Heinäkuun kuukausivisioita
SEN PURKAMISTA KUKA LUULIMME OLEVAMME
Kirjoittanut Dana Mrkich (www.danamrkich.com)
1.7.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Koemme parhaillaan sen täydellistä purkamista, kuka luulimme olevamme, ja prosessi voi tuntua äärimmäisen hämmentävältä myös niille, jotka ovat tottuneet jatkuviin muutoksiin tässä suuressa siirtymässä. Paljon muistojamme pyyhitään pois tietoisuudestamme ja alitajunnastamme, erityisesti muistoja jotka eivät enää palvele meitä, myös monet fyysisen kehomme sisältämät solumuistot ja monet energiakehomme sisältämät sielumuistot. Nämä muistot ovat vaikuttaneet ja näin osallistuneet todellisuuksien luomiseen päivästä toiseen, elämästä toiseen.
Muistot poistetaan, koska ne ovat palvelleet tarkoituksensa ja olisivat enemmän este kuin apu uuden todellisuutemme vaiheissa ja uuden todellisuusluomisemme prosesseissa. Se on tavallaan kuin uuden tietokoneohjelmiston versiovaihdos - aiempi versio auttaa luomaan uuden version, mutta kun uusi versio on valmiina käyttöön, vanhaa versiota ei tarvitse pitää tietokoneessa. Voit tietysti edelleen päästä mihin tahansa muistoon, jos oikeasti haluat, mutta ne ovat nyt enemmän kosmisen varaston keskuskirjastossa eikä kotona työhuoneessasi.
Ironisesti tämä epärelevanttien muistojen pyyhkimien tapahtuu, kun näytämme avautuvan enemmän ja enemmän muistamaan galaktisen ja aidon itsemme. Käytän sanaa "näytämme", koska teknisesti kyse ei ole meidän muistimme palaamisesta, vaan tiedostamisemme laajentumisesta, kun astumme korkeamman taajuuden energiaan. Tämä antaa meille pääsyn korkeampiin tietoisuustiloihin ja ne sisältävät informaatiota ja tietoa, joihin meillä ei ole ollut pääsyä pitkää aikaan. Tämä lisääntynyt tiedostaminen tietysti laajentaa aiempia näkemyksiämme siitä, kuka oikeasti olemme, ja näin tukee sen purkamista, kuka luulimme olevamme.
Tämä muistin pyyhkiminen pätee myös viimeaikaisiin muistoihin (kuten minuutteja tai tunti sitten), joiden muistamisesta ei ole mitään hyötyä. Huomaat ehkä vaikeammaksi ja vaikeammaksi saada mitään konkreettista otetta siihen, mitä kutsuit ennen menneisyydeksi. Enemmän ja enemmän siitä tuntuu unelta - osan voit muistaa selvästi, osaa et voi muistaa lainkaan tai sinun on keskityttävä todella palauttaaksesi sen mieleen. Et ehkä muista yhtään keskusteluja, joita toiset väittävät tapahtuneen. Ei sinusta ole tulossa hullua. Kyse on vain siitä, että mielemme pitää kiinni vähemmästä ja vähemmästä nykyään, erityisesti siitä mikä ei ole relevanttia välittömälle nykyisyydellemme. Periaatteessa olemme siirtymässä tuohon paljon puhuttuun nyt-hetkessä elämiseen. Määritelmänsä mukaan "nyt" merkitsee "ei menneisyyttä, ei tulevaisuutta" ja niin tämä muistojen pyyhkiminen on oleellinen osa saapumistamme nyt-ajassa elämiseen.
Oletimme, että nyt-hetkessä eläminen merkitsee elämistä hyvin tyynessä ja autuaassa tilassa ja se toki merkitsee sitä, mutta ennen kuin totumme siihen, se on vähän kuin elämistä ilman kelloa sellaisen elämän jälkeen, missä meillä on ollut kello ranteessamme. Ei ole normaalia viitekohtaa ankkuroimassa sinua. Yhdistymme uuteen viitekohtaan, sisäiseen pisteeseen. Kunnes totumme siihen, se voi tuntua joskus kuin leijumista kuplassa kiinnittymättä mihinkään erityisesti. Tämä tuntuu samanaikaisesti todella autuaalta ja kuitenkin vähän pelottavalta, koska olemme tottuneet ankkureihin, kiinnikkeisiin ja jonkin pitävän todellisuutemme kasassa. Ensin voimme tulkita sen: "Aivoni ovat hävinneet", "En pysty keskittymään mihinkään", "En pysty pitämään ajatuksiani tai lausetta kasassa" ja "Kaikki tuntuu hyvin epäselvältä ja hämärältä". Tämä ajattomuusjuttu on kuin olisi astronautti, jonka on totuttava painovoimattomuuteen - se on makeeta mutta kummallista.
