TOTUUDENMUKAINEN NÄKEMINEN

Kirjoittanut Judith Kusel (www.judithkusel.com)
24.2.2025
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kun tiheys häviää, siirrymme nyt nopeasti siihen oivallukseen, että se minkä meille opetettiin aina olevan totta, onkin illuusio, ja sen mikä meidät opetettiin kieltämään sisällämme – korkeammat kykymme nähdä illuusioverhon läpi – oli tarkoitettu olevan totuudenmukaista näkemistä.

Totuudenmukaista näkemistä.

Lapsena näin keijuja, tonttuja, enkeleitä jne. ja huomasin, etteivät aikuiset oikein tienneet, miten sitä pitäisi käsitellä, ja äitini kertoi minulle pian, että se oli yliaktiivista mielikuvitustani.

Oivallan nyt jälkikäteen, että minulla oli psyykkiset kykyni koko ajan, mutta opin pian olemaan kertomatta näkemästäni, ja kouluopetus pahensi tätä.

En käyttänyt näitä kykyjä moniin vuosiin, ennen kuin elämäni alkoi sortua, ja kolmas silmäni avautui jälleen, hyvin yhtäkkiä. Se tuli järkytyksenä, kun taustani oli tiukka kristinusko, jossa sellaisista asioista ei puhuttu.

Se tapahtui eräällä buurisodan taistelukentällä, jossa omat isoisoisäni taistelivat buurien puolella brittejä vastaan, kun heidän maatilansa olivat tuolla alueella.

Olin nyt arkistonhoitajana samalla taistelukentällä, ja näin päivittäin brittisotilaita, jotka olivat kuolleet siellä. Heillä oli tapana kopauttaa kantansa yhteen ja kutsua minua ”rouva!” En tiennyt, mitä heidän kanssaan piti tehdä, ja toivoin heidän menevän pois.

Kieltäydyin myös huomaamasta heitä, kun luulin tulevani hulluksi. Kuitenkin työntekijäni oivalsivat pian, mitä tapahtui, ja kysyivät usein, missä näin heitä.

Lopulta kuraattorini kutsui minut käymään ja sanoi, että tuon taistelun muistopäivänä BBC:n filmiryhmä olisi paikalla, seurassaan yksi brittirykmentti, joka oli tullut juuri laivalla Irakin sodasta, ja minun täytyisi antaa suora selostus siitä, mitä näin.

Kiivetessämme ylös hyvin jyrkkää mäkeä, jossa useimmat saivat surmansa, mikrofoni kiinnitettynä rintaani, auringon laskiessa alkoi elämäni suurin painajainen.

Seurassani ei ollut ainoastaan filmiryhmä, vaan myös kaksi eteläafrikkalaista Angolan sodan veteraania, kaksi vierailevan brittirykmentin jäsen – mies- ja naissotilas, kumpikin upseereja – sekä Stephen, valokuvaaja, ja hänen vaimonsa, joka oli selvänäköinen ja näki hevoset.

Näin kaiken väreissä ja selkeästi, ja teurastuksen tuon mäen puolivälissä, jossa brittitykistö tappoi vahingossa omiaan.

Lopulta istuimme mäen huipulla hiljaisuudessa ja odotimme keskiyötä, jolloin kuulimme buurihevosten kavioiden kopsetta, kun tultiin keräämään haavoittuneet ja kuolleet. Stephen otti valokuvan, jossa saattoi nähdä brittisotilaiden haamujen kulkevan lävitsemme ja istuvan siinä.

Alas kapuaminen oli itsessään painajainen.

Istuimme sitten hiljaisuudessa Smith-cottagen verannalla, oikeat sotilaat ja minä.

Brittiupseeri sanoi minulle, yrittäen lohduttaa: ”Tiedän, mitä näet. Se on kuudes aistisi. Kun menemme taisteluun, emme voi nähdä enää vihollisia, mutta kuitenkin tiedämme, missä he ovat, kuudennen aistin vuoksi.”

En päässyt yli tästä, ja Stephenin avulla tuotiin eräs psyykkinen ystävä, joka on nyt editorini, ja hän vahvisti kaiken, mitä näin. ”He tuntevat vetoa sinuun valosi vuoksi. He ovat jumissa täällä, ja he tarvitsevat apuasi vapautumiseen, jotta heidän sielunsa voivat päästä vapaaksi.”

”Mitä??? Miten monta heitä on? Miten minun pitäisi tehdä se?”

”Noin kuusi.”

Putosin melkein tuoliltani.

No, niin tapahtui. Kuraattorini lähti ulkomaille, ja sain koko yläkerran itselleni. Heitä tuli yksitellen. Kysyin heidän nimensä, sotilasarvonsa jne., jotta voisin etsiä heidät armeijan tiedostoista, ja tietää, etten kuvitellut asioita.

Heidät piti jumissa enimmäkseen keskeneräiset asiat, sydänkäpyset ja perhe kotona sekä valmistautumattomuus sodan järkytykseen, kuolemaan ja kauhuihin.

Sodassa ei ole voittajia. Sodat jättävät jälkeensä vain traumoja ja tuskaa, ja se tunkeutuu myös maisemaan.

Heidät vapautettiin yksitellen.

Yhtenä kevätaamuna, ensimmäisen sateen jälkeen jolloin tuli uutta ruohoa ja kukkia, pysäköin autoni ja nousin ulos, auringonsäde korosti kentän edessäni: siinä he olivat kaikki, ja tekivät kunniaa minulle viimeisenä kiitoksena ja hyvästeinä. He olivat vapaita.

Tämä muutti koko elämäni, ja se oli startti täysin uuteen elämään ja uusiin alkuihin.

Se sai minut luottamaan sisäiseen näkemiseen ja tietämiseen enemmän, kuin ulkoisiin harhakuviin.

Ja hyvin monet löytävät tämän nyt, kun heidän täydet kykynsä sieluina heräävät jälleen, ja he pystyvät vihdoin näkemään.

Totuudenmukainen näkeminen ja tietäminen, nähden illuusion läpi ja ollen vapaa.

Pystymme nyt viimeinkin menemään kaiken jakautumisen ja kaikkien sotien ohi, anteeksiannon ja rakkauden voiman kautta, yhtenäisyyteen ja ykseyteen.

On paljon enemmän, mikä yhdistää meitä, kun voisi koskaan jakaa.

Sillä todellisuudessa olemme kaikki yhtä.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.