CRIMSON CIRCLE VUOSI TOBIAKSEN JÄLKEEN
Kirjoittanut Geoffrey Hoppe ( www.crimsoncircle.com)
Heinäkuun 2010 uutiskirjeestä
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Heinäkuu merkitsee ensimmäistä vuosipäivää Tobiaksen viimeisestä kanavoinnista ja hänen astumisestaan taas fyysiseen kehoon maan päälle. Joskus tuntuu, että se oli kokonainen elämä sitten, kun Tobias antoi erosanansa: "Ja niin se on". Toisilla kerroilla se tuntuu olleen vasta eilen. Paljon on tapahtunut sitten 19.7.2009. Ensinnäkin, Linda ja minä emme pitäneet mitään työpajoja, seminaareja tai kanavointeja viime vuoden elokuussa. Pidimme vähän lomaa irtipäästämiseksi Tobiaksesta ja purkauduimme ja nautimme elämästä kotona. Rakensin kiviaitaa tontillemme ja löysin epätavallista iloa kovan työn tekemisestä ja ulkona olemisesta. Kenties se oli minulle tapa muistaa Tobiaksen sanat: "Seiskää matalan aidan takana". Linda teki paljon toimistotöitä, mutta rennommalla tahdilla.
Olin levoton aloittaessani alusta Adamuksen kanssa syyskuussa. Vaikka olin kanavoinut häntä monta kertaa, Tobias oli ollut aina lohtunani ja Adamus oli "mielenkiintoista" ajanvietettä. Mutta nyt olisi pelkkää Adamusta. Nautin itse asiassa syyskuun shoudista (Mestari-sarja - Matkan jokaisella askeleella), mutta asiat muuttuivat myöhemmin kuukauden aikana moniulotteisuustyöpajassa Santa Fessä, kun Adamus päätti, että oli aika avata silmäni ja kulkea ympäri huonetta. Se oli epämukavaa. Oli vaikeaa pysyä "kanavoinnissa" kaikkien uusien häiriötekijöiden kanssa. Se oli itse asiassa melko hankalaa. Tässä kohtaa kaipasin todella Tobiasta.
Muutama seuraava kuukausi olivat kuoppaisia ja yritin totutella Adamuksen tyyliin. Ei enää kysymys- ja vastausosuutta kuukausittaisissa shoudeissa. Adamus puhui ja puhui ja puhui siihen pisteeseen saakka, että minun oli käskettävä häntä lopettamaan klo 17.00 mennessä väsyneen henkilökunnan ja oman mielenterveyteni vuoksi. Hän alkoi piirtää fläppitaululle - missä en ole koskaan ollut hyvä. Hän oli vuorovaikutuksessa osallistujien kanssa ja no, oli joskus odottamaton ja epäkunnioittava. Ja hitto soikoon, hän ei mitenkään pysynyt paikallaan baarijakkaralla! Kun tunsin fyysisen kehoni väsyvän, suunnistin tuoliin istumaan, mutta 10 sekunnin päästä hän hiippaili taas ympäri huonetta.
Adamus on teatraalinen, mihin en ole koskaan tottunut. Hän ottaa mielellään vaatekappaleita (kuten vaaleanpunainen cowboy-hattu) yleisön jäseniltä ja keikistelee ympäri huonetta. Hän liioittelee asentojaan - käyttäen tietysti minun kehoani. Toisinaan hän käyttää kirosanaa tai paria ja minä tietysti saan osakseni raivon ihmisiltä, jotka vastustavat ylösnousseen mestarin kiroilua. Meidänhän pitäisi olla pyhiä ja henkisiä. (Voin kuulla Adamuksen sanovan juuri nyt "Paskanmar …!)
Käännekohta minun ja Adamuksen osalta oli mysteerikoulu Berliinissä marraskuun lopulla viime vuonna. Jostain syystä - osallistujat, kaunis ympäristö tai silkka uupumus - pystyin antamaan Adamuksen virrata lävitseni vastustamatta. Kaikki loksahti paikoilleen. Kanavointini Adamuksen kanssa muuttui ponnistelusta sujuvaksi. Niin kuin vanhoina aikoina Tobiaksen kanssa, saatoin tuntea hänen viestinsä tulevan 5-10 sekuntia, ennen kuin sanat tulivat suustani ulos. Hänen viestinsä "tulkkaamisen" sijasta virtasin nyt sen mukana ja siinä.
