KESKELLÄ TODELLISUUDEN VAIHTUMISTA
Ote Solaran tyrskyraportista (www.nvisible.com)
Kesäkuu 2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
AN:n uusi raikkaus tuo täysin uuden maiseman, mikä asetetaan vanhan maiseman päälle. Tämä dramaattinen maisemavaihdos ei ilmennyt ainoastaan niihin muuttuviin fyysisiin yksityiskohtiin, mitä ympärillämme on. Se on täysin uusi taajuusnauha, mikä sisältää valtavasti syventynyttä rakkautta.
Olemme ikään kuin aloittaneet kirjastosta ja nyt se muuttuu hienovaraisesti mutta vakaasti sädehtiväksi metsäksi. Kirjastossa teimme kiireisenä asioita, kuten luimme, keräsimme informaatiota ja teimme suunnitelmia. Saatoimme istua tietokoneella yötä päivää, koska virtuaalielämä oli helpompaa kuin fyysinen.
Metsämaailmassa ei ole enää kirjoja tai työpöytiä, vain puita, kukkia, lintuja ja eläimiä, ja sen päällä on loistava tähtikansi. Olemme tekemisissä täysin uuden tekijäsekoituksen kanssa, mikä kuuluu täysin uuteen todellisuuteen, ja se on nyt asetettu vanhan todellisuuden päälle.
Näiden kahden hyvin erilaisen ja päällekkäin asetetun maiseman käsitteleminen on erittäin haastavaa. Emme elä enää täysin kirjastossa emmekä vielä täysin metsässäkään. Tämä tekee mahdottomaksi jatkaa samoja aktiviteetteja ja asioiden tekemistapoja kuin ennen. Se ei virtaa tasaisesti, mitä yritämme tehdä vanhoilla tavoilla. Energia asioiden tekemiseksi vanhoilla menetelmillä on poissa. Samaan aikaan emme pysty hyppäämään täysin uuteen maisemaamme, koska se ei ole vielä täysin muodostunut.
Samalla kun kirjasto transformoituu metsäksi, emme pysty haarukoimaan maailmoja hyppimällä edestakaisin niiden väliä, koska nämä maailmat eivät ole enää erillisiä yksikköjä. Kumpikaan ei ole täydellinen itsessään, ne ovat jo sekoittumassa toisiinsa. Sen sijaan meidän on löydettävä uusia tapoja elää ja toimia tässä puolittain yhteensulautuneessa maisemassa. Emme ole enää kirjastoitsemme, muttemme ole vielä metsäitsemmekään. Emme elä täysin uudessa raikkaudessa.
Miten käsittelemme tätä hämmentävää, uutta tilannetta? Yritämme ehkä jatkaa, ikään kuin olisimme edelleen kirjastossa, ja etsimme kirjoja hyllyistä. Mutta nämä vanhat ja tutut tekijät eivät ole enää siellä, missä ennen. Niiden löytäminen vaatii meitä katsomaan uusista paikoista.
Tai voimme yrittää rajoittaa itsemme pienelle tunnetun elämän saarelle. Jäämme työpöytämme ääreen ja pidämme sitkeästi kiinni tutuista esineistä, mitä voimme löytää, samalla kun yritämme sivuuttaa uuden raikkauden laulavat linnut, joita lentelee ympärillämme.
Voimme yrittää elää täysin metsässä, mutta sekään ei toimi. Emme voi teeskennellä, ettei kirjastojäämiä - työpöydät, tuolit, kirjat ja selvittämättömät projektit - ole edelleen piilossa puiden keskellä.
Meitä vaaditaan elämään tuntemattomassa jonkin aikaa, ollen täysin spontaani, pysyen täysin avoinna uuden ja aidon tulemiselle ja pysyen joustavana koko ajan. Tämä tietysti auttaa, silloin kun nappaamme jonkun suosikkikirjan, ja huomaamme vain, että sen sivut ovat nyt tyhjät. Tai kun käsitämme, että kokonaisia lukuja tämän elämän ja aiempien elämiemme muistoista on hävinnyt, koska ne eivät ole enää relevantteja. Tai kun poimimme metsästä kukan ja havaitsemme, että sen terälehdet sisältävät informaatiota, mitä olemme etsineet.
Aito kotimme ja aito tarkoituksemme ovat uuden maisemamme avaintekijöitä. Emme voi yhdistyä niihin täysin, ennen kuin sulaudumme yhteen AN:n uuden raikkauden kanssa. Kun asumme lisääntyvässä määrin tässä uudessa maailmassa, pystymme näkemään monia uusia tilaisuuksia ja mahdollisuuksia, joita emme voineet nähdä aiemmin. Laajentunut "tässä ja nyt" avautuu ja paljastaa läsnä olevassa nyt-hetkessä
maailmoja maailmojen sisällä, joita emme koskaan tienneet olevan olemassa.
Pian tulee aika, jolloin käsitämme, että kirja jota tuijotamme, on itse asiassa puunlehti, ja kynämme on muuttunut risuksi. Täysin uusi elämä, kokonaan uusi tapa olla ja tehdä, on täällä. Kun astumme "oikean ajan ja oikean paikan" parantuneeseen tilaan, kaikki loksahtaa paikoilleen kaikkialla ympärillämme.