Osana tätä siirtymää ajattomuuteen ja osana sen purkamista, kuka luulimme olevamme, meitä pyydetään päästämään irti hyvin paljon aiemmasta identiteetistämme. Jos määrittelimme ennen itsemme tietyllä roolilla tai työtehtävällä, voimme olla varma, että tuo rooli tai tehtävä on merkittävässä muutostilassa tai se on kokonaan poistettu elämästä. Taas kerran, on tunne, ettei meidän sallita pitää kiinni mistään ulkoisesta viitekohtanamme. Muodostamme uutta identiteettiä tai paremminkin löydämme taas aidon identiteettimme. Tämä ei merkitse, ettei meillä saa olla mitään ulkoista elämässämme. Meillä on edelleen suhteita, ystäviä ja perhe, meillä on edelleen työ, aktiviteetteja ja harrastuksia, mutta erona on, ettemme enää määrittele itseämme noilla asioilla. Löydämme taas sisäisen olemuksemme sen lähteeksi, kuka olemme, ja ulkoiset todellisuutemme ovat tietoisia fyysisiä ilmaisumuotoja tästä sisäisestä lähteestä.
Emme voi enää "teeskennellä" sitä, kuka olemme sisällä, luomalla siitä harhan ulkopuolelle. Jos ulkoinen todellisuutemme ei sovi yhteen sen kanssa, mitä oikeasti tapahtuu sisällämme, se romahtaa tai pakotetaan muuttumaan. Upea esimerkki siitä on, kun joku rahan kanssa aina kamppaillut voittaa miljoona dollaria, mutta hänellä on edelleen köyhyys-, puute- tai "olen arvoton" -mentaliteetti. Kuulet tarina toisensa jälkeen, missä tuo ihminen päätyy hyvin lyhyessä ajassa takaisin vanhaan tilanteeseensa: rahattomaksi ja velkoihin.
Kuka on ollut tilanteessa, missä saa odottamatta vähän rahaa, kenties bonuksen, lottovoiton tai jonkin lahjan, ja aivan yhtä odottamatta saa parkkisakon tai auto hajoaa tai uuni täytyy korjata ja kokonaislaskuksi tulee täsmälleen saatu rahamäärä? Toisaalta ajattelit ehkä: "Vau, eikö universumi olekin upea? Se tiesi varmasti, että tämä lasku oli tulossa, koska sain bonusrahaa sitä varten!" Toisaalta olet vihainen ja turhautunut, koska "mikä juttu tämä on?" - kun saat ylimääräistä rahaa, se menee samalla sekunnilla ovesta ulos! Kyse on siitä, että sait yli ajankohtaisen "kattosi" siihen liittyen, mitä tunnet ansaitsevasi, ja sen sijaan, että käyttäisit tilaisuuden kattosi nostamiseen, energiasi palauttaa takaisin ylimääräisen rahan, vähän kuin palautetun shekin. "Emme hyväksy yli xxx dollarin shekkejä, kiitos" tai "Emme hyväksy rahaa, jonka eteen emme ole tehneet kovasti työtä ja jota emme ole ansainneet" sanoo energiasi ja luo tilanteen, mikä imee tuon ylimääräisen rahan - ja tulee odottamaton lasku.
Tällä hetkellä tulee esiin paljon "kattokysymyksiä" liittyen rahaan, rakkauteen ja itsearvostukseen, koska Venus on juuri alkanut kulkea eteenpäin äskettäisen perääntymisjaksonsa jälkeen, ja näin se on teknisesti ns. varjoalueellaan koko heinäkuun palatessaan paikkaan, missä se oli ennen perääntymistään. Perääntymisen aikana se kertoi meille, missä olemme pidätelleet, erityisesti rahaan ja rakkauteen liittyen, ja varsinkin siinä, mikä on tasomme itserakkaudessa, itsearvostuksessa ja siinä, mitä oikeasti tunnemme ansaitsevamme.