Seuraava iso askel Adamuksen kanssa tuli moniulotteisuustyöpajassa Bogotassa, Kolumbiassa tammikuussa. Siellä hän alkoi todella yhdistyä yleisön kanssa hyvin sydämellisellä, rakastavalla ja intensiivisellä tavalla.
Sen sijaan että Adamuksen suhteen oltiin uteliaita "kuka tuo kaveri oikein on?", saatoin tuntea osallistujien yhdistyvän hänen kanssaan luultavasti niin, kuin tapahtui muinaisissa mysteerikouluissa. Enää ei ollut erillisyyttä Adamuksen ja yleisön välillä. Olimme täysivaltaisessa ykseydessä eli täysivaltaisia yksilöitä, jotka liittyivät yhteen yhteisen tarkoituksen ja hengen kera.
Adamuksesta tuli hauskempi ja viihdyttävämpi. (Vuosia sitten ajattelin hänen olevan melko huumoriton ja kuiva syvällisistä viesteistään huolimatta.) Mitä enemmän kaikki rentoutuivat toistensa kanssa, sitä rennompi Adamus oli omien temppujensa kanssa, kuten Adamus-palkintojen antaminen, veden kaataminen osallistujien päälle, heidän korujensa ja vaatteidensa pukeminen ylle ja myös meneminen vessaan kesken viestin.
Viestit ja sisältö on tänä vuonna ottaneet uuden suunnan. Tobias käytti 10 vuotta auttaen meitä ymmärtämään, että me olemme myös Jumala. Hän auttoi meitä tunnistamaan mustelmamme ja haavamme ja aloittamaan kaikkien rikkonaisten ja rakkaudettomien osien yhdistämisen itseemme. Tobias opetti, että ainoa asia joka minussa oli pielessä, oli oma tuomitsemiseni. Adamus vie meitä seuraavalle tasolle. Hän menee ylösnousemusprosessin fysiikkaan ja psykologiaan. Hän kannustaa meitä - omalla rakastavalla ja epätavallisella tavallaan - lopettamaan tutkimisen ja aloittamaan tekemisen. Hän kehottaa meitä alkamaan käyttäytyä niin, että olemme jo ylösnousseet, sen sijaan että pyrimme ylösnousemaan. Tosi "viileetä".
Henkisen tasapainottomuuden symposium Breckenridgessä, Coloradossa kesäkuussa oli uuden suunnan alku Crimson Circlelle. Yhdessä niiden 90 upean shaumbran kanssa, jotka osallistuivat symposiumiin, Adamus tutki uutta ymmärrystä henkisestä tasapainottomuudesta, kuten psykoosi, neuroosi, autismi, Alzheimerin tauti ja mielenvikaisuus. Raapaisimme vain pintaa tuon viikonlopun aikana, mutta tiedän siitä kehittyvän uutta shaumbra-työtä. Innostukseni vuotaa yli, kun ajattelen niitä mahdollisuuksia, joita luomme - ne ovat aivan kuin mahdollisuuksia, joita loimme Tobiaksen ja seksuaalienergiakoulun kanssa. Seuraava henkisen tasapainottomuuden symposium pidetään 15.-17.10. Berlinissä.
En ollut kuullut Tobiaksesta tai edes tuntenut hänen läsnäoloaan maisemissa, ennen kuin eräänä iltapäivänä noin kuukausi sitten. Työskentelin ladossani nauttien lämpimästä ja aurinkoisesta iltapäivästä, kun tuulahdus ympäröi minut yhtäkkiä. Se oli Tobias. Hän ei sanonut sanaakaan. Saatoin tuntea hänen hymynsä ja myötätuntonsa - hän ikään kuin kertoi, että kaikki sujui erittäin hyvin meillä kaikilla. Se oli yksi noista kauniista hetkistä, jolloin verho nousi ja rakkaus virtasi läpi.
Me, rakas shaumbra, olemme kaikki kulkeneet pitkän matkan viimeisen vuoden aikana. Melkein kaikilla jotka Linda ja minä olemme tavanneet, on ollut enemmän selkeyttä ja tietoisuutta. On paljon vähemmän "ruokkimista tarvitsevia" (Adamuksen viime shoudissa käyttämä termi) ja paljon enemmän täysivaltaisuutta. On enemmän tyyneyttä ja itsevarmuutta, kun menemme heräämisprosessin kaoottisen osan tuolle puolen. Kuten Adamus havainnollistaa kirjoituslehtiöönsä, olemme henkisen oivaltamisemme X-alueella. Kaikki on hyvin koko luomakunnassa ja erityisesti shaumbra-universumissa.
