JOULUKUUN VIESTI – FEENIKSLINTU NOUSEE

Kirjoittanut Dana Mrkich (www.danamrkich.com)
14.12.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Melkein kaksi vuotta ihmiskunta on käynyt läpi keskittynyttä, kollektiivista kuolema-, uudistumis- ja uudestisyntymäprosessia. Raivaamme tietämme ulos vanhasta kontrollimatriisista (matrix), kun se romahtaa ympärillämme. Illuusiot jotka pitivät vanhan maailman kasassa, paljastetaan. Kun alamme nähdä selvemmin, voimme tuntea surua … seitsemän suruvaiheen punoutuessa yhteen ja limittyessä. Yhteen on punottuna myös uuden siemenet ja toivo uudesta alusta, rakennettuna vakaammalle perustalle, joka on enemmän harmoniassa sen kanssa, kuka todella olemme.

Ajattelet ehkä: "Mistä oikein puhut? Vanha maailma ja vanha kontrollointi romahtavat? Vanhat kontrollointijärjestelmät ovat vahvempia ja kovaäänisempiä kuin koskaan!" Pinnalla voi näyttää siltä, että kontrollirakenne on tiukentanut otettaan ja tuonut tullessaan dystooppisen uuden todellisuuden, joka on kaukana siitä uudesta Maasta, jota olemme kuvitelleet. Mitä olet kuitenkin oppinut siitä prosessista, joka tapahtuu, kun alat lopulta päästää irti tuhoavasta vanhasta kaavasta tai kun alat viimein lähteä toksisesta suhteesta? Tuosta kaavasta tai ihmisestä tulee kovaäänisempi. Se alkaa tehdä uhkauksia, kuten: "Et ole mitään ilman minua! Et pysty selviytymään ilman minua, menemään minnekään tai tekemään mitään! Kukaan ei halua olla lähelläsi!" Hallituksemme ja mediamme käyttävät samanlaisia sanoja ja käyttäytyvät täsmälleen niin, kuin väkivaltainen kumppani käyttäytyisi, kun hän tietää, että olet lähdössä.

"Mitä suurempaa työntöä, sitä suurempaa vastustusta" on jotain, mikä on tullut paljon näiden viestien läpi maaliskuusta 2020 saakka, eli mitä kontrolloivammaksi ja pakottavammaksi hallitus tulee ja mitä järjettömämpiä sääntöjä on, sitä enemmän ihmiset vastustavat. Päinvastinenkin on totta: mitä enemmän ihmiset heräävät, vastustavat ja nousevat esiin, sitä hullummin (ennen) vallassa ja kontrollissa olevat reagoivat.  

Ihmiskuntana tämä on kollektiivinen "feenikslintu nousee" -hetkemme, kun siirrymme feeniksinlinnun täydelliseen uudestisyntymään tulevan vuosikymmenen aikana. Kuitenkin minkä tahansa transformaation tapaan, uudestisyntymää edeltää aina vanhan kuolema. Kuoleman myötä tulee surua kaikissa monissa muodoissaan.

Monet meistä kokevat surun seitsemää vaihetta, ei missään erityisessä järjestyksessä, vaan siirtyen vaiheesta toiseen ja taas takaisin – joskus viettäen viikkoja yhdessä vaiheessa, toisilla kerroilla kokien useita vaiheita yhdessä päivässä.

Seitsemän suruvaihetta

* Järkytys ja kieltäminen

Voimme kokea tätä toistuvasti joka kerta, kun taas uusi illuusiokerros paljastuu, ja joka kerta oivallamme jonkin totuuden, josta emme ollut tietoinen. Joskus järkytykseen liittyy terävä selkeys ja korostunut tietoisuus siitä, mitä on. Toisilla kerroilla järkytykseen liittyy sen ystävä Kieltäminen, joka vie pois järkytyksen. Kieltäminen voi olla tunnepuolen ja mentaalinen selviytymismekanismi, kun jokin on liian järkyttävää omaksua välittömästi.

