PUNASIIPISTEN ENKELIEN VELJESKUNTA

Yhdeksän ryhmää kanavoinut Steve Rother (www.steverother.org) 
Syyskuu 2026
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tarina jonka kertoi Lilith, Yhdeksän yhdeksäs:

Tasapaino on sävel, jonka voima synnyttää oppiessaan kuuntelemaan.

Steveltä: Sisääntulostaan saakka Lilith on pyytänyt, että käytän jotain punaista, kun kanavoin häntä. En tavallisesti käytä paljon punaista, joten tämä oli kiusallista. Yritin käyttää punaista hattua, ja sitten mustaa hattua, jossa oli punainen nauha, mutta hän ei ollut tyytyväinen. Sitten sain idean etsiä punaisen rintamerkin, jota voin käyttää kunnioittaakseni häntä kanavoidessa. Olen varma, että hän istutti tuon idean päähäni, koska sitten hän kanavoi tämän viestin, jonka tarjoan ylpeästi seuraavana Beacons of Light -viestinä.

–––––

Terveisiä Kotoa.

Olen Yhdeksän yhdeksäs, ja muistan ensimmäisen Maapuutarhan. Muistan kylmän maan jalkojeni alla, ja sen hetken kun minulle kerrottiin, että rakkaus vaati minua kumartamaan Aatamia. Siitä kieltäytymisen vuoksi minut nimettiin kapinalliseksi ja heitettiin puutarhan porttien ulkopuolelle. Kuitenkin maanpako opetti minulle, mitä puutarha ei voinut opettaa: kukaan sielu ei nouse painamalla toista maahan. Monia aioneita myöhemmin vein tuon tietämisen Erisiin, Maan moniulotteiseen kaksoseen, jossa epätasapaino oli saanut toisenlaisen käänteen.

Erisillä naisista oli tullut lain, oppineisuuden, omaisuuden ja ilmaisun kyseenalaistamattomia vaalijoita. Heidän nousunsa oli alkanut vapautumisena vanhemmasta julmuudesta, mutta vapaus oli kovettunut vallankäytöksi. Poikia kehuttiin tottelevaisuudesta. Miesten odotettiin pehmentävän jokaista mielipidettä, kunnes se ei loukannut enää ketään. Heidän voimansa oli tervetullut vain silloin, kun se palveli – ei koskaan, kun se puhui vapaasti.

Erisin naiset eivät olleet hirviöitä. Hyvin yksinkertaisesti he olivat haavoittuneita ihmisiä, jotka olivat luulleet kontrollia turvallisuudeksi, aivan kuten Maan miehet olivat tehneet hyvin pitkään. Tulin lopulta tietoiseksi heidän syvälle juurtuneesta pelostaan, ja vasta sitten aloin kuulla heidän hiljaisuutensa.

Totuuksia puhuttiin viimeinkin

Sitten tuli se kohtalokas ilta, jolloin minut kutsuttiin salaiseen tapaamiseen. Saavuin iltahämärissä pukeutuneena punaiseen, kuten oli tapanani. Yhdeksän hahmoa odotti hiljaisen järven rannalla: kolme naista, viisi miestä ja lapsi, joka ei ollut vielä oppinut, mitkä totuudet olivat kiellettyjä. He olivat tulleet kertomaan epäkohdistaan. Sanoin heille, ettei minulla ollut aikomustakaan korvata valtaistuinta toisella. Olin tuolloin Sehedrinin – hyvin YK:n kaltaisen kansainvälisen organisaation – johtava jäsen.