-----------
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 ja www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kirjoittanut Geoffrey Hoppe ( www.crimsoncircle.com)
Heinäkuun 2010 uutiskirjeestä
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Heinäkuu merkitsee ensimmäistä vuosipäivää Tobiaksen viimeisestä kanavoinnista ja hänen astumisestaan taas fyysiseen kehoon maan päälle. Joskus tuntuu, että se oli kokonainen elämä sitten, kun Tobias antoi erosanansa: "Ja niin se on". Toisilla kerroilla se tuntuu olleen vasta eilen. Paljon on tapahtunut sitten 19.7.2009. Ensinnäkin, Linda ja minä emme pitäneet mitään työpajoja, seminaareja tai kanavointeja viime vuoden elokuussa. Pidimme vähän lomaa irtipäästämiseksi Tobiaksesta ja purkauduimme ja nautimme elämästä kotona. Rakensin kiviaitaa tontillemme ja löysin epätavallista iloa kovan työn tekemisestä ja ulkona olemisesta. Kenties se oli minulle tapa muistaa Tobiaksen sanat: "Seiskää matalan aidan takana". Linda teki paljon toimistotöitä, mutta rennommalla tahdilla.
Olin levoton aloittaessani alusta Adamuksen kanssa syyskuussa. Vaikka olin kanavoinut häntä monta kertaa, Tobias oli ollut aina lohtunani ja Adamus oli "mielenkiintoista" ajanvietettä. Mutta nyt olisi pelkkää Adamusta. Nautin itse asiassa syyskuun shoudista (Mestari-sarja - Matkan jokaisella askeleella), mutta asiat muuttuivat myöhemmin kuukauden aikana moniulotteisuustyöpajassa Santa Fessä, kun Adamus päätti, että oli aika avata silmäni ja kulkea ympäri huonetta. Se oli epämukavaa. Oli vaikeaa pysyä "kanavoinnissa" kaikkien uusien häiriötekijöiden kanssa. Se oli itse asiassa melko hankalaa. Tässä kohtaa kaipasin todella Tobiasta.
Muutama seuraava kuukausi olivat kuoppaisia ja yritin totutella Adamuksen tyyliin. Ei enää kysymys- ja vastausosuutta kuukausittaisissa shoudeissa. Adamus puhui ja puhui ja puhui siihen pisteeseen saakka, että minun oli käskettävä häntä lopettamaan klo 17.00 mennessä väsyneen henkilökunnan ja oman mielenterveyteni vuoksi. Hän alkoi piirtää fläppitaululle - missä en ole koskaan ollut hyvä. Hän oli vuorovaikutuksessa osallistujien kanssa ja no, oli joskus odottamaton ja epäkunnioittava. Ja hitto soikoon, hän ei mitenkään pysynyt paikallaan baarijakkaralla! Kun tunsin fyysisen kehoni väsyvän, suunnistin tuoliin istumaan, mutta 10 sekunnin päästä hän hiippaili taas ympäri huonetta.
Adamus on teatraalinen, mihin en ole koskaan tottunut. Hän ottaa mielellään vaatekappaleita (kuten vaaleanpunainen cowboy-hattu) yleisön jäseniltä ja keikistelee ympäri huonetta. Hän liioittelee asentojaan - käyttäen tietysti minun kehoani. Toisinaan hän käyttää kirosanaa tai paria ja minä tietysti saan osakseni raivon ihmisiltä, jotka vastustavat ylösnousseen mestarin kiroilua. Meidänhän pitäisi olla pyhiä ja henkisiä. (Voin kuulla Adamuksen sanovan juuri nyt "Paskanmar …!)
Käännekohta minun ja Adamuksen osalta oli mysteerikoulu Berliinissä marraskuun lopulla viime vuonna. Jostain syystä - osallistujat, kaunis ympäristö tai silkka uupumus - pystyin antamaan Adamuksen virrata lävitseni vastustamatta. Kaikki loksahti paikoilleen. Kanavointini Adamuksen kanssa muuttui ponnistelusta sujuvaksi. Niin kuin vanhoina aikoina Tobiaksen kanssa, saatoin tuntea hänen viestinsä tulevan 5-10 sekuntia, ennen kuin sanat tulivat suustani ulos. Hänen viestinsä "tulkkaamisen" sijasta virtasin nyt sen mukana ja siinä.