Ote Solaran tyrskyraportista (www.nvisible.com)
Kesäkuu 2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
AN:n uusi raikkaus tuo täysin uuden maiseman, mikä asetetaan vanhan maiseman päälle. Tämä dramaattinen maisemavaihdos ei ilmennyt ainoastaan niihin muuttuviin fyysisiin yksityiskohtiin, mitä ympärillämme on. Se on täysin uusi taajuusnauha, mikä sisältää valtavasti syventynyttä rakkautta.
Olemme ikään kuin aloittaneet kirjastosta ja nyt se muuttuu hienovaraisesti mutta vakaasti sädehtiväksi metsäksi. Kirjastossa teimme kiireisenä asioita, kuten luimme, keräsimme informaatiota ja teimme suunnitelmia. Saatoimme istua tietokoneella yötä päivää, koska virtuaalielämä oli helpompaa kuin fyysinen.
Metsämaailmassa ei ole enää kirjoja tai työpöytiä, vain puita, kukkia, lintuja ja eläimiä, ja sen päällä on loistava tähtikansi. Olemme tekemisissä täysin uuden tekijäsekoituksen kanssa, mikä kuuluu täysin uuteen todellisuuteen, ja se on nyt asetettu vanhan todellisuuden päälle.
Näiden kahden hyvin erilaisen ja päällekkäin asetetun maiseman käsitteleminen on erittäin haastavaa. Emme elä enää täysin kirjastossa emmekä vielä täysin metsässäkään. Tämä tekee mahdottomaksi jatkaa samoja aktiviteetteja ja asioiden tekemistapoja kuin ennen. Se ei virtaa tasaisesti, mitä yritämme tehdä vanhoilla tavoilla. Energia asioiden tekemiseksi vanhoilla menetelmillä on poissa. Samaan aikaan emme pysty hyppäämään täysin uuteen maisemaamme, koska se ei ole vielä täysin muodostunut.
Samalla kun kirjasto transformoituu metsäksi, emme pysty haarukoimaan maailmoja hyppimällä edestakaisin niiden väliä, koska nämä maailmat eivät ole enää erillisiä yksikköjä. Kumpikaan ei ole täydellinen itsessään, ne ovat jo sekoittumassa toisiinsa. Sen sijaan meidän on löydettävä uusia tapoja elää ja toimia tässä puolittain yhteensulautuneessa maisemassa. Emme ole enää kirjastoitsemme, muttemme ole vielä metsäitsemmekään. Emme elä täysin uudessa raikkaudessa.
Miten käsittelemme tätä hämmentävää, uutta tilannetta? Yritämme ehkä jatkaa, ikään kuin olisimme edelleen kirjastossa, ja etsimme kirjoja hyllyistä. Mutta nämä vanhat ja tutut tekijät eivät ole enää siellä, missä ennen. Niiden löytäminen vaatii meitä katsomaan uusista paikoista.
Tai voimme yrittää rajoittaa itsemme pienelle tunnetun elämän saarelle. Jäämme työpöytämme ääreen ja pidämme sitkeästi kiinni tutuista esineistä, mitä voimme löytää, samalla kun yritämme sivuuttaa uuden raikkauden laulavat linnut, joita lentelee ympärillämme.
Voimme yrittää elää täysin metsässä, mutta sekään ei toimi. Emme voi teeskennellä, ettei kirjastojäämiä - työpöydät, tuolit, kirjat ja selvittämättömät projektit - ole edelleen piilossa puiden keskellä.
Meitä vaaditaan elämään tuntemattomassa jonkin aikaa, ollen täysin spontaani, pysyen täysin avoinna uuden ja aidon tulemiselle ja pysyen joustavana koko ajan. Tämä tietysti auttaa, silloin kun nappaamme jonkun suosikkikirjan, ja huomaamme vain, että sen sivut ovat nyt tyhjät. Tai kun käsitämme, että kokonaisia lukuja tämän elämän ja aiempien elämiemme muistoista on hävinnyt, koska ne eivät ole enää relevantteja. Tai kun poimimme metsästä kukan ja havaitsemme, että sen terälehdet sisältävät informaatiota, mitä olemme etsineet.
Aito kotimme ja aito tarkoituksemme ovat uuden maisemamme avaintekijöitä. Emme voi yhdistyä niihin täysin, ennen kuin sulaudumme yhteen AN:n uuden raikkauden kanssa. Kun asumme lisääntyvässä määrin tässä uudessa maailmassa, pystymme näkemään monia uusia tilaisuuksia ja mahdollisuuksia, joita emme voineet nähdä aiemmin. Laajentunut "tässä ja nyt" avautuu ja paljastaa läsnä olevassa nyt-hetkessä
maailmoja maailmojen sisällä, joita emme koskaan tienneet olevan olemassa.
Pian tulee aika, jolloin käsitämme, että kirja jota tuijotamme, on itse asiassa puunlehti, ja kynämme on muuttunut risuksi. Täysin uusi elämä, kokonaan uusi tapa olla ja tehdä, on täällä. Kun astumme "oikean ajan ja oikean paikan" parantuneeseen tilaan, kaikki loksahtaa paikoilleen kaikkialla ympärillämme.