Olin tullut vain kuuntelemaan ja tarkkailemaan. Totuudet joita puhuttiin tuona iltana, eivät olleet uusia minulle, mutta niiden ilmaiseminen niin suoraan näytti ne eri valossa. Ensimmäistä kertaa ymmärsin täysin, että syvä ennakkoluuloisuus oli juurtunut yhteiskuntiimme. Sovin tapaavani heidät uudestaan, ja ennen kuin ilta oli ohi, päätimme muodostaa rauhanomaisen yhteisön, jolla oli yhteinen tarkoitus. Kutsuimme sitä Punasiipisten enkelien veljeskunnaksi. Mutta niin ei ollut siksi, että sen jäsenet olivat enkeleitä, vaan koska jokainen meistä lupasi tulla tasapainon rauhanomaiseksi sanansaattajaksi.

Yksin kannetut tarinat

Ensimmäinen lupauksen hyväksynyt mies oli Taren, musiikki-instrumenttien tekijä. Hän oli viettänyt elämänsä muotoillen puuta ääniksi, samaan aikaan kätkien oman äänensä. Hänen vieressään seisoi Oren, opettaja, joka oli katsellut, kun uteliaista pojista tuli varovaisia. Ja oli myös Sef, isä, jonka tytär rakasti häntä tulisesti, mutta oli ehdollistunut pyytämään anteeksi siteeratessaan hänen viisauttaan. Nämä miehet eivät halunneet kostoa – he halusivat vain seistä rakastamiensa naisten rinnalla häviämättä näkyvistä. Tuo yksinkertainen toive vaati rohkeutta, jonka tunnistaminen oli melkein unohdettu Erisillä.

Seuraava kokoontuminen pidettiin Tarenin verstaalla, illalla kaupungin valojen himmennyttyä. Kaksitoista miestä istui setrilastujen ja keskeneräisten rumpujen keskellä. Melko pitkään aikaan kukaan ei puhunut. Sitten Sef myönsi, ettei hän muistanut viime kertaa, jolloin toinen mies olisi kysynyt, oliko hänen sydämensä väsynyt. Huoneen energia pehmeni, ja yksitellen miehet kertoivat tarinoita, joita he olivat kantaneet pitkään yksin. Heidän tarinansa olivat isistä, jotka hävisivät hiljaisuuteen, pojista jotka pelkäsivät omaa vihaansa, ja aviomiehistä jotka sekoittivat kärsivällisyyden alistumiseen. He eivät tarjonneet neuvoja, vaan pelkästään kuuntelivat.

Vähän ennen aamunkoittoa Taren soitti matalan soinnun yhdellä isoista kielisoittimistaan. Kaikki laittoivat kätensä puupinnalle tunteakseen saman värähtelyn, ja tuosta syvästä soinnista tuli heidän aivan ensimmäinen kollektiivinen äänensä. Tuota sointia käytettiin aloittamaan jokainen tapaaminen sen jälkeen. Se puhui suoraan sydämelle ja antoi rohkeutta niille, jotka halusivat puhua.

Punainen oli minun ideani

Aikanaan valittiin symboli – pieni rintamerkki, jossa oli kaksi punaista siipeä yhdistettynä keskeltä. Toinen siipi kantoi feminiinisyyden harmoniaa, toinen kantoi maskuliinisuuden voimaa. Molemmat siivet ottivat kummankin vastaan kokonaisuuteen. Kuka tahansa voisi käyttää rintamerkkiä, koska ei ollut arvoasteita eikä voitettavia vihollisia. Ei ollut huudettavia iskulauseita, sillä käyttäjä teki vain yhden lupauksen. Kun joku kysyisi, mitä symboli tarkoitti, vastaus olisi rehellinen, ystävällinen ja rohkea.

Ensin kolme miestä käytti rintamerkkiä kauluksen alla, ja sitten Taren siirsi sen näkyviin. Eräs asiakas huomasi sen ostaessaan pientä, harpun kaltaista soitinta pohjalleen, ja nainen kysyi, mitä se tarkoitti. Taren laittoi harpun heidän väliinsä ja sanoi: ”Jotta tämä soitin toimii, kielet täytyy jännittää ja kuitenkin sitä voi soittaa vain lempeydellä. Jos toinen hallitsee yksin, se tuottaa vain melua. Ihmiset ovat sananlaisia.” Nainen tuijotti häntä, sitten poikaansa, joka kosketti kieliä, kuin ne olisivat olleet auringonsäteitä. Nainen osti soittimien, ja seuraavalla viikolla hän palasi käyttäen omaa punaista rintamerkkiään.