Kun herääminen lisääntyy, näitä järkytyksiä tulee kovaa ja nopeasti. Se voi tuntua, kuin olisi tivolin törmäilyautossa, johon iskeydytään muutaman minuutin välein. Niillä jotka eivät enää pysty olemaan kieltämisessä, huvitukset voivat palvella "valeshokinviejänä". Vaikkei ole kaikkein tervein tapa olla jatkuvasti muissa maailmoissa, terveiden tapojen löytäminen huomion väliaikaiseen viemiseen muualle voi pitää täysjärkisenä ja keskittyneenä niinä aikoina, kun kaikki tuntuu olevan liikaa.

* Tuska ja syyllisyys

Surun tuska ei liity ainoastaan fyysisiin kuolemiin. Se voi tulla kaikenlaisista menetyksistä tai loppumisista (suhteet, työpaikka, ura, koti jne.). Sen voi laukaista pettäminen ja huijaus. Luopuminen unelmasta, sen kohtaaminen kuka joku oikeasti on, sen oivaltaminen ettei jokin ollut, mitä luulit sen olleen, kyvyttömyys nähdä rakkaita tai vierailla rakkaiden luona pitkään aikaan, sulkeminen kokoontumisten ja yhteiskunnan ulkopuolelle – kaikki nämä asiat voivat synnyttää surun tuskaa.

Sensitiiveille ja empaateille on luonnollista, etteivät he vain tunne syvästi, vaan tuntevat tai ainakin tiedostavat myös, mitä kaikki muut tuntevat. Voi olla tuskallista nähdä, mitä tapahtuu, eikä saa yhteyttä kaikkiin, joita rakastaa.

Kaikki käyvät läpi tätä prosessia niin, kuin heidän tarvitsee käydä se läpi. Jos olet käynyt läpi sielun pimeän yön, tehnyt varjotyötä tai sisäisen lapsen parannusta, tiedät, ettet voi nähdä, mitä sinun tarvitsee nähdä, kuulla mitä sinun tarvitsee kuulla, tai parantaa mitä sinun tarvitsee parantaa, ennen kuin olet todella valmis. Sillä tavalla tietämisestäsi tulee ruumiillistettua tietämistä. Tietämistä joka on todellista, joka on noussut syvästä paikasta sisältä.

Kaikkien tällä planeetalla täytyy käydä tämä läpi, tavallaan vihkimyksenä itsemestaruuteen, itsetietoisuuteen, aitouteen ja voimaantumiseen. Kaikilla täytyy olla omat herätyshetkensä omana aikanaan ja omalla tavallaan. Tämä ei merkitse, ettet voi kylvää siemeniä tai tarjota tukea. Se merkitsee vain, ettet voi pakottaa siemeniä tai tukea kenellekään. Yritä myös olla ottamatta henkilökohtaisesti sitä, jos siemenet sivuutetaan tai tuki torjutaan.

Joskus saatat tuntea syyllisyyttä, jos pärjäät hyvin ja muut eivät pärjää. Jos pärjäät hyvin, käytä tuota valoa ja vauhtia ylpeästi! Valosi himmentäminen ei auta ketään. Mitä enemmän säteilemme valoamme, sitä enemmän muut ihmiset voivat löytää oman soihtunsa opastamaan omaa tietään.

* Viha ja kaupankäynti

Viha on luonnollinen osa suruprosessia. Tässä kollektiivisessa kuolemassa ja uudestisyntymässä voisimme tuntea vihaa sitä kohtaan, joka aloitti tämän covid-tilanteen, vihaa hallituksia, poliitikkoja ja mediaa kohtaan ja vihaa muita ihmisiä kohtaan. Jotkut ihmiset tuntevat vihaa kaikkia kohtaan, jotka eivät valita, kun taas toiset tuntevat vihaa niitä kohtaan, jotka valittavat – kummankin ryhmän uskoessa, että muita on syyttäminen tämän kaiken jatkumisesta.