Se korosti myös kaikkia ongelmia, mitä meillä liittyy jumalaiseen feminiinisyyteen ja kaikkeen, mitä feminiinisyys edustaa: luovuus, intuitio, tunteet, tarpeidemme ilmaiseminen, mitä tunnemme itsestämme naisena (jos olet nainen) ja mitä tunnemme naisista sukupuolestamme riippumatta, mukaan luettuna kaikki vanhat haavat äitiimme ja äitiyteen liittyen. Feminiinisyys hallitsee myös kykyämme olla ravittu ja hoivattu ja kykyämme vastaanottaa kaikkea, mitä todella tarvitsemme. Onko korisi avoin ja rajaton vai onko sinulla itse aiheutettuja rajoja siinä, mitä voit vastaanottaa ja miten voit vastaanottaa?
Kun Venus lakkasi perääntymästä viime viikolla, se heilautti häntäänsä kuin suuri Äiti Lohikäärme ja antoi meille kaikille tuon viimeisen potkun persuuksille vastaanottamisessa. Kaikki ongelmat mitä sinulla edelleen on sen vastaanottamisessa, minkä arvoinen olet, mitä ansaitset ja mitä todella tarvitset, ovat ehkä korostuneet tällä viikolla isosti kohdatessasi vastakkaista: puuteajattelu, "ei riittävästi" -tyyppiset ajatukset, tunne paineesta antaa enemmän energiaa, aikaa tai rahaa, mitä tunnet sinulla olevan, ja tunne suuresta reiästä siellä, missä pitäisi olla täysi korillinen hyviä asioita.
Sen sijaan että istut tuossa reiässä synkkämielisenä, kohtaa se. Kysy itseltäsi: miksi luon tämän reiän, tämän puutteen, tämän "ei riittävästi" -tunteen? Ovatko ajatukseni puutteesta tosia vai tarvitseeko minun kiivetä kiitollisuusvaunun kyytiin kaikesta siitä, mitä minulla on? Kertooko todellisuuteni minulle, etten ole sallinut itseni vastaanottaa, ja jos näin on, mitä vääriä uskomuksia minun täytyy edelleen kaivaa ja mikä totuus minua kutsutaan paljastamaan siitä, kuka oikeasti olen? Olenko tyytynyt vähempään, kun olen oikeasti täällä kokeakseni enemmän?
Kun käymme kaikki läpi tätä purkamisprosessia, tulee vaikeammaksi piilottaa totuuttamme itseltämme tai muilta. Perimmäiset motiivit tulevat häikäisevän selviksi - tämä on hyvin näkyvää nyt politiikassa, liike-elämässä ja mediassa sekä henkilökohtaisessa elämässämme. Ratkaisemattomat asiat jotka on kätketty maton alle, humahtavat esiin. Mitä enemmän yritämme välttää tai vastustaa sitä, mitä perimmiltään oma aito itsemme yrittää saada meidät näkemään totuutenamme ja miten se johtaa meitä korkeimmalle polullemme ja korkeimpaan potentiaaliimme, sitä pidempään venytämme koko prosessia ja sitä vaikeampi siitä tulee.
Liian usein kun yritämme välttää sellaisia tunteita kuin suru, mikä hyvin usein kulkee käsi kädessä tiettyjen totuuksien oivaltamisen kanssa, päädymme elämään niin, että noiden tunteiden uinuvia, kuitenkin raskaita kerroksia on jumiutuneena sisällemme. Jos voimme löytää rohkeutta käsitellä avoimesti kaiken, mitä tulee tiellemme, huomaamme, että vaikka tunnematka voi olla raastava tuolla hetkellä, tulemme siitä ulos vanhempana, selkeämpänä, viisaampana ja nopeammin, kuin olisimme koskaan uskoneet mahdolliseksi.