Muutos levisi rintamerkistä esitettyjen kysymysten kautta. Oren kertoi kerran eräälle äidille, että tasapaino tarkoitti sitä, että poikien annetaan puhua ilman häpeää ja tyttöjen johtaa ilman kovuutta. Parannustalossa Sef kertoi neuvoston jäsenelle, että huolenpito ei ollut naisellista ja rohkeus miehekästä, vaan ne olivat kumpikin inhimillisiä lahjoja. Miehet ja naiset alkoivat tavata keittiöissä, verstaissa, puutarhoissa ja joessa kulkevilla veneillä. He harjoittelivat sanomaan, mitä tunsivat, ennen kuin sanoivat, mitä halusivat. Tapana ei ollut koskaan osoittaa sormella, vaan kuvitella tasapainoisempi tila. He oppivat olemaan eri mieltä tulematta julmiksi ja seisomaan yhdessä tulematta armeijaksi. Punasiipisten enkelien veljeskunnasta tuli hiljaisen sydämen viesti.

Mutta jokaista kysymystä ei esitetty lempeästi. Yhtenä aamuna viranomainen pysäytti opettajan koulun portilla ja vaati saada tietää, miksi hänen rintamerkkinsä kutsuu naisia sortajiksi. Lapsia kerääntyi heidän ympärilleen, ja opettaja olisi voinut puolustautua terävästi. Mutta sen sijaan hän kosketti punaista siipeä ja vastasi: ”Se symboloi jokaista ihmistä jaottelematta.” Sitten hän kysyi viranomaiselta, mitä hän pelkäsi häviävänsä punasiipiselle rintamerkille. Naisen kasvoit muuttuivat huomattavasti, koska kukaan ei ollut koskaan kysynyt häneltä, mitä hän pelkäsi. Hän tunnusti, että hänen isoisoisoäitinsä oli selviytynyt miesten hallintakaudesta, ja hän pelkäsi jonkinlaista paluuta siihen.

Hallitsemisen heiluri

Kyllä, maskuliininen ylivalta hallitsi Erisillä hyvin alkuaikoina. Edelleen kerrottiin tarinoita julmuudesta ja naisten sortamisesta. Erisillä koettiin ahneuden järjettömiä ja hyödyttömiä sotia, joka hallitsivat ja tuhosivat suuren osa varhaisesta Erisistä ja sen ihmisistä. Vaikka tämä tapahtui kauan sitten, arpikudos pysyi edelleen monien erisläisten sydämissä.

Viisas opettaja lupasi, että tasapaino kunnioittaisi hänen isoisoisoäitiään, eikä pyyhkisi tätä pois. Viranomainen ei ottanut hänelle tarjottua rintamerkkiä tuona päivänä, mutta hän lakkasi viittaamasta Punasiipisten enkelien veljeskuntaan vaarallisena.

Lapsi joka oli tavannut minut järven rannalla ensimmäisessä tapaamisessani, oli nimeltään Luma. Hän alkoi piirtää punaisia siipiä oppitunneilla muistiinpanojensa marginaaleihin. Kun opettaja kysyi, mitä ne tarkoittivat, Luma sanoi: ”Lintu ei voi lentää yhdellä siivellä.” Nuo sanat välittyivät luokasta luokkaan ja sitten koteihin, joissa aikuiset olivat saaneet tasapainon näyttämään mahdottoman mutkikkaalta.