Kaupankäynti on esittänyt valtavaa roolia monilla tänä vuonna. "Jos teemme xyz, saamme vanhan elämämme takaisin." Kuolema ei kuitenkaan toimi niin. Rikotut valelupaukset ja jatkuva sääntöjen muuttaminen näyttää kaikille, ettemme voi neuvotella tietämme ulos tästä. Vanha maailma on mennyttä. On aika mennä uuteen maailmaan.

Halu palata siihen, miten asiat olivat, on koukku, joka saa ihmiset jatkamaan juonessa mukana, mutta vain tietyn määrän ihmisiä ja vain tietyn aikaa.

Ei ole paluuta siihen, miten asiat olivat, samalla tavalla kuin et voi palata vanhaan suhteeseen, kun olet todella myöntänyt, että tuo ihminen on väkivaltainen. On vain a) dystooppinen yritys luoda hyperkontrolloitu uusi maailma, johon on ripoteltu satunnaisia "vapausmurusia" (eli väkivaltainen kumppani haluaa pitää sinut suhteessa), tai b) aito vapaus ja herääminen, mikä johtaa harmonisen uuden maailman luomiseen. Yksitellen ihmiset irrottautuvat ja valitsevat b-vaihtoehdon, kun kukin omana aikanaan päättää/oivaltaa, että a-vaihtoehto on sietämätön.

* Suru, masennus, yksinäisyys ja eristyneisyys

Sydämestämme tulee raskas, kun menemme surun läpi. Mietimme joskus, tuntuuko meistä enää koskaan onnelliselta tai edes "normaalilta". Voimme olla pettyneitä, ja hyvästä syystä. Vapaudumme illuusiosta. Harhakuvamme maailmasta kaatuvat, kun näemme totuuden ja todellisuuden hallitusten, uutismedioiden, Hollywoodin, organisaatioiden ja suuryritysten takana.

Riippuen siitä, miten paljon olet luottanut tai uskonut näihin instituutioihin, tämä illuusiosta vapautuminen vaikuttaa sinuun vähemmässä tai enemmässä määrin. Kuitenkin vaikkemme olisi koskaan luottaneet niihin, voi silti olla traumatisoivaa tulla tietoiseksi tarkoituksellisten huijausten ja kontrollointiagendojen syvyydestä ja laajuudesta. Tässä on lisänä vielä haaste tiedostamisesta, samaan aikaan kun perhe tai ystävät ympärillä edelleen näkevät vain julkisivun ja illuusion, jota esitetään. Se voi olla hyvin yksinäinen paikka. Hyvä uutinen on, ettei koskaan ennen ole ollut miljoonia ja miljoonia tietoisia ihmisiä, jotka ovat rinnallasi. Yhdisty samanmielisiin ja samansydämisiin muistuttamaan itsellesi, ettet ole yksin.

* Käänne ylöspäin

Nämä ovat hyviä hetkiä ja hyviä päiviä. Silloin tulet pois peittojen alta ja löydät jotain hyvää maailmasta, fokusoidut johonkin hyvään elämässäsi ja muistat sanonnan "tämäkin menee ohi".

* Jälleenrakennus ja läpikäynti

On Zen-sananlasku: "Ennen valaistumista, hakkaa puita ja kanna vettä. Valaistumisen jälkeen, hakkaa puita ja kanna vettä." Jokaisen kuoleman myötä on uudestisyntymä. Osa tuota uudestisyntymää on uuden hidas jälleenrakennus: uusi identiteetti, uudet uskomukset, uudet tavat tehdä asioita. Se voi olla ylä- ja alamäkeä, yritystä ja erehdystä, hämmennystä ja selkeyttä. "Jos en ole tätä, mitä sitten olen? Jos todellisuus ei ole tämä, mikä se sitten on? Jos aiemmat hallitukset ja uutismediat eivät enää toimi, mikä sitten toimii?" Olemme yhdessä sellaisessa historian hetkessä, jota katsotaan taaksepäin renessanssina: uusi alku syntyy vanhan tuhkasta.