Ilmassa on nyt mielenkiintoista nostalgiahenkeä, ikään kuin meidän kaikkien pitäisi pitää tauko käsittääksemme, miten erityistä elämämme täällä oikeasti on ja miten siunattuja olemme, kun aurinko lämmittää meitä, maa elättää meidät, hengitämme raikasta ja puhdasta ilmaa ja meillä on vettä ylläpitämässä meidät. Miten usein pysähdyt todella ottamaan sisään tuon lahjan, mikä elämäsi on? Miten usein sanot "kiitos" kaikista siunauksista, jotka ovat päivittäin läsnä elämässäsi? Tämä nostalgiahenki on osa tulevaa kiitollisuustaajuutta, mikä on osa sitä joukkoa korkeamman taajuuden energioita, joihin olemme siirtymässä. Kiitollisuustaajuus saa voimaa ja esittää rooliaan siinä, että alamme nähdä elämämme ja elää sitä tietoisemmalla ja sydänkeskeisemmällä tavalla. Riippumatta siitä, onko meillä kullakin yksi päivä tai sata vuotta vielä tällä planeetalla, kiitollisuudella siitä, mitä meillä on, on taianomainen vaikutus ja se sallii meitä yhtäkkiä näkemään asiat uudesta perspektiivistä, näkemään tilanteet ja ihmiset ympärillämme uusin silmin. Kiitollisuus avaa ja laajentaa energiaamme ja sallii meidän vastaanottaa ja luoda enemmän hyvää.
Kaikkea tätä purkamista on seurattava uusi identiteetti ja uusi elämä. Viime päivinä monet meistä ovat saaneet uuden käsikirjoituksen edessä olevaa aikaa varten, joskin unitilassa yöaikaan tai torkkuessa. Niinpä meillä ei välttämättä ole mitään tietoista muistikuvaa tästä eikä mitään ajatusta, mitä tämä uusi käsikirjoituksemme sisältää. Ainoa vihjeemme siitä, että olemme ehkä osallistuneet käsikirjoitustapaamiseen äskettäin, on havaita tuntevamme lisääntynyttä innostusta ja odotusta, suurempaa rauhaa ja vaivattomuutta, että kaikki tulee olemaan ok tai riippuen henkilökohtaisesta käsikirjoituksestasi, pakahduttavan intohimoista tunnetta, että sinun on tehtävä jotain tietylle yhteiskunnalliselle tai maailmanlaajuiselle ongelmalle. Jos jokin tästä kuvaa sinua, tiedä, että uusi käsikirjoituksesi on ladattu ja teet sitä, mitä sinun tarvitsee tehdä, oikeaan aikaan ja parhaalla mahdollisella tavalla. Seuraa totuuttasi ja sydäntäsi joka päivä. Tämä sinun on vain tehtävä tehdäksesi sen, mitä sinun on tarkoitus täällä seuraavaksi tehdä.
-----------
SEN PURKAMISTA KUKA LUULIMME OLEVAMME
Kirjoittanut Dana Mrkich (www.danamrkich.com)
1.7.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Koemme parhaillaan sen täydellistä purkamista, kuka luulimme olevamme, ja prosessi voi tuntua äärimmäisen hämmentävältä myös niille, jotka ovat tottuneet jatkuviin muutoksiin tässä suuressa siirtymässä. Paljon muistojamme pyyhitään pois tietoisuudestamme ja alitajunnastamme, erityisesti muistoja jotka eivät enää palvele meitä, myös monet fyysisen kehomme sisältämät solumuistot ja monet energiakehomme sisältämät sielumuistot. Nämä muistot ovat vaikuttaneet ja näin osallistuneet todellisuuksien luomiseen päivästä toiseen, elämästä toiseen.
Muistot poistetaan, koska ne ovat palvelleet tarkoituksensa ja olisivat enemmän este kuin apu uuden todellisuutemme vaiheissa ja uuden todellisuusluomisemme prosesseissa. Se on tavallaan kuin uuden tietokoneohjelmiston versiovaihdos - aiempi versio auttaa luomaan uuden version, mutta kun uusi versio on valmiina käyttöön, vanhaa versiota ei tarvitse pitää tietokoneessa. Voit tietysti edelleen päästä mihin tahansa muistoon, jos oikeasti haluat, mutta ne ovat nyt enemmän kosmisen varaston keskuskirjastossa eikä kotona työhuoneessasi.
Ironisesti tämä epärelevanttien muistojen pyyhkimien tapahtuu, kun näytämme avautuvan enemmän ja enemmän muistamaan galaktisen ja aidon itsemme. Käytän sanaa "näytämme", koska teknisesti kyse ei ole meidän muistimme palaamisesta, vaan tiedostamisemme laajentumisesta, kun astumme korkeamman taajuuden energiaan. Tämä antaa meille pääsyn korkeampiin tietoisuustiloihin ja ne sisältävät informaatiota ja tietoa, joihin meillä ei ole ollut pääsyä pitkää aikaan. Tämä lisääntynyt tiedostaminen tietysti laajentaa aiempia näkemyksiämme siitä, kuka oikeasti olemme, ja näin tukee sen purkamista, kuka luulimme olevamme.