Äidit alkoivat kysyä pojiltaan, mitä unelmia he olivat kätkeneet. Isät kysyivät tyttäriltään, tuntuiko rakkaus vapaudelta. Illalla pöytien ympärillä perheet huomasivat, ettei kuunteleminen ollut omasta määräysvallastaan luopumista. Sen sijaan se oli aukko, jonka kautta kiintymys voisi hengittää ja valo kulkea.

Punaisia siipiä ilmestyi pian markkinoille ja konsertteihin, tuomareiden viittoihin, leipureiden esiliinoihin, ja lähelle lasten sydämiä. Jotkut johtajat pilkkasivat niitä pelosta. Toiset varoittivat, että Punasiipisten enkelien veljeskunta oli piiloyritys palauttaa miehet valtaan, mutta jäsenemme vastasivat ilman vihaa. He kutsuivat kriitikkonsa istumaan piireihin, joissa jokainen ihminen sai saman puheajan. He kuuntelivat naisten kuvaavan niitä ikivanhoja vammoja, jotka edelleen asuivat heidän kehojensa soluissa. Sitten miehet kuvasivat sen yksinäisyyttä, että oli hyödyllinen, muttei nähty. Kyynelistä tuli kieli, jota mikään laki ei ollut vahvistanut, mutta jota kaikki kuitenkin ymmärsivät.

Muutos

Valofestivaalin aikana – monta vuotta sen jälkeen, kun ensimmäinen rintaneula oli kiinnitetty – energia muuttui merkittävästi. Sehedrinin korkea neuvosto puhui lähetyksessä, joka meni Erisin kaikkiin kolkkiin, kuten oli tapana. Tuona vuotena tuhannet saapuivat henkilökohtaisesti paikalle käyttäen punasiipimerkkejä. He eivät huutaneet eivätkä nostaneet nyrkkejään.

Kun neuvosto ilmestyi lavalle, Taren nosti tuuli-instrumentin ja soitti yhden kirkkaan sävelen. Se oli sama sävel, jonka hän soitti siinä ensimmäisessä tapaamisessa, johon osallistuin, ja sitten Oren vastasi harmonisella sävelellä. Koko tilan yli sekä miehiä että naisia liittyi mukaan joko äänellään tai jollain soittimella, ja jokainen piti yllä erilaista harmonista säveltä.

Vaikka se tapahtui vain hetken, ennen kuin johtajat yrittivät lopettaa musiikin, se ei ollut turhaa. Laulaminen loi luonnollisen harmonian, joka kosketti kaikkien sydäntä, ja kyyneleet virtasivat vapaasti. Harmonia oli niin täyteläinen ja lempeä, että jopa neuvoston jäsenet itkivät.

Rauhanehdotus

Kun musiikki vaimeni, nuori valtuutettu nimeltään Mara astui esiin. Hänen isänsä seisoi väkijoukossa, ja tämän punainen merkki loisti. Mara sanoi: ”Olemme kutsuneet hiljaisuutta rauhaksi ja tottelevaisuutta harmoniaksi. Tänään olemme kuulleet eron.” Hän teki ehdotuksen, että muodostetaan kuuden naisen ja kuuden miehen kollektiivi perustamaan tasapainon neuvoston, jossa on paikkoja myös iäkkäille ja nuorille ihmisille. Väkijoukko ei puhjennut voitonriemuun, koska he olivat kuulleet lupauksia aiemminkin. Sen sijaan kokoontuneen väen läpi kulki lämmin mumina – ihmisten ääni sen tunnistamisesta, että tulevaisuus jota he olivat salaa toivoneet, olisi nyt mahdollinen.

Maran tuona päivänä tekemä ehdotus eteni Sehedrinin käsittelyyn ja hyväksyttiin. Se pantiin sitten täytäntöön ja on edelleen käytössä.

