PIMENNYSTEN VÄLISSÄ

Kirjoittanut Dana Mrkich (www.danamrkich.com)
17.10.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kasvun ironia on siinä, että juuri ennen hyppyä eteenpäin tuntuu usein raskaalta tai rajoittuneelta. Jos voit kuvitella energian yrittävän laajentua yli sen tilan, mihin se on aiemmin rajoittunut, niin sen on murtauduttava noiden seinien läpi päästäkseen ulos.

Kun löydämme itsemme kahden pimennyksen välistä, sinusta ehkä tuntuu, että olet puolivälissä lopultakin loikkaamassa vapaaksi jostain, mutta kuitenkin täynnä turhautumista, ahdistusta, mielialavaihteluja ja sydämentykytystä, kun ensin tulee vanha irtipäästettäväksi - ja sitä tulee ja tulee ja tulee. Eikä tätä ole minkä tahansa pimennysten välissä - tämä on vuoden 2014 tyyliä.

Lisäämme nyt vauhtia uudessa evoluutiosyklissämme ja niin paljon kuin ehkä katsotkin ympärillesi ihmetellen, tapahtuuko mitään positiivista evoluutioomme liittyen, niin on turvallista sanoa, ettemme ole enää Kansasissa. Sisäinen ja ulkoinen maailmamme pyörivät siinä tornadossa, mikä tämä evoluutioprosessi on - sitä missä ja milloin se päästää meidät alas, voi kuka tahansa arvailla.

Sinulla on ehkä ollut levottomia öitä ja väsymyksen täyteisiä päiviä viime aikoina, kun nämä viimeisimmät energia-aallot puskevat meitä enemmän kuin koskaan, murtautuaksemme lopultakin vapaaksi vielä lisää kaikista jutuista - tai tarkemmin sanottuna tässä kohtaa, kaikista jäljellä olevista harhakuvista, että meillä on jotain juttuja! Tämä energia puskee kasvojamme ja kehoamme niitä jäljellä olevia seiniä vasten, jotka ylläpitävät harhakuviamme.

Tämä voi tuntua siltä, että fyysistä painetta tulee sisältä ja se ympäröi sinut, ja tämän voi usein tuntea rinnan alueella, kirjaimellisesti tiukkuutena. (Käänny tietenkin ammattilaisten puoleen kaikissa terveyshuolissa.) Sydämemme, sielumme ja koko energiakenttämme laajenee ja voimme tuntea sen - tunnemme sen fyysisesti ja tunteellisesti niissä osissamme, joita vasteen pusketaan ja joita kutsutaan laajentumaan, murtumaan, romahtamaan ja transformoitumaan.

Sielusi sanoo: "Hei, olen tulossa esiin ja ulos!!!", kun samaan aikaan mielen ja tunteiden puolustus käy ylikerroksilla sanoen: "Mitä hemmettiä hän oikein tekee?????!!! Tietääkö hän, että hän tappaa itsensä, vainoaa itseään, hylkää itsensä - valitse sopiva?" Sielu on käy nyt täysillä, huumautuneena korkeista värähtelyistä: "Tulen ulos ja otan kaikki tarunomaiset, omistetut ja omistamattomat aspektisi mukaani, vau. Vapaus ja ilmaisu, täältä tullaan, jihuu!"

Olemme kaikki kasvaneet yli vanhoista versioistamme. Hei, olemme kasvaneet yli siitä, kuka olimme viime viikolla, puhumattakaan niistä vanhoista uskomuksista ja haavoista, joilla on juurensa lapsuudessamme, esi-isä-DNA:ssamme, kollektiivitarinoissamme ja entisissä elämissämme. Energiamme laajenee nopeasti ja haluaa päästä tuolle suurelle, avoimelle ja rajattomalle niitylle, missä kaikki on mahdollista ja vapaata rajoittavista tarinoistamme.

Kuitenkin prosessin aikana törmäämme jatkuvasti näitä seiniä vasten. Ne ovat ohuempia kuin ennen, mutta kummallista kyllä, niiden laukaisemat tunteet ja turhautuminen ovat tsunamiluokkaa, koska voimme nähdä hyvin selvästi, mitä niiden takana on! Tiedämme nyt, että uskomuksemme ovat vain nauhoja, joita jatkuvasti soitamme. Voimme painaa "stoppia" koska tahansa. Tiedämme, että haavamme syntyvät siitä tavasta, millä päätämme hahmottaa jonkin kokemuksemme, mutta voimme säätää havaintolinssiämme koska tahansa. Tiedämme, että monet tunnereaktiomme ovat vanhoja tapoja ja riippuvuuksia, jotka pitävät kiinni henkensä edestä. Tiedämme, ettei meitä tarvitse enää määritellä millään, mikä ei tunnu hyvältä, oikealta tai todelta meille. Olemme tässä vaiheessa vähän kuin elefantteja, jotka ovat kauan sitten kasvaneet yli pikkuruisista kahleistaan - mutta oltuaan niin kauan kahlittuna, emme ole aivan vielä oivaltaneet, miten vapaita omista "jutuistamme" voimme olla, jos valitsemme sen.

On luonnollista, että kaikki mikä ei ole harmoniassa sen kanssa, kuka oikeasti olemme, leimahtaa viimeiseen eläköön-huutoon, kun muutumme siksi, kuka todella olemme. Haaste on tämä: olla imeytymättä kaikkeen tuohon pölyyn uskoen, että tämän pölyn on oltava todiste siitä, ettei mikään muutu, tai että selvästikin tämä pöly todellisuudessa määrittelee sinut. Tämä pöly on hyvä merkki. Se on merkki, että olet juuri iskenyt suuren reiän johonkin seinään tai jopa tuhonnut sen täysin. Pöly on tilaisuus kääntyä noiden tukahduttavien ajatusten ja tunteiden puoleen, joita tulee esiin, ja sanoa: "Hei, en valitse teitä enää. Kiitos, että lähdette nyt."

Kaatukoon monet seinäsi tänä aikana.

Puhalla tuo pöly pois hengitykselläsi. Tarkoitan sitä kirjaimellisesti - pysähdy, hengitä sisään, hengitä ulos ja päästä siitä irti.

Hengitä vapautta sisään ja ulos sydämestäsi ja rinnastasi. Tunne tuon alueen avautuvan ja laajentuvan.

Toista, jos resonoit tämän kanssa: "Olen vapaa nyt joka tasolla - fyysinen, mentaalinen, tunne, henkinen, solu, DNA, esi-isien perintö ja eetteri, kaikissa ajoissa, paikoissa ja ulottuvuuksissa. Kiitos."

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.