Tämä muistin pyyhkiminen pätee myös viimeaikaisiin muistoihin (kuten minuutteja tai tunti sitten), joiden muistamisesta ei ole mitään hyötyä. Huomaat ehkä vaikeammaksi ja vaikeammaksi saada mitään konkreettista otetta siihen, mitä kutsuit ennen menneisyydeksi. Enemmän ja enemmän siitä tuntuu unelta - osan voit muistaa selvästi, osaa et voi muistaa lainkaan tai sinun on keskityttävä todella palauttaaksesi sen mieleen. Et ehkä muista yhtään keskusteluja, joita toiset väittävät tapahtuneen. Ei sinusta ole tulossa hullua. Kyse on vain siitä, että mielemme pitää kiinni vähemmästä ja vähemmästä nykyään, erityisesti siitä mikä ei ole relevanttia välittömälle nykyisyydellemme. Periaatteessa olemme siirtymässä tuohon paljon puhuttuun nyt-hetkessä elämiseen. Määritelmänsä mukaan "nyt" merkitsee "ei menneisyyttä, ei tulevaisuutta" ja niin tämä muistojen pyyhkiminen on oleellinen osa saapumistamme nyt-ajassa elämiseen.
Oletimme, että nyt-hetkessä eläminen merkitsee elämistä hyvin tyynessä ja autuaassa tilassa ja se toki merkitsee sitä, mutta ennen kuin totumme siihen, se on vähän kuin elämistä ilman kelloa sellaisen elämän jälkeen, missä meillä on ollut kello ranteessamme. Ei ole normaalia viitekohtaa ankkuroimassa sinua. Yhdistymme uuteen viitekohtaan, sisäiseen pisteeseen. Kunnes totumme siihen, se voi tuntua joskus kuin leijumista kuplassa kiinnittymättä mihinkään erityisesti. Tämä tuntuu samanaikaisesti todella autuaalta ja kuitenkin vähän pelottavalta, koska olemme tottuneet ankkureihin, kiinnikkeisiin ja jonkin pitävän todellisuutemme kasassa. Ensin voimme tulkita sen: "Aivoni ovat hävinneet", "En pysty keskittymään mihinkään", "En pysty pitämään ajatuksiani tai lausetta kasassa" ja "Kaikki tuntuu hyvin epäselvältä ja hämärältä". Tämä ajattomuusjuttu on kuin olisi astronautti, jonka on totuttava painovoimattomuuteen - se on makeeta mutta kummallista.
Osana tätä siirtymää ajattomuuteen ja osana sen purkamista, kuka luulimme olevamme, meitä pyydetään päästämään irti hyvin paljon aiemmasta identiteetistämme. Jos määrittelimme ennen itsemme tietyllä roolilla tai työtehtävällä, voimme olla varma, että tuo rooli tai tehtävä on merkittävässä muutostilassa tai se on kokonaan poistettu elämästä. Taas kerran, on tunne, ettei meidän sallita pitää kiinni mistään ulkoisesta viitekohtanamme. Muodostamme uutta identiteettiä tai paremminkin löydämme taas aidon identiteettimme. Tämä ei merkitse, ettei meillä saa olla mitään ulkoista elämässämme. Meillä on edelleen suhteita, ystäviä ja perhe, meillä on edelleen työ, aktiviteetteja ja harrastuksia, mutta erona on, ettemme enää määrittele itseämme noilla asioilla. Löydämme taas sisäisen olemuksemme sen lähteeksi, kuka olemme, ja ulkoiset todellisuutemme ovat tietoisia fyysisiä ilmaisumuotoja tästä sisäisestä lähteestä.
Emme voi enää "teeskennellä" sitä, kuka olemme sisällä, luomalla siitä harhan ulkopuolelle. Jos ulkoinen todellisuutemme ei sovi yhteen sen kanssa, mitä oikeasti tapahtuu sisällämme, se romahtaa tai pakotetaan muuttumaan. Upea esimerkki siitä on, kun joku rahan kanssa aina kamppaillut voittaa miljoona dollaria, mutta hänellä on edelleen köyhyys-, puute- tai "olen arvoton" -mentaliteetti. Kuulet tarina toisensa jälkeen, missä tuo ihminen päätyy hyvin lyhyessä ajassa takaisin vanhaan tilanteeseensa: rahattomaksi ja velkoihin.