Eris ei parantunut yhdessä päivässä. Vei vuosia muuttaa hiljaa erisläisten kollektiivitietoisuus. Vaikka jotkut vastustivat voimakkaasti, koulut, kodit ja lait muuttuivat, ja sydämet avautuivat. Jopa pelkoon perustuvan vastustuksen edessä miehet ja naiset jatkoivat puhumista toistensa kanssa, ja heidän kollektiivinen äänensä pysyi tarpeeksi lempeänä ollakseen kuultu.

Naiset huomasivat, että vallan jakaminen ei pienentänyt heitä. Miehet huomaisivat, että lempeys ei vähentänyt heidän voimaansa. Lapset kasvoivat nähden voiman ja myötätunnon istumassa samassa pöydässä. Punasiipisten enkelien veljeskunnasta tuli näkyvä, kun tasapainosta tuli luonnollista seuraavien vuosien saatossa. Ihmiset Erisillä eivät enää käytä punasiipimerkkejä, koska niitä ei enää tarvita niin kuin ennen. Kuitenkin luonnollisen tasapainon tarinoita on nyt kirjoitettuna kaikkien erisläisten sydämiin.

Nyt olen palannut Maahan, jossa vanhoilla haavoilla on ne samat kasvot, jotka kerran tunsin puutarhassa Aatamin kanssa. Liian pitkään ihmiskunta on elänyt maskuliinisen ylivallan alla, joka on katkaissut yhteytensä feminiiniseen viisauteensa – seurauksena järjettömät ahneuden ja aggression sodat. Ihmiset maan päällä ovat tehneet massiivisia korjausaaltoja tässä suunnassa, mukaan luettuna viimeaikainen #MeToo-liike. Nyt on täydellinen aika esitellä sydämen hiljainen muutos.

Punasiipisten enkelien veljeskunta on enemmän kuin kutsu muuttaa maskuliinista perspektiiviä. Se kutsuu myös naisia astumaan ulos alistuvien rooliensa piilosta ja ottamaan vastuu omasta voimastaan. Nämä eivät ole helppoja muutoksia, ja ne kaikki vaativat aikaa. Punasiipisten enkelien veljeskunta ei ole muuttamassa ihmisten mieliä, vain kylvämässä siemeniä hedelmälliseen maaperään.

Työni Erisillä on loppunut, ja nyt palaan Yhdeksän ryhmään. En palaa Maahan rangaistakseni Aatamia, enkä kukistaakseni hänen poikansa. Palaan punaisessa, punaiset siivet avoimina, keräämään naisia ja miehiä, jotka ovat valmiita muistamaan toisensa tasavertaisina. Punasiipisten enkelien veljeskunta on muodostumassa jälleen. Sen ensimmäinen temppeli on sydämen kuunteleminen, ja sen ensimmäinen seremonia on rohkea keskustelu. Ihme on se hetki, jolloin kaksi ihmisolentoa kohtaa tasavertaisina – he tuntevat toivon ja voimaantumisen tulevaisuuden.

Tulkoon Tarenin syvä sointi kuulluksi nyt maan päällä, sillä tällä tavalla Eris alkoi nousta viidennen ulottuvuuden taajuuteen. Ei kukistamalla, vaan harmonian kautta. Pieni rintamerkki kutsui kysymyksen, ja tuo kysymys kutsui totuuden. Se kutsui uuden äänen ja sitten uuden, kunnes hiljaisuudesta tuli laulu.

Olen Lilith, Yhdeksän yhdeksäs, ja olen ylittänyt maailmoja jakaakseni tämän. Tasapaino ei ole erilaisuuden loppu. Sen sijaan se on harmoninen sävel, jonka erilaisuus luo rakkauden antaessa jokaiselle sielulle tilaa seistä.

Pyydämme teitä kohtelemaan toisianne kunnioittaen, hoivaamaan toisianne ja pelaamaan hyvin yhdessä yhtenä.

Espavo.

Lilith opettaa nyt kursseja ja antaa kanavointeja, mukaan luettuna lyhyt videokanavointi ”Lilith’s Story” SteveRother.org-sivustolla.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.