* Hyväksyminen ja toivo

Lopuksi on hyväksyminen ja toivo. On voimaannuttavaa oppia elämään jonkin tilanteen kanssa, koska tästä voit siirtyä eteenpäin. Nykyisessä globaalissa tilanteessamme tämä ei merkitse dystooppisen todellisuuden hyväksymistä. Se merkitsee sen hyväksymistä ja selkeää näkemistä, että vallanpitäjillä ei enää ole parhaat intressimme sydämessään. Meidän täytyy hyväksyä vanhojen illuusioidemme kuolema, jos tarkoituksemme on mennä eteenpäin, ihmiskunnan seuraavaan vaiheeseen.

Toivo tiestä eteenpäin on niissä miljoonissa ja miljoonissa ihmisissä, jotka marssivat vapauden joukkokokouksissa ympäri maailmaa joka viikonloppu, ja kaikkien niiden keskuudessa, joka tukevat heitä, jotka jakavat informaatiota netissä ja jotka ovat hereillä ja tietoisia. Toivo on niissä urheissa miehissä ja naisissa, jotka nousevat seisomaan, puhuvat totuutta, sanovat "ei" määräyksille, rokotuspasseille ja loputtomille sulkutiloille. Nämä miehet ja naiset ovat lääkäreitä, virologeja, immunologeja, epidemiologeja, professoreita, tutkijoita, tiedemiehiä, psykologeja, hoitajia, opettajia, harvoja poliitikkoja, poliiseja, palomiehiä, ensihoitajia, äitejä, isiä ja tavallisia ihmisiä, jotka sanovat "ei" dystopialle ja jakautumiselle ja "kyllä" vapaudelle ja yhtenäisyydelle. Näitä joukkokokouksia sanotaan usein protesteiksi – oikeasti ne ovat kuitenkin vaatimus uudesta maailmasta. Ne ovat vaatimus uudentyyppisistä hallituksista, uusista mediamuodoista ja yhtenäisestä, vapaasta ja voimaantuneesta ihmiskunnasta.

Joku kommentoi hiljattain yhtä postaustani, jossa olin jakanut kuvia vapausjoukkokokouksesta tällä Sydneyssä. Se oli hyvin iloinen päivä, ainakin 100.000–150.000 ihmistä – kaikenikäisiä, kaikkia kansallisuuksia, kaikenrotuisia, lippuja ympäri maailmaa, rokotettuja ja rokottamattomia – yhdessä vapauden puolesta. Kommentissa sanottiin, että hän oli seurannut minua vuosia, mutta oli hyvin pettynyt, että tuin näitä joukkokokouksia. Selvästi on myös muita, jotka tuntevat samalla tavalla, koska menetän aina joukon seuraajia jaettuani kuvan, joka liittyy johonkin vapausjoukkokokoukseen joistain päin maailmaa.

Koko elämäni työ on pyörinyt tämän hetken ympärillä, jossa olemme nyt: ihmisten massaherääminen. Ihmiset heräävät valtarakenteisiin, jotka ovat kontrolloineet meitä hyvin pitkään. Ihmiset tulevat yhteen, vapauttamaan itsensä vanhasta maailmasta, ja he tulevat yhteen yhtenäisenä, luomaan jotain uutta. Tässä olemme, viimeinkin. Niinpä on omituista, että joku joka on seurannut työtäni, ei seuraisi sitä nyt, kun olemme lopultakin murtamassa munan auki. Minua ei haittaa, että ihmiset eivät seuraa, jos eivät resonoi. Uteliaisuuteni liittyy enemmän siihen varsinaiseen ajatukseen/näkemykseen, jota ei seurata: eli tämä vapausliike on se muutos, jota olemme odottaneet, covidin ja siihen liittyvien rajoitusten ollessa se Troijan hevonen, joka oli suunniteltu estämään se (ironisesti kyllä se ainoastaan aktivoi sen!) Jotkut ihmiset näkevät kuitenkin vapausliikkeen uhkana ja hallituksen rajoitukset pelastajana. Se on kiehtovaa. Aika näyttää, kuka on kuka ja mikä on mikä. Kaikki ovat oikeutettuja omaan perspektiiviinsä.