Kuka on ollut tilanteessa, missä saa odottamatta vähän rahaa, kenties bonuksen, lottovoiton tai jonkin lahjan, ja aivan yhtä odottamatta saa parkkisakon tai auto hajoaa tai uuni täytyy korjata ja kokonaislaskuksi tulee täsmälleen saatu rahamäärä? Toisaalta ajattelit ehkä: "Vau, eikö universumi olekin upea? Se tiesi varmasti, että tämä lasku oli tulossa, koska sain bonusrahaa sitä varten!" Toisaalta olet vihainen ja turhautunut, koska "mikä juttu tämä on?" - kun saat ylimääräistä rahaa, se menee samalla sekunnilla ovesta ulos! Kyse on siitä, että sait yli ajankohtaisen "kattosi" siihen liittyen, mitä tunnet ansaitsevasi, ja sen sijaan, että käyttäisit tilaisuuden kattosi nostamiseen, energiasi palauttaa takaisin ylimääräisen rahan, vähän kuin palautetun shekin. "Emme hyväksy yli xxx dollarin shekkejä, kiitos" tai "Emme hyväksy rahaa, jonka eteen emme ole tehneet kovasti työtä ja jota emme ole ansainneet" sanoo energiasi ja luo tilanteen, mikä imee tuon ylimääräisen rahan - ja tulee odottamaton lasku.
Tällä hetkellä tulee esiin paljon "kattokysymyksiä" liittyen rahaan, rakkauteen ja itsearvostukseen, koska Venus on juuri alkanut kulkea eteenpäin äskettäisen perääntymisjaksonsa jälkeen, ja näin se on teknisesti ns. varjoalueellaan koko heinäkuun palatessaan paikkaan, missä se oli ennen perääntymistään. Perääntymisen aikana se kertoi meille, missä olemme pidätelleet, erityisesti rahaan ja rakkauteen liittyen, ja varsinkin siinä, mikä on tasomme itserakkaudessa, itsearvostuksessa ja siinä, mitä oikeasti tunnemme ansaitsevamme.
Se korosti myös kaikkia ongelmia, mitä meillä liittyy jumalaiseen feminiinisyyteen ja kaikkeen, mitä feminiinisyys edustaa: luovuus, intuitio, tunteet, tarpeidemme ilmaiseminen, mitä tunnemme itsestämme naisena (jos olet nainen) ja mitä tunnemme naisista sukupuolestamme riippumatta, mukaan luettuna kaikki vanhat haavat äitiimme ja äitiyteen liittyen. Feminiinisyys hallitsee myös kykyämme olla ravittu ja hoivattu ja kykyämme vastaanottaa kaikkea, mitä todella tarvitsemme. Onko korisi avoin ja rajaton vai onko sinulla itse aiheutettuja rajoja siinä, mitä voit vastaanottaa ja miten voit vastaanottaa?
Kun Venus lakkasi perääntymästä viime viikolla, se heilautti häntäänsä kuin suuri Äiti Lohikäärme ja antoi meille kaikille tuon viimeisen potkun persuuksille vastaanottamisessa. Kaikki ongelmat mitä sinulla edelleen on sen vastaanottamisessa, minkä arvoinen olet, mitä ansaitset ja mitä todella tarvitset, ovat ehkä korostuneet tällä viikolla isosti kohdatessasi vastakkaista: puuteajattelu, "ei riittävästi" -tyyppiset ajatukset, tunne paineesta antaa enemmän energiaa, aikaa tai rahaa, mitä tunnet sinulla olevan, ja tunne suuresta reiästä siellä, missä pitäisi olla täysi korillinen hyviä asioita.
Sen sijaan että istut tuossa reiässä synkkämielisenä, kohtaa se. Kysy itseltäsi: miksi luon tämän reiän, tämän puutteen, tämän "ei riittävästi" -tunteen? Ovatko ajatukseni puutteesta tosia vai tarvitseeko minun kiivetä kiitollisuusvaunun kyytiin kaikesta siitä, mitä minulla on? Kertooko todellisuuteni minulle, etten ole sallinut itseni vastaanottaa, ja jos näin on, mitä vääriä uskomuksia minun täytyy edelleen kaivaa ja mikä totuus minua kutsutaan paljastamaan siitä, kuka oikeasti olen? Olenko tyytynyt vähempään, kun olen oikeasti täällä kokeakseni enemmän?
