PÄIVÄKIRJA, OSA 4
 
Kirjoittanut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)
4.8.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
IV
PÄIVÄKIRJA – Jaqualin tapaaminen
 
- BEVERLYN PÄIVÄKIRJA
 
20.7.1997
 
Rakas päiväkirja,
 
Ennen kuin jatkan päiväkirjaani, haluan puhua vähän siitä, miten tämä prosessi on muuttanut minua tähän mennessä. Kuten voit nähdä päivätyistä viesteistä, aloin vastaanottaa näitä viestejä monta vuotta sitten. Tallensin ne kuitenkin piiloon tietokoneeni uumeniin ja pidin ne salaisuutena – myös itseltäni.
 
Kun aloin kerätä näitä viestejä eri kätköpaikoista, jokin alkoi muuttua sisälläni. Minun oli pidettävä nämä kommunikoinnit piilossa mieheltäni, jota valitettavasti rakastan edelleen, ja tyttäreltäni jota rakastan aina. He ovat kumpikin hylänneet minut – vai työnsinkö heidät pois?
 
Kun luen näitä viestejä, ikään kuin näkisin ne ensimmäistä kertaa. Miten saatoin unohtaa jonkin niin tärkeän kuin viestit korkeammasta maailmasta? Kysymys itse asiassa kuuluu: miten pystyin unohtamaan itseni? Näen nyt, että nämä viestit ovat kuin elämänveri minulle, kuitenkin kätkin ne saadakseni miehen ja tyttären hyväksynnän, jotka ovat kumpikin jättäneet minut paremman elämän vuoksi.
 
Nyt oivallan, miten yksinäiseltä minusta on tuntunut sen jälkeen, kun päätin kätkeä todellisen ITSENI jonkun toisen rakkauden saamisen toivossa. Kenties oma sisäinen ristiriitani pilasi rakkauteni perhettä kohtaan. Jokin pilasi, koska he lähtivät. He jättivät minut yksin ilman ketään ja mitään tekemistä. Sain talon velattomana avioerosta ja riittävästi perintöä vanhemmiltani, ettei minun tarvitse koskaan tehdä töitä.
 
Mutta minun täytyi tehdä työtä tai muuten kuihtuisin hitaasti yksinäisyydestä. Niinpä etsin paikkoja sairaaloista, toipilaskodeista ja leikkikouluista. Kenties he hyväksyisivät rakkaunteni, mikä tapahtuikin. Mutta he eivät palauttaneet sitä. Se ei ollut sopivaa. En ollut heidän perheensä, vaan niiden korvike, jotka olivat hylänneet heidät.
 
Jatkoin tällä tavalla useita vuosia, kunnes otin esiin nämä vanhat viestit epätoivoisena yrityksenä löytää merkitys elämälleni. Olin enemmän kuin yllättynyt löytäessäni rakkauden. Se ei ollut henkilökohtaista, ehdollista rakkautta, joka perustui siihen, mitä voin tehdä heidän hyväkseen. Ei, tämä oli persoonatonta, ehdotonta rakkautta, joka perustui siihen, mitä he voivat tehdä minun hyväkseni.
 
Kun luin uudelleen viestit Mytrialta, tunsin niin epäitsekästä ja jakavaa rakkautta, että minua hävetti. Oivalsin, etten ollut koskaan antanut sellaista rakkautta kenellekään. En miehelleni, en tyttärelleni tai en edes niille hyvin vanhoille ja hyvin nuorille, joita ajattelin auttaneeni. Tosiasia oli, että halusin heidän auttavan minua.
 
Etsin niin kiireisenä rakkautta itseni ulkopuolelta, etten oivaltanut, että sain kaiken aikaa upeaa rakkautta syvältä omasta itsestäni. Itse asiassa kirjoittaessani näitä sanoja, tunnen kyynelten vierivän kasvojani pitkin, mutta ne eivät ole surun kyyneliä. Nämä ovat ilon ja kiitollisuuden kyyneliä siitä, että elämänmittaisen etsinnän jälkeen en ole yksin.
 
Suren sitä, että sisäinen maailma oli aina kanssani, mutta en koskaan tunnistanut sitä. Näin taisi olla, koska en koskaan tunnistanut itseäni.
 
- LISA
 
Kun Lisa kuki äitinsä viimeisen kommentin, hänkin tunsi kyyneliä silmissään. Hän oivalsi myös, että tuntui paremmalta itkeä jonkun toisen vuoksi vaihteeksi, oman jatkuvan itsesäälinsä sijasta. Itse asiassa Lisa kaipasi lapsiaan ensimmäistä kertaa ja sydämensä takanurkassa hän kaipasi myös miestään.
 
"Jo riittävästi minua", hän sanoi kurkottaessaan ottamaan nenäliinaa. "Haluan kuulla lisää tästä Jaqual-persoonasta, jonka pitäisi olla jokin korkeampi versio isästäni."
 