Seuraava iso askel Adamuksen kanssa tuli moniulotteisuustyöpajassa Bogotassa, Kolumbiassa tammikuussa. Siellä hän alkoi todella yhdistyä yleisön kanssa hyvin sydämellisellä, rakastavalla ja intensiivisellä tavalla.
Sen sijaan että Adamuksen suhteen oltiin uteliaita "kuka tuo kaveri oikein on?", saatoin tuntea osallistujien yhdistyvän hänen kanssaan luultavasti niin, kuin tapahtui muinaisissa mysteerikouluissa. Enää ei ollut erillisyyttä Adamuksen ja yleisön välillä. Olimme täysivaltaisessa ykseydessä eli täysivaltaisia yksilöitä, jotka liittyivät yhteen yhteisen tarkoituksen ja hengen kera.
Adamuksesta tuli hauskempi ja viihdyttävämpi. (Vuosia sitten ajattelin hänen olevan melko huumoriton ja kuiva syvällisistä viesteistään huolimatta.) Mitä enemmän kaikki rentoutuivat toistensa kanssa, sitä rennompi Adamus oli omien temppujensa kanssa, kuten Adamus-palkintojen antaminen, veden kaataminen osallistujien päälle, heidän korujensa ja vaatteidensa pukeminen ylle ja myös meneminen vessaan kesken viestin.
Viestit ja sisältö on tänä vuonna ottaneet uuden suunnan. Tobias käytti 10 vuotta auttaen meitä ymmärtämään, että me olemme myös Jumala. Hän auttoi meitä tunnistamaan mustelmamme ja haavamme ja aloittamaan kaikkien rikkonaisten ja rakkaudettomien osien yhdistämisen itseemme. Tobias opetti, että ainoa asia joka minussa oli pielessä, oli oma tuomitsemiseni. Adamus vie meitä seuraavalle tasolle. Hän menee ylösnousemusprosessin fysiikkaan ja psykologiaan. Hän kannustaa meitä - omalla rakastavalla ja epätavallisella tavallaan - lopettamaan tutkimisen ja aloittamaan tekemisen. Hän kehottaa meitä alkamaan käyttäytyä niin, että olemme jo ylösnousseet, sen sijaan että pyrimme ylösnousemaan. Tosi "viileetä".
Henkisen tasapainottomuuden symposium Breckenridgessä, Coloradossa kesäkuussa oli uuden suunnan alku Crimson Circlelle. Yhdessä niiden 90 upean shaumbran kanssa, jotka osallistuivat symposiumiin, Adamus tutki uutta ymmärrystä henkisestä tasapainottomuudesta, kuten psykoosi, neuroosi, autismi, Alzheimerin tauti ja mielenvikaisuus. Raapaisimme vain pintaa tuon viikonlopun aikana, mutta tiedän siitä kehittyvän uutta shaumbra-työtä. Innostukseni vuotaa yli, kun ajattelen niitä mahdollisuuksia, joita luomme - ne ovat aivan kuin mahdollisuuksia, joita loimme Tobiaksen ja seksuaalienergiakoulun kanssa. Seuraava henkisen tasapainottomuuden symposium pidetään 15.-17.10. Berlinissä.
En ollut kuullut Tobiaksesta tai edes tuntenut hänen läsnäoloaan maisemissa, ennen kuin eräänä iltapäivänä noin kuukausi sitten. Työskentelin ladossani nauttien lämpimästä ja aurinkoisesta iltapäivästä, kun tuulahdus ympäröi minut yhtäkkiä. Se oli Tobias. Hän ei sanonut sanaakaan. Saatoin tuntea hänen hymynsä ja myötätuntonsa - hän ikään kuin kertoi, että kaikki sujui erittäin hyvin meillä kaikilla. Se oli yksi noista kauniista hetkistä, jolloin verho nousi ja rakkaus virtasi läpi.
Me, rakas shaumbra, olemme kaikki kulkeneet pitkän matkan viimeisen vuoden aikana. Melkein kaikilla jotka Linda ja minä olemme tavanneet, on ollut enemmän selkeyttä ja tietoisuutta. On paljon vähemmän "ruokkimista tarvitsevia" (Adamuksen viime shoudissa käyttämä termi) ja paljon enemmän täysivaltaisuutta. On enemmän tyyneyttä ja itsevarmuutta, kun menemme heräämisprosessin kaoottisen osan tuolle puolen. Kuten Adamus havainnollistaa kirjoituslehtiöönsä, olemme henkisen oivaltamisemme X-alueella. Kaikki on hyvin koko luomakunnassa ja erityisesti shaumbra-universumissa.
-----------
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 ja www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.