John Smallman 10.10.2010
http://johnsmallman.wordpress.com/
Olette kaikki väsyneitä

Ihmiskunnan matka halki kuvitelman on päättymässä. Vaikka Todellisuudessa se on kestänyt vain hetken, kuvitelmassa, missä aika on suuri rajoitus, se on näyttänyt kestäneen lukemattomia ikuisuuksia. Olette kaikki väsyneitä, ja haluatte jättää tuskan ja kärsimyksen taaksenne ja palata Isänne sydämelliseen syleilyyn. Ja niin tapahtuu, sillä on Hänen ikuinen Tahtonsa että teette niin ja nautitte jälleen taivaan valtakunnasta missä teidät luotiin kokemaan loputonta autuutta.

Muistakaa vain että mikään muu lopputulos ei ole mitenkään mahdollista; määränpäänne odottaa edessänne toivottaakseen teidät tervetulleiksi. Jatkakaa keskittymistä aikomukseenne herätä. Unet voivat olla mielenkiintoisia, pelottavia, huvittavia tai vain tylsiä, mutta miltä tahansa ne teistä tuntuvatkin, ne ovat häiriöitä jotka estävät teitä saavuttamasta tarkoitustanne - antakaa niiden mennä!

Teidän täytyy auttaa toisianne hyväksymällä itsenne ja toisenne juuri sellaisina kuin olette. Ne teistä jotka ovat syvimmin unessa ovat yleensä niitä jotka ovat suurimmassa tuskassa, ja tämä näkyy kiukkuna, arvosteluna, tuomitsemisena ja haluna nähdä oikeuden (eli rangaistuksen) toteutuvan väärintekijöille. Tämä asenne vain syventää untanne. Katsokaa sisäänpäin. Katsokaa näennäisiä syntejänne, arvottomuuttanne ja hyväksymättömyyttänne ja antakaa anteeksi itsellenne, sillä sitä mitä näette ja olette tuomitsemassa ei todellisuudessa koskaan tapahtunut - se on osa kuvitelmaa. Teidät luotiin täydellisiksi, ei mikään voi muuttaa sitä. Kun näette tuskaa, kärsimystä, puutetta ja epätäydellisyyttä käytätte kehon aisteja jotka voivat nähdä vain kuvitelman.

Teillä kaikilla on ollut kokemuksia joissa olette nähneet suurta vääryyttä jonka olette tuominneet kohtuuttomaksi ja mahdottomaksi hyväksyä, ja sitten kuulleet myöhemmin siitä suuresta tuskasta jota pahantekijä kokee. Reaktionne tähän tietoon on voinut olla rakastava myötätunto ja anteeksianto, tai myötätunto jota pienentää tarpeenne nähdä oikeuden toteutuvan, tai jopa kieltäytyminen edes yrittämästä ymmärtää miksi kukaan voi käyttäytyä niin huonosti. Olette myös kokeneet syyllisyyttä tietäen että myös te itse olette käyttäytyneet huonosti ja olette olleet onnekkaita että sitä ei ole saatu selville, tai jos on, teille on annettu anteeksi.

Huomatkaa vain että kuvitelmassa kaikki kärsivät, ja kaikilla on suuri rakkauden tarve. Joten, tarjotkaa rakkautta. Tämä ei tarkoita että teidän pitäisi suvaita vääryyksiä, teidän täytyy vain pidättyä arvostelemasta tai tuomitsemasta pahantekijää, ja sen sijaan kuunnella häntä, kuulla hänen tuskansa, ja antaa hänelle rakastavaa tukea jota hän tarvitsee että hän voi muuttaa käytöstään. Toisinaan ihmisiä täytyy estää satuttamasta toisia, mutta heidän rankaisemisensa vain vahvistaa heidän tunnettaan että heitä ei hyväksytä, joka ohjaa heidän käyttäytymistään. Katsokaa käytöksen taakse, nähkää tuska ja valtava rakkauden tarve, ja vastatkaa sen mukaisesti.

Huomatkaa myös että omassa elämässänne on ihmisiä joita haluaisitte auttaa mutta jotka jostain syystä eivät pysty tai halua ottaa vastaan sitä mitä tarjoatte. Ymmärtäkää siis että se mitä teillä on tarjottavana ei ole oikeaa heille nyt, ja siirtykää pois tieltä siltä varalta että joku muu voi auttaa. Olemalla rakastavaa läsnäoloa näytätte oikeaa elämistä ja autatte monia joista suurimmaksi osaksi ette edes tiedä. Hakeutuminen auttamaan muita, odottaen näkyviä tuloksia tai tunnustuksen saamista vaivoistanne on usein hyvin haitallista. Kun avuntarjous ei ole tervetullutta, älkää tyrkyttäkö, älkääkä varsinkaan tuomitko kieltäytymistä vääräksi tai epäviisaaksi. Kun joku on valmis vastaanottamaan apua, sitä on aina heille saatavilla.

Joten vain olkaa kuka todella olette, rakastava läsnäolo jonka Isänne loi, ja nähkää sama läsnäolo kaikissa toisissa, sillä kukaan ei ole ilman sitä. Olemalla itsenne heräätte pyhän Todellisuuden loistoon.

Suurella rakkaudella, Saul.