Silmiään pyyhkien hän käänsi huomionsa päiväkirjaan.
 
- BEVERLYN PÄIVÄKIRJA
 
28.4.1997
 
"Tervehdys, olen Antaresilta. Olemme Skorpionin tähdistössä ja palvelemme tämän kvadrantin puolustajina. Minä, kapteeni Jaqual, puhun sinulle soturipäivieni aikajanalta. Kotimaailmamme energiakentät Skorpionin tähdistössä ovat samanlaisia kuin energiakentät Pluto-planeetalla teidän tähtijärjestelmässänne.
 
Olet kuullut kutsumme tänään, koska sinun on aika tulla tietoiseksi minun todellisuudestani. Oma todellisuutesi on ollut erilainen kuin minun. Olen täällä soturi, mutta olen jäänyt eläkkeelle aktiivipalveluksesta. Olen äskettäin tullut temppeliin, jossa voin keskittää huomioni sisäiseen elämääni.
 
Elämäni on eri aikajanalla kuin omasi ja värähtelen täysin erilaisella avaruuskvadrantilla. Suurimman osan elämästäni taistelin kuitenkin liian kiireisenä vihollista vastaan, että olisin katsonut syvälle sisääni. Olin soturi 50 maavuottanne. Se näyttää pitkältä ajalta sinusta, mutta meillä antareslaisilla on pidempi elämä. Elämme tavallisesti noin 150-200 maavuottanne.
 
Olemme Antaresilla tavallisesti viidettä ulottuvuutta, mutta soturit ja vanhemmat resonoivat kolmanteen ulottuvuuteen tehdessään töitä ja menevät kotiin neljänteen ulottuvuuteen. Vanhemmat tuovat uuden elämänsä alas korkeammista ulottuvuuksista aloittaakseen aikansa kolmannen ulottuvuuden muodossa.
 
Toimimme tällä tavalla, jotta lapsemme juurtuvat vahvasti fyysiseen muotoon ja pystyvät lisääntymään ja olemaan avaruuskvadranttimme suojelijoita. Se vastaa lohianne, jotka jättävät luontaisen suolavetensä kuteakseen makeassa vedessä. Antares on moniulotteisen heräämisen keskus.
 
Pidämme kolmannen ulottuvuuden todellisuutemme elossa ja aktiivisena, vaikka voisimme nostaa taajuutemme sen yläpuolelle. Teemme näin, koska teimme alussa tästä alueesta siirtomaan suojellaksemme ympärillämme olevia sekä teidän maailmaanne Orionin dragoniaaneilta. Hallitsemme ne asiat omalla mielellämme, mitkä dragoniaanit hallitsevat teknologisesti.
 
Koska palvelemme suojelijoina, ainakin teidän suuren syklinne loppuun saakka, meillä on vahva soturiluokka. Yhteiskuntamme johtajat sekä suurin osa kansalaisista resonoi neljänteen ja viidenteen ulottuvuuteen. Melkein me kaikki – naiset ja miehet – olemme olleet ainakin 30 vuotta soturina. Minä olin 50 vuotta, mikä on tavallista vain upseereille. Naisia koulutetaan miesten rinnalla ja he ovat täysin tasaveroisia kaikissa sotatoimissa.
 
Toisaalta miehet eivät ole täysin tasaveroisia hedelmöitys- ja lastenhoito-osastolla. Yksilöstä ei tule vanhempaa, ennen kuin hänen palveluksensa suojelijana on tehty. Me soturit käytämme mieluummin sanaa "suojelija" kuin "sotilas". Emme taistele, koska meitä käsketään tai koska haluamme saada valtaa ja kukistaa. Taistelemme ainoastaan suojellaksemme ihmisiämme ja elintapaamme.
 
Kaikista ihmisistä Antaresilla ei tule vanhempia. Itse asiassa alle 10% pariutuu ja synnyttää. Kuitenkin melkein kaikki ovat aktiivisesti mukana lastenkasvatuksessa. Ihmisten on käytävä läpi merkittävä vihkimys tullakseen vanhemmaksi, samaan tapaan kuin Arcturuksella. Me emme kuitenkaan valitse vanhempia auravärin perusteella, niin kuin tehdään Arcturuksella, vaan vihkimyksen perusteella.
 
Vihkiminen vanhemmuuteen kestää kolme vuotta. On oltava mestari moniulotteisessa tietoisuudessa, ennen kuin voi tulla vanhemmaksi. Tätä mestaruutta kuvataan parhaiten sanomalla, että mestari voi laajentaa värähtelyään kolmannesta ulottuvuudesta ylisielun seitsemänteen ulottuvuuteen. Hän pysyy myös avaamaan kanavan tiedostaakseen kaikki nämä ulottuvuudet kerralla.
 