Kun käymme kaikki läpi tätä purkamisprosessia, tulee vaikeammaksi piilottaa totuuttamme itseltämme tai muilta. Perimmäiset motiivit tulevat häikäisevän selviksi - tämä on hyvin näkyvää nyt politiikassa, liike-elämässä ja mediassa sekä henkilökohtaisessa elämässämme. Ratkaisemattomat asiat jotka on kätketty maton alle, humahtavat esiin. Mitä enemmän yritämme välttää tai vastustaa sitä, mitä perimmiltään oma aito itsemme yrittää saada meidät näkemään totuutenamme ja miten se johtaa meitä korkeimmalle polullemme ja korkeimpaan potentiaaliimme, sitä pidempään venytämme koko prosessia ja sitä vaikeampi siitä tulee.
Liian usein kun yritämme välttää sellaisia tunteita kuin suru, mikä hyvin usein kulkee käsi kädessä tiettyjen totuuksien oivaltamisen kanssa, päädymme elämään niin, että noiden tunteiden uinuvia, kuitenkin raskaita kerroksia on jumiutuneena sisällemme. Jos voimme löytää rohkeutta käsitellä avoimesti kaiken, mitä tulee tiellemme, huomaamme, että vaikka tunnematka voi olla raastava tuolla hetkellä, tulemme siitä ulos vanhempana, selkeämpänä, viisaampana ja nopeammin, kuin olisimme koskaan uskoneet mahdolliseksi.
Ilmassa on nyt mielenkiintoista nostalgiahenkeä, ikään kuin meidän kaikkien pitäisi pitää tauko käsittääksemme, miten erityistä elämämme täällä oikeasti on ja miten siunattuja olemme, kun aurinko lämmittää meitä, maa elättää meidät, hengitämme raikasta ja puhdasta ilmaa ja meillä on vettä ylläpitämässä meidät. Miten usein pysähdyt todella ottamaan sisään tuon lahjan, mikä elämäsi on? Miten usein sanot "kiitos" kaikista siunauksista, jotka ovat päivittäin läsnä elämässäsi? Tämä nostalgiahenki on osa tulevaa kiitollisuustaajuutta, mikä on osa sitä joukkoa korkeamman taajuuden energioita, joihin olemme siirtymässä. Kiitollisuustaajuus saa voimaa ja esittää rooliaan siinä, että alamme nähdä elämämme ja elää sitä tietoisemmalla ja sydänkeskeisemmällä tavalla. Riippumatta siitä, onko meillä kullakin yksi päivä tai sata vuotta vielä tällä planeetalla, kiitollisuudella siitä, mitä meillä on, on taianomainen vaikutus ja se sallii meitä yhtäkkiä näkemään asiat uudesta perspektiivistä, näkemään tilanteet ja ihmiset ympärillämme uusin silmin. Kiitollisuus avaa ja laajentaa energiaamme ja sallii meidän vastaanottaa ja luoda enemmän hyvää.
Kaikkea tätä purkamista on seurattava uusi identiteetti ja uusi elämä. Viime päivinä monet meistä ovat saaneet uuden käsikirjoituksen edessä olevaa aikaa varten, joskin unitilassa yöaikaan tai torkkuessa. Niinpä meillä ei välttämättä ole mitään tietoista muistikuvaa tästä eikä mitään ajatusta, mitä tämä uusi käsikirjoituksemme sisältää. Ainoa vihjeemme siitä, että olemme ehkä osallistuneet käsikirjoitustapaamiseen äskettäin, on havaita tuntevamme lisääntynyttä innostusta ja odotusta, suurempaa rauhaa ja vaivattomuutta, että kaikki tulee olemaan ok tai riippuen henkilökohtaisesta käsikirjoituksestasi, pakahduttavan intohimoista tunnetta, että sinun on tehtävä jotain tietylle yhteiskunnalliselle tai maailmanlaajuiselle ongelmalle. Jos jokin tästä kuvaa sinua, tiedä, että uusi käsikirjoituksesi on ladattu ja teet sitä, mitä sinun tarvitsee tehdä, oikeaan aikaan ja parhaalla mahdollisella tavalla. Seuraa totuuttasi ja sydäntäsi joka päivä. Tämä sinun on vain tehtävä tehdäksesi sen, mitä sinun on tarkoitus täällä seuraavaksi tehdä.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.