatuskanavan näennäinen terveysputki …
Onko tänään se päivä, jolloin äiti kokee jonkin laukaisevan tapahtuman, joka lähettää hänet iäkkään ihmisen tyypilliselle reitille (sairaala, hoitokoti, kuolema), vai jatkuuko hänen horjuva vakautensa edelleen? Kestääkö hän ”med-bedien” tulemiseen saakka? Haluaako hän olla uudessa Maassa?
*****
Voi olla hyvin hämmentävää, kun en ole varma jostain niin perusasiasta kuin, olemmeko minä ja perheenjäseneni edelleen maisemissa muutaman vuoden vai muutaman sadan vuoden päästä. Ennen ylösnousemususkomusta minun täytyi miettiä vain elossaolohetkien rajallista määrää itselläni tai jollain muulla. Se ei ollut asia, jota vatvoin, vaan enemmän jokapäiväisen elämän taustalla oleva, surullinen lähtökohta.
Elämä kulminoituisi kuolemaan. Tarinan loppu koittaisi, ja se mitä voisi olla sen jälkeen, oli mysteeri.
Niin hämmentävää kuin se onkin, niin paljon kuin haluankin varmuutta – jopa kuoleman kyseenlaisesti haluttavaa varmuutta – tunnen vetoa muita mahdollisuuksia kohtaan, myös niihin liittyvän hämmennyksen kera. Kuvittele ”kuoleman” valitseminen siirtymänä toiseen todellisuuteen/ulottuvuuteen/mittaamattoman erilaiseen olemassaoloon sen sijaan, että ”tarina on loppu, ja kuka oikeasti tietää, mitä on seuraavaksi”.
Onko maan päällä kaikilla niillä, jotka eivät tiedä ylösnousemuksesta – valtaosa, oletan – tietoisuuden puute yhtä kuin ei-ylösnousemusaikajana? Jos ihminen ei tiedä, että hän voisi (tai hänen pitäisi) ylösnousta kuolemisen sijasta, miten hän voi valmistautua?
Jos en olisi tullut tietoiseksi ylösnousemuksesta viimeisten kuuden vuoden aikana, miten eläisin elämääni? Olen melko varma, että eläisin sitä eri tavalla.
*****
Koska uskon tosiaan ylösnousemukseen, ja uskon, että valitsen pysyä maisemissa, alan kuvitella tähtialuksiani. Ja katson taivaalle myöhään illalla nähdäkseni, kutsuuko jokin tietty kirkas tähtijoukko minua enemmän kuin muut.
Sinä, juuri siellä. Oletko Alfa Centauri? Oletko Orion? Olen tulossa käymään. Pian.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.