Tämä tietoisuuden ja tajunnan laajentaminen on suuri uroteko ja syy, miksi vain 10% kansastamme on vanhempia. Voidakseen tulla vanhemmaksi, kaksi harmonisesti yhteensopivaa sielua nostaa värähtelyään ylisieluksi ja kutsuu elämänkipinää tulemaan antareslaiseen maailmaamme. Sitten he "kävelyttävät" tuon kipinän alas jokaisen ulottuvuuden läpi ja "istuttavat" hänet naisen kolmannen ulottuvuuden muotoon.
 
Temppeli mihin pian menen, on sellainen, missä meitä opetetaan vanhemmiksi. Tunnen, että koska olen ottanut hyvin monia elämiä, nyt parasta palveluani on tuoda sisään uusia sieluja. Pareilla on tavallisesti vain yksi lapsi. Vie kolme vuotta valmistautua (vain 30% sisääntulevista saa vihkimyksen suoritettua) ja sitten toiset kolme vuotta "kävelyttää" sielu kolmanteen ulottuvuuteen.
 
Sitten vielä kolme vuotta vanhemmat omistautuvat täysin lapsen kasvattamiseen. Näiden kolmen vuoden lopussa lapsesta on tullut aikuinen ja hän liittyy yhteiskuntaan. Hän opiskelee tavallisesti noin 30 vuotta ja sitten liittyy armeijaan. Kuten näet, useimmat vanhemmat ovat noin 60-vuotiaita, ennen kuin he voivat aloittaa vanhemmuuteen valmistautumisprosessin.
 
Kuitenkin koska kaikki vanhemmat hallitsevat moniulotteisen tietoisuuden, he elävät tavallisesti ainakin 300-vuotiaaksi. Jotkut elävät 400-vuotiaaksi. Elämän viimeiset 100 vuotta autetaan tavallisesti toisia tulemaan moniulotteiseksi. Sitten kun yksilö on moniulotteinen, "kuolema" on vain oktaavimuutos.
 
On tietysti muita, jotka kuolevat taistelussa, mutta tämä antaa heille lisäpotkun ainakin kuudenteen ulottuvuuteen. Heidän elämänsä on lyhyempi, mutta heidän matkansa seitsemänteen ulottuvuuteen on helpompi. Meidän maailmassamme kaikki yksilöllistymisprosessit – tai yksilölliset elämät, kuten te sanoisitte – ovat peräisin seitsemännestä ylisielu-ulottuvuudesta.
 
Vanhempamme pyytävät meitä jättämään ylisielun ollessamme valonkipinöitä. Sitten meidän on palattava ylisieluun, ennen kuin voimme ottaa uuden inkarnaation Antaresilla, arcturuslaisessa maailmassa tai tähtialuksella.
 
Sekä arcturuslainen että antareslainen todellisuus ovat moniulotteisia. Keskitymme molemmat auttamaan ihmisiä, planeettoja ja tähtijärjestelmiä hyväksymään moniulotteisen olemuksensa, voidakseen ylösnousta takaisin ylisielu-ITSEENSÄ. Ne joista tämä värähtelynsä nostaminen takaisin seitsemänteen ulottuvuuteen tuntuu liian vaikealta, inkarnoituvat usein toisille planeetoille ja toisiin tähtijärjestelmiin. He ehkä valitsevat myös eri todellisuusversion moninaisia kokemuksia varten."
 
(Huomautus Beverlyltä:
Melkein kolme kuukautta kului ennen seuraavaa kommunikointiani. En muista, miksi pysyin poissa. Vuonna 1997 epäilin itseäni ja mietin, olinko vähän hullu.)
 
1.7.1997
 
Rakas kapteeni Jaqual, olen Beverly. En ole ottanut yhteyttä sinuun vähään aikaan, mutta rakastaisin yhdistyä nyt kanssasi. Tunsin sinut kovasti tänään treenatessani. Kuulin, että voisit auttaa minua olemaan soturi.
 
Ja luettuani viime viestisi oivalsin, että voit auttaa minua kovasti moniulotteiseksi tulemisessa. En usko, että maan päällä on yhtään temppeliä opettamaan minulle noita asioita. Ehkä voit jakaa kanssani sen, mitä opit temppelikokemuksessasi.
 
"Rakkain Beverly", Beverly kanavoi Jauqualin vastauksen. "Voin ehdottomasti auttaa sinua fyysisten tapojesi ja ohjelmointisi kanssa. Kyky olla moniulotteinen sallii sinun saada kolmannen ulottuvuuden ongelmat ja haasteet hallintaan. Voin auttaa sinua myös nousemaan pelkosi yläpuolelle.
 