Vanha valtarakenne tiesi tämän olevan tulossa, ja sen täytyi iskeä kovaa yrittäessään estää vääjäämättömän. Heidän suunnitelmansa on ollut vuosikymmeniä (vuosisatoja? vuosituhansia?) työn alla. Se on kehittynyt täsmällisesti, kun jokainen maa ja hallitus toteuttaa sulkutilan synkronissa toistensa kanssa: sama käsikirjoitus, sama narratiivi, sama puskeminen, sama kaikkien kyseenalaistavien äänien tukahduttaminen, mukaan luettuna terveysasiantuntijat, sama tehokkaiden hoitojen pidättäminen ja niin edelleen. Täytyy todella antaa heille kunnia siitä, miten organisoitua kaikki on ollut. He eivät voi kuitenkaan tukahduttaa esiintulevaa valoa. He eivät voi perua kohtaloa.

Olemme kulkeneet melkein 2/3 siitä matkasta, jonka Saturnus on Vesimiehessä, maaliskuusta 2020 maaliskuuhun 2023. Ihmiskunta on ylittämässä kynnyksen ja valintakohdan. Hyväksymmekö autoritaarisen, jäljittävän ja seuraavan dystopiatodellisuuden, vai teemmekö kvanttihypyn kohtalotodellisuuteemme, vapauden ja yhtenäisyyden todellisuuteen? Kun menemme vuoteen 2022 ja sen läpi, useammat ihmiset valitsevat vapaus- ja yhtenäisyysvaihtoehdon. Sitä ei anneta meille. Meidän täytyy nousta ylös ja valita se.

Valitettavasti, tavallisesti vasta sitten kun koemme henkilökohtaista tuskaa tai miellä on "nyt riittää" -hetkemme, lopultakin teemme tuon valinnan nähdä, mitä emme voineet nähdä, kuulla mitä emme halunneet kuulla, sanoa mitä pelkäsimme sanoa, ja valita mitä emme olisi koskaan muuten valinneet, jollei vanhasta olisi tullut niin epämukavaa. Tämä on osa vihkimysprosessia, jotta uusi itsemme ja uusi maailmamme tulee sisältämme. Tämä on tärkeää, jotta uusi perustamme on vahva, kestävä ja täysivaltainen. Tämän kaiken mielessä pitäen, jokaisella asialla joka tapahtuu planeetalla nyt, on jumalainen tarkoitus. Vanhan täytyy tulla äänekkäämmäksi ja rumemmaksi, jotta enemmistö työnnetään täyteen heräämiseensä ja voimaansa. Sillä aikaa ne jotka ovat jo hereillä, pitävät tässä valoa ja rajaviivaa (aikajanaa) ja toivottavat useampia ja useampia tervetulleeksi, kun he kävelevät tuon rajan yli.

Ole lempeä itsellesi, kun navigoit näitä aikoja. Kollektiivisen kuoleman ja uudestisyntymän läpikäyminen ei ole mikään pikkujuttu. Kiinnitä huomiota tunteisiisi ja myönnä, että paljon siitä mitä tunnet päivästä toiseen, on suruprosessin luonnollisia vaiheita, silloinkin kun toiset osasi ovat innoissaan uuden esiintulemisesta.

Toivon teille kaikille turvallista, onnellista ja terveellistä joulunaikaa.

Paljon rakkautta,

Dana

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.