Silloin kun pystyy nostamaan värähtelynsä pelkonsa yläpuoliseen ulottuvuuteen, on astunut mestaruuskoulutukseensa. Se on osasyy, miksi kansani on päättänyt olla sotureita. Soturin on opittava kohtaamaan sisäinen pelkonsa. Sitten kun tuo pelko on kohdattu ja kukistettu, voidaan nousta korkeamman värähtelyn itseensä."
 
- LISA
 
Jaqualin viimeiset sanat pelon kohtaavasta soturista osui Lisaan kuin ämpärillinen kylmää vettä. Yhtäkkiä Lisa oivalsi, että kaikki hänen surunsa ja vihansa oli itse asiassa pelkoa. Mutta mitä hänen täytyi pelätä? No, ensinnäkin, että hänen miehensä jättää hänet toisen naisen vuoksi, niin kuin hänen isänsä lähti toisen naisen vuoksi.
 
No, se oli melko ylimääräistä ja hyvin pelottavaa. Entä sitten lapset? Saisiko hänen miehensä lapset ja hän olisi yksin niin kuin äitinsä? Täytyisikö hänen kirjoittaa epätoivoisesti mielikuvituskirjeitä miehelle eri planeetalta eri tähtijärjestelmässä? Siinä vasta oli kaukosuhde!
 
Mitä jos hänen lapsensa hylkäisivät hänet, niin kuin hän oli hylännyt äitinsä? Ei, se olisi selvästi huonoin vaihtoehto. Mutta oliko hän edes puhunut lapsilleen "karattuaan kotoa"? Miten hän oli voinut olla niin vihainen tai surullinen tai kenties peloissaan, että kohteli lapsiaan tuolla tavalla?
 
Tietenkin hän tuli järkiinsä keskellä yötä, joten hän ei voinut soittaa kenellekään. Mikä hänessä oli vikana? Miten hän voi olla niin itsekäs? Miten hän voi olla niin peloissaan? Kenties tämä Jaqual voisi auttaa häntä.
 
- BEVERLYN PÄIVÄKIRJA
 
23.7.1997
 
Rakas Jaqual, olen palannut kuulemaan sinusta lisää. Olen tuntenut kutsusi pari päivää, mutta välttelin sitä, koska tiesin sen koskevan pelkoa ja minulla on ollut aina ongelmia pelkoni kohtaamisen kanssa. Olen nyt valmis päästämään täysin irti tuosta "ongelmasta" ja elämään rohkeudessani.
 
- LISA
 
"Tästä on tulossa karmaisevaa", Lisa mutisi itselleen. "En nähnyt, mitä äiti kirjoitti seuraavaksi, koska olin liian kietoutunut itseeni. Miten näin voi olla? Miten nämä kummalliset viestit näyttävät olevan osoitettu minulle? Hallusinoinko vai jotain? Ei, ei! En mene siihen nyt. Se oli vain jonkinlainen sattuma. Sitä se vain oli", hän kuiskasi itselleen jatkaessaan päiväkirjan lukemista.
 
- BEVERLYN PÄIVÄKIRJA
 
"Rakas Beverly", Jaqual kirjoitti päiväkirjaan. "Olen onnellinen kuullessani, että olet nyt valmis olemaan se soturi, joka olet aina ollut. Olet ollut peloissasi, koska pelkäsit hyvin pienenä lapsena etkä kyennyt kommunikoimaan tuota pelkoa kenellekään tai pyytämään suojelua ja lohtua. Tuo pelko säilytti otteen tiedostamattomasta mielestäsi suurimman osan elämääsi.
 
Kuten ymmärrät nyt, kaikki mitä tapahtui, oli osa jumalaista suunnitelmaasi herätä muistoon korkeammasta ITSESTÄSI. Jos olisit saanut sitä lohtua, jota tarvitsit fyysisessä maailmassasi, et olisi mennyt syvälle tiedostamattomaan osaasi ja riittävän korkealle korkeampaan ITSEESI löytääksesi tarvitsemaasi suojelua ja lohtua.
 
Nyt näissä fyysisten inkarnaatioidesi loppuluvuissa sinun on pudistettava tiedostamaton, tarpeeton pelkosi. Sanomme "tarpeeton", koska emme halua sinun poistavan kaikkea pelkoa. Pelko sinänsä ei ole vihollisesi. Pelosta tulee vihollinen vain, kun sen antamat viestit jäävät vielä sen palveleman tarkoituksen jälkeen."
 
- LISA
 
"Siinä oli toinen viesti suoraan minulle", Lisa pilkkasi. "Kenties minun pitäisi olla iso tyttö ja kuunnella, mitä Jaqual-isillä on sanottavana."
 
Oliko Lisa viimeinkin valmis katsomaan itseään? Ei, hän vältteli tuota ajatusta ja palasi lukemaan päiväkirjaa.